Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Kannusta uteliaisuuteen [!], luo kysymyksiä, tee havaintoja yhdessä lapsesi/ lapsiesi kanssa – tutki, kaiva ja pengo. Mikään heräävä kysymys ei ole tyhmä, sillä vain kysymyksien myötä löytyy vastauksia.
Me emme ole tasalaatuisia, vahinko, sillä näin ei (täyttä) tasa-arvoakaan voida saavuttaa kuin vahvalla byrokratialla |5. Laadukas kestää, ja oivaltaja löytää toimeen tulevamman tien – urallaan sinne jonnekin, jonka päämäärästä pitäisi jokaisen päästä päättämään. Tässä on se ydin. Päämäärä! . [!] ~ https://ilkkaluoma.blogspot.com/2005/04/miksi-jotkut-ovat-uteliaampia-kuin.html -
Päämäärä
Jos lapsi ei saa asettaa pieniä suuria päämääriä, ei ole myöskään tavoitteellisuutta. Päämäärän saavutus on ponnistelun tulos. Tuloksesta nautitaan ja se luo uusia kysymyksiä ja uusia tavoitteita. Luo tavoitteille tilaa, jäsennä ne lapsellesi ikäkausittain, älä projisoi omaasi, vaan katso lasta – hän on oma maailma, hän ei ole sinä, jonka kautta koetat toteuttaa haaveitasi.
Haave!
Haave voi olla yhteinen, tällöin synkronoi molempien halu päästä maaliin, välietappiin ja tarkastelupisteelle – yhdessä. Anna vinkkejä, anna mahdollisuuksia löytää se omin, lapsen omin. Kerro karikot, ja esteet – älä tuputa liiaksi mieltymyksiäsi, ellei niitä kysytä. Silti olet esimerkki ja kiintopiste.
Lapsen uteliaisuus lähtee sinusta, ja siitä kuinka ruokit sitä. ”Älä tee niin kuin minä teen – vaan niin kuin minä sanon”; tämä vanhan papin virsi on taakse jäänyttä elämää. Nyt ollaan seurattava kohde, joka luo vastuuta ja näkemyskykyä huomiseen – sillä lapsesi elää myös silloin, kun sinä et enää elä – ja tällöin pitää olla jo valmis kohtaamaan huominen, ylihuominen – aina uteliaana.
Koulu on lataamo ja virkistämö, jossa virkistäjät tekevät ansiokasta ja yhteiskuntatärkeää työtä huomiselle ja ylihuomiselle. Opettaja on keskiössä, sillä hän on usein enemmän lapsen kanssa kuin tämän omat vanhemmat – vieläpä laatuaikana, osallisena, mukana siinä tempossa, jota luotu vilpitön uteliaisuus ruokkiin.
Tässä tulee se ero – kaikki eivät ole eikä pidäkään olla yhtä uteliaita ja luovia. Toinen tulee tietämään enemmän kuin toinen |6, silti yhteiskunta tarvitsee jokaisen jäsenensä – kaikille on paikka, kunhan tie siihen paikkaan osoitetaan ja risteyksissä annetaan riittävä opastus – liikennevalojen käyttäjä on tärkeässä tehtävässä.
Vihreällä mennään ja punaisella odotetaan – opettaja antaa taidon hallita itse oman elämän liikennevaloja, toisin kuin meillä liikenteessä – signaalit annetaan jostain muualta. Oman elämän liikennevalot ohjataan yksilöllisesti itse, lopulta – kun opettaja ja vanhemmat ovat antaneet niiden käyttöohjeet riittävän monipuolisina.
|5 ” … Tosiasioita on ainakin kaksi – yhteiskunnat teknologioineen ja säätelyineen monimutkaistuvat kuin myös tasa-arvon valvonta demokratiana lisääntyy, byrokratian kasvaessa. Toinen tosiasia on se, ettei meillä kaikilla ole yhtä hyvät lähtöedellytykset – puutteena geeniperimä, raha, asumisolosuhteet, vanhempien ymmärrys kasvatuksen ja ohjauksen merkityksestä kuin joidenkin heikkous ihannoida katujen lakia --- … ” ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/12/lahjakkuuden-louhintaa-varttuvista.html -
|6 ” … Tytöt ovat ahkeran kiltisti päämäärätietoisia esikuviensa myötä astumaan lukion kautta akateemiselle tielle ja myöhempiin johtaja- ja päättäjäasemiin yhteiskunnassamme. Peruskoulumme suosii tyttöjen säntillisyyttä, ohjautumisherkkyyttä ja yleistietouteliaisuutta. Tytöt ovat "parempia" lukioiden käytäville. Pojat ropaavat ensin kaikkea mitä käsiin tarttuu, sitten pojat näpläävät fillareita, mopoja ja lopuksi tuunataan "corollia ja astroja". Kaikki mikä kädessä taipuu viehättää yhä useampia poikia. Nuoret miehet ovat luulleet itsestään enemmän kuin nuoret naiset. Miehet ovat osanneet pyytää palkkaa rohkeasti, itsevarmasti ja jopa yli taitojensa - näin on hiljalleen muodostunut 'ikiaikainen' palkkatasoero miesten ja naisten välille … ” ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/03/kulutussuuntautunut-markkinointi-ohjaa.html -
Miksi minä elän ja mitä minä täällä teen? Uteliaisuus on kuin peili, se antaa aina vastauksen, mutta kummin päin; se jää katsojan silmiin ja mieliin. Helsingissä oli Yleisurheilun Maailmanmestaruuskilpailut elokuussa 2005. Hgin stadionin lähellä oli myös YK:n UNICEF:in esittelypöytä ja peili muistutti meitä olevaisuudesta ja uteliaisuudesta, joka on kehityksen tae. Photo by Ilu 2005. Ihmisen uteliaisuus hipoo kattoa ensimmäisen elinvuoden aikana. Uteliaisuus on hyve vilpittömänä tiedon janona. Osa ihmisistä jatkaa uteliaana loppuun saakka rikastuttaen yhtäläistä ymmärtämistä erikoisuuksiakin kohtaan. Reviiri-ihminen "pelkää" tuntematonta; se on paha, jota vastaan tulee puolustautua. Lukeminen läpi elämän vie tuntematonta pelkoa etäämmäksi, koska tiedon kasvaessa ymmärrys ympäröivyydestämme lisääntyy.
Yhteisöllinen kansa ja ihminen on sitä, mitä se tietää, .. eli kuinka laajasti tietoa ympäriltään on saanut. Lukemisen sijasta lukutaidoton tekee alitajuntaisesti havaintoja ja huomiointia tyydyttääkseen tarpeen osallistumiseen ja elossapysymiseen. Luonnosta erkaantunut ihminen ei tee havainnointia ympäriltään ja niinpä jää näkemättä moni luonnon ilmiö, joka on tulevaisuudessa tulossa, sillä kaikella on aina seurauksensa.
Ihminen on maallistunut aistivälitteisen informaation kirjosta; ... me emme "tiedä", mitä ympärillä tapahtuu. Jopa perheen koira vaistoaa herkistyneenä, ilman ylimääräisen pintapohdinnan häiritsemistä, tapahtumia, joilla on nykyhetken jälkeistä merkitystä. Ihminen voi tyydyttää uteliaisuuttaan lukemalla laajasti, mutta vapaaehtoisesti. On innostavaa oppia muiden näkemyksiä, koska ne useasti täydentävät omia ajatuksiamme. Laajempi ymmärtäminen eliminoi väärinymmärrysten konflikteja tai sitten "liiaksi" tietäminen paljastaa ikäviä asioita, joita ei olisi kokenut ilman tietoa.
Suomalainen peruskouluympäristö antaa erinomaiset lähtökohdat tiedon hankintaan Pintaliitokulutushysterisoinnin sijasta voisi koittaa aikakausi, jossa olisimme terveen uteliaita tietämään syitä mm. luonnon käyttäytymisestä kuin myös ihmisten erilaisuudesta eri kulttuureissa, havaiten kuitenkin perusasioiden olevan täysin samoja. Muinaiset kreikkalaiset ja Han-dynastian kiinalaiset saivat henkisyyttä asioiden pohdinnasta ja syysuhteiden arvioinneista. Heillä oli ns. korkeakulttuurin aikakaudet, joissa vallitsi ihmisten uteliaisuus ja tiedonjanon täyttö. On myös mainittu, että mm. nuo aikakaudet olivat henkisesti rikasta aikaa, jolloin väkivaltaiset konfliktit olivat harvinaisia.
Ihminen on aikakausituotos ja "periodipetteri" Nyt voisi alkaa suuremman, tietoon ja ymmärrykseen synergoitumisen aikakausi, jolloin saisimme irtiottoa kaupallisuuden lisääntyvästä kompleksisuudesta, joka ainoastaan vertaa meitä kulutusvoiman mittareilla. Tiedonjanon tyydytys on vähän saastuttava ilmiö ja uteliaisuus tuotekehittää menetelmiä ympäristöharmoniseen elonaikaan. Nyt voisi olla uuden kulttuuriaikakauden syntyhetki vastineeksi kylmän ja maattoman rahavoiman vastineeksi. Yhteiskuntamme ja kansalaisjärjestöt, kuin myös eri seurat ja yhdistykset tarjoavat runsaasti kaikille jotain - tiedonjanoa tyydyttämään; ovatpa suurimmaksi osaksi vielä ilmaisia.
Ilkka Luoma PS. Kappalejaottelu on uusittu 12. marraskuuta 2015 - mitään poistamatta, muttaamatta tai lisäämättä.
