Näytetään tekstit, joissa on tunniste erakoituminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erakoituminen. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, tammikuuta 02, 2016

Saa kuolla rauhassa, kunhan laskut maksupalvelussa


(Uutisointi Helsingin Kannelmäestä, josta löydettiin 79-vuotias nainen sohvalta - oli ollut siinä kenenkään häiritsemättä jo 2,5 vuotta)

[ ... remonttimies ikkunaa mitatessaan asunnon ulkopuolelta huomaa rauhallisen rouvan sohvalla pitkällään maanantaina, tiistaina, torstaina ja vielä seuraavan viikon keskiviikkona - samassa asennossa, kun ikkunan pokia irroitettiin raameistaan ... ]

Suomi on hyvä maa ja täällä saa olla rauhassa, jos haluaa - kuolleenakin 2,5 vuotta, kenenkään häiritsemättä. Laskut maksupalveluun, lehtiähän ei nykyään tarvitse enää tilata - ne voi lukea netistä, tai sitten näkö on jo mennyt niin huonoksi, ettei painettua sanaa näe lukea. Kun on vielä huomannut liimata lapun ulko-oveen: Ei ilmaisjakelulehtiä eikä mainoksia, kiitos - niin ei täyty eteisen lattiakaan.


Mitä viestii yhteiskunnastamme pitkän matkan muumioituneiden vanhuksien löytyminen
- 
muustakin kuin kuivasta sisäilmasta? Ei ole sukulaisia, ei ole kaipaavia ystäviä, ei ole ketään. Ehkä ei ole haluttukkaan tai sitten olisi, mutta kontaktointi katosi kiireiden vilinään ja soittokaan ei tavoittanut niitä kaukaisia sukulaisia, kun suuria perintöjäkään ei ollut tiedossa.

Rappukäytävässä viereisen oven takana on usein riitelevä avio-/avopari, parkuvat isää ja äitiä etsivät lapset, haukkuva koira tai haudan hiljaisuus. Selostehan on se, etten ollut koko ovea huomannut, enkä nimeä, koska nimen kantajaa ei koskaan vastaan tullut. Kaupungeissa saa elää ja kuolla rauhassa, jos laskut ovat maksupalvelussa ja pienikin eläke tilille kilahtaa.

Maalla pidettiin (pidetään?) kyläyhteisössä huolta ukosta, mummosta, kylähullusta, juoposta ja viikarista. Kylä piti omat mölyt mahassaan ja ongelmia ei muille jaeltu - hullutkin hoivattiin. Yhteisö oli niin vahva kuin sen keskimääräisyys oli - vahvat hoitivat heikot.


Tänään vanhukset kipataan laitoksiin odottamaan kuolemaa, kun kunto hiipuu
Maalla kuoltiin kotona omaisten läsnäollessa. Kaupungeissa voi kuolla kotona yksin, kun omaisia ei ollut tai liian pieni perintö ei heitä kiinnostanut.


Yksinäinen vanhus kuukahtaa ikuiseen uneen sohvalle 
Paikalle jää vain hiljaisuus ja elämä ylhäällä, alhaalla ja viereisissa hunajakennoissa. Naapurien melu ja tappelu peittävät ikihiljaisuuden ja mummo saa nukkua rauhassa vailla maallista kärsimystä.


Missä mennään yhteiskunta? 
Jos haluat kuolla rauhassa, maksa laskusi säännöllisesti, laita ne maksupalveluun, lopeta lehdet ja liimaa ei kiitos lappu ulko-oveen. Jätä verhot auki, jotta aurinko paistaa viimeiseen päivääsi. Arvokas oli kuolema, kun ketään ei häiritty, eikä pyydetty apua. Ei kuulunut voihketta, eikä kaipausta.


Henki pakeni hiljaisuudessa ja jäljelle jäi vain lukittu ulko-ovi, jonka kelloa ei kukaan soittanut. Viimeisenä ystävänä oli vuosikymmeniä katsotut seinät, joilla olisi voinut olla kerrottavaa muille, mutta kuuntelijoita ei ollut.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://www.facebook.com/first.ilkka
...

Mielipidekirjoitukseen kuuluva kuvakansio ~  
Malmin hautausmaalta, jonne se viimeisen vuokrayksiön osoite vie - matkalle uuteen ikuiseen kiertoelämään ...
---   http://kuvaboxi.fi/julkinen/289gg+ilkka-luoma-hautausmaa.html   ---


Sent:
Sent: Wednesday, January 27, 2010 7:55 PM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Suomi on ihannemaa - täällä saa olla todella rauhassa, niin elävänä kuin kuolleena




.

maanantaina, kesäkuuta 30, 2014

Lohtua yksinäisyyteen - hedelmäpelit

Tänään YLE Aamu-TV toi joukkolääketieteen dosentti Ilkka Taipaleen haastattelulla väkevästi esille politiikan päämäärättömyyden, yksinäistyvät ihmiset ja kasvuhokeman, jota koetetaan täyttää maallisella autuudella – lohdukkeeksi yhä suuremmille joukoille yksinäisiä ihmisiä. Missä mennäänn aatteettomuus *], kun vain raha ja ostovoima ovat keinovalikoimissa. Onko tämä Kokoomuksen aate ja tie Onneen? ---
…
*] Jatkuuko demareiden aatteettomuuden piinapenkki? ~ http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=1064771 -




Ihmiset ikääntyvät ja väestöpyramidi vinoutuu

Näin sanotaan ja evoluutio toimii – kaikissa tilanteissa. Lähinnä työväenaatteesta kummunnut tulontasausideologia 1] löi läpi viime vuosisadalla. Patruunoiden itsevaltius määrittää toverin palkka yksistään murentui – syntyi konsensus, joukkovoima ja tulontasaus sekä paljon parjattu ammattiliittojen yleissitovuus – nämä johtivat kaikkinensa elintason nousuun työväestön keskuudessa.

Vasemmistoaatteen kiihdyttämä edunvalvonta 2] loi osaltansa kasvaneesta elintasosta pidentyneen eliniänajanodotteen, ja tästä kannamme nyt seurauksia – kun pienet ikäluokat astuivat remmiin maksamaan veroja tulontasaistuskoneistoon. Riittävätkö rahkeet, vai pitääkö luottaa riskillisempään eläkemaksusijoituksiin ja odotteeseen, että vanhukset kustantavat itse tulevat terveyskustannukset.
...


Eläkeläisiä on yhä enemmän –


vapaa-aikansa ansainneita tovereita, jotka pisimmillään ovat eläkkeellä yhtä kauan kuin tekivät tehollisia työvuosia 3]. Joku maksaa – sanotaan että artisti maksaa, mutta vakavasti ottaen – kirjoittamaton sukupolvisopimus tulee koetukselle. Vanhuksetkin yksinäistyvät ...
...


Yksinäisiä vanhuksia on yhä enemmän,

ja he hakevat lohtua. Joku hakee sisältöä lapsenlapsista, joka rahasta, joku kesämökiltä – joku senssipalstoilta ja joku ikämiestansseista. Osa hakee yksinäisyyden 4] lohduketta hedelmäpeleistä, kun pelimaniakin on iskenyt. Osa täydentää pientä eläkettään pelaamalla – huomaamatta, että viimeiset päivät ennen ”kelatiliä” täytyy olla ilman leipää, koska yksikätinen vei ne viimeiset roposet.
...

...
[ 2006 ] Pelaamisen intohimoharha – yleissitovuutta jännitykseen

Markettien ja bensa-asemien lämpiöt kätkevät yksinäisyyden ja pelihimon psykologiat hedelmakaruselleina niin oppineelle, kouluja käymättömälle kuin nuorelle ja iäkkäälle.

Vilisevät värikuvat happamina sitruunoina kuin makeina appelsiineina rohmuavat ennalta ohjelmoidusti peruspäivärahoja, eläkelantteja kuin varakkaankin almuja kansanterveydelle ja palautettavaksi himon lähtökohdalle jännitykselle ja voitolle. Suomi on "yksikätisten" suojeluvaltio ja näitä kolikkosieppareita sijaitsee kaikkialla missä ihmisvirrat kohtaavat.
...


Peliautomaattien viereen ovat ilmestyneet 0800-auttavan pelihimomaanikon pelastusnumerot koukusta irroittautumiseen. Koukussa ovat niin peruskoululaiset ikärajasta huolimatta, eläkeläiset kuin virkamiehet, lääkärit ja työtä tekevät ja tekemättömät. Valtio on suojellut pelibusineksen kansantaloudelle apuina ja lahjoituksina niin urheilulle kuin taiteelle ja sosiaalitoimeen.

Miksi ihminen pelaa?

Nuori hakee lisää taskurahaa tai "koputtelee" lukitusnäppäimiä tottumuksesta, ikävästä ja tekemättömyydestä. Lääkäri ahnaasti silmäilee oikeaa hedelmäriviä ei niinkään rahan tarpeena, vaan tyydykkeenä jännityksen puutteesta kun riittävä rahamäärä ja runsas elintaso on turvallistanut elämän virikkeettömäksi ja jännitystä puuttuvaksi.


Muori ja vaari pelaavat!

Ansaitun päivätyön antaneet muori ja vaari hakevat sitä puuttuvaa, eli edelleenkin jännitystä ja eläkkeen jatketta odottaen vuoroa edellisen pelaajan lihottaessa "hedelmäkukkaron" voittomahdollisuudesta pulleaksi.

Yksinäisyys kiusaa monia yhteiskuntamme jäseniä; sukulaiset ovat kaikonneet palatakseen ainoastaan perinnön jaolle, tai sitten vaari siirtyi taivaallisiin pelisaleihin vuosikymmen sitten. Nuoriso hakee pelaamisesta kaljarahaa, tupakkiaskin puuttuvaa euroa tai sitten puhtaasti tekemisen puutteen vuoksi.


TAKAISINKYTKENTÄ KANSALAISKUKKAROSTA

Valtiomme kontrolloi melkoista takaisinkytkentää kansalaisten kukkaroista antaen virikettä pyörivistä kuvista, joiden vaakarivi sattuu kuitenkin liian harvoin anteliaalle päälle. Ikävä ja elävän seurustelukumppanin puute ajaa Essolle ja Teboilille kokeilemaan onnea. Niin Audilla kuin Mersulla pelirallia ajavalle kirurgille kuin muorille marketin pelikasino antaa lohtua yksinäisyyteen ja jännityksen kaipuuseen.

Ennen jännitys purettiin sotapeleissä Kannaksella

Nuortan osallistumista harjoiteltiin yhdessä 1970-luvulla politiikan nostaessa päätään. Rauhanajan jännitys purettiin maaseudulla kekluihin ja astaloihin. Kaupungeissa jännitys kanavoitui jengiseuroina voimainmittelöihin korttelitappeluina.

Nyt jännitystä haetaan lisäksi television urheilukanavista sohvakulttuurin vallatessa mielialoja. Tämän päivän jännityksen purkajia rahakkaassa päässä ovat pörssisalien warrantit, futuurit ja eksoottiset vipu-, kanki-, punnus- ja vääntörahastot, joilla arvioidaan rahan- ja omaisuuden liikkeitä huomenna. Spekulaatio lisää jännitysvipraa kummasti, aiheuttaen oikeuslaitoksille lisääntyvästi jutturuuhkaa.

Tämän päivän yhteiskunta suosii voittajaa,

kerryttäjää ja menestyjää rahatalouden tase- ja tuotosmittarein. Osallistuminen, yhteenkuuluvuus, aktiivinen vapaa-ajan tekeminen ei ole asteikoilla arvostettavaa ja markkinatalouden kulutusjuhlapyörästä linkoutuneet ajautuvat jännitystä hakien pelien maailmaan.

Sanotaankin, että kännyköiden ja operaattoreiden kulta-aika alkaa välittömästi kun kännykkään saadaan rahapelit ja niin helppokäyttöisinä, että "lukutaidotonkin" näpyttelyn osaa. Ihmisiä on aina kiinnostanut peli, myös elämän peli panoksilla, jotka jättävät pelikentäksi yksinäisyyden, osallistumattomuuden ja yhteenkuulumattomuuden.

Vanhuksen ja nuoremmankin viimeisen pelin hintana on ajautuminen, toivottomuus ja lohduton yksinäisyys. Huolehdinta, vastuu toisista ja yhteenkuuluvuuden luominen ei ole maattoman ja rajattoman rahan pelimaailmassa hyve, eikä siitä jaeta bonuksia ja optioita.


Ilkka Luoma

...

”Lohtua yksinäisen elämään – pelaamisen jännitys viimeisillä eläkkeillä”

AL US


doc.: yksinaisyys_30062014.doc – OpenOffice Writer

688 | 6799

lauantaina, huhtikuuta 13, 2013

Hätähuuto huostaanotosta!


Alaikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti Helsingissä – Vantaalla vähentyneet (määrärahojenko puute?) … Alkoholin käyttö on kasvanut. Raskas juominen on karannut monien käsistä. Työt ovat loppuneet tai yt_kierteet riivanneet jo vuodesta toiseen – hermot kireällä, vaimo lähtenyt – mies pettänyt.

Kuka kärsii – lapsi kärsii ja myös oppii, mutta mitä ja miten se vaikuttaa lapset nuoruusvuosiin ja aikuisikään. Kotona opittu – vanhana taidettu. Mielenterveys pätkii, huumeet vierottavat normaalista yhteiskunnasta, luonne muuttuu – emme ajattele kuin itseämme, muista ei ole enää väliä. Jopa loogisen ajattelun valo hiipuu ---


Opimme hyödyntämään yhteiskuntamme antopuolen ja unohdamme velvollisuuden osallistua. Moni jopa luulee, että olen niin kaltoin kohdeltu, että yhteiskunnan on elätettävä minut. Isä opetti väkivallan ja äiti hiukentelun - ”soppa” maistui molemmille, isä heitettiin pihalle – äiti löysi uuden – isäpuoli hakkasi minut ja raiskasi siskon --- hurjaa, mutta usein liian totta.


Miten on esimerkkimme anto?

Meillä aikuistuneilla on vain yksi tehtävä – se on lisääntyminen ja toisena sen jälkeisen yhteisen hedelmän kasvatus ja koulutus jatkamaan edelleen sukua – näin evoluutio määritti, jo miljoonia vuosia sitten. Minkä me hylkäsimme – kuinka moni ”hylkäsi” lapsensa, jätti ajelehtimaan kaduille ja asemille. Jengit omivat ja opettivat katujen lait – alkoi hylkynä olo. Ei ollut enää mitään …


...
Tylytystä ja alkoholista – 22042007 

Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun oli havaittavissa, että alkoholiveron alennus lisäsi viinan, viinien ja mietojen kulutusta – Tallinnassakin käytiin täydennyksellä, siellä se oli vieläkin halvempaa … kaiken tämän oppi myös lapsi, joka tarkkaavaisesti seurasi mitä 'iskä ja äippä', joko biologinen tai muutoin vain ...tekivät.

… siemenet kylvettin siihen kaksivuotiaana vilpittömänä olleeseen avoimeen katseeseen – seuraukset ovat nyt käsissä, olemmeko ylpeitä?

…


[ … isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään... ]

YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.

Alkoholin käyttö on kasvanut

Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.


Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan;

lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme.

Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.

Aika on rahaa – perheelle aika unohtui, oli jälleen kiire

Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu.


Lapset taltioivat malleja huomiselle

Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta "ajavat" lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä - jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.

Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan -

jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.


...
Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa,

harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista. Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet.

Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt. Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.

Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta:

lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, ... helposti.


Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä,

kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea.

Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.

Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja,

jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.


Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa,

josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.




Ilkka Luoma


KESKUSTELU --- TIEDE
..

Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ]
(Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen)
(Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia)




Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ]

1)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ --- [IMG_0569.JPG]
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. --- [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK --- http://www.evtek.fi/ --- ] .


2)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ --- [DSC_7145.JPG]
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. -- "Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot"


3)
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ --- [IMG_0500.JPG]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. -- "Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla".
...
Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.





...
AL - US
BLOG16942 IL
---12042013---

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Prototyyppi-ikäpolven aivokapina


Kulutus kiihdytti sopeumajärjestelmän ohitse – tätä ei saatettu materialistisen kasvuhuuman ohessa huomata. Sen sijaan ihmettelemme miksi nuorillamme ja eräillä muillakin menee ”aivohitaammin”. Lääkkeiden käyttö kasvaa, huumeiden aivokemikalisointi lisääntyy ja yksinäisyyden olemus jäytää. Missä meni vikaan, vai menikö?


Tänään meillä Suomessa on joka tapauksessa jo virallisesti 58.000 nuorta vailla työtä (todellinen määrä lienee huomattavasti suurempi) – yli 50 -vuotiailla työllistyminen laskee kuin lehmän häntä lähestyttäessä säällistä 68 -vuoden eläkeikää. Vanha ja kokenut ei kelpaa nuorempienkeski-ikäisten markkinoille.


Meitä ohjaa yksi väkevä voima – se on evoluutio

Evoluutio on järjestelmä, joka huolehtii ”osasiensa sopeutuvuudesta toisiinsa nähden”. Evoluution määritteinä on muun muassa jatkuva kilpailu; se sama kilpailu mistä me haemme jännitystä ja jopa hurmosta.


Näyttö- ja vertailutalouden kiihdytyskaista

Kiitääkö meidän oma markkinamekanistinen näyttö- ja vertailutalous liian nopeasti luontaiseen vuosimiljoonaiseen evoluutioon nähden – evoluutioon, jolla ei ole tunteita eikä verrantoa 1], vain sopeutuvuuteen pyrkiminen – kilpailun kautta.
…
1] Evoluutio ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93489-evoluutio-on-kaikkialla -


Ihminen on konstruktio,

jolla on ollut aikaa kehittyä mittoihinsa muutamia miljoonia vuosia – alkaen voimallisemman eriytymisen noin 200.000 vuotta sitten. Viimeiset 150 vuotta on ollut aikaa, jolloin evoluutiolle häirikkeeksi luotiin ympäristönmuutos saasteina ja sellaisina tapahtumina, jotka poikkeavan nopeasti muuttivat biosfääriä – joka taas ei voinut olla vaikuttamatta ihmispopulaatioihin.


Viimeiset 50 vuotta on ollut sellaista aikaa,

jolloin meno on ollut jatkuvaa kiihdytyskaistalla oloa – on ladattu kasvukulttuurin siemenet suuremmasta, vauhdikkaammasta, komeammasta ja katu-uskottavammasta – oikeastaan tätä menoa on jatkunut vain viimeiset 30 vuotta!

Vauhkoontunut stimulaatiomme kiirehti niin nopsasti, että luontainen sopeuma jäi jälkijunaan. Meidän ruumis elää 300-600 vuoden takana meidän mielenliikkeistä. Aivot vaateina ja tavoitteina kuin markkinaoppina ovat 300 vuotta edellä fyysistä kehoaan. Aivotkaan ei ehtinyt mukaan – hämmennys nousi ja heräsi.


Aivojen prototyyppikapina

Nyt keho, josta aivot muodostavat keskustietokoneemme, on noussut takajaloilleen – laittanut useille ikäänkuin stoppibitin pystyyn - ”Nyt riittää”. Evoluutio ja sopeumajärjestelmä on ”järjestänyt” kapinatilan ja reivaa ajatuskoneistoamme tuntemattomille vesille, jonne ei ole merikorttia eikä säännöstöä – on aika pysyhtyä etsimään turvallisia viittoja ja loistoja kulku-uralle, josta löydämme itsemme uudelleen.


Kadoksissa oleva ikäluokka?

Onko nyt juuri nuoriso ikäluokassa 15-30 vuotta tässä sopeutumattomuuden kuopassa, eräät reunalla, eräät jopa kuilun partaalla – tilassa, jossa selkeää taivaanrantaa ei näy. Usko huomiseen on mennyt, luottamus yhteiskuntajärjestelmiin on kadonnut ja mikä pahinta, oma itsetunto on palanut puhki.


Mainoskoneiden tunteeton kokeilukenttä – kasvun huumassa

Näkiväthän lapset ja nuoret jo ennen aikuisikää jopa kuusi miljoonaa mainosta, joilla houkuteltiin kasvuun, voimaan, näyttävyyteen ja erinomaisuuteen – materiaalisten keinotodellisuuksien avulla. Mikä meni vikaan, vai onko tällä sittenkin jokin kehitysopillinen tarkoitus?


Onko tarkoitus kokeilun alttarille uhrata prototyyppejä virheellisinä koekappaleina, alustaksi uljaammalle uusihmiselle - mikähän koneisto meitä säätelee?


Ilkka Luoma
 
AL     US
...
 


BLOG14956IL 

maanantaina, helmikuuta 04, 2013

Niin moni nuori kuin vanhus - on jäänyt yksin


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen – aiheena oli paljon puhuttu yksinäisten vanhuksiemme auttaminen. Paljon puhetta, vähän tekoja – sävyttää tätä aihealuetta. ”Kymmenen kaunista ja viisi hyvää”, mutta missä teot – yhteiskuntakaan ei voi kaikkea tehdä –sanoo Niinistö.

Eikö meillä omaisilla ole velvollisuuksia ja vastuunkantoa – osalla on ja osalle ei. Emme voi aina huutaa viranomaisia hätiin, yhteiskuntaa apuun eikä pappia voitelemaan hyvällä sanomalla ikäihmisiä, jotka itsekkin olivat joskus nuoria ja heidän vanhemmat ja isovanhemmat vähemmän vanhoja.

Missä mennään markkinatalous, missä kuljetaan voittopyyde ja kuinka vastaamme – kasvuhokema? Kysymyksiä, jotka ovat ristiriidassa puheiden ja tekojen kanssa. Kuinka sovitamme inhimillisyyden, luontotasapainon ja aiheuttamiemme ympäristöongelmien monisairaat kasvot näkemään metsä puilta?

Kun me nyt aktiiviset olemme vanhoja, saatamme olla yhtä yksin kuin nykyiset vanhukset ja lisäksi luonto ympärillämme on jo tuolloin tilassa, josta uutta sukupolvea on vaikea ravita – onko meillä sitäkään vähää vanhushuoltajia kuin nyt – kun yhteiskuntatakuukin romahti?.

Missä mennään näyttö- ja vertailutalousihminen?


...
Kirjoitimme vanhuksista ja nuorista jo muutama vuosi sitten – nyt presidenttimme on ottanut aiheekseen puuttua tilaan, jossa yksinäisyys rehottaa niin vanhuksien kuin nuortemme keskuudessa... .


... 

[C]
Teemmekö "liikaa töitä" lapsiemme ja vanhuksiemme kustannuksella?

Työtä tehdään paljon, vähän ja ei lainkaan. Moni istuu konttorissaan yömyöhään kuukausipalkallaan. Moni lähtee jämptisti pois kello 16. Liian moni ei saavu kotiin riittävän aikaisin – lapset ovat jo nukkumassa. Toisilla on niin kiire töissä, ettei isoäidin luona ehditty käydä lainkaan.

Liian moni vanhus viruu terminaalihoidossa – kukaan ei käy, jälkeläisillä on niin kiire. Usea isä heittää viikkorahat lapselleen, osta sitä ja osta tätä – mutta kuunteluun ei liiennyt aikaa. Olemme osaksi niin työteliäitä, että unohdamme liian usein tulevaisuuden toivon ja menneisyyden kokemuksen – lapset ja vanhukset!
...


[Pyydettynä toiveuusinta vuodelta 2006, ...  silloinkin toivotettiin Onnellista Uutta Vuotta!]
Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista!


[08012006] Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.


Muut näkevät lapsiamme enemmän lapsina valveilla, kuin työteliäät lasten vanhemmat

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.


Nuoret juovat enemmän ja rajummin

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.


Aktiiviväestö herää omatunnon hellävaraiseen kolkutukseen,

kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.


Juoksemme elintasollisen näyttötalouden perässä huolehtiaksemme jälkikasvusta

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon.

Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta yhteiselämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut - tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.


Juhlapuheet eivät ole osallistumista

Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään:

"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa."


Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä,

osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?


Kaikesta huolimatta positiivisella otteella... .

Onnellista huomioimisen Vuotta (2011) - 2013!
[ .. kirjoitus vuodelta 2006 ja uusinta vuodelta 2010 ...]


Ilkka Luoma



US     AL

Sent

Sent: Thursday, December 30, 2010 12:50 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Unohdimmeko töiltämme lapset ja vanhukset?