Viestejä ehdokkaille kansalaisilta - mitä jäi sanomatta

Koko joukkue kerralla kuvassa, oikealta: Jukka Vahti [teema - opiskelijat], Timo Roos [teema - "Suomi on hyvä maa elää" ...ja eläkeläiset], Mikko Malm (juontaja/toimittaja), Elina Seitz [teema - lapset ja lapsiperheet] ja Ilkka Luoma [teema - kansanedustajan rooli tien näyttäjänä, esimerkkinä ja äänestäjiensä tuntojen ilmaisijana].

[ ... Suomi elää vaalihuumassa, tai ainakin ehdokkaat - mitä tavallinen kansalainen ajattelee markkinasirkuksesta, joka pyörii kansanedustajaehdokkaiden ympärillä. Olisiko kansalaisilla suoria ajatuksia ja viestejä valituilleen kerran tai useamminkin neljän vuoden aikana? ...]

YLE TV 2 Vaaliexpress kiersi kansan parissa pitkin Suomea kyselemässä tavallisten kansalaisten ja tavallisten ehdokkaiden tuntoja, mitä pitäisi tehdä ja kuinka voisi vaikuttaa sekä ennen kaikkea mihin - mikä kansalaisia kiinnostaa. Vaaliexpress haastatteli tavallisia ihmisiä siitä, mitä he odottaisivat valituiltaan.

TV 2 istutti sohviinsa Salossa 27.2. neljä tavallista suomalaista - nuoren naisen lapsiperheitä edustamaan, aktivistin - salolainen Elina Seitz haluaa vaikuttaa perheiden hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin kasvattaa kunnon veronmaksajia yhteiskuntaamme. Myös opiskelijamaailma oli edustettuna huomisesta - Jukka Vahti viestitti, kuinka saamme kilpailukykyä ja osaamista mm. kansainväliseen työn uudelleen jakoon huolehtimalla opiskelijoiden mahdollisuuksista täysipainoiseen opiskeluun.

Varttuneempaa väkeä edusti kolmen kauden ex-kansanedustaja Timo Roos (Hämeenlinna), joka kokemuksella selvitteli kansanedustajien mahdollisuuksia viedä valitsijoidensa asioita eteenpäin politiikan labyrinteissa eduskunnan saunasta aina valiokuntien suljettuihin piireihin; samalla hän edusti kasvavaa eläkeläisjoukkoa, jotka rakensivat maamme hyvinvoinnin nykyistä perustaa. Timo ilmaisi myös Suomen olevan ja olleen lottovoitto syntyville/ syntyneille väriin, sukupuoleen, säätyyn, ikään ja oppiarvoon katsomatta.

Ohjelman juontajatoimittaja Mikko Malm edusti uutta YLE:n ajatusmaailmaa tulla kansalaisten pariin kyselemään tuntoja ja ajatuksia "iholla" ollen tunnistaen niitä kansalaistarpeita, jotka saattavat jäädä tietämättömyyteen, kun vaalivankkurit etenevät markkinataloushulinalla oravanpyörävauhdilla yhä kalliimpien slouganien ja televisiointien myötä kauemmaksi peruskansalaisista.

Lyhyesti voitaisiin todeta, että haastateltu kansalaisjoukkue edisti sitä kaikkea, mistä Suomi ammentaa huomisen menestyksen, vastuunkannon ja tasapainoisen informaation saannon, jotta linjaus vastaisi haasteisiin syntyvyydestä, opiskelusta ja menestymisestä unohtamatta vastuuta kokonaisuudesta, jossa ei unohdeta niitä hiljaisia, joiden ääni ei kuulu parrasvalojen ja estraadien yli päättäjille.

Suomi potee väestökatoa; meille ei synny riittävästi uutta elinvoimaa omasta takaa - kuinka yhteiskunta voisi kannustaa lasten tekoon hieman aikaisemmin, jotta laajempi väestöpohjallinen voimavaramme vastaisi myös ylihuomisen tarpeita. Suomi tarvitsee vauvoja, Suomi tarvitsee jatkajia - ikärakenteen pitää tasapainottua, iäkkäämmät sukupolvet tarvitsevat maksajansa, kuten hekin tekivät aktiivi-iässään vanhemmilleen.

Numero 1 - uusi eduskunta vedenjakajaeduskuntana ottakoon reippaan otteen kannustamaan lapsiperheisiin uusia jäseniä - valtio on juuri niin voimakas kuin on jälkikasvu, jonka edellytykset ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

Suomalainen opiskelija lukee tänään enemmän ja laaja-alaisemmin kuin koskaan. Sukupuolijako on vinoutumassa; tytöt valtaavat maisterihissit ja pojat korjaavat autoja sekä putkistoja. Tasapainoa suuntautumiseen ja määrätietoisuutta valmistumiseen.

Numero 2 - uusi eduskunta, vedenjakajaeduskuntana hoitakoot opiskelijoiden edellytykset kerralla kuntoon, jotta osaamistasomme kykenee ottamaan maapallollisen työn uudelleenjaon menestyksekkäästi vastaan. Kouluttautuminen on menestyvän kansakunnan peruspanos - me elämme viennistä, me tarvitsemme kaiken ja vähän vielä enemmän, meidän on oltava parempia, nokkelampia, uteliaampia ja oivaltavampia. Olemme siksi pieni kansakunta, että jokaisen opiskelijan edellytykset pitää järjestää kuntoon ja tämän annettu panos pitää ottaa itse opiskeluna myös täysillä vastaan, kuten vastuuna tehdä opiskelun jälkeen omalle yhteiskunnalle se työpanos, mitä se kultakin tarvitsee.

Suomi vaurastui heidän ansiosta, joista liian moni on nyt yksinäinen, ilman turvaverkkoja, hiljaisina valittamattomina kokeneen tiedon omaajina, joiden aktiivikäyttö pehmeästi voisi olla osaltansa työvoimapelastus; eläkeläiset voivat osin halutessaan antaa puolipäivätyöpanosta työelämälle luoden samalla itselleen osallistumisen riemua, hyväksytyksi tulemisen nautintoa sekä iloa kokemastaan hyödyllisyyden tunteesta.

Eläkeläisissä piilee osaamisklusteri kokemuksena vailla vertaa. Eläkeläiset ovat keskimäärin entistä terveempiä ja heille osalle voisi mainiosti soveltua työtä 'kaksi kertaa viikossa' -ajattelu. Pitkien historioiden maissa varttunut väki kokee kunnioitusta nuoremmistaan elämänkokemuksensa vuoksi - tämä on myös meillä Suomessa voimavara vailla vertaa. Eläkeläiset heidän halujensa mukaisesti aktiiviseen osa-aikatoimintaan nostamaan kansallista yhteenkuuluvuutta ollen tärkeä osa kokemuspatteristona nuoremmilleen.

Numero 3 - uusi eduskunta, vedenjakajaeduskunta jakakoon yhteistä hyvää siten, että se jakaantuu tasaisemmin, myös heille, jotka rakensivat pohjat nykyiselle tulo- ja elintasolle. Nuori polvi tulee saamaan suuremmat perinnöt kuin koskaan tässä maassa on jaettu. Osa tästä varannosta tullee kulumaan eläkeläistensä itsensä hoitoon ja hoivaamiseen. Eläkeläisemme voisivat myös opettaa nuoremmilleen, kuinka kulutusta kautta linjan voidaan vähentää - säästämisestä voisi muodostua osa ympäristömme suojelua.

Kaikkia kolmea osa-aluetta sitoo ja nivoo keskinäisinformaatio, joka muodostaa kansallisen tunteen suomalaisuudesta, sen kunnioituksesta ja voimasta olla juuri niin hyvä ja motivoitunut kuin meidän tulee olla pärjätäksemme taistelussa paikasta auringossa. Olemme poikkeuksellisen vientiriippuvainen maa. Me tarvitsemme paljon sellaista, mitä emme voi itse tehdä tai tuottaa ja nämä hyödykkeet tulee maksaa viennillä. Maksu tapahtuu osaamisena ja mobilisoituneena kansakuntana, joka osaa puhaltaa yhteen hiileen sen kaikilta puolilta.

Suomalainen ymmärrys poikkeusasemastamme idän ja lännen vedenjakajalla antaa meille myös erinomaisia etuisuuksia muihin nähden. Suomi on menestyksekäs liittoutumattomana maana, joka tukeutuu itsellisesti EU:iin arvostaen voimakkaasti omaa identiteettiä ja vahvaa kansakunnan yhteenkuuluvuutta - kuten Suomen sinivalkoinen edesmennyt omantunnon ääni, kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi: "Suomi on hyvä maa, se on paras paikka asua suomalaiselle ja sitä puolustaa parhaiten suomalainen itse" ... ja yhdessä rintamassa ikään, sukupuoleen, säätyyn ja oppiarvoon katsomatta [loppuosa kirjoittajan lisäys].

Tuleva eduskuntavaali on valintaa vedenjakajaeduskunnaksi, joka ei tule tekemään suuria, merkittäviä eikä kauaskantoisia päätöksiä - ne jäävät seuraavalle kansalaisvaikuttajaeduskunnalle. Tämä nyt valittava eduskunta tulee tekemään päätöksiä, joiden linjaus jakaa veden virtaamaan suuntaan, joka toivottavasti olisi isänmaan edun, elämisen tason ja yhtenäisyyden viitoittama. Korkea äänestysprosentti tuottaa lähimmäksi kansalaistensa näköisen eduskunnan.

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuvat:

-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849653/ -- IMG_0233 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--1.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849657/ -- IMG_0235 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--2.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849660/ -- IMG_0238 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--3.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849664/ -- IMG_0240 - Copyright by Ilkka Luoma 2007--.4.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849667/ -- IMG_0248 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--5.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406849674/ -- IMG_0249 - Copyright by Ilkka Luoma 2007--.6.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406860410/ -- IMG_0254 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--7.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406860417/ -- IMG_0255 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--8.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406860426/ -- IMG_0263 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.--9.
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/406860429/ -- IMG_0264 - Copyright by Ilkka Luoma 2007.-10.

[ps. Internetin valtakautta kuvastaa hyvin tämän http://www.flickr.com saitin suosio: kun nämä ylläolevat kuvat kerralla ladattiin palvelimelle, niin siinä samassa, ympäri maapallon, flickr ´iin ladattiin samanaikaisesti 10.776 muuta kuvaa ja kaikki noin 4 minuutissa!]

Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen kanssa.

Kuvatekstit:

1.
Yleisnäkymä Salon Plaza kauppakeskuksesta 27.2.2007 - keskellä viritellään YLE TV2:n Vaaliexpress ohjelman tarvitsemia kalusteita ja laitteita - ... siis kameroita ja muuta tarpeellista.

2.
Infoplakaatti selosti, mitä kauppakeskuksessa tapahtuu... yleisöä oli kohtalaisesti - uteliaina, ehkä siksi, että Salosta on kotoisin yksi rullaluistelija, joka haluaa edustajaksi ja ehkä pääministeriksi pääministerin paikalle.

3.
YLE tarjosi pullakahvit, mutta ei kahdella pullalla - Elina Seitz ansaitsi pienellä kehaisulla :-) kahviliput YLE:ltä, koska oli sitä mieltä, että ohjelma oli lähellä kansalaisten "ihoa" keskittyen pienen ihmisen pieniin asioihin - ylivoimainen enemmistö suomalaisista on tavallista peruskansaa, joille "pienet asiat ovat elämää suurempia" -lämmöllä, inhimillisyydellä ja läheisyydellä.

4.
YLE TV2 Vaaliexpress virittelee kalustoaan kuvauskuntoon Salossa 27.2.2007 viiden Vaaliexpress ohjelman päätteeksi. Ohjelmasarja oli ensimmäinen aito lähestyminen tavallista kansaa kohtaan näin vaalien kynnyksellä. Tavalliset edustajaehdokkaat olivat tavallisten kansalaisten tentattavina tavallisista päivänpolttavista asioista pitkin Suomea - Voikkaa [työllisyys], Kitee [Venäjä ja puuraaka-aine], Kemijärvi [kiinailmiö], Ristijärvi [ikääntyminen] ja Olkiluoto [energia].

5.
Jukka Vahti ihmettelee kuinka saada lisää opintorahaa opiskelijoille, hän olisi sitä mieltä, että valmistuminen olisi nopeampaa ja tehokkaampaa, jos ei tarvitsisi käydä osa-aikatöissä saadakseen vuokrat ja kirjat maksetuiksi. Elina Seitz taas pohtii, kuinka lapset saisivat paremmat lähtökohdat kasvaakseen kunnollisiksi veronmaksajiksi - heitä nimittäin tarvitaan pian ja urakalla, sillä kansalaishyvinvoinnin lasku kasvaa kasvamistaan. Timo Roos puolestaan mietiskelee, kuinka hyvinvointi Suomen rakentajat saisivat ansaitsemansa eläkkeet turvaajiksi täysipainoiselle eläke-elämälle, samalla hän muistuttaa Suomen olevan mallimaa turvallisuudessa, rauhallisuudessa ja hiljaisuudessa - Suomi on hyvä maa elää - totta.

6.
Timo Roos pohtii, kuinka nykykansanedustajat eivät osaa täyttää työttömän kymmeniä kaavakkeita ja byropapereita ... (läppärissä menee video tapahtumasta). Taustalla Mikko Malm haroo hiuksiaan pulman ratketessa itsestään. Salon Seudun Sanomien kuvaaja innostui ikuistamaan joukkuetta - hän muuten otti edellisen koko joukkueen ryhmäkuvan, Kiitos hänelle!

7.
Koko joukkue kerralla kuvassa, oikealta: Jukka Vahti [teema - opiskelijat], Timo Roos [teema - "Suomi on hyvä maa elää" ...ja eläkeläiset], Mikko Malm (juontaja/toimittaja), Elina Seitz [teema - lapset ja lapsiperheet] ja Ilkka Luoma [teema - kansanedustajan rooli tien näyttäjänä, esimerkkinä ja äänestäjiensä tuntojen ilmaisijana].

8.
Salon Seudun Sanomat [ http://www.sss.fi ] halusi ottaa nimiä ja osoitteita ylös, jos halusi lehteä kotiin tuotavaksi. Joku juttu näyttää suuresti hymyilyttävän, olisiko kyseessä vitsi Timo Roosin kertomana, mitä tapahtui eduskunnan saunassa, kun pojat siellä kansakunnan asioista päättivät.

9.
Elina Seitz, Mikko Malm ja kuvaajan kamera - Sony - tämä on kuulemma kuvaajan työkenttänäköala työtä tehdessä. Systeemiä ajettiin nauhalle hiukan kuin suorassa lähetyksessä, ohjaaja oli autossa katselemassa kuvaruutujaan - käytössä oli kolme kameraa. Ohjelma ajettiin ulos seuraavana päivänä, keskiviikkona 28.2. klo 18:20 YLE /TV2.

10.
Kansalainen Jukka Vahti, journalisti, Vaaliexpress ohjelman ohjaaja Salossa - Sari Tamminen, kansalainen, "lapsiasianainen"; Elina Seitz, ohjelman juontaja/ toimittaja Mikko Malm ja kansalainen, ex-kansanedustaja Timo Roos. Ex-kansanedustaja saa ansaitsemaansa huomiota sovinnollisella sanomallaan kutsuen kaikkia yhteiseen kansakuntamme hyvinvointitalkoisiin ilmaisten meidän saaneen lottovoiton syntyessämme Suomeen - totta.

Arvostukset kohtaavat rahanteossa ja kulutuksessa - Wahlroos kerää sijoittajia kuin hunaja mehiläisiä

[ ... talous, voittojen tavoittelu ja kasvun hokemat lisäävät maallista kunnioitusta ihmisiä kohtaan, jotka tekevät rahaa ja sitten rahalle rahaa. Sampo Oyj:n konsernijohtaja Björn Wahlroos kerää kunnioitusta kaikesta siitä, mikä hiljalleen rapauttaa ja tuhoaa koko ympäristöämme... ]

Markkinatalous on kaikkinensa täysin vastakkaista toimintaa kuin luonnon omat lait, joissa vain välttämättömyys kohtaa ravintona kasvulle toteuttamaan uutta kasvua vain uusina sukupolvina. Ihminen hoksasi jo muinoin, että maasta saa enemmän kuin on elämälle tarpeellista - näin mahdollistui muukin toiminta kuin vain ravinnon etsintä ja suvunjatkaminen.

Markkinataloudessa ihannoidaan kykyä tehdä ostovoimaa - tuolla ostovoimalla lisäämme ympäristökuormaa tunnetuin seurauksin. Ihmisen toiminta on kuluttavana ja keräävänä lajina ainutlaatuista. Vain ihminen kerää ympärilleen ostovoimansa, siis kulutuskykynsä, muistomerkkejä ilmaukseksi omasta arvosta ja erilaisuudesta.

Juuri nyt uutisoinnissa kohkataan kuinka Sampo yhtiön konsernijohtaja Björn Wahlroos kerää ympärilleen toivorikkaita sijoittajia Islannista velkarahalla kärkkymään Wahlroosin huomiselle odotettuja onnistuneita sijoituspäätöksiä. Sijoittajat odottavat saavansa lisää rahaa rahalle - ja samassa yhteydessä muodon vuoksi otetaan huolestunut ilme muuttuvasta ympäristöstä. Kulutuksemme lisää kiistatta saasteita, ilmaston lämpenemistä, stressaavaa elinilmastoa, rauhattomuutta, rikollisuutta, päämäärättömyyttä ja yksinäisyyttä kulutuksen kilvoittelusta tipahtaneiden joukossa.

Kulutus, kerääminen ja jatkuva kasvun ihannointi kohtaa hyvin arvostetussa Wahlroosin persoonassa, joka seireeninä julistaa kasvun kaikkivoipaisuutta ymmärtämättä, kuinka luonnotonta se on tasapainotilassa olevalle markkinaihmisettömälle luonnolle. Meille kulutuskeräilytalous markkinamekanismina on tavoite ja päämäärä, jonne menemme luonnon kustannuksella. Ihmisen toiminta kulutusta lisäävänä elementtinä on uhka ja vaara ympäristölle.

Ihailumme kohteena on tuotto, voitto, lisääntyvä ostovoima ja yhä helpommalla saatava näytetalous ilmaukseksi muille, kuinka hyvin minulla menee. Taloudessa pyöritetään entistä enemmän spekulaatioita, joissa keinoilla ilman aitoa työtä ja palveluiden tekoa muille kehitetään voittoja, kasvua ja ostovoimien kasautumista. Sampo pankin myynti oli erinomainen esimerkki rahanteosta, jossa kotimaassamme tehty vuosikymmenien työ meni vieraille maille, vastineena raha, jolla voidaan entisestään spekuloida järjestelyjä, joissa kohtaa mentaliteetti kasvavien numeroiden maailmaan.

Sokea ihailu kasvuntaloudelle on katsetta ymmärtämättömyyteen niistä muuttujista, jotka vääjäämättä vievät koko maapalloa kestämättömään tilaan. Länsimaiset markkinataloudet kehittyivät ja elävät sen perinnöllä kehittymättömien maiden raaka-aineryöstöstä tuhoten kulutuksellaan niitä resursseja, joista juuri näiden kehittymättömien ja kehittyvien maiden pitäisi ammentaa elinvoimansa tavoitellessaan meidän kaltaista kulutuksen yhteiskuntaa.

Maapallon kulutuskyky nousee lähivuosina sellaiselle tasolle, joka lopullisesti muuttaa tilanteen vastavoimaksi kaltaisellemme kulutusihannoinnille. Maapallon luonto ei yksinkertaisesti kestä eikä ole rakennettu sille kasvun hokemalle, mikä juuri nyt mm. kohtaa meneillään olevassa vaalikampanjassa, jossa jaetaan sellaista, mikä ei meille ihmisinä kuulu. Me jaamme juuri nyt huomisen edellytyksiä tämän päivän ihmisille, jotka ovat vielä synnyttämättä heitä, joille tämä meidän etukäteen syömä elinvoima taakkana lankeaa.

Maapallon kohtalo ratkeaa siinä, kuinka nopeasti kehittyvien maiden miljardit ihmiset pääsevät samaan kulutusrytmiin kuin me markkinatalouden länsimaalaiset. Olemme esimerkkinä kulutuksessa, mutta voisimmeko olla myös esimerkkinä säästämisessä ja luopumisessa?

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
IMG_0175.JPG. 14. helmikuuta 2007, klo 21:20. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvaliite:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/391367444/ --

Kuvateksti:
Kasvun portaat ylös tai alas - metroliukuportaat kulutuksen juhlamekassa. Nousu- tai laskuhuuma kurkkii mainostauluista, jotka kaikki kannustavat kuluttamaan enemmän ja enemmän. Markkinamekanismin liukuportaat kiidättävät ihmisiä entistä nopeammin, kiihkeämmin ja useammin kulutuksen alttareille, kuten portaiden yläpäässä avautuva Kamppi kaupunkikone satoine kassakoneineen. Mikä on tämä kiihkeyttävä voima, jolla syömme huomisen edellytykset jo tänään?

Kansalaisten äänestystulos ei toteudu eduskunnan omissa äänestyksissä

[ ... kansakunta äänestäjinä on nyt kaappinsa päällä, nyt valitsemme sisällön neljäksi vuodeksi, ja sittenkään kansalaisen ääni ei toteudu käytännössä hänen valinnan mukaisesti - nykyinen äänestysjärjestelmä tukee ja ajaa ehdokkaat valinneen puolueen etuja ... ]


Äänestäjät ovat vaalikarjaa, jota hoivataan, kuunnellaan ja mielistellään - kyllä kaikelle: eläkkeet, siltarummut, maataloustuet, yrityselämään tutkimusrahaa, korkeakoulutukseen kehitysrahaa ja opiskelijoille lisää opintorahaa. Nyt hamutaan ääniä ja kansalaisia omiin leireihin. Nykyinformaatiologistiikan aikakaudella kansalaiset ottavat enemmän suoraa vaikutusvaltaa.


Puolueet asettavat ehdokkaat - kukin omanlaisensa karsinnan kautta 

Vaaleissa on mukana julkkiksia, on myös älyköitä ja myös vähemmän innovatiivisia. Suomi on puolueiden maa puhuttaessa vaaleista. Meille äänestäjille taas valinnat ovat hyvin usein henkilövalintoja. Meillä on kullakin suosikkinsa, oli se sitten taitavasti Kuros-episodilla vauhditettu Matti Vanhanen, Keski-Euroopasta rullaillut Sauli Niinistö tai vihreiden atomituuli Heidi Hautala, joka miltei ainoana on ymmärtänyt mihin markkinamekanistinen "kulutusquarterbusiness" on maapalloa viemässä.


Jokainen kansalainen omaa yhden äänen 

Eduskuntaan pääsee pienimmillään muutamalla tuhannella äänellä. Äänikuninkaat ja -kuningatteret saavat jopa 40.000 ääntä. Silti jokaisella edustajalla on suuressa salissa vain yksi ääni. Painoarvoa äänikuninkaille voi järjestyä painavampina edustajasalkkuina arvostetuimmille valiokuntapaikoille - tai puolue-elitistit/ -suosikit nappaavat ne.

Kansalaisen näkökulmasta heidän äänien suuntaus valituilleen ei anna oikeaa äänimäärämahdollisuutta itse eduskuntasaliin, onhan 40.000 kansalaisen luottamuksen saaneella aivan eri painoarvo kuin 3.500 ääntä saaneella. 

Lähinnä puolueiden kannattamana meillä on voimassa suhteellinen vaalitapa 1), jossa äänet menevät koko vaaliliiton yhteiseen pottiin [vaalipiireittäin]. Eniten ääniä saanut saa suurimman vertausluvun (siis kaikki vaaliliiton äänet vertausluvukseen), toiseksi eniten saa puolet kaikista jne - näin vahvat pönkittävät saman puolueen/ vaaliliiton heikkoja. 

Vahvat vievät mukanaan sellaisia, joille kansalaiset eivät suurta luottamusta antaneet. Näin on mahdollista, että 6.000 ääntä saanut jää rannalle 3.500 ääntä saaneen sijasta.


Kansalaisen ääni kohdistuu paremmin, 

 ... jos kaikki vaaliliitot puretaan ja suhteellinen valintaprosessi poistetaan. Valittavat edustajat saadaan suoraan kunkin saaman äänimäärän mukaisesti vaalipiireittäin.


Puolueet ovat eduskunnassa ryhmityksen lähtökohta 

Puolueet metsästävät puolueelleen ääniä, jotta ryhmäkurilla saavutetaan puolueen itsensä päättämiä vaaliteemoja ja yleensä lähinnä muita tavoitteita. Kansalaiset eivät arvosta puolueita, ja ovatkin jäseneroamisaallon harjalla juuri nyt. Puolueet ovat kasvottomia, edustajaehdokkaat taas näkyviä, lupaavia ja jopa karismaattisia. Ihmiset tekevät muutoksia, eivät puolueorganisaatiot.


Uusi vaalitapa!

Uudessa vaalitavassa ehdokkaan saama oma äänimäärä ratkaisee, saadut ehdokkaiden äänimäärät pannaan yksinkertaisesti suuruusjärjestykseen vaalipiireittäin ja vaalipiirille määritetty eduskuntapaikkamäärä rajaa viimeisen läpi menevän - laskennassa ja läpimenossa ei käytetä suhteellisuutta eikä vaaliliittojen haamuääniä toisten eduksi.


Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen - 

 ... väritön puolue ei saa valovoimaisia ehdokkaita, mutta voivat saada tasaisen käyrän ehdokkaita, jolloin henkilökohtaiset huippuäänimäärät eivät nosta äänikuninkaiksi ketään, joten ehdokkaat asettanut puolue/ aatesuunta ei saa "oikeutta" saamilleen kaikille äänille. 

Peilatakseen puolueen/ aatesuunnan/ kansalaisliikkeen saamaa kannatusta valittuihin edustajiin, lasketaan vaaliäänien ynnäyksen jälkeen kullekin valitulle ehdokkaalle hänen oma painoarvo - ääniluku, oman vaaliliiton saamista kokonaisäänistä. Jokaiselle kansanedustajalle tulee näin oma henkilökohtainen painoarvo äänilukuna itse äänestyksiin eduskunnassa. Toisella edustajalla voi olla 1,6 ääntä kun taas jollakin on "vain" 0,85 - esimerkkeinä - suurimman osan saadessa noin yhden äänen. Kuitenkin eduskunnan äänestyksissä nuo pienet äänierot voivat ratkaista äänestyksiä.

Tässä uudessa vaalitavassa kansalaiset saavat välittömämmin omat todelliset suosikit heille kuuluviin ja ansaittuihin painoarvoihin. Kansan valinnat menevät paremmin läpi myös äänestyksissä itse eduskunnassa. 

Siis kerrattuna tämä tarkoittaa, että esim. jostain vaalipiiristä nousseet 10 edustajaa ovat valitut suoraan henkilökohtaisten ääniensä perusteella ja sitten kullekin lasketaan oma henkilökohtainen ääniluku haettuna kunkin puolueen/ vaaliliiton kokonaismäärästä tietyllä laskentakaavalla (mm. edustajan saaman henkilökohtaisen äänimäärän osuus kaikista vaaliliiton/ ryhmän kaikista äänistä).


Oma todellinen painoarvo!

Jokaisella edustajalla on oma yksilöllinen kannatuksensa mukainen painoarvo äänilukuna eduskunnan äänestyksissä. Näin toteutuisi kansan suoratahto ja vaalit tulisivat henkilö- eikä puoluevaaleiksi. Testi edellisen vaalien saaduilla äänimäärillä muuttaa runsaasti ns. viimeisten paikkojen henkilösisältöä, mutta painotus eduskuntaäänestyksissä palautuu henkilökohtaisten äänilukujen jälkeen liki samaksi, kuin se oli perinteelliselläkin vaalitavalla.


Mitä me tästä hyödymme, 

 ... kun muutamme vaalitapaa kansalaisten todellista tahtoa vastaavaksi. Me hyödymme sen, että juuri nämä ihmiset, jotka kansa on sinne vahvasti halunnut, saavat painoarvoisensa mahdollisuuden vaikuttaa todellisiin päätöksiin, heillä ollen enemmän ääniä kuin niillä, joille kansalaiset vähemmän suosioitaan jakoivat. 

Tässä menettelyssä pienetkään äänestyspiirit eivät tule kärsimään, koska maa on jaettu edelleen vaalipiireihin ja kullakin vaalipiirillä on aina kuninkaansa ja kuningattarensa. Tämä uusi systeemi ei myöskään "sorsi" pieniä puolueita - nyt ratkaisee itse ehdokkaan valovoimaisuusarvo.


Suomi ja maailma ovat muuttumassa 

Lähenemme kansalaisyhteiskuntaa, jossa suora kansalaisvaikute kasvaa - kansa ottaa päätöksiä omakseen ja kansalaisäänestykset myös vaalien välivuosina tulevat lisääntymään, näin ollaan enemmän ajan hermolla ja kansalaisten "iholla". 

Lopuksi on mielenkiintoista se, että tällä uudella äänestys- ja äänilukupolitiikalla eduskunta alkaa muistuttamaan enemmän itse kansakuntaa, joka kuitenkin nämä työtehtävät edustajilleen järjestää. Eduskunta on sinne pääsemistä sekä siellä vaikuttamista ja tämä uusi äänilukuvaalitapa ratkaisee nämä kaksi eri asiaa.


Nyt elämme puolueiden ja niiden koneistojen painottamaa puoluemarkkinademokratiaa, kun taas suoravaikutteisemmassa kansalaisyhteiskunnassa lähenemme välittömämpää kansalaisdemokratiaa. Samalla eduskuntavaalit tulisivat henkilövaaleina mielenkiintoisemmiksi ja äänestysprosentti kasvaisi.

...
Nettilinkki:
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/Suhteellinen_vaalitapa [suhteellinen vaalitapa] --
-- http://fi.wikipedia.org/wiki/D%27Hondtin_menetelm%C3%A4 [D´Hondtin menetelmä] --


Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com

! Artikkelin kappalejaottelu on uudistettu 5. syyskuuta 2015


Kuva:
B0000402.JPG. 15.tammikuuta 2006, klo 13:41. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.Kuvalinkki:-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/386427639/ --
Kuvateksti:Kaltaiseemme demokratiaan kuuluu vapaa äänestys. Meillä on yksi ääni annettavanamme. Valitsemamme edustajat mm. eduskunnassa käyttäytyvät enempikin puolueensa ja ryhmäkurin mukaisesti kuin suoraan edustaisivat äänestäjiään, siis työnantajiaan. Ihmiset ovat erilaisia, saadut äänimäärät ovat erilaisia, siis myös kunkin edustajan käyttämät valtuudet yksilöllisin ääniluvuin. Tavoitteena on saavuttaa suorempi kansalaisvaikutteellinen yhteiskunta.

Ihminen kautta-aikojen on halunnut erottautua ja olla myös kokemassa samankaltaisuutta

[ ... moni isä ja äiti kauhistelevat, kun perheen nuoriso otattaa reikiä eri keho-osiinsa ja koristautuvat renkaisiin, metalleihin, nappeihin - niin navassa, huulessa kuin rivinä korvissa. Joukkohenki on purrut, erilaistuminen ja erottuminen on nyt in - vaikka kunkin yhteenkuuluvusryhmä asettaa "tiukat rajat ja säännöt" ... ]

Vuosituhansia ihmiset ovat koristelleet itseään markkinoidakseen valtaa, voimaa, viisautta tai jotain pyhää ja uhkaavaa - osoittaen erottautumista toisistaan. Kenraalit koristautuvat kiiltäviin merkkeihinsä ja punkkarit nostavat hiuksensa pystyyn, kuten koira karvansa, kun on vihainen tai peloissaan - ollakseen esimerkiksi uhkaavan näköinen.

Afrikassa eräät heimot venyttävät huulensa lautasilla ollakseen voimallisempia, sukupuolisesti kiinnostavampia ja toisiaan kiihottavia. Toiset taas venyttävät kaulaansa ollakseen ylevämpiä tai tiukkaavat ja kuristavat jalkateriään ollakseen sirompia ja naisellisempia, viehättääkseen isäntäänsä ja herraansa.

Kemikaliot ovat täynnänsä puikkoa, purkkia, pulloa, suihketta ja voidetta, päämääränä löytää ihmisestä jotain uutta erottuakseen toisista, saadakseen itsetuntoa ja ollakseen kaunis, sillä jokaisella on tarve saada tunnustetta ja hyväksyntää. Samalla tavalla nuoret hakevat rajojaan ja tunnustelevat ympäristönsä reaktioita, odottaenkin ehkä ojennusta alitajunnassaan, jolloin syntyisi ymmärrys, että välittämistä ja huolehtimista on sittenkin olemassa.

Ihminen varustaa itseään, toiset muskeleilla salilta, toiset tietämyksenä ja viisautena kirjoista. Osa rakentaa julkikuvaansa muurien taakse talojensa näyttävyytenä. Hyväksyttävyyttä rakennetaan myös ladon kokoisilla maastureilla, joilla ei ole mitään käytännön käyttöä kaupungeissa, mutta niissäkin on koristautumisen meininki. Arvostusta haetaan merkkikellolla ranteessa tai Brioni-puvulla huolellisin leikkauksin peittämässä elintasokummun ääriviivoja - ja jälleen tavoitteena on olla haluttavampi, näkyvämpi ja hyväksyttävämpi.

Ihminen ja eläimet röyhistävät, pöyhistävät ja pullistavat ollakseen pelottavampia, uhkaavampia, mielenkiintoisempia ja puolustavampia - hyväksymättömyyden pelon ollessa takana viimeisenä ajatuksena omasta pienuudesta. Kiilto, välkehtiminen ja uhkaava murina tuplaputkista nelivedon ulvoessa liikennevaloista synnyttää kanssakulkijoissa kateutta, pistosta ja yrittämisen uhoa mentaliteetilla - "enhän jälkeen voi jäädä, vaan minun vuoroni tulee, odota vain". Kateus kalvaa ja kirvelee. "Miksi talvipakkasella juuri tuolla parkkiruutunaapurilla on bensalämppäri, - minä vaan raaputan ja raaputan ja tuo pahuksenmoinen kiipeää valmiiksi lämpimään autoon".

Kaikella noilla edellä mainituilla on yksi yhteinen piirre - se on erottautuminen, oli se sitten metallirengas silmäkulmassa tai tuplaputket auton takapuolessa. Meillä on näyttämisen halu, me markkinoimme itseämme, kuten se afrikkalainen neito, joka venytti korviinsa reiät, repeytymisen uhallakin. Urosmetso taas levittää takaosastonsa sulkasadon näytiksi koppelolle, joka kyyhkysen lailla kujertaen tutkailee uroksellista kykyä ja taistelutahtoa - olisiko siinä se minun tehogeenisekoittaja?

Niin se ihminenkin markkinoi itseään kohennusvälineillä saadakseen haluamaansa; on push- ja pef-uppia, on kohottajaa sekä kutistajaa, on väriä, tuuhentajaa ja kohentajaa - kaikki vain siksi, että se tuntuu mukavalta olla hyväksytty ja edes joskus aiheiden ja katseiden keskipiste. Se silmäkulmassa killuva metallirenkulakin tyttären silmäkulmasta lähtee ajallaan, kunhan löydetään se oma sielun sisus ja - mielenrauha ymmärryksestä, että minä olen sittenkin aina ainutlaatuinen jo omana itsenänikin :-)

Ilkka Luoma
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
DSC_2199.JPG. 26. toukokuuta 2006, klo 18:13. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/384215046/ --

Kuvateksti:
Vaihtoehtonuoret istuvat erillään valtavirrasta erottuakseen massasta. Merkistö, kettingit, "mainosjulisteet" [tässä: tulipalon sammuttaja] ja muut erilaistumisvälineet korostuvat kokonaisuudessa, jota myös käyttäytyminen ja esiintyminen sävyttävät. Lordi kokosi ilmaisesiintymiseensä Suomen suurimman yleisön musiikitapahtumana toukokuussa 2006. Kuvan henkilöitä kehoitettiin järjestysvallan myötä kohteliaasti poistumaan oman turvallisuuden nimissä - näin tapahtuikin, ilman mitään rähinöitä ja mellakoita. Ihmiset ovat kautta aikain koristautuneet saadakseen yhteenkuuluvuusryhmänsä hyväksyntää ja osallistumisoikeutta. Evoluutiossa on aina ollut osallisena markkinointi ja omien toimintamahdollisuuksien myynti lajikumppaneille ja/tai yhteenkuuluvuusryhmillensä.

Uraitsekkyys ja runsas kokemuksien haku on uhka luonnolliselle suvunjatkannalle

[... nainen on hedelmällisimmillään jo alle 20-vuotiaana. Nuorina ollaan myös pelottomampia ja luonnollisempia hoitamaan lasta. Lapsi - mukana menossa on luonnollisempaa kuin urahaussa stressaantuneen mielen hoitovapaa-ajan pelossa, kuinka työn käy, kun palataan takaisin aikuisten työmaailmaan...]

Suuren sanomalehden kuukausiliite avasi yhden ihmisen tärkeimmistä puheenvuoroista. Sunnuntainen kirjoitus herätteli ajattelemaan milloin olisi luonnollisinta tehdä geenien siirto huomiselle. Markkinatalous ajaa nuoret lukemaan, bailaamaan, työharjoittelemaan ja kiirehtimään urakehitystä aina yli pitkälle kolmenkympin, jolloin vuosituhantisesta keskiarvosta ollaan jo menetetty yli kymmenen vuotta lapsen huolehdintaa - on myös huomioitava, että kaikki eivät halua tai voi saada lapsia.

Miksi ensisynnytystä lykätään ja lykätään? Selityksinä kuullaan valmistuminen, kokemuksien haku, nautiskelu omasta vapaasta elämästä sekä kokeilu erilaisista suhteista. Lasten tulo viipyy, etusijalla ovat ura, titteli, vauraus ja taloudelliset tavoitteet. Ei ole harvinaista, että ensisynnyttäjinä on jo 4-kymppisiä, jolloin se sisältää jo mahdollisia riskejä. Olisiko myös lapsuuskotiesimerkillä tai kasvatuksella merkitystä lykkääntyneeseen lapsen tekoon?

Ei pelkästään oman edun tavoittelu, oman egon kasvattelu ja urakehityksen valvonta, vaan ennen kaikkea muuttunut tapa ja kyky hoitaa lasta, jotta tämä olisi itse myöhemmin valmis samoihin vuosituhantisiin tapahtumiin suvunjatkannan turvaamiseksi. Nainen menettää hedelmällisyyttään jo alkaen 20-ikävuodesta. Mies tunnetusti säilyttää kykynsä kauas, mutta tutkimusten mukaan siittiöiden laatu ja määrä ovat hälyttävästi huononemassa ja vähentymässä - joko saasteiden, elämäntapojen tai jonkin meille tuntemattoman kehityssuunnan vuoksi.

Eläinkunta tekee suvunjatkannan heti kun elimistön kello antaa merkin; syntyy kiima ja vuosituhantinen tapahtuma toteutuu vuodesta toiseen. Keskimäärin eläinkunnassa riippuen vastasyntyneen kehitysasteesta, huolehdinta on intensiivistä, tarkkaa sekä puolustavaa jopa henkeen ja vereen saakka - kunnes vieroitus tapahtuu - on tullut aika lähteä. Ihminen sitä vastoin usein kiinnittyy lapsiinsa vanhempien omien itsekkäiden mieltymysten vuoksi - ei uskalleta kohdata uutta yksinoloa avio-/ avopuolisosta huolimatta. Lapsista on syntynyt oljenkorsi nuoruuteen, joka menetettiin omissa oman edun tavoittelun tempauksissa 2-kympin ikavuosikymmenellä

Yhteiskunnan pitää suunnata järjestelmät siten, että lapsien teko on mahdollista luonnollisesti, silloin kun se on fyysisesti tehokkainta ja jolloin lapsen kasvatus on luonnollisimmillaan. Monesti näkee kypsempiä hoitotapoja ja -muotoja nuorissa, kuin ikääntyneemmissä ensisynnyttäjissä. Nuori on rohkeampi hoitamaan ja kasvattamaan - hän/ he eivät pelkää - "lapsi ei mene niin helposti rikki". Ikääntyneempi saattaa hemmotella hyvä hyvyyttään lapset sokeana siitä opinvirrasta, joka olisi koulivampaa ja yhteiskuntaan valmistavampaa kuin pumpulissa kaitseminen.

Jokainen jo lapsensa aikuisikään saattanut isä tai äiti voi tapahtumien edessä olla kertomassa kuinka se iltatähti syntyi ja kuinka siitä huolehdittiin - liika passaaminen on vaarana luoda liian helpon elämännäkemyksen pienokaiselle ja nuorelle - jos liiaksi paapotaan vielä murrosiän kynnykselläkin kun ensimmäiset yöihmeellisyydet ovat jo tulleet. Toisaalta kokemus voi luoda varmuutta kasvatukseen.

Miksi meillä ja muissa länsimaissa markkinatalouden ehdot, säännöt ja menetelmät patoavat luonnollista elämän purkaumaa viivästyttäen lunnollisen kasvatuksen kauemmaksi. Miksi lapset pitää tehdä niin myöhään? Selitys ei ole se, että haimme kokemusta, haimme talouden turvaa, haimme uskottavuutta - "eihän 20-vuotias voi nyt äiti ja isä olla".

Itseasiassa suuri muutos tapahtui jo 1980-luvulta alkaen, vielä tuolloin ei ollut ihmeellistä, että 19-vuotias tyttö/poika työnteli vaunuja - nyt se on jo harvinaisempaa. Mikä muutti tilanteen? Selitykseksi ei myöskään kelpaa, ettei lasta uskalla tehdä, on epävarmuus työstä, on epävarmuus asunnosta ja on epävarmuus huomisesta, niin ja on epävarmuus miehestä/ mahdollisesta isästä. Nuo ovat vaillinaisia selityksiä. Luonto loi mahdollisuuden tehdä lapset juuri silloin, kun evoluutio vuosimiljoonaisena kehityksenä sen valmiiksi siihen tehtävään loi ja ajoi tikanpojan puuhun.

On todennäköistä, että lapsien aikaisempi teko, kasvatus ja tämän tapahtumaketjun synkronoiminen nuoruuden vaiheisiin kiinteyttää, kasvattaa ja yhtenäistää perhettä, jolloin lapsen saama huomio on luonnollisella ja avoimella asteella - lapsen kokiessa jatkuvaa mukana oloa, kuten se evoluutiossa ihmisen osalta on säädetty tuhansien vuosien aikana intensiiviyden jaksoksi aina siihen hetkeen jolloin hän/ he ovat kypsiä omaan koitokseen ja suvunjatkantaan.

Markkinatalous, oravanpyörä, stressaantuminen ja henkinen rasitus, kilpailu urasta, tittelistä, maallisuudesta sekä omaisuudesta tuottavat uudet ikävanhemmat jo valmiiksi riskitekijöiksi lapsen normaalille kehitykselle, joka ei olisi muuta kuin huolehdintaa, mukanaoloa sekä olemista "iholla" - ymmärtäen, ettei lasta omisteta. Meillä on ainoastaan vastuu ja velvollisuus huolehtia omien geenien jatkuminen ja huolehtia se siten, että lapsemme ovat valmiina ottamaan vastaan kaiken sen, mitä me itsekkin olimme silloin aikaisemmin elämän edessä kohtaamassa. Liian moni aikuinen varmentaakseen myöhemmin turvaa lapsilleen käänsi asian ongelmaksi oman uupumuksen ja juurettomuuden vuoksi. Suurena lohdutuksena on myös se, että vaikeudet ovat myös vahvistamassa uskoa omiin mahdollisuuksiin, saataessa onnistumisia, ... edes joskus.

Lopuksi on todettava, että yleispätevää oikeaa aikaa ei ole. Kyse on kypsyydestä nähdä vastuu ja kyvystä saattaa tehtävä valmiiksi. Ei ole mitään patenttia ajoituksesta - ihmiset ovat yksilöitä, tosin myöhempää ajatellen lasten kehityksessä on haastava vaihe poikien ja tyttöjen eriaikaisessa murrosiässä -tosin senkin tulisi synkronoitua myöhemmin. Tänä päivänä ovat vain seuraukset näkyvissä - ja näitä HS/kuukausiliite helmikuu 2007/ Virpi Suutari hyvin herättävässä kirjoituksessaan "Äiti hukassa" esille toi. Yhteiskunnassamme, maallisesta vauraudesta huolimatta, on paha olo.

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.blogspot.com

Nettilinkkejä:
-- http://www.kirkkojyvaskyla.net/fin/uutiset/index.php?id=39&kansio=1&rap_id=1432 [lasten hätä]
-- http://koti.phnet.fi/otaku/jorina/ahdistusjasimputus.html [ahdistuneet aikuiset ja simputetut lapset]

Kuva:
B0001265.JPG. 18.helmikuuta 2004, klo 14:18. Copyright by Ilkka Luoma 2004. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/381992462/ --

Kuvateksti:
"Lapsia ja nuoria ei voi liiaksi rajata aikuisten aitojen taakse suojaten heitä maailman pahuudelta". Ei ole pumpulia, joka olisi lopullinen tae suojelun autuudesta. Lapset ja nuoret tulee laskea aistimaan maailmaa, kokemaan uutta ja tyydyttämään uteliaisuutta, jottei myöhemmin aikuisena tarvitse siirtää lapsuuskokemuksien puuteselityksien vuoksi sitä luonnollisinta tapahtumaa.

Kirkkoherra laskeutui kansan pariin ja avaruusmies nousi taivaisiin

[YLE AaamuTV haastatteli erilaisen papin, papin joka katsoi ihmisten pariin tulon tähdelliseksi. Lapinlahden vs. kirkkoherra Markku Suokonautio oli toimittajien kuultavana. Samaan aikaan ruotsalaisia hullaannutti avaruussankari, Christer Fuglesang, joka palasi kotimaahan kansanjoukkojen hurratessa]

Papin tehtävä on olla sielun paimen, tai papin tehtävä on kuunnella hädän alaisia kuin myös menestyjää, lisäksi omantunnon painolastillista, mikäli taakka käy liian raskaaksi. Pappi on seurakunnassa omassa saarnastuolissaan oppien ja tapojen alainen sanan lähettiläs. Säännöt ovat joko noudatettavia tai sitten kansan tahto kokea jotain uutta antaa voimia luoda yhteenkuuluvuutta. Pappi turvaa henkisyyttä ja sanaa sellaisesta, joka herkistää, notkistaa ja luo tiivistyvää tunnelmaa.

Pappi on mustakaapu, jolle uskoudutaan ja joka voi olla muutakin kuin saarna korkeuksista - se voi olla keskustelua, innostusta ja herättelyä aikaan maallisista riennoista heräten kokemaan tunnetta, yhtenäisyyttä ja ryhmäkeskeisyyttä.

Ruotsalaiset innostuivat kansanliikkeeksi astronautistaan, joka nousi korkeuksiin tähyämään vapaata kelluntaa ja näkymää, mitä me maalliset emme voi kokea. Ruotsalaiset ottivat vastaan sankarinsa riemusaatossa, kuningaskin halusi kuulla, mitä siellä ylhäällä näkyi. Ruotsalainen ja Ruotsin lippu oli noussut korkeammalle kuin yksikään toinen pohjoismaalainen ja Ruotsi ottikin sankaripoikansa hyvin vastaan. Ihmisen mieltä kiinnostaa, mitä siellä ylhäällä on. Astronautti kiinnostui kandidaatiksi uusille lennoille ja kansalaiset Ruotsissa ovat halukkaita maksamaan nuo muutamat kymmenet miljoonat, jotta herkistys omasta saavutuksesta omistautuu koko kansalle.

Kansalaiset haluavat tapahtumia, jossa koetaan kansallista yhteenkuuluvuutta. Neuvostoliitossakin kosmonautit olivat ehdotonta eliittiä ja kansan lempilapsia. Heistä voi jokainen haaveilla ja samaistua saavutuksiin, joita me tavalliset emme koskaan saavuta. Kansakunta on aina saavutuksiensa mukainen. Ruotsalaisille riitti amerikkalainen sukkulakyyti tuomaan nähtävyysasetelman. Mitä me suomalaiset voisimme keksiä. Vielä parempaa - Suomen Ilmatieteen laitoksen tekniikat ja operaatiokartat ovat ulottuneet Jupiterin Titan kuuhun saakka; se tarkoitti, että 5 vuoden ahkerointi kulminoitui 10 sekunnin kliimaksiksi, tämä tapahtuma oli muuten seurattavissa livenä kaksi vuotta sitten olleilla Tieteiden päivillä [ http://www.tieteenpaivat.fi/tp05.htm ]. Emme saata arvata, mitä meidän puoli 9 uutisten säälukijoiden takana tapahtuu!

Kansalaiset haluavat myös tavallisina ihmisinä taivaallisia tapahtumia. Lapinlahdella tapahtuu kummia, vs. kirkkoherra on laskeutunut tuolistansa kansan pariin innostuen kyseenalaistamaan syvälle juurtuneita perinnäistapoja. Kansa ja kuulijat haluavat otetta asioihin ja se tarkoittaa kyseenalaistamista, kuuntelemista ja väkevää otetta saarnoissa olla tavallisen kansan asialla luoden tunnetta, että me olemme yhtä ja että me olemme olemassa, emme vain kasvottomina naamiomerenä papin silmien alla hänen saarnatessaan portaiden yläpäässä olevasta tuolistaan. Pappi on lähettiläs ja hänellä on kutsumus. Kutsumusta ei voi kahlehtia, sillä jokaisessa on se, mihin hän itsessään aidosti pyrkii. Kirkonmeno voi olla myös hauska.

Sillä aikaa kun ruotsalainen astronautti haki näkyvyyttä yksin itselleen korkeuksissa välittäen sanomaansa innostuneille kuulijoille, suomalainen kirkkoherra loi rohkeutta kaikille maan pinnalla löytäen mahdollisuuksia kokea sitä samaa yhtäläisyyttä, intoa, ylpeyttä ja ryhmähenkeä avaten oman sielunsa kuulijoille samanarvoisena ja - kaltaisena. Jumalan löytäminen on yksilöasia, se on henkilökohtainen ja se ei ole pakko. Tunne arvostuksesta kohtaa niin kuulijoissa kuin sankarissa. Erot ovat pienet - kyseessä on kuitenkin aina tunne omistautumisesta jollekin.

Löytyykö kunkin jumala korkeuksista vai maasta - on kokijan mielissä. Valinta on sinun. Lapinlahdella kirkko kuulemma täyttyy ja sanan kuulijoita ilmaantuu uteliaisuuden kasvaessa. Uteliaisuuden ollessa ihmisessä, luo se edellytyksiä ymmärrykselle, josta kumpuaa suvaitsevaisuutta.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ----- TIEDE

...........................................
Kirjoitukseen liittyvät nettisivut:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=184&a=2239 [Markku Suokonautio]
http://www.esa.int/esaCP/SEMEOMG1GVE_Finland_0.html [Christer Fuglesang]

Kuva:
B0001116.JPG. 21.tammikuuta 2006, klo 14:33. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä. Kuvalinkki: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/370228226/

Kuvateksti:
Papin perinteellinen paikka on ollut korkeammalla kuulijaa sijaitsevassa saarnastuolissa. Suomalainen osasi lasketua alas, sillä aikaa kun ruotsalainen kipusi ylös. Lapinlahdella vs. kirkkoherra laskeutui kansan pariin puhumaan ihmisille ihmisten asioita. Ruotsissa kansa otti vastaan astronauttinsa riemusaatossa hänen tulleessaan taivaalta alas. Kuvassa Tukholman vanhassa kaupungissa tyhjä saarnastuoli Stor Kyrkan ´ssa.

Nato, Venäjä ja suomalainen yhteishenki

[Ye-majuri Rainer Peltoniemi väitteli Natoon liittymisen vaikutuksista ja siihen liittyi näkökulmia niin Nato-hyödyistä kuin haitoista - yritetäänkö nyt sinänsä tasapuolisella väitöskirjalla kääntää kansalaisten katseita läntiseen eilisen päivän sotilasliittoon, miksi väitös oli juuri nyt?]

Suomen kansa ei kysellyt puolustusliittojen perään silloin kun käsky kävi rajoille puolustamaan isänmaata. Huolimatta kansalaissodasta 20-vuotta aiemmin, kansa oli yhtenä rintamana Stalinin haittatekijänä kuvittelemaansa Suomen valloitukseen.

Kansalaiset ottivat asiat omakseen - puolustivat maansa ja pitivät sen myös myöhemminkin yhden liittolaisen, Saksan osa-avulla, itsenäisenä. Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin antoi arvon suunnattomalle yhteishengelle ja jätti Suomen valloittamatta; tuli kiire Berliiniin ja Suomi olisi maksanut liikaa Puna-armeijalle. Suomi pysyi itsenäisenä, pysyi myös kylmät sodat, kuumat Kekkos-kaudet ja vieläpä noottikriisit ja armeijoiden yhteisharjoitusehdotustenkin yli.

Nykyinen Venäjä ymmärtää, että Suomi on vaikea vastus. Suomalainen luonne on sisukas, kun on kysymys oman maan puolustuksesta. Nythän meillä on vain yksi mahdollinen uhka, ikiaikainen Venäjä, joka meille myös itsenäisyyden antoi ja "vapautti" Ruotsin vallasta. Suomi sai ainutlaatuisen rajalla olon ominaisuuden, joka luo mahdollisuuksia olla Venäjä-asiantuntija.

Suomessa on juuri nyt sinnikäs vaikuttajajoukko, joka ajaa Suomea Natoon kuin köyttä vessanpyttyyn. Suomi EU:n täysjäsenenä saa sen turvallisuuden, mitä se tarvitsee. Sehän on nykyisin enempikin taloudellista turvaa ja vakautta. Sitoutumattomuus Natoon tuottaa erityisasemaa Venäjän kanssa, jo nyt Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Kumarrus Natolle on pyllistys Venäjälle.

Venäjän todelliset johtajat tietävät, että Suomi ei ole helposti uhattavissa, saati sitten valloitettavissa. Mitä muuten Venäjä hyötyy Suomen valloituksesta, kun se ei sitä tehnyt syksyllä 1944:kään. Suomi on liittoutumattomana erinomainen kumppani Venäjälle. Huomenna Suomi voi olla erikoissuhteessa osaajana myös muuta EU:ta ajatellen, vallankin kun suurin osa EU:ta on Natossa. Mikäli Suomi on Natossa, olemme myös automaattisesti Venäjän atomiaseiden maalitaulu läheisyydestämme huolimatta.

Miksi ja millä todellisella argumentaatiolla eräät piirit ajavat Suomea Natoon, onko heille jäänyt menneisyyden muistot, epäluulot ja ylpeys länsimaalaisuudestaan levynä pyörimään tyhjään ajatusmaailmakoneistoon. Unohtuiko heiltä, että olemme eläneet idän ja lännen etuvartiona vuosisadat. Unohtuiko heiltä, että Suomi on arvostettu korkealle omastakin kyvystään huolehtia jopa miltei yksin itsestään. Suomi ei tarvitse Natoa, Suomen kansa ei sitä liittoa halua. Suomi on luotu vaikeina aikoina itää haistelevaksi länsimieliseksi maaksi, joka osaa elää rajalla luoden menestystä taloudessa niin idästä kuin lännestä.

Venäjä tulee jäämään enemmän yksin Euroopassa, toisaalla Venäjä saa kumppanikseen idästä Kiinan ja Intian - nämä ovat huomisen menestyjät. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Venäjä maapallon raaka-aineaittana, Kiina maapallon liukuhihnana ja Intia maapallon ohjelmisto-osaamisen tulevana keskuksena muodostavat ylivoimaisen koalition, jossa Suomen Venäjän asiantuntijana on hyvä olla puolueettomuussuhteessa. Erityisasemastaan huolimatta Suomi on osa EU:ta, joka on riippuvainen - tahtoi tai ei - vähintään seuraavat 10-15 vuotta Venäjän energista ja markkinoista omille tuotteilleen.

Paras puolustus Venäjän karhun syleilyyn on kauppa tämän kanssa. Kaupankäyntiin taas Venäjällä kuuluu kulttuurin ja historian tuntemus, arvostus kumppaniaan kohtaan ja rehti meininki. Voisimme lisäksi opiskella Venäjän kieltä ja löytää kaupallisia kohteita myös kolmansista maista - näillä eväillä veli-venäläinen ei ehdi pohtia kovin sotaisasti meidän suuntaan, kun kaupallisilta kiireiltään eivät siihen ehdi. Lisäksi meitä odottaa bonuksena Karjala liittoutumattomuudestamme. Nato-Suomena voimme lopullisesti heittää hyvästit Karjalan palautukselle.

Suomen kansa sanoo seuraavan kerran sanansa eduskuntavaaleissa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Nato-kortteja ehdokkaat väläyttelevät, ja onko jokereita takataskuissa. Suurin jokeri tai monille mustapekka on kuitenkin äänestäjillä. Äänestäjät ovat vain kerran neljässä vuodessa kuninkaita - nyt jos milloinkaan kannattaa antaa äänensä kuulua. Äänestänyt henkilö voi ottaa reippaasti kantaa, mutta jos ei ole omaa mielipidettään edes vaaleissa antanut, niin on vaikeaa myöhemmin arvioidakaan. Menipä tuo äänestys miten tahansa, niin tuo Suomen ja Venäjän raja ei siitä mihinkään lähde, oli Nato tai ei.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ----- TIEDE

Nettilinkki [Natovaikutuksesta väitöskirja, ye-majuri Rainer Peltoniemi]:
-- http://www.tkk.fi/nyt/vaitoksia/vaitostiedotteet_2007/Peltoniemi_Rainer.pdf --

Kuva:
B0002132.JPG. 2. heinäkuuta 2005, klo 16:04. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Linkki kuvaan:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/372125642/ --

Kuvateksti:
Lappeenrannassa oli erinomainen mahdollisuus nähdä NATO - maiden lentokalustoa livenä. Taka-alalla USAF:n Stratotanker KC-135 [Boeing], oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Etualalla hienon lentonäytöksen tehnyt Hollannin ilmavoimien General Dynamics F-16 Falcon hävittäjä - vastineena suomalaisilla on - myös amerikkalainen - tosin kaksimoottorinen, McDonnell Douglas F-17 Hornet; molemmat koneet ovat samalta aikakaudelta. Nato-koneet ovat tervetulleita lentonäytöksiin, muutoin niitä ei Suomen taivaalla tarvita.

Automaatio ajaa meidät palvelemaan toinen toisiamme

[markkinatalouden kehote on tuottaa riittävä voitto jaettavaksi omistajille ja tuotto tehdä investointeja sinne, missä on edullisin tuotantoympäristö sekä suurin kysyntä]

Suomi oli luokkayhteiskunta vielä 1960-luvulla. Silloin meillä oli rehellisesti duunari ja tirehtööri kuin työmies ja johtaja. Työsuhteet olivat pitkiä ja hommia riitti - työttömyys oli pientä, noin 3-5% luokkaa, tai oikeastaan työttömyys oli outo ilmiö. 1960-luvulla vielä vaneri ja sahatavara tehtiin Suomessa ja laivattiin vientiin. Oli tehokasta tuottaa voittoja devalvaatioiden turvaamassa talousympäristössä. Korot olivat vakaat ja patruunat halusivat tehtaiden olevan lähellä omia kartanoitaan.

Nyt tuotanto karkaa mm. korkeiden palkkakustannuksiemme vuoksi kehittyviin maihin tehden hiljalleen sitä, mihin kehitysapu ei koskaan kyennyt. Länsimaalainen investointi ja työtilanteiden luonti mm. Kiinassa hiljakseen nostaa heidän palkkatasoa ja ostovoimaa.

Suomesta siirtyy entistä enemmän lähivuosina sarjatuotantotyöpaikkoja Kiinaan, Intiaan ja muihin edullisten palkkatasojen maihin. Seuraavassa aallossa lähtee myös suunnittelutyötä, mm. Kiina puskee markkinoille joka vuosi noin 340.000 insinööriä, eikä ole luultavaa, että me olisimme heitä paljoakaan "parempia".

Meidän on sopeuduttava, sillä valitsimme itse linjamme palkka- ja kustannuskehityksessä - me olemme automatisoimassa itseämme ulos käden työstä, tai oikeastaan automatisoimme itseämme palvelemaan toinen toistamme. Kaikki eivät voi olla myöskään matkailuelinkeinossa, joka on meille Suomessa huomisen työ- ja tehtäväalue. Suomi on huomisen matkailumaa, systemaattista suunnittelua ei ole vielä edes aloitettu.

Nokia teki ensimmäisen kauppansa Kiinaan nykymuodossaan 22 vuotta sitten - kaupan arvo oli "vaatimattomat" n. 500.000 USD. Välissä oli Nokian oma kriisi, palkkarahoja mauruttiin mm. Lontoosta, koska suomalaiset pankit eivät antaneet. Nyt Nokia ei tarvitse suomalaisia pankkeja, siis niitä vähiä. Nokia on yksi Kiinassa olevien ulkomaalaisten yhtiöiden helmiä, tuottaen todennäköisesti Nokialle sen suurimmat voitot. Nokia kasvoi mittoihinsa paljolti myös Kiinan ansiosta.

Suomi on kallis maa ja meillä on "kallista asua ja toimia". Me olemme itse asiamme tähän tilaan järjestäneet. Loimme yhden maailman parhaista sosiaaliturvista, niin hyvän, että meillä ei tarvitse tehdä työtä. Olemme individualismissamme niin kollektiivisia, että keräämme rahat toistemme hoivaamiseen. Loimme hyvinvoinnin kansalaisyhteiskunnan, jota nyt ei ole siellä, mihin liukuhihnamme katoavat.

Seuraavaksi alamme automatisoimaan lisää, että työtehokkuutemme olisi kilpailutilanteen mukainen - siis meidän on tuotettava entistä enemmän vähemmillä ihmistyötunneilla. Automatisointiin menevät kohta myös palveluammatit - alamme palvelemaan itse itseämme esim. internetissä. Löydämme kohta sieltä automaattisesti myös virtuaalisen toisintominämme seurustelukumppaniksemme. Automaatio on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Jos haluaa torpedoida omat kaupalliset pyrkimykset Kiinassa, niin silloin markkinoi automaatiota, systeemejä ja prosesseja, joissa ei työntekijöitä tarvita, tai jos tarvitaan niin ainakin 70% voidaan poistaa nykyisestä toimintamallista. Tällä toimenpiteellä saa kiinalaiset viranomaiset tylyiksi, sillä heillä on yksi yhteinen päämäärä ja se on työllisyyden turvaaminen. Kiina ei halua enää yhtään työtöntä entisten piilotyöttömien joukkoon. Kiinassa ei ole mekanismeja, joissa toimeentulo ilman työtä onnistuisi, vain sukulaiset ja perhe on se voima, mikä meillä taas sälyttyi yhteiskunnalle.

Suomessa me maksoimme itsellemme huomisen kilpailukyvyn heikkenemisen ostaessamme kustannuksillamme tulevaisuuden turvaa. Kiinassa tulevaisuuden turva on työ, työ ja sitten työ - suosituimmillaan itsenäinen yrittäjyys, perhekeskeisyys ja sukulaisten suosiminen yhteenkuuluvuuden nimissä. Turva on siellä perheessä, suvussa ja keskushallinnossa, jonne voi kiukutella aluehallinnon mielivaltaisuuksista. Kiinassa työ on valtion suojeluksessa ja nyt uuden aikakauden saatossa kisa menestykseen on avattu kaikille, lopusta huolehtii talouden ja yrittämisen evoluutio.

Suomi kuten muut kehittyneet länsitaloudet ovat automatisoineet tulevaisuutensa paitsioon idän huiman kehitysvauhdin varjoon. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Ensi vuonna Kiina on kolmantena meille perinteellisillä talousluvuilla. Saksa jää taakse, seuraavaksi taipuu Japani ja lopulta 15 vuoden kuluttua USA - tuonne saakka ja edemmäksikin Kiina on suunnitelmansa ulottanut. Kiina on täydessä vauhdissa oleva talouskone, jonka loputon työvoima kurinalaisena, keskimäärin innostuneena ja yritteliäänä murskaa kaikki ennätykset. Talouden napaisuus vaihtuu kolmessa vuosikymmenessä.

EU on Kiinalle huomenna yhä tärkeämpi kauppakumppani siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme väkilukuna suurempi markkina kuin USA. Viime kädessä kehitysjuoksussa väkimäärä ratkaisee. Suuresta määrästä saa aina hitaasti, mutta varmasti enemmän menestyjiä, osaamista, keksintöjä kuin innovaatioita. Seuraavat olympialaiset saattaa tuoda yllättävän mitalisateen isäntämaahansa.

Suomi on tänään automatisoinut itsensä palvelemaan muita ja itseään. Meidän elintaso on onneksi siksi korkea, että meille on helpompi ajaa elintason laskua normaalein mittarein. Voimme pudottaa sisälämpötilaa, voimme vähentää turhia ajokilometrejä, voimme jättää helposti joka toisen ulkomaan matkan pois ja ruokaa voimme syödä huomattavasti vähemmän, josta kiitoksena saamme terveemmän elämän.

Automaatio oli hyvä renki aikansa, kunnes se toi meille hetkellisesti markkinavoimaa kotimaisena toimintana ja vientinä. Meille ei riitä nykyelintason säilyttämiseksi pelkkä kotimainen kysyntä, vaan öljy, kaasu, monet raaka-aineet ja kestokulutustavarat täytyy tuoda ulkoa ja ne voidaan maksaa vain viennillä. Toinen vaihtoehto on tyytyä kotimaiseen. Voimme ostaa kalliimmasta hinnastakin huolimatta kotimaista. Ostetaan vaikka vähemmän, mutta mitä enemmän ostamme sen enemmän jää työtehtäviä kotiin.

Yhtälö työpaikkojen ratkaisuksi on helppo: teemme pienemmillä kustannuksilla vähemmän, mutta kestävämpää ja pidempi-ikäistä, kulutamme vastaavasti myös vähemmän ja ostamme omia tuotteita tehden kaiken työmme mahdollisimman paljon itse. Teemme itsestämme vähemmän riippuvaisia muista, ja mitä teemme, teemme sen niin hyvin, että tuotteemme halutaan niiden laadun vuoksi. Miksiköhän sveitsiläiset pärjäävät edelleen huipputuotteillaan?

Paras keino saada työtä on työn kunnioitus sen työnkuvauksesta riippumatta ja siihen sisältyy vastuun otto tehtävistä ja panoksensa anto hiukan enemmän kuin sitä odotetaan; tuolla ylimäärällä me pärjäämme, koska se on se suurin erote muihin nähden. Tuon lääkkeen oppiminen ei ole helppoa, sillä meidän tulee purkaa hiukan näitä pinttyneitä tapojamme, jossa työnantajaa pidetään riistäjänä ja työntekijää tilikirjan kulueränä. Missä on suomalainen taisteluhenki, jolla maamme itsenäisyys pelastettiin lähes ylitsepääsemättömissä oloissa 1939, 1940 ja 1944.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ------ TIEDE

Kuva:
CANON IXUS 850 002.jpg. 31.tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvalinkki:
http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/375540496/

Kuvateksti:
Suomalainen rakennustyömaa on hiljainen miehitykseltään ja siellä on vähän valopilkkuja huomiselle - paitsi, että rakentajista on pula. Systeemit ovat automatisoidut ja alihankkijoiden määrä kasvaa vuosi vuodelta. Suomessa työvoima on "kallista" - henkilösivukulut siirtyvät henkilöstön vuokrausyhtiöille ja työsuhteista ei pääyhtiö enää niiltä osin huolta kanna. Suomessa matalaenergiarakentaminen voisi olla alku uudelle menestystarinalle, josta voisi syntyä myös uusi vientituote. Automaatio vie perinteellisesti työpaikkoja ja tilalle saadaan palveluita toinen toisillemme. Missä menevät automaation rajat?

Eduskuntavaalit yltäkylläisyyden ja ahdingon välimaastossa

Kysyttäessä pääministeriltä kuinka menee, saamme vastauksen oppikirjoihin tallennettavalla tavalla - hyvin menee. Kysyttäessä yksinasuvilta "ajopuilta" 1), yksinhuoltajilta, pätkätyöläisiltä, ilmaista sekä "pakollista" ylityötä tekeviltä ja vieläpä piilotyöttömiltä - vastaus on sieltäkin selvä: huonosti menee. Ongelma on siinä, että pääministeri on tavallansa oikeassa ja myös nämä yhteiskunnan hiljaisetkin ovat oikeassa.

Suomi on yritysmaailman kansainvälistymisbuumissa tuottanut historiallisen suuren vientiylijäämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Pääministeriltä voisi kysyä ohjeellisesti mihin nuo ylijäämät ovat menneet ja mikä sai aikaiseksi tuon kehityksen. Työpaikkojakin on luotu lisää, pääministeri jatkaa. Millaisia nuo uudet työpaikat ovat, ovatko ne neljä tuntia per päivä tai kolme kuukautta kerrallaan työsuhteita. Kuinka paljon uusista työpaikoista on yhteiskunnan rahoilla tuettuja suojatyöpaikkoja?

Suurin positiivinen muutos on asenneilmastossa; nyt - ilman hallituksen ja pääministerin vaikutusta - kädentaitoiset työt ovat nousseet arvoon ja arvostukseen. Nyt ovat säntillinen laattamies, ammattirappari, huolellinen automekaanikko, vastuullinen terveystyöläinen kuin asiansa osaava sähkömies/ -nainen yhteiskunnan osallisia tasa-arvoisempina kuin koskaan.

Kaikkien ei todellakaan tarvitse olla humanisteja, pikkuinsinöörejä [mihin katosivat ne oikeat opistoinsinöörit], valtiotieteilijöitä tai tradenomeja. Työnteon arvostukset ovat muutoksessa - järkevä, motivoiva, kannusteellinen ja tiimihenkinen työ on arvossansa, eikä niinkään väliä onko rintalapussa maalari tai lääkäri. Tärkeämpää on johtajan huolehtiva vastuu alaisistaan sekä tekijän osaamisvastuu tavoitteen saavuttamisesta.

Suomessa, nyt ennen eduskuntavaaleja, on enemmän yksinäisiä, piiloalkoholisoituneita, ylipainoisia, uupuneita, huomista hiljaa pelkääviä, enemmän velkaantuneita ja tietämättömiä huomisen tekemisestään kuin koskaan. Mutta hyvin menee; on työvoimapula 300.000 piilo - ja normaalityöttömän joukossa. Edelleen hyvin menee, vaikka on kiireempi kuin koskaan - monet vanhemmat ovat vähemmän jälkikasvunsa kanssa kuin milloinkaan ennen.

Onko kansakunta nimelta Suomi menettämässä identiteettiään, yhteenkuuluvuuttaan ja toisesta huolehtimistaan, kun arvosanoina ovat pelkästään kasvu, raha, suuremman tavoittelu ja ikuinen runsaudesta niukkuuden jako vähempi osaisille, jotka kansantalouden lakien mukaan joukkovoimana ovat osaltansa luoneet sen yltäkylläisyyden osalle - idealla kulutuksen puroista voittojen virrat muodostuvat harvojen taskuun.

Onko yhteiskunnan hyvinvointimalli otettu suoraan The Economist lehden kansikäppyröistä, joilla osoitetaan spekulaatiorahan merkityksen kasvua. Onko yhä vauraammaksi kasvava ylin kvartaali ihmisyhteisöstämme ihannoimassa toisen työn onnistumisen huomista arvioimista - sijoittelemalla nettimaailmassa yhä kiihkeämpään tahtiin spekulaatiorahoja sijoittajien oravanpyöräkoneistoon - nousemassa ahneuden perikuvaksi.

Pääministeri on tänään suositumpi kuin koskaan, koska parempaakaan ei löydy juuri tähän tilanteeseen. Vertaus johonkin on aina projisoitumista muihin tarjokkaisiin. Suomessa ei ole nyt kuin väliajan tarjokkaita yhteiskunnan päätöskoneiston huipulle. Elämme vedenjakajalla, konkreettisesti ja kuvainnollisesti.

Elämme juuri nyt siinä ratkaisevassa päätösilmapiirissa, jossa muutos on tehtävä. Paino maallisen hyvän, kulutuksen ihannoinnin ja kvartaalilukujen sijasta on kohdistettava ympäristöön, henkiseen hyvinvointiin ja vastuuseen yhteenkuuluvuudesta. Painotus on käännettävä uteliaisuuteen, oppimisen haluun ja ratkaisukykyyn - nyt päätavoitteena olevan ostovoiman lisäämisen sijasta.

Eduskuntavaaleissa kansakunta valitsee huomisen tekijät, sillä seuraavien neljän vuoden aikana on tehtävä riuskoja päätöksiä ja näistä päätöksistä ei moni äänestäjä pidä [ennuste: riuskoja päätöksiä ei tehdä].

Päättävän poliitikon vastuu on kokonaisuus ja ymmärrys huomisesta, ei tarve päästä seuraavalle vaalikaudelle. On itseasiassa nyt jo yhdentekevää, mistä viime kädessä mm. ilmastonmuutos on seurausta [ihmisestä vai luonnon omista hidasmuuttujista - vai molemmista], - on oleellisempaa ymmärtää, mitä teemme seuraavaksi.

Verotus on muutettava täysremontilla kulutuksen verottamiseksi. Oppimiskyvyn voimat on suunnattava ongelmaratkaisujen voimaksi. Kyky nähdä kanssaihmiset arvokkaiksi yhteistoimintavaroiksi luoden yhteenkuuluvuutta ja osallistumisen riemua - on kykynä muutettava teoiksi, joilla nämä lähinnä kulutukseen tapahtuvat muutokset hetkellisine epämukavuuksineen on kohdistettava.

Kansakunta on niin elinvoimainen, mitä se keskinäisyydessään yhteenkuuluvana voi esiintyä ja oikeasti toimia. Yhteinen henki ja luottamus johtokoneistoon ovat takeita muutoksien läpimenolle. Tänään kansalaiset -äänestäjät - eivät usko puoluepolitiikkaan. Ihmiset eroavat puolueista, he ovat monissa asioissa vastaan päättäjiä; Nato [osaksi], maahanmuuttajat, armeijan varustaminen, Helsingissä Sipoo - kaikissa näissä äänestäjillä on osin erilainen mielipide kuin päättäjillä. Toisaalta moni äänestäjä ei halua niitä muutoksia, jotka harvat poliitikot jo nyt ymmärtävät välttämättömiksi ja uskaltavat ne myös sanoa. Sanonnassa "tyyntä myrskyn edellä" voi olla vinha perä.

Tulevat eduskuntavaalit ovat vastuullisuuden vaalit, joissa asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Ei tarvitse paapoa äänestäjää lupaamalla kymmenen hyvää ja kymmenen kaunista; nyt riittää, että ehdokas on rehellinen oma itsensä, sanoo vaikeatkin asiat suoraan ja haastaa kansalaiset keskusteluun huomisesta, jossa tehtävät ratkaisut eivät kaikkia miellytä.

Suomen kansa oli talvella 1939-1940 yhtenäisempi kuin koskaan, ja nuo asiat eivät olleet miellyttäviä - tuolla kuuluisalla talvisodan hengellä Suomi otti ja voitti siihen saakka historian suurimmat vaikeudet. Nyt meillä ei ole vastassa jokin maa, vaan omat tuotoksemme ylikulutuksesta johtuneina.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ------ TIEDE [orig. 13.1.2007] //

1)
LAINAUS [ kts. blog - http://zitting.name/jukka/20041017Ajopuuteoria.html

Tie vain jatkuu jatkumistaanovelta mistä sen alkavan näin.Nyt se on kaukana edessä päin,jos voin, sitä joudun seuraamaan.Jaloin innokkain vaeltaenkunnes se tien suuremman kohtaapaikassa johon moni polku johtaa.Mihin sitten? Tiedä en! --- Tolkien

Kuva:
DSC_5723.JPG. 23. syyskuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Linkki kuvaan --- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/355582240/ ---.

Kuvateksti:
Onko suomalainen yhteenkuuluvuudenhenki katoamassa? Sisukas Suomen kansa on ratkonut erimielisyydet saunassa - se on ollut puhdistautumisen riitti, kaikkinensa. Nytkö tuo yhteenkuuluvuus on vain muisto, kuin rikkoutunut saunanseinä muistuttamassa hengestä, jolla luotiin aiemmin ratkaisuja ongelmiin. Kuvassa purettu saunan seinä muistuttaa eilisestä - tälle alueelle nousee Suomen suurin satama ja vanha oli purettaman uuden kulutuksen tieltä. Vuosaaren satama Helsingissä tulee ottamaan vastaan tuhansia kontteja kulutustavaraa kaukomailta tyydyttämään ostamisen nälkäämme.

Business plan - erottaa ihmisyyden, rahan ja ympäristöarvot

[liiketoimintasuunnitelma on yritystä ennustaa ja arvioida huomista, jotta tavoite ja tulos olisivat riskeistä minimoidut (ihmisen näkökulmasta) - se on siis osaltansa huomisen maksimointia toiminnan suunnittelemisella. Muualla luonnossa evoluutio perustuu välittömän tilanteen aikaansaamaan hitaaseen muunnonkseen sopeumana. Eläinkunta on jatkuvasti reaaliaikaisessa "suunnitelmassa" arvioimatta huomista tai ollen ennustamatta tulevaisuutta. Eliömaailma ilman ihmistä elää reaaliaikaa - ihminen pyrkii hallitsemaan menetelmillään aikaa, jota ei vielä ole.]

Markkinatalous rakentuu aina business planin - liiketoimintasuunnitelman - varaan. Suunnitelma on tehty lisäämään tavoitteen lukuarvoja, niin määrinä, arvoina kuin voittoina. Business plan on tehty myös niille, joiden ymmärrys ei aina riitä hektiseen ja syy-seuraussuhteiseen nopeaan päätöksen tekoon. Business plan on tiekartta tekijänsä mukaiseen haluttavimpaan päämäärään.

Ihmisen oppiessa havaitsemaan toisen hyväksikäyttömahdollisuuden, oppi hän myös suunnitelmallisuuden. Nyt kaikki pyritään mallintamaan, ennustamaan ja suunnittelemaan, siis luomaan ihmiselle turvallinen ennalta tiedetty toimintaympäristö. Tuottoja ja voittoja halutaan maksimoida - kasvutalouden peruspilari on suunnitelma, jossa arvioidaan menestysrealiteetit käyttäen muualle varattua elonmahdollisuuden käyttövoimaa.

Eläinkunnassa ei rakenneta toimintasuunnitelmia - rakenteet perustuvat sisäsyntyiseen viestintään mitä pitää milloinkin tehdä. Elämän ajo-ohjeena on tiekartta, kuinka metsästys - tavoitteena ravinto, parittelukumppanin etsiminen - tavoitteena lisääntyminen ja puoluskyvyn harjoitus - tavoitteena reviiriyden hallinta, operoidaan. Erillistä "business plania" ei tarvita, kaikki on rakennettu perimään, kokemuksiin ja välittömään reagointiin uhan tai mahdollisuuden edessä. Suunnitelmallisuutta vuosimiljoonaisessa eläinkunnassa - poikkeuksena ihminen - ei ole.

Länsimaalainen markkinatalous kehitti muuttuvan kvartaaliohjatun materiaali- ja työpanosohjauksen suunnitelmina kasvattaa kokoa, määriä ja voittoja. Suunnitelmallisuus on ulottunut erityisesti rakenteisiin, joissa tuottoa ja voittoa tehdään arvioimalla muiden tekoja, päätöksiä ja tavoitteita; näin syntyi ennustamisen - [käytännön elämän rakenteita sisällään pitämätön] - sijoitus- eli spekulaatioiden maailma, jossa voitto rakentuu muiden tekemään työhön, onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Vain ihminen spekuloi huomisen tekemättömillä töillä ja tapahtumilla.

Suunnitelmallisuus on ihmiskeskeinen toimintaperiaate. Suunnitelmallisuuden ydinyhtälö on ennustettavuus, siis pyrkimys riskien minimoimiseen. Arviointimenetelmät tehostavat tavoitemääritteitä, on todennäköisempää ja on odotetumpaa. Voittoja pyritään maksimoimaan, hyötysuhdetta lisäämään eli haluamme lisää ja tämänkin jälkeen lisää. Autot kasvavat, talot kasvavat, pihagrillit kasvavat ja vatsanseutumme kasvavat. Kasvun hegemonia on dinosaurushegemonia - kunnes eloa ylläpitävät tukirangat pettävät.

Suunitelmallisuus on unohtanut maapallomme rajallisuuden; kaikki eivät voi, vaikka haluaisivat, kuluttaa kuin amerikkalaiset tai suomalaiset. Liiketoiminnallinen suunnitelmallisuus on lisännyt koko ajan ympäristöjalanjälkemme kokoa. Ravintoa tuottavan biopinta-alan tehotaloutta on suunnitelmallisesti lisätty, tehostettu ja eräin paikoin jopa ryöstetty. Luonnollinen ja kierrollinen kasvun oma "suunitelmallisuus" on ohitettu ihmisen valtapyyteiden tieltä. Luonto itsessänsä on rajalla, jossa se ryhtyy omiin "varotoimiin" aikaansaaden muutoksia, jotka haittaavat ihmistä itseään luoden uhkia, jotka eivät olleetkaan ennustettavissa, arvioitavissa - siis niitä ei oltu huomioitu liiketoimintasuunitelmissa.

Business plan, tuo ihmeellinen ilmiö rakensi talouden valtahegemoniaksi, unohtaen kasvun todelliset lähtökohdat. Ihminen ei voi koskaan ennustaa tarkoin, kuten emme voi mallintaa ehdottomasti huomistakaan.

Muu eläinkunta valitsi välittömän toiminnan, - puolustamisen ja suvunjatkamisen menetelmät sisäsyntyisellä evolutiivisella tiekartalla "suunnitelmalliseen" harmoniaan ja liikakasvun eliminoimiseen, niukkuuden peruslähtökohtien ollessa lähes aina läsnä. Niukkuus säätää terävyyttä "olla iholla" koko ajan ajassa ja paikassa. Niukkuus valpastaa ja niukkuus kasvattaa olemaan vahva, puolustuskykyinen ja lisääntymiskelpoinen.

Miljoonia vuosia vanha luonnon oma life plan rakensi elinvoimaisen luontoyhteisön harmoniassa hyväksyen vahvemman ominaisuudet. Ihminen tarvitsi keskeneräisyydessään turvakseen oletuksen ja suunnitelman - oman business planinsa - siis huomisen ennustamisen tarpeellisuuden - se toi jatkuvan kasvun hokeman ja vie lopulta elinolosuhteet hitaasti, mutta vääjäämättä koko eliökunnalta. Suunnitelmallisuus syntyi pelosta kohdata tuntematon ja yrityksenä hallita huomisen tapahtumattomia vaikutetekijöitä. "Elä ajassa ja nyt"

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ---- TIEDE

......................................................................
Linkit nettimaailmaan --
http://www.edu.fi/oppimateriaalit/liiketoimintasuunnitelma/ [ihmisen malli hallita huomista]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti [luonnon monimuotoisuus on evolutiivinen saavute, ei ennusteellisen suunnitelman tulos]
http://www.ilmastonmuutos.info/fi/cfmldocs/index.cfm?ID=1059 [ihmisen selitys ilmastonmuutoksesta]


Kuva:
DSC_6691.JPG. 6. tammikuuta 2007. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
Harvinainen tammikuu Etelä-Suomessa, meri on jäätön. Tyyntä myrskyn edellä ihminen ainoana eliönä ottaa ulkoista lisäenergiaa itsensä lämmittämiseen, oma ei riitä. Suunnitelmallisesti rakennettu kivihiilivoimala puskee runsaasti kasvihuonekaasuja ilmakehään. Makuuhuoneissamme on mukavat 20-22 astetta - heräämisen ollessa yhä vaikeampaa siirryttäessä tekemään pätkätöitä. Käytämme jälleen ulkoista energiaa kuljetuttaessamme itseämme energiaa kuluttavien näyttöruutujen ääreen tekemään suunnitelmallisesti sitä samaa mitä eilenkin.

"Ja koko kansa oli kulutusverolle pantava"

Graf.: Tilastokeskus, lisätty 12092020 

*

[vapaasti mukailtuna historiaa lainaten ajoilta, jolloin ihmisen kulutus oli murto-osa nykyisestä ja vallalla oli henkisyyden aalto vastustaen maallista näyttämisen kiihkoa - synnyttäen perustat monille nykyajan uskonnoille] 

Perustoimeentulo on - elintoiminnoille välttämätön - ravinto ja perimänsä eteenpäin viennin evolutiivisena tarpeena - suvunjatkanta. 

Kaikki muu kuluttaminen on lisähöystettä ihmiskunnalla helpotteeksi ansaitessa työn kautta ruokaa, asumista, vapaa-aikaa sekä itsensä ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Kulutus on suurin syy, miksi ympäristömme muuttuu. 

Kulutuksesta on maksettava siihen täsmällisesti kohdistuva juuri ympäristörasituksensa kokoinen kulutusvero kertaa ~1,33 1) . 

 Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. 

Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä]. 

Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. 

Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä. 

 Kulutus on globalisoitunut

Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut. 

 Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään. 

 Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja 

Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. 

Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK. Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina vähintään* sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa. 

 Kulutusverot ovat suunnattuja

Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. 

Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin. Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.

 

Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat 

Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät. Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät. 

 Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus. 

Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin. 

Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa. 

Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden. 

.

PS. Kappalejako uusittu 12092020

Ilkka Luoma 

KESKUSTELU ----- TIEDE [orig. -- 7.1.2007] // 

1) Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.

Kilpailu luo herkkyyttä hakea halvinta ja löytää suurinta

[eettisyys, ympäristöarvot ja työpaikkahyvinvointi nostavat keskusteluissa päätään Suomessa - olemme useasti tuotantoketjujen alihankintaprosessien loppupäässä kuluttajana, joka kuitenkin tekee aina ostopäätöksen]

Maapalloistuminen loi helpon mahdollisuuden kilpailuttamisen syrjähypyille. Globaalitalous hakeutuu suurimmille markkinoille ja halvimmille tuotannon lähteille. Alihankintaketjut ulottuvat kustannussäästöissään sinne missä on halvin työvoima tai tuotantokoneisto. Halpa, edullinen ja erityisen kilpailukykyinen löytyy keskimäärin sieltä, missä työnteon tekijälliseen laatuun ja viihtyvyyteen ei ole aikaa eikä rahaa.

Kehityyvät maat Kiina ja Intia etunenässä ovat uuden maailmallisen rahatalouden vetureita jättiläismäisen ja loputtoman työvoimasaannon vuoksi. He ovat halpoja tuotannontekijöitä perinteellisille länsiyhtiöille, jotka kilpailutilanteessa kipristelevät keskenään ja yhä useammin uusien kehittyvien maiden omien yhtiöiden kanssa. Länsi meni idän houkutuksiin luoden sinne loputtoman kysynnän ja hiljalleen palkkojen nousun takaamaa maailmallista tehotalouden nousukierrettä. Länis huomasi omat tuotannontekijät liian arvokkaiksi.

Jättiläisyhtiöt rakentuvat pitkistä alihankkijaketjuista - tarkistukset, etiikka ja tasapuolisuuden varmennus ympäristö- ja työntekosääntöineen ei ulotu kaukaisimpiin tehtaisiin. Tuotantoketjujen ylimmillä oksilla olevat yhtiöt jakavat hiljalleen ylirajojen ostovoimaa kuluttajille aina Kiinan viimeisiä tuotantoyksiköitä myöten. Ongelmana on vain se, että tuo muutos on hyvin hidasta, koska aina ensimmäisenä kakun kermat kuoraisee omistajat ja ylin johto. Menettelymalli on tuttua myös Venäjällä ja jopa meidän kotisessa Suomessakin.

Yhteiskuntavaikutus tuotantorakenteiden levitessä maailman ääriin, sinne missä työvoima on helpaa ja kulutus nurkan takana - ajaa kehitytyneet, entiset tuotantomaat, uuden ongelman eteen. Mitä me teemme Suomessa? Hyvin koulutettu keskiluokka väsyy, työajat pidentyvät, koska korkeiden palkkojen [verrattuna kehittyviin maihin] erotus pitää kompensoida pitkillä kotona olemattomilla työajoilla.

Kehityvissä maissa kehittyy aivan uusi tuotantorakenne alihankinta- ja yhteistyöketjuineen. Ensin omistajat ja johtajat kalastavat hyödyt ja varat - työvoimaa riittää, jopa 50-100 euron kk-palkoilla ja 12 tunnin/ 6-päivää viikossa työajoin. Silti palkat sielläkin hiljalleen nousevat, tuoden markkinatalouden himoittua kysyntää.

Työnantaja mittasi Euroopassa työväestöltä kaiken ulos vielä 1900-luvun alkupuolella, kunnes joukkovoima ja yhteenkuuluvuus pani barrikadin pystyyn - ajoivat itselleen palkkakierteen ylös päätyen tähän päivään jossa liukuhihnallinen työmentelmä ei meillä enää toimi kilpailukykyisesti. Sitten haettiin laatu, toimitusvarmuus ja eettiset ympäristöarvot, nostaen entisestään hintoja. Kuluttaja on monien tutkimusten mukaan enemmistöltään hintatietoisia, kuten osoittaa se, että kiinalaiset vaatettavat 60% maapallon väestöstä.

Nyt kehittyvissä maissa käydään meidän aikaisempaa historiaa läpi kerros kerrokselta, kuten mekin 1900-luvulla. Omistaja nappaa, johtajat nappaavat - he luovat uudet kulutuksellisen yläluokan ja työväestö saa tehdä sen todellisen työn ollen vain numeroita pitkissä alihankintaketjuissa.

Kehittyvien maiden tuotantorakenteiden muutosprosessit ovat kuitenkin nopeammassa kehityksessä kuin aikaisempi länsieurooppalainen tapa. Kiinalaiset ja intialaiset oppivat asiat nopeasti; heillä on esimerkki meidän historiasta. Työpaikan olosuhteet, arvostustasot, oikeudenmukaisuus, välittäminen ja huolehdinta saavuttaa saman, vielä saavuttamattoman tason kaikilta osin samaan aikaan kuin läntisissä työtehtävissä niin valkokaulus - kuin työnteko-osastoilla [onko niillä enää suuri eroavaisuus?]

Suuret länsiyhtiöt mittaavat tahallaan, tietämättään ja jopa vilpittöminä uskoen näkemäänsä, ulos kaiken sen hyödyn, mitä kehittyvien maiden tuotantomarkkkinat heille pystyvät antamaan. Marrkinatalous on hyvä renki, mutta hyvin huono isäntä. Eeettiset, ympäristölliset ja inhimilliset arvot kasvavat hitaasti, mutta kuitenkin nopeammin kuin meidän 300 vuotta vanhassa teollisuustuotantoympäristössä. Meillä on kokemus muutosprosessista, Kiinassa ja intiassa ei; heille pitää antaa aikaa tai sitten markkinat ratkaisevat: Kuluttaja, ostaja siis mm. me euroopplaiset, jotka rahtaamme miljoonia kontteja tavaraa yltäkylläiseen kulutukseemme mm. Suomeen, voimme tehdä kaupan tiskillä kolmenlaisia päätöksiä. Päätökset ympäristöhuomioimisjärjestyksessä, paras viimeisenä: ostan kiinalaista/ intialaista, ostan eurooppalaista ja lopulta harkitsen tarvitsenko sitä laisinkaan.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU ---- TIEDE [orig- 7. tammikuuta 2007] /

Kuva:
DSC_6655.JPG. 4. tammikuuta 2007, Kuopio. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti tekstin yhteydessä mainiten kuvatekstissä oleva Kalakukkoleipomo Hanna Partanen, Kuopio. Julkaisuun on saatu lupa leipomon taholta mainitulla ehdolla.

Kuvateksti:
Tässäkin tapahtumassa on alihankintaa; mm. jauhot, kalat, liha ja mm. uunin lämmitykseen käytettävä energia. Hanna Partasen kalakukkoleipomo Kuopiossa valmistaa mm. näistä kaikista raaka-aineista maan mainioita kalakukkoja. Kuvassa tuotannontekijöinä ovat ihminen ja pitkän käyttöiän paistouuni perinteen suomin argumentein markkinoille luomaan kysyntää paistettaville tuotteille. Kuopiossa Partasen kalakukkoleipomo on käsite, siis paikallinen brändi. Brändin arvon se on saanut laadusta, maittavuudesta ja perinteistä ollen Kuopiossa aina. Tätä kalakukkoleipomoa on vaikea siirtää Kiinaan tai Intiaan, siksi paikallista tämä herkkujen valmistus on. Tässä leipomossa paikalliset arvot ovat savolaiseettisiä ja täällä noudatetaan suomalaista työehtosopimusta. Leipomon tuotteet eivät ole halvimpia. Asiakkaat tekevät valintansa laadun, luotettavuuden ja maittavuuden pohjalta maksaen sen, mitä hintalappuun on painettu.