Länsimaihin on iskenyt uusrenesanssi myöntää afrikkalaisten velkoja anteeksi, siis siirtää ostovoimaamme Afrikan maihin. Vaade on inhimillinen ja maapalloistumista arvostava toimenpide. Onhan kaikilla maapallon ihmisillä oikeus tasaisempaan yhteisten resurssien jakamiseen luonnonvarojen ja työvoiman osalta. Työmentaliteetimme ja halumme edesauttaa itse elinkelpoisuuttamme on yksilö-, kansalaisryhmä- ja maanosakohtainen.
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys, eikä kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit ole kopioita USA:n ahkeran kulutusmyönteisestä elämäntavasta.
Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Ensimmäinen LivAid oli menestyksen harjalla jo pari vuosikymmentä sitten. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleineen. Puheet eivät riitä ja senttien jako ei muuta todellista tilannetta Afrikassa. Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa heille riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä he meille tuottavat, emmekä ostaa heidän tuotannontekijöitään alistaen alkutuotannon tulotason markkinaehtoisesti niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.
Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike; on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme mm. Afrikkaan reilusti eli 10-15%. Tällä summalla siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme heidän toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- yms. ristiriidat ovat heidän sisäinen asiansa ja ratkaiskoon he ne omilla tavoillaan ja omalla mentaliteetillaan.
Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole heidän näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita mm. Afrikassa.
Suurin virheemme oli aikoinaan "ryöstää" mm. Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.
Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti