Näytetään tekstit, joissa on tunniste keksintö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keksintö. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, joulukuuta 13, 2005

Luovuuden loppu?

Parikkalassa, Itä-Suomessa (Etelä-Karjala) sijaitsee tee se itse-miehen taideveistoskokoelma liikkumattomasti liikettä mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Luovuus on ollut osana tätä tekemisen vimmaa. Photo by Ilu 2005.


Kvartaalitalous nujertaa luovuuden
Globalisaatio avasi rajattomalle rahalle ja tulos-tase hegemonialle kulutusjuhlien ovet. YLE:n Voimala tiistaina peräänkuulutti luovuuden niukkuudesta ja ihmisten ajan puutteesta. Tutkitusti kansankunnan voimavaroja tuhlataan lukemattomiin iltojen valoihin konttoreiden viidakoissa luovien ja vastuuntuntoisten ponnistellessa ylitunteja työnantajansa eteen pelastaakseen työpaikkansa.



Luovuus on riemua uuden tekemisestä ja keksimisestä 


Luova ihminen on useasti herkkä, eikä jaksa innostua neljännestaloudesta ihmetellen, mihin se aika meni; ei sitä jäänyt perheelle, ei sitä jäänyt pohdinnalle, mihin on suunta ja missä on päämäärä. Vastuuntuntoisen myyjän on tehtävä tarjous tarjouksen perään, sairaanhoitaja tekee pienemmissä työryhmissä suurempien potilasmäärien kanssa loputonta henkisesti koneellistuvaa työtänsä ilman, että jaksaisi miettiä, kuinka voisi oivaltavasti helpottaa itsensä ja potilaansa oloa. 

Työt venyvät monilla iltamyöhään, viikonloput kuluvat littunäytön edessä vielä kotonakin, kun työt siirtyvät bitteinä konttorilta makuuhuoneen työpöydälle.


Luovuus on henki, josta kumpuaa kansakunnan voima ja menestys 


Me Suomessa emme voi kilpailla työnhintamme vuoksi liukuhihnoilla ja massatuotteissa. Me voimme kilpailla evolutiivisella kehityksellä, johon luovuus antaa siemenet kasvattamaan meiltä kysyntää oivalluksillemme. Suomessa on suunniteltu maailman parhaat jäänmurtajat, risteilijät, paperikoneet, kännykät ja monet muut erikoistuotteet. 

Olemmepa pienenä maana saaneet teknisellä ahkeruudella ja suunnittelun luovuudella aivotuotoksiamme aina planeetta Jupiterin taakse kuin myös luovan suunnittelu-uteliaisuuden voimana rekisteröimään sydänlyöntejä ympäri maapallon ja ilmakehän mittauksina kilometrien korkeuksiin.


Luova ihminen tarvitsee kekseliäisyytensä tueksi ja jatkumoksi kannustajan esimiehestä ja johtajasta, 


 ... jolla on näkemystä persoonasta yksilöllisenä ihmisenä. Kekseliäisyys on lahja, joka vaatii myös kiitoksen suorituksista, joilla ei aina ole välitöntä hintalappua. Keksintö ja tuotteistus ovat uteliaisuuden palkintoja loputtomasta innosta katsoa uudesta kulmasta ongelmaa, johon keskinkertaisuus on törmännyt. 


Luova henkilö on useasti herkkä, joka umpioituu ilman ymmärtäjäänsä 

Luovuus tarvitsee ohjaajakseen vahvan johtajan, joka ymmärtää tuloksen joskus viipyvän. Viipyminen korvautuu kannusteellisessa jatkumossa oivalluksena, joka voi viedä odottajansa menestykseen. Luova ihminen tarvitsee myös palkintonsa ja paras palkinto on työrauha, keskusteleva ohjaus ja osallistumisen riemu tiimissä, jossa yksilön saavutuksia juhlitaan yhdessä. 

Osallistuminen ja motivointi sekä tarpeelliseksi tunnustaminen antaa useasti enemmän voimia kuin pelkkä raha jatkuvuuden uhan leijuessa alati läsnä. Tulevan presidentin erityisessä suojeluksessa tulisi olla luovuuden ja kekseliäisyyden vaaliminen.


Yhteiskunta kannustakoot enemmän luovuutta ja kekseliäisyyttä, 


 ... eikä niinkään nyt jalustalle nostettuja rahan kaikkivoipaisuutta ja kulutusvoimaa vertailuindeksinä siitä, mihin me ihmisinä pystymme. Nuori oppilaitoksista valmistuva ikäpolvi katsoo uteliaan ihmeissään jatkuvan kasvuntavoittelun luonnon riistoa, energian tuhlausta ja elon ympäristömme vahingoittamista isiensä loputtomassa kasvunhokemassa ja -rykimässä. 

Olisiko aika hidastaa ja oivallustaa oravanpyöräämme taiteen, luovuuden ja innovoinnin osalta kekseliäisyyteen? Voisimme valmistautua tekemään ratkaisevia päätöksiä, kuinka sovitamme kulutuksemme vastaamaan maapallon luonnollista tuotantokykyä ja sen riittävyyttä kaikille tasaisemmin.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu on uusittu 13. heinäkuuta 2015

tiistaina, huhtikuuta 19, 2005

Miksi jotkut ovat uteliaampia kuin toiset?



***




Albert Einstein

TV 1 esitti maanantaina 18.4. 2005 kiehtovan dokumentin tai oikeammin erään kuvitelman ehkä nykyaikamme maineikkaimmasta ihmisestä Albert Einsteinista. Hänen kaava E=mc2 on käynyt lähes kaikkien huulilla sitä tarkemmin ymmärtämättä. 

Einstein oli kiistaton älykkö tieteessä ja "hankalikko" kotona. Einstein oli juutalainen, jolla meihin nähden oli nuorena kutakuinkin samat lähtökohdat tyydyttää uteliaisuuttaan kuin meillä keskimäärin.


Uteliaisuutta pidetään kiusallisena tai innostavana, 


 ... kuinka milloinkin arvioija haluaa ihmistä määritellä. Lapsi on suunnattoman utelias ensimmäiset elinvuotensa ja sitä pidetään hauskana ja itsestään selvänä ilmiönä. Vanhemmat ovat ylpeitä kehittyvistä lapsistaan, ja nimenomaan tuo uteliaisuus tai tiedon etsintä generoi tyydyttämään tyhjiä kohtia aivoissamme saaden havainnoinnin, oivaltavuuden ja päätelmänteon mahdolliseksi.


Lapsen kasvaessa meille aikuisille syntyy häveliäisyys mielestämme liiasta uteliaisuudesta, 


 ... joka rajaa toimiamme ja tekojamme lapsiamme kohtaan. Monilta se tappaa lopullisesti uteliaisuuden ja tuo tilalle staattisen toimijan roolin, jossa tärkeimpinä tekijöinä ovat turvallisuus, perinteen jatkuvuus ja kammo muutoksia kohtaan. 

Sitä vastoin utelikko, joka jaksaa ihmetellä ja kysyä luonnolta kuin itseltään loputtomasti - miksi?, miten? kuinka se on mahdollista tai ratkaisevasti - mikä sen aiheuttaa? -nämä tietämyksen janoajat ja hermosolujensa kiusaajat löytävät silloin tällöin sen oivalluksen ja idean, josta voi syntyä keksintö.


Miksi toinen on utelias ja toinen ei? 


Sanotaan, että utelias haluaa tietää, sanotaan myös hänen tyydyttävän aivollista himoaan kuin nälkäinen syödessään ylisuurta annostaan lopputuloksena ravinnelisä vatsan ympärillä. Samanlaisella tiedollisella vararavinnolla utelias tyydyttää aivojansa, jotta aivojen sähköimpulssit voisivat löytää uusia reitityksiä oivaltamaan uutta, siis keksimään jotain sellaista, jota ei ole aiemmin lausuttu.


Lienee tosiasia, että kaikki tieto on jo olemassa, 


 ... se vain ei ole kaikki tiedostettuna meille ihmisille. Tieto on aina läsnä, kuten sekin tieto, joka on aikojen alusta olemattomuuden räjähdyksenä singonnut maailmojen ääriin, jota nyt kalastelemme suuremmilla ja suuremmilla havaintovälineillä. 

Tiedon läsnäolo on konkreettinen, se suurempikin kaukoputki on edelleen omassa havaintovälineessämme kiinni eli silmien tai tietokoneen näytön kautta aivoissamme. Tieto konkretisoituu meille vain aivoissamme. Kuinka aistiton henkilö havaitsee ympäristön? Tieto on aina läsnä ja se havaitaan vain kemiallisen prosessin mahdollisesti aikaansaamana ymmärryksenä kunkin oman käsityskyvyn puitteissa.


Siepattu tieto

Utelias on herkempi sieppaamaan tiedon tai vielä meille tuntemattoman ja havaitsemattoman väliaineen tai säteilyn, joka kommunikoi aivojemme kanssa. Ihminen saa paremman tuloksen 100 metrin juoksussa, kun hän treenaa oikeita lihaksia, samoin uteliaisuus treenaa aivoja; se voi synnyttää uusia hermosoluyhteyksiä tai se muodostaa jotain muuta, mitä emme vielä tiedä. Kuitenkin tiedämme toisten olevan herkempiä uteliaisuudelle ja keskittymiselle, joka aikaansaa sopivissa oloissa oivalluksia ja ideoita jäsentelyä varten.



Perusrakenteiltaan meidän aivomme eivät pienimmissä osasissaan, atomitasolla eroa toisistaan; 


 ... ne eivät itse asiassa eroa juurikaan esimerkiksi torakan aivoista, tosin aivotilavuutemme kudosmassana on suurempi, käyttöaste jää vielä tuntemattomaksi suureeksi. Erona vuosimiljoonainen kehitys on saattanut kehittää uteliaisuuden pois torakalta, koska sen konseptit ovat jo täydelliset jatkamaan sukua kiistattomalla ylivoimalla. 

Oliko uteliaisuus vain muinoinen välivaihe harmoniaan ja keskinäissovinnaisuuteen vai olisiko uteliaisuus keskeneräisen ihmisen yksinoikeus, koska meidän kehityksemme on vielä välivaiheessaan? Tosin jotkut eläinlajit ovat ihmisen näkökulmasta vilkkaan uteliaita, varsinkin kasvuvaiheessaan.


Tiedon häviämättömyys?


Asuuko uteliaisuuden synnyttämä tieto meissä kaikissa aineen häviämättömyydessä vai ristiriitaisessa säieteoriassa, missä olemattomuuden käsitys saa houkuttelevan selityksen maailmankaikkeuteen. 

Onko tieto kuitenkin vain aivojen harhaa toimeliaalle ihmiselle vai olisiko kytkentöjä olevaisuuden synnyttäjään, joka on on kaikkialla, myös meissä ja luonnossa. 


Uusmoderni kirkko voisi antaa uuden sille perinteellisen nimityksen tiedosta, 

 ... tällöin Tiedolle syntyisi ikuisuus. Uteliaisuus tuo hitaasti, mutta varmasti uutta näkemystä, jonka kuitenkin tiedepiirien enemmistön tulee hyväksyä ennen kuin se saa tieteellisen arvon. Itse tieto tai sen merkitys ei ole tekemisissä meidän kuin muidenkaan eliöiden kanssa. 


Tieto on irrallinen elementti, jolla on merkitystä vain pohdiskelijalleen 

Onko ympäröivä luonto liukunut tuohon harmoniaan sisään, joka ei enää tarvitse tiedon janoa, koska kaikki tarpeellinen saadaan jatkumosta, mikä ohjaa elonsysteemejä, jää meille vielä mysteeriksi.


Ilkka Luoma




.