Yle
lauantain 16.3. aamulähetyksessä oli haastateltavana vahva
Brexit-vastainen kansanedustaja (ei hae jatkokautta) ja Kokoomuksen
ympäristövalokuvaaja Pertti
Salolainen, joka
on ollut myös Suomen suurlähettiläs Lontoossa – palkkiovirkana
lyhyestä Kokoomuksen puheenjohtajuudesta (?) Pertti vanhana
toimittajana on aina ymmärtänyt yksinkertaisten sanojen merkityksen
kuulijoille; se sitten mikä on yksinkertaisuuden totuusarvo – jää
kuulijan harteille!
Salolaisen
lohkaisu Yle-haastattelussa oli Brexit kuvioon liittyvä yllättävä
toteamus talouden epävarmuudesta – oletko Sinä koskaan
kuullut mistään talouden varmuudesta - pl. valtion monopolit ja
yhteiskunnan verotusoikeus. Et varmaankaan. Pertti kuitenkin löysi
epävarmuuden Iso-Britannian yhdeksi suurimmista uhista, kun maa
siirtyy brittienemmistön tahdon mukaisesti eroon EU' sta.
Yleisenä
huomiona on ollut merkille pantavaa, kuinka systemaattisen
negatiivisena media ja yhden silmän poliitikot näkevät brittien
Brexitin
|1, jossa kansa halusi pöydän puhtaaksi ja täysin
uudet sopimusneuvottelu 7,2 miljardin ihmisen kanssa – näin paljon
”kuluttajia” on maailmassamme – EU' n ulkopuolella.
Nyt
briteillä on mahdollisuus laatia puhtaalta pöydältä uuden
sopimukset kaupasta ja muustakin – avoimin silmin – sellaistenkin
valtioiden kanssa kuin Kiina (maailman suurin liukuhihna, tuotanto ja
kohta kysyntä), Yhdysvallat (maailman suurin sotilasvoima,
toistaiseksi) ja Venäjä (maailman suurimmat raaka-ainevarannot –
unohtamatta viljeltävää maapinta-alaa ja makean veden lähteitä)!
Miksi
media lietsoo pelkoa Brexitistä – juuri Salolaisen tavoin, sen
epävarmuudesta?
Taloudessa,
kansantaloudessa ja rahan liikkeissä on aina
epävarmuuskomponentti. Nyt on kysymys tuon komponentin
todennäköisyysprosentista – 100' n ollessa varma epävarmuus ja
nollaahan ei ole olemassakaan, kuin vain siinä, että tiedämme
tämän ihmistalouden varmasti päättyvän – joskus.
Niin
kauan kuin on enemmän kuin yksi kuluttaja so. ihminen – on
olemassa epävarmuus, sillä emme juuri koskaan tiedä toisen täysiä
aivoituksia. Nyt EU' ssa aivoitukset ovat sekaantuneet niin moniin
itsekkyysleireihin, että britit saari-ihmisinä halusivat turvata
oman reviirin, omat kansalaiset ja oman tavan nähdä kuinka omaa
epävarmuutta ja toimintaedellytyksiä hoidetaan. Britit valitsivat
reviiripuolustuksen ja omaehtoisen tavan rakentaa uutta huomista –
ehkä enemmän kahdenvälisin sopimuksin?
Lopulta
on myös huomioitava se, että Euroopan toiseksi suurimpana taloutena
– kukaan liikemies ja kansainvälinen yhtiö ei hylkää 65
miljoonan britin ostovoimaa ja kulutushalua – siis yksikään yhtiö
ei lähde Englannista pois, vain Euroopan pääkonttoritoimintoja
voidaan vähentää – tässäkin tuo uutisoinnin manipuloivuus on
huomattavaa tasoa!
Ilkka
Luoma
Kansalaiskirjoittaja
Helsingistä
VU
24 T
BL BL BL FB FB
FB
BLOG 196242
…
16032019
- 352_2986_88
HKI_09:48 BR05
Ehdokas Boris Johnsonilla on yksi velvollisuus, jos pääsee brittien pääministeriksi - viedä Englanti pois EU' sta, järjestää uusitsenäisyys omille tärkeille asiapäätöksille. Saarivaltiona Englanti on tottunut koviinkin aikoihin. Toisaalta yksikään markkinatalousyhtiö ei karsasta 65 miljoonan kansalaisen ostovoimaa - oli valtio sitten EU' ssa tai ei.
Englanti halunnee solmia eronsa jälkeen omat kahdenväliset kauppasopimukset. US pr. Donald Trump avasi pelin ja "tarjosi" kultalautasta. Kiinakin voisi olla kiinnostunut "maihinnousuun" saarivaltioon. Entä Venäjä - maailman suurimpana energia- ja raaka-aineaittana? Ehkä Venäjä on myös ylihuomisen ravinnontuottaja?
Huomenna EU edustaa maapallopopulaatiosta noin 0,44/7,9 ja muu maailma 7,46/7,9' ää - ero on suuri ja siksikin brittejä kiinnostanee nuo uudet kauppasopimukset - irti EU-rajoitteista?
Pitää myös muistaa, että Englanti on läntisen Euroopan suurin sotilasmahti, joka rinnastuu US' n taistelusateenvarjon alle. Tältä osin englantilaisia varmasti mietityttää Kiinan ja Venäjän mahdollinen lähentyminen - myös sotilaallisesti.
Lopuksi herää kysymys, oliko väistyvällä pm. Theresa May' lla todellista tahtoa irtauttaa maatansa EU' sta?