Niin moni nuori kuin vanhus - on jäänyt yksin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen – aiheena oli paljon puhuttu yksinäisten vanhuksiemme auttaminen. Paljon puhetta, vähän tekoja – sävyttää tätä aihealuetta. ”Kymmenen kaunista ja viisi hyvää”, mutta missä teot – yhteiskuntakaan ei voi kaikkea tehdä –sanoo Niinistö.

Eikö meillä omaisilla ole velvollisuuksia ja vastuunkantoa – osalla on ja osalle ei. Emme voi aina huutaa viranomaisia hätiin, yhteiskuntaa apuun eikä pappia voitelemaan hyvällä sanomalla ikäihmisiä, jotka itsekkin olivat joskus nuoria ja heidän vanhemmat ja isovanhemmat vähemmän vanhoja.

Missä mennään markkinatalous, missä kuljetaan voittopyyde ja kuinka vastaamme – kasvuhokema? Kysymyksiä, jotka ovat ristiriidassa puheiden ja tekojen kanssa. Kuinka sovitamme inhimillisyyden, luontotasapainon ja aiheuttamiemme ympäristöongelmien monisairaat kasvot näkemään metsä puilta?

Kun me nyt aktiiviset olemme vanhoja, saatamme olla yhtä yksin kuin nykyiset vanhukset ja lisäksi luonto ympärillämme on jo tuolloin tilassa, josta uutta sukupolvea on vaikea ravita – onko meillä sitäkään vähää vanhushuoltajia kuin nyt – kun yhteiskuntatakuukin romahti?.

Missä mennään näyttö- ja vertailutalousihminen?

...

Kirjoitimme vanhuksista ja nuorista jo muutama vuosi sitten – nyt presidenttimme on ottanut aiheekseen puuttua tilaan, jossa yksinäisyys rehottaa niin vanhuksien kuin nuortemme keskuudessa... .

... 

[C]

Teemmekö "liikaa töitä" lapsiemme ja vanhuksiemme kustannuksella?

Työtä tehdään paljon, vähän ja ei lainkaan. Moni istuu konttorissaan yömyöhään kuukausipalkallaan. Moni lähtee jämptisti pois kello 16. Liian moni ei saavu kotiin riittävän aikaisin – lapset ovat jo nukkumassa. Toisilla on niin kiire töissä, ettei isoäidin luona ehditty käydä lainkaan.

Liian moni vanhus viruu terminaalihoidossa – kukaan ei käy, jälkeläisillä on niin kiire. Usea isä heittää viikkorahat lapselleen, osta sitä ja osta tätä – mutta kuunteluun ei liiennyt aikaa. Olemme osaksi niin työteliäitä, että unohdamme liian usein tulevaisuuden toivon ja menneisyyden kokemuksen – lapset ja vanhukset!

...

[Pyydettynä toiveuusinta vuodelta 2006, ...  silloinkin toivotettiin Onnellista Uutta Vuotta!]

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista!

- http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/aikuiset-moralistavat-itsen-lapsista.html -

[08012006] Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Muut näkevät lapsiamme enemmän lapsina valveilla, kuin työteliäät lasten vanhemmat

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Nuoret juovat enemmän ja rajummin

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omatunnon hellävaraiseen kolkutukseen,

kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

Juoksemme elintasollisen näyttötalouden perässä huolehtiaksemme jälkikasvusta

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon.

Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta yhteiselämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut - tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista

Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään:

"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa."

Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä,

osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Kaikesta huolimatta positiivisella otteella... .

Onnellista huomioimisen Vuotta (2011) - 2013!
[ .. kirjoitus vuodelta 2006 ja uusinta vuodelta 2010 ...]

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.kuvat.fi

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

US     AL

Sent

Cc: anni.sinnemaki@tem.fi ; paula.risikko@stm.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; juha.mieto@eduskunta.fi ; toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; jyrki.katainen@vm.fi ; presidentti@tpk.fi ; raimo.vistbacka@eduskunta.fi

Sent: Thursday, December 30, 2010 12:50 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Unohdimmeko töiltämme lapset ja vanhukset?

Elävien saatossa kohti lopullista rauhaa

-----------

Elävien saatossa kohti lopullista rauhaa


(Koettu elämänvaihe kuoleman vierellä - kertomus yhteiskunnallisesta hoidosta ilman toivoa huomisesta, mutta samalla kertomus uutterasta ja huolehtivasta työstä, mitä tässä tapauksessa vastuuta kantava yhteiskuntamalli voi jäsenilleen antaa)



[ ... varhain aamulla kaksi hoitajaa korjasi viimeisen kerran kuolevan asentoa - makuuhaavat olivat auenneet ja kipua koetettiin lievittää viimeiseen saakka. Lisähappi oli tullut turhaksi, kuolema lähestyi - happiviikset poistettiin yhteisessä ymmärryksessä lähiomaisten kanssa. Kuolevan isän pojat näkivät ja kuulivat viimeisen hengähdyksen. Maanpäällinen matka oli päättynyt ... ]

Ikääntyvien ihmisten määrän kasvaessa, vanhus-, ikääntymis- ja viimeisenä terminaalihoidon tarve lisääntyy joka vuosi. Tällä kertaa halutaan kertoa alaston totuus erinomaisesta hoidosta ja huolehtivaisesta läsnäolosta kipujen lievityksen maailmassa, jossa kivun kokemus ei terveelle ihmiselle voi mielikuvituksessakaan avautua - siksi väkevää lievityshoito todellisuudessa on.

Savonlinnan pääterveysaseman vuodeosastot tekivät kaiken sen ja enemmän, mitä lähiomainen olisi missään olosuhteissa voinut toivoa. Yhdeksan kuukauden päättöhoito sai lopullisuuden voimien valuessa tyhjiin - esimerkki elämän taistelusta oli jälkeläisille annettu.

Savonlinnan keskussairaalan sisätautiosasto ja vuodeosastojen henkilökunnat kautta linjan osoittivat esimerkillistä vastuuta, huolehtivaisuutta ja inhimillisyyttä tilanteissa, jotka eivät arkena aukena meille suurimmalle osalle juuri koskaan. Järjestelmät, systeemit ja menetelmät toimivat erinomaisesti. Hoitohenkilökunta oli aina tilanteen tasalla ja kuoleman kohtaamista odottava potilas tunsi saamansa huolehdinnan, palkiten hymyllään hoitajat.


Loppu

Lopun koittaessa syyskuun aamuauringon juuri noustessa, oli siirtymistä kipujen ulkopuolelle huolehtimassa poikien lisäksi kaksi hoitajaa - työ oli tältä osin päättynyt ja elämä osastolla jatkui ja jatkuu ...


Julkinen kiitos

Haluamme omaisina julkisesti kiittää Savonlinnan keskussairaalan sisätautiosaston ja pääterveysaseman vuodeosastojen henkilökuntia erinomaisesta työstä ja tinkimättömästä vastuunkannosta - oli sitten kysymys potilaan viikkopesuista, lounastarjoilusta, kipulääkkeen annostelusta, hoitosuunnitelman teosta, potilashuoneen puhtaudesta tai muusta isämme huolehdinnasta.

Koko henkilökunta ansaitsee arvostuksen ja Savonlinnassa voidaan olla ylpeitä osaamisesta työtehtävissä, joiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Yhteiskunnan todellinen hyvinvointi on pieniä ja suuria tavallisten ihmisten tehtäviä meille muille tavallisille ihmisille.

Isämme nukkui pois pääterveysaseman vuodeosastolla 2 - henkilökunta oli mukana viimeiseen hetkeen saakka - Kiitos ja menestystä arvokkaaseen työhönne - huolehtimista kaipaava yhteiskunta tarvitsee työpanoksenne.