Tasavallan presidentin arvomaailma

Itsenäisyytemme päiväksi jaetaan kunnostautuneille kansalaisille arvomerkkejä ja kunniamitaleja. Juuri tänään kansakunta hämmästyi rauhanajan korkeimman huomioitsemisen annosta – kansan suuret rivit eivät ymmärrä tätä myöntämistä. Arkikansalaiset kyselevät keskenään mistä ansioista pääministeri Jyrki Katainen sai presidentiltämme tämän kunnianosoituksen! *]

Isänmaamme kunniakkaat tekevät sitä työtä, jolla tämä kansakunta pysyy pystyssä – he ovat vientitoiminnassa, teollisuudessa, kaivoksissa, telakoilla, maata viljelemässä ja virkakoneistossa valvomassa kaltaistamme demokratiaa ja tasapuolisuutta; unohtamatta laajaa hoivaamisen sarkaa, kun toinen toisensa apua tarvitsee.

He ovat opettajina koulimassa uutta sukupolvea, pisa-pisteistä huolimatta – he ovat terveyskeskuksissa, sairaaloissa, vanhain- ja päiväkodeissa – siellä ovat Isänmaamme pystyssä pitäjät – unohtamatta ketään, kuka työtä tehden ja veroa maksaen ylläpitää osaltansa yhteiskuntaamme, jotta heillä, jotka eivät syyttään töitä pysty tekemään – olisi myös Elämä. Emme myöskään unohda pitkän päivätyönsä tehneitä, ansaitulla eläkkeellä olevia.

Meillä ei ole enää Kekkosen ajan itsenäisyyttä – vaikka tuolloin Neuvostoliiton varjosta puhuttiin

Itsenäisyyttä meillä ei ole sillä tavoin kuin vielä presidentti Urho Kaleva Kekkosen aikana. Kekkonen oli suurmies ja isähahmo monille. Kekkosella oli valta ja päämäärä – eheä ja yhtenäinen Suomi, jolla on suuret valtiopuskurit pahojen päivien varalle. Nyt tuntuukin irvokkaan kornilta, että sosiaalisessa mediassa kiirii ”uutispoikanen”, jossa Katainen olisi maininnut tärkeimmäksi tehtäväkseen itsenäisyytemme vaalimisen!

Suomessa elää heitä todellisia, joille olemme velkaa –

olemme velkaa säilyneen itsenäisyyden 1940 ja 1944 vuosilta – tuolloin Isänmaamme pojat ja tytöt olivat itseään säästämättä rintamilla, niin taistelu- kuin kotirintamilla puolustamassa sitä kalleinta mitä meillä voi olla - Itsenäisyyttä. Siksi tuo mahdollinen Kataisen lausahdus oli kuin haukahdus veteraanien korvaan – rujoudessaan. Ei ole kuin riippeet itsenäisyydestä jota voi vaalia, ellemme tee jotain radikaalia.

…

^*] Herää väkisinkin tältä osin kysymys – ”Mikä on istuvan presidenttimme arvomaailma?”

...

Me kirjoitimme kunniasta, Isänmaasta ja sen puolustamisen halusta jo vuosia sitten, kun viimeinen Isänmaamme sinivalkoinen ääni oli sammunut ja iltahuuto oli viimeisen kerran kutsunut – oli vuosi 2006 ---

Tasavaltamme presidentin arvomaailma

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/tasavaltamme-presidentin-arvomaailma.html - [BLOG/il]

[ … Suomen viimeinen sini-valkoinen ääni poistui viimeiselle iltahuudolle 26.helmikuuta 2004. Koko kansan kunnioittama, jalkaväen kenraali Mannerheim-ristin ritari, Adolf Ehrnrooth poistui tuolloin riveistämme … ]

Kenraali Ehrnrooth muistetaan rintamamiesten uskollisena puolustajana ja Suomen Itsenäisyyteen vannoneena herrasmiehenä, joka asetti Suomen toivon nuorisoon. Kenraali nautti varauksetonta kunnioitusta läpi koko Suomen kansan.

Ehrnrooth oli Suomen Itsenäisyyspäivän presidentinlinnan vastaanoton etuoikeutettu avaaja, ollen aina ensimmäisenä Ritarien harvenevassa rivistössä gentlemannina tervehtimässä tavallansa Suomen tasavallan presidenttiä.

...
Kenraalin viimeisen matkan koittaessa,

presidentin kansliasta pyydettiin kohteliaasti lupaa saada täyttää kenraalin toive viimeisestä matkastaan - tykinlavetilla. Pyyntö on ollut oikeutettu, sillä kenraali Ehrnrooth oli viimeinen sotiemme kautta kenraali ja hänen tinkimätön taistelutahtonsa oli aina esimerkkinä sotilaille, jotka tekivät mahdottomasta mahdollisen. Hän oli pelastamassa osaltansa Suomelle Itsenäisyyttä.

Suomen Tasavallan presidentin kansliasta ilmoitettiin pyyntöön lyhyesti:

"Tykkilavetti haluttiin säästää valtionpäämiestason hautajaisiin". Sotilaskäskyasioissa viimeisen tahdon sanelee armeijamme ylipäällikkö, joka on tunnetusti istuva presidentti, tapahtumasta on nyt kulunut kaksi vuotta.

Voi arvailla mitä Suomen kansalaiset olisivat vastanneet,

mikäli heillä olisi ollut mahdollisuus sanansa sanomiseen. Kuka voisi olla sellainen valtiomies, joka tänä tai huomispäivänä olisi ansaitsemassa sotilaallista, pyydetyn kaltaista kunnianosoitusta, viimeiselle matkalleen? Miksi tätä pyyntöä ei voitu toteuttaa soveltaen, olisihan se ollut virallisen Suomen kunniakysymys ja jopa velvollisuus.

Suomen kansa seurasi kenraalin hautajaisia paikan päällä ja televisioista

~ http://photos1.blogger.com/blogger/4810/1008/1600/IMG_1293.jpg - [blogger/il]

Tapahtuma oli koruton ja lämmin, sillä kyseessä oli Suomen suuri pienimies, johon luotettiin horjumattomana Isänmaansa puolustajana niin sodassa kuin rauhassa.

Kirjoittaneella oli kunnia tavallisena Suomen kansalaisena olla läsnä Helsingin Suurkirkossa hiljaisena todistamassa koko kansan kenraalin viimeista matkaa. Isänmaamme ääni oli vaiennut.

Tämä tarina oli tosi.

…

Kenraali Adolf Ehrnrooth´in hautajaiset ~ http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/adolf_ehrnroothin_hautajaiset_19318.html#media=19321 - [YLE]

Ilkka Luoma

27331

Maksettu itsenäisyys velvoittaa nykyisiä ja uusia sukupolvia

13.3.2010 | 05:12 | Ilkka Luoma | 21 kommenttia 

ORIG ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/30285-maksettu-itsenaisyys-velvoittaa-nykyisia-ja-uusia-sukupolvia - 

Talvisota päättyi, kun Saksan diktaattori Adolf Hitler näin halusi. Hitler ilmoitti Josif Stalinille helmikuun loppupuolella 1940, että Suomi voidaan jättää rauhaan. Suomi ei hävinnyt Viipuria - se jäi valloittamattomaksi. Suomi voitti puolustahdolla, sellaisella tahdolla, joka muutti historiaa - erityisesti Saksassa.

Hitler hyökkäsi liian aikaisin bolshevismin kimppuun ja hävisi maailmanhistorian suurimman taistelun ja Suomi säilytti itsenäisyyden Saksan avulla ja omalla taistelutahdolla sekä Stalinin tahdosta, ja palkkiona C.G.E. Mannerheimille kevään 1940 palveluksista (oli syntynyt historian suurin bluffi ja huijaus - onneksi vai haitaksi, sen näyttää myöhempi historian tutkimus) ---

...

Talvisodan ja Itsenäisyyden kunniaksi niille niin monille, jotka yhdessä tekivät sen, jonka piti olla mahdotonta - Suomen kansalaisille, joille isänmaa oli pyhä ja jotka henkensä antoivat sen itsenäisyyden turvaamiseksi

Kansakunnan merkki itsenäisyydestä on oma kieli ja yhteinen näkemys tarpeesta ylläpitää riittävää puolustustahtoa ja -voimaa kaikkia ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan. Kansakunta kommunikoi toisiaan ymmärtäen - sellaisella herkkyydellä, jotta väärinymmärrykset minimoituisivat ainakin silloin, kun vastassa on kaikkia uhkaava vaara.

KESKUSTELU .......... TIEDE 

Suomi selvisi mahdottomasta 70 vuotta sitten, jolloin kansakunnalla oli ääni, merkitys ja voima. Kansallisia aatteita rapauttava markkinamekanismi on tänään heikentänyt tahtoa, näkemystä ja identiteettiä kokea omaa maata Isänmaana, jota puolustaa parhaiten sen oma kansa [edesmenneen sinivalkoisen äänen, jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin kuolematon lause].

Mitä kansakunta on tehnyt sitten vuoden 1940 kevättalven?

Kansakunta täytti joitain vuosia sitten 90-vuotta ja Suomen naiset ja miehet valmistautuivat viettämään Isänmaamme Itsenäisyyspäivän juhlia vauraampana, epätietoisempana, terveempänä ja huolestuneempana kuin koskaan aikaisemmin. Pinnalta asiat ovat hyvin; talouden rattaat tuottavat merkittävää vientiylijäämää, mutta samaan aikaan yksinäisten, juurettomien ja yhteenkuulumattomien osuus on suurempi kuin koskaan.

Kansakunnan voima on itsenäisyys - 

 ... päätöskyky hoitaa itse asiansa tahtomallaan tavalla. Suomi on saanut eittämätöntä vaurautta ja talouden vakautta EU-liitoksestaan. EU:n kasvaessa uusille kehittyvien kansantalouksien alueille, joutuu oma kansantaloutemme antamaan omaa hyvinvointipanostaan uusille jäsenmaille. Suoritamme liittosuhteista tulontasausta hyötyen siitä myös itse.

Palkkojemme ollessa sellaisella tasolla, jolla ei enää likuhihnatyötä taloudellisesti ylläpidetä - antavat uudet EU-jäsenmaat edulliset toimintaedellytykset yrityksillemme pärjätä yhä kovenevassa maailman globaalitaloudessa. Suomi tulee voittamaan osuutensa taistelussa osaamisella, luotettavuudella ja tuote- ja palvelukehitystaidolla, esimerkiksi ympäristöteknologian alueella.

Itsenäisyyspäivä

Valtakunta julkinäkyvyys juhlii presidentin linnassa Itsenäisyyspäivää ja kansa kokoontuu televisioiden ääreen katsomaan muutaman Mannerheim-ristin ritarin sisäänmarssia hiljentyneenä suuresta kunnioituksesta Itsenäisyyden takuumiehille ja -naisille.

Suurin osa kansasta jää presidentinlinnan porttien ulkopuolelle, maksaen kuitenkin tuon koko seremonian - työn tehneinä perheinä, yksinäisinä ja huolestuneina - osaavatko nuo erityisesti linnaan valitut henkilöt luotsata ja viedä tätä kansakuntaa oikeille asemille kohti koko maapalloa koskettaviin haasteisiin.

EU ei ole vienyt meiltä kieltämme, 

 ... eikä kykyämme puolustaa omaa kansakuntaamme. Itsenäisyyspäivän kunniaksi on selkeästi todettava, että kansa on antanut valtakirjansa Natoon liittymättömyydestä sekä lisärahalle, jolla kohennetaan kokonaispuolustuskykyämme. Kansan valtakirja on tahdonilmaus, jota kukaan nykyinen eikä tuleva kansanedustaja uskalla olla huomioimatta.

Kenraali Adolf Ehrnroothin, viimeisen sinivalkoisen äänen kaiku elää erityisesti nuorisossa, joka kantaa huomisen vastuun itsenäisyydestämme, puolustustahdostamme ja yhteydestämme luontoon.

Kenraali, joka toivoi viimeiselle matkalleen tykkilavettikulkuetta hevosineen, jota kuitenkaan tasavaltamme armeijan ylipäällikkö ei toiveena halunnut täyttää, on meille muistona teoista, jotka hakevat vertaistaan olosuhteissa, joita nykypolvi ei enää ymmärrä - antaa voimaa ja uskoa nähdä huominen muunakin kuin pelkän harvainvoiton ja ahneuden kasvuna. 

Kauan Eläköön Isänmaamme!

Ilkka Luoma

Kommentoi 21 kommenttia

.