Presidentinlinna 6. joulukuuta 2005. Photos by Ilu
Amerikoissa presidentinvaalit ovat myös lokaamista, ravistelua ja syytöksiä. Peli on koventumassa myös Suomessa. Heti toisen kierroksen alkuun leviää kännyköissä viesti Halosen lausunnoista 20 vuoden takaa. Viestissä mainittu lähde, Karjala-lehti kiistää jutun olleen lehdessään. Suomalaiset voisivat olla tahdikkaita ja ilmaista muulle maailmalle, että meillä kansalaiset ovat valveutuneita ja lokaamista ei tarvita. Suomessa syyttömäksi koettu ja havaittu "parjauksen kohde" äänestetään oitis jatkokaudelle tai Brysseliin.
Presidentti Kekkosen valtakausi päättyi noin 24 vuotta sitten. Kekkonen oli toistaiseksi viimeinen oikeistolaiseksi luokiteltava presidentti. Presidentti Koivisto aloitti 24 vuotta kestäneen sosialidemokraattisen aikakauden. Tämä aikakausi on ollut luonnollinen jatke vahvan Kekkosen jälkeen pitkäaikaisesti Suomen suurimman puolueen SDP:n johdattelemana. Suomi on hyvin pitkään ollut Eduskunnassa oikeistoenemmistöinen. Presidentti on taas henkilöhahmo, josta odotetaan vastavoimaa poliittiselle järjestelmälle ikäänkuin kansalaisten asialle vastineena ikuiselle puoluepolitiikalle, johon suuri kansa on uskonsa menettänyt.
Keskustapuolueen kannattajat antoivat oman puoluevaroituksensa johtajilleen; he voivat myös nyt ratkaista joko vasemmistokauden jatkon tai uuden aikakauden synnyn. Viimeinen Kokoomuksen presidentti oli Paasikivi 1950-luvulla. Suomi on nyt mielenkiintoisessa asennossa; meillä on nyt mahdollisuus reivata suuntaamme työn tunnustamiseen valtion erityissuojelukseen, jota ei viimeisinä 24 vuotena ole painoarvoistettu riittävästi.
Lokaamiskamppailu ei ole nyt toivottava. Kummankin ehdokkaan, kuten kaikkien ihmisten menneisyydestä voidaan kaivella asioita, joista jää "kiinni". Ihminen on erehtyväinen ja suurimman kunnioituksen saa rehellinen tunnustus, että voi ajassa myös väärin arvioida asioita. Kukaan ei ole täydellinen ja kansalaiset palkitsevat äänillään rehdin suoraanpuhujan, joka tunnustaa myös virheitään. Karisma syntyy suoruudesta. Tämän parin viikon aikana pinnalle kimpoaa varmasti kuuluisat Stasi-listat, koska yksi ja toistaiseksi vain yksi julkisuusnäytelmä on käyty kuin harjoitukseksi. Alpo Rusi sai kohtuutonta hankaluutta elämäänsä pitkässä "syyteputkessa", lopulta asian rauetessa. Miksi vain Rusi? Olisiko nyt rehellistä ja karismaattista tuoda esille myös muut, sillä asia ei ole voinut jäädä vain yhden nimen listaan. Vahva presidentti pystyy suoraselkäisesti tuomaan esille myös kansalaisia oikeasti kiinnostavia asioita. Rehellisyys antaa anteeksi menneisyyden tapahtumat, sillä "totuus" on useasti ajassa ja historiaa kirjoitetaan vuosittain uusiksi. Erehdykset unohtuvat ja markkinat jaetaan joka aamu uudelleen.
Tulevan presidentin ominaisuuksiin liittyy vahvasti ulkopolitiikka ja kaupallisuus ulkomaiden kanssa on osa ulkopolitiikkaa. Suomi omaa realistiset mahdollisuudet Venäjän ja Kiinan suuntaan; nämä maat ovat tulevaisuuden suurvallat. Toinen on maailmantehdas ja toinen raaka-ainevarasto mm. koko Euroopalle. Presidentillä pitää olla kykyä ja karismaa käydä näiden maiden suvereenien presidenttien kanssa "kauppaa" edesauttaakseen suomalaisten yritysten pyrkimyksiä saada vientiä, sillä se on hyvinvointimme lähde. Euroopan veturi Saksa on pitkän laskusuhdanteen jälkeen nousussa, ja tällä on myös erityissuhteet niin Venäjälle kuin Kiinaankin. Suomi on ollut kautta historian läheisesti ja dramaattisesti kytköksissä Saksaan niin sodassa kuin rauhassa. Saksa on Suomelle kautta aikojen merkittävin kauppakumppani. Ruotsalaisten kanssa voidaan käydä kulttuuri- ja kauppavaihtoa myös ilman ruotsinkielen taitoa, englanti riittää molemmille.
Suomi saa nyt asiasisältörikkaan ja henkilökohtaisemman kaksiviikkoisvaalitaistelun. Nyt toivomme armottoman rehellistä ja korrektia taistelua, jossa Suomi joko nyt katkaisee vasemmistokauden ja suuntaa tulevaisuutensa työhön, osallistumiseen, hyödylliseksi tuntemiseen ja kykyjemme kehittämiseen tai toisaalta jatkaa säilyttäjänä pyrkien kaikin keinoin pitämään kiinni saavutetuista eduista ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Kummallekin ehdokkaalle kohtalonkysymys on, kuinka hyvinvoinnin jatkuminen maksetaan.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti