Kela kelaa annettuja rahoja takaisin; se on merkki epäonnistuneesta informaation kulusta. Kestokeskustelun puitteet ylittävä opiskelijoiden toimeentulo tulee ratkaista nyt eikä huomenna. Opiskelijat, jotka tulevat ratkaisemaan kilpailukykymme huomenna, joutuvat olemaan töissä tänään saadakseen riittävästi rahaa voidakseen olla opiskelija. Valtion opintolainojen kysyntä on romahtanut. Pelko työllistyvyydestä kolkuttaa jokaisen mieliä.
70-luvulla opintotukijärjestelmä oli useimmille riittävä ja jos se ei riittänyt, niin monet saivat "sponsorointia" kotoa lähetetyn leivän tai rahan muodossa. Kilpailuyhteiskunta, jota kiistatta olemme maapalloistuvassa markkinataloudessa, ajaa nykyopiskelijat avainrooliin lähitulevaisuuden ongelmien ratkaisussa. Nyt veroja maksava sukupolvi tottuneena sosiaalidemokraattiseen hyvinvointi-Suomeen, ei pysty niihin tiukkoihin päätöksiin, jotka vääjäämättä ovat edessämme. Päätökset jäävät nyt opiskelevalle polvelle. Yhteiskunnan perustehtävä työllistämisen ohella on asettaa parhaat mahdolliset opiskeluedellytykset, koska nuo nykynuoret sattuvat tulevaisuudessa maksamaan eläkkeemme. He joutuvat rajuun kilpailuun yhä avoimemman Euroopan työpaikkavarannoista, siis niistä työtehtävistä, joilla oikeasti haetaan rahaa maksaaksemme sen tuonnin, joka on pakko tuoda EU-alueen ulkopuolelta. Nousevan sukupolven kilpailukykyisyys on niin kansallinen - kuin eurooppalainenkin avainkysymys.
Valtion tarjoama opintolaina ei tahdo kelvata; onko se liian kallis ratkaisu vai houkuttaako tarjottu ilmainen raha ja automaatioksi muodostunut opiskelun ohessa työskentely. Mainittakoon, että mm. englantilaisessa huippuyliopistossa Cambridgessä opiskelun ohessa tapahtuva työskentely on kielletty. Suomessa halutaan lyhentää opiskeluaikaa, näin valtio saa nopeammin verokertymää. Loputon ikiopiskelijana oleminen on perin harvinaista; ei keskimäärin opiskelu niin nautinnollista ole, että se muodostuisi virkauraksi.
Suomalaisessa pienessä ja erikoistuvassa talousjärjestelmässä osittainen opiskelun ja työnteon yhdistelmä voisi olla tehokasta, koska liukuma verojen maksuun saadaan jouhevammaksi. Vastakkain on kaksi näkökulmaa; tuoda teoreettinen uusi ajattelutapa työskentelyyn tai jo työskentelyyn tottunut teorian sovellus käytäntöön. Kumpiko parempi, yksiselitteistä vastausta ei ole, vaan se riippuu teorian ja käytännön sovellusalueesta.
Opiskelun rahoitusmallit voisivat lähteä sekä että ajattelusta; pitkä opiskelu, joka sisältää työjaksoja tai teoreettinen opiskelu nopeammin, jolloin sisäänajoon itse työelämään jää enemmän aikaa kuin jo siihen tottuneilla opiskelijoilla. Oleellista kummassakin ratkaisussa on se, että nuorisomme saa kilpailukykyisen lähtökohdan itse työelämään, koska työllisyys, kehityskyky ja tuotto ratkaisevat hyvinvointi-Suomen tulevaisuuden.
Ilkka Luoma
(aikoinaan kaikki lainat maksimina nostanut ja myös takaisin maksanut)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti