Sodan ja rauhan hinta, palkka ja kunniantunto

blogID | 12100979

27.5.2009 |14:51 |Ilkka Luoma |2 kommenttia

[U][Tänään keskustellaan aktiivisesti palkoista, palkkaeroista, tehdystä työstä, vastuusta ja sen kannosta. Palkkaerot ovat suurentuneet ja vastuun rajapinnat hämärtyneet kvartaalien valvontaan; mihin on jäänyt vastuu yhteiskunnasta ja sen osallisista - kansalaisista, missä on se yhteenkuuluvuuden henki, jolla vanhempamme ja isovanhempamme pelastivat tämän maan?]

"Katselen mietteissäni kuinka suhtautuisi, jos tuollainen olisi vastaan tullut. Kuinka olisi hermo, vastuu ja taistelutahto kyennyt voittamaan pelon, mitä tämä II-maailmansodan tehokas rautahirviö tuolloin miehistössä aiheutti"

...

LINKKI KESKUSTELUUN ....... TIEDE

Toisessa maailmansodassa käytiin maailmanhistorian suurimmat taistelut, joissa tulos ja vastuu olivat ehdottomia vaatimuksia. Henkilöjohtaminen oli yhteenkuuluvuuden ratkaisu. Työt tehtiin henkensä kaupalla antaen sen ainoan, mitä kullakin oli. 

Rintamakenraali oli taistelurajapinnassa oikeasti kosketuksissa "asiakas-" tai oikeastaan viholliskuntaansa. Tämän päivän 'siviilikenraali' on tornissaan - nähden harvoin joukkojaan - niin omia, asiakkaita kuin vihollisiakaan. Kenraalilla oli johdettavanaan "yhtiössään" noin 10.000 alaista.

Tuloerot ovat suurentuneet 

Ihmiset ovat todella eriarvoisia. Johtamista ei usein sen varsinaisessa merkityksessä ole. Johtamisen periaate on raha viivan alla, jos sitäkään. Johtaminen on liian usein omien etujen valvontaa. Johtajat eivät ole riittävästi rintamassa kohtaamassa asiakastansa tai vihollistaan, kuten olivat sotien kuuluisimmat johtajat. Alaiset saavat aina motivoituneisuutta yhteisen tavoitteen edessä huomatessaan, että johto panee itseään peliin myös "taistelukentällä".

Esimerkkejä II Maailmansodasta

Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zukov, saksalainen sotamarsalkka Erich von Manstein, sotamarsalkka Erwin Rommel, suuramiraali Karl Dönitz  ... 

 ... sekä Suomesta jalkaväen kenraali, 1. lk.:n Mannerheim ristinritari Erik Heinrichs (hän komensi Suomen kautta-aikain suurinta sotilaskeskittymää, Karjalan Armeijaa / 100.000 miestä), Karjalan kannaksen ratkaisutaistelujen komentaja, kenraaliluutnantti Karl Oesch ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, 3. divisioonan päällikkö, kenraalimajuri Aaro Pajari. 

Kenraaleiden päiväraha Talvisodassa oli 75 markkaa, kun miehistö sai 5 markkaa. Tuolloin bensiini maksoi 2,78 markkaa per litra ja naudanlihaa sai 7 markalla kilon.

Kunnia oli arvo kentillä, jossa mies koki suurimmat tekonsa - 

 ... siellä ei säästelty tai pakoiltu, vaan vastuu kannettiin viimeiseen saakka. Saksalaiset menettivät suurimman määrän kenraaleja rintamilla. Kenraali oli tuolloin divisioonansa, "yhtiönsä toimitusjohtaja" täydellä vastuulla. Vastuu ei ollut vain päämäärä, vaan myös henki, niin oma kuin alaistenkin.

Tämän päivän moni toimitusjohtaja useissa yhtiöissä ei itseasiassa tiedä juuri mitään yhteisestä vastuusta ja nimenomaan sen kannosta. Rintamilla vastuut kannettiin. Divisioonassa oli tyypillisesti 10.000 miestä, siis suuri 'osakeyhtiö'. Tuossa yhtiössä ei ollut YT-neuvotteluja, eikä myöskään lakkoja. Siellä oli tavoite, kunnia ja pakottava tarve menestyä tuhlaamatta omia voimia turhaan. Kaikilla oli tehtävänsä.

Kenraalit saivat myös palkkaa, 

 ... olivathan he vakinaisessa palveluksessa nauttien myös erilaisia etuisuuksia vastapainoksi vastuulle, jonka laajuus ja paino olivat eri dekadeilla kuin rauhanajan kvartaalipelinappuloilla, jossa yhteenkuuluvuudesta ei ymmärretä mitään, on vain raha, ei kunniaa ja panostusta täysillä yhtiönsä, 'divisioonansa' eteen. 

Kenraalien nykypalkka on noin 6.000 - 10.000 euroa kuukaudessa, Talvi- ja Jatkosodassa palkat kenraaleilla olivat suhteessakin vähäisemmät. Suurimmat toimitusjohtajapalkkiot kaikkinensa tänään ovat luokkaa 100.000 - 400.000 euroa kuukaudessa.

...

[1][Neuvostoliiton armeijassa kuuluisin marsalkka, Stalinin Suuren Isänmaallisen sodan aikainen luottomies Zukov komensi suurimmillaan armeijaa, jonka kokoista yhtiötä saa maailmalta etsiä. Zukovilla oli alaisia enimmillään yli puolimiljoona. Zukov sai myös kuukausipalkkaa, tosin ilman veronmaksuvelvollisuutta. Palkka olisi tänä päivänä vastaavuudeltaan noin 30.000 euroa. Zukovilla oli myös vapaa-panssariautoetu kuljettajalla, sekä esikunta sotilaspalvelijoineen.

Vastuu seurasi jatkuvasti kintereillä. Vastuu oli miehistä, vastuu oli saavutuksista ja vastuu oli tavasta toimia, siten että ylipäällikön tahto toteutui. Zukov kantoi vastuunsa, ylennettiin Neuvostoliiton sankariksi useaan kertaan, sai ratsastajapatsaan ja paikan Stalinin "sydämessä".] - valinnainen kappale 1

[2][Kolmannen valtakunnan vastine Zukoville oli von Manstein. Hän oli myös marsalkka ja komensi vajaata puolta miljoonaa miestä. Von Mansteinin palkka oli vastaavuutena noin 20.000 nykyeuroa kuukaudessa samalla vapaalla-panssariautoedulla ja esikunnalla sekä sotilaspalvelijoilla kuin neuvostoliittolainen vastineensa.] - valinnainen kappale 2

[3][Vastuu miehistä, vastuu esimiehelle, vastuu Isänmaalle ja vastuu miestensä hengistä oli raskas. Työaika oli jatkuva. Saksalaiset Von Manstein kuten sotamarsalkka Erwin Rommel olivat ihailtuja miestensä silmissä. He antoivat itsensä kokonaan peliin, erityisesti Rommel. Rommel viihtyi aivan etulinjassa, hän kohosi vihollisen keskuudessa legendaksi. Rommel sai palkkansa (nykyarvo noin 10.000 euroa kuukaudessa) ohella kantaa hinnan kunniastaan, uskollisuudestaan Isänmaalle, sen kaikkein kalleimmalla tavalla. 

Rommel riisti itseltään hengen vaihtoehtona teloituksesta omiensa taholta, ollen vainoharhaisesti epäiltynä korkeimman esimiehensä salamurhahankkeeseen. Rommel kuoli syyttömänä. Hän jäi alaistensa mieliin esimiehenä, jolle joukot, sotilaat - siis alaiset olivat kaiken ratkaisu. Rommel menestyi loistavalla johtamistyylillään ja miehiään säästävillä taistelutavoilla] - valinnainen kappale 3

...

Suomalaiset kenraalit rintamalla tekivät erityisesti Talvisodassa ja Jatkosodan -44 kesällä pienoisen ihmeen taistellen (useimmat) miestensä rinnalla sodassa, joka maksoi heille palkkaa ja päivärahoja noin 3.000 - 5.000 nykyeuroa kuukaudessa ilman optioita ja bonuksia. Tai oikeastaan heillä oli optio; se oli Isänmaan vapaus ja kunnia palvella maatansa. 

Tuolloin oli vielä arvot, oli päämäärä, 

 ... oli kyky huolehtia alaisista ja kyky kantaa vastuu. Heinrichs, Oesch ja Pajari tekivät sen, mitä heiltä odotettiin. He olivat mukana tehden tuloksen, jossa saavutettuja optioita ei kadehdittu, vaan koko kansa oli yhtenä miehenä ja naisena yhteisen asian puolesta tekemässä sen, mistä vieläkin suomalaiset voivat olla ylpeitä.

Palkka tai palkkiot, optiot sekä muut etuisuudet eivät olleet se ratkaisevin vaikute 

Oleellista oli tehdä työnsä joukkueena, johtajana, vastuunkantajana ja esimerkkinä kunniantunnosta, jossa alaisten taistelukyky (työskentelykyky) ja hyvinvointi oli yksi päällimmäisiä tavoitteita. Tuolloin ymmärrettiin, kuinka tulos ja tavoite saavutetaan. 

Tulos tehtiin yhdessä; kurilla, komennolla, mutta kunnioituksella ja oikeudenmukaisuudella arvostaen kunkin panosta kuten omaansa. On huomattavaa, että osa reservin kenraaleista sai vain päivärän, tuon 75 markkaa, sianlihakilo maksoi vuonna 1939 13 markkaa per kilo.

...

Kuinka nyt johdetaan rauhanajan 'divisioonia', 

 ... omia sotilaita yhtä kuin työntekijöitä, jotka samalla tavalla tekevät joukkona sen tuloksen, mitä odotetaan omistajilta? Suurena erona on se, että ennen sodassa tämä omistaja oli kansa ja valtio. Nyt se on pääoma, tuo raha, jolla ylläpidetään kulutusyhteiskuntaa ilman kunniantuntoa ja arvostusta joukkueesta, joka lopulta tänä päivänäkin tekee sen todellisen työn päämäärän eteen. 

Mihin on kadonnut osalta nykypäivien "upseereista" - toimitusjohtajista kunniantunto ja aito vastuunkanto? Onko niin, että vasta suurimmat vaikeudet nostavat todelliset johtajat näkyville?

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

Kuva:
Digicam 024.jpg. 30.kesäkuuta 2003. Copyright by Irma Miettinen 2003. Kuvaa saa käyttää yllä olevan tekstin yhteydessä vapaasti.

Kuvateksti:Venäläinen Sotka -panssarivaunu, joka oli vahva ja tehokas. Suomen miehet kohtasivat nämä sellaisella vastuulla, joka hakee vertaistaan tältä päivältä. Rivimies sai Talvisodassa 5 markkaa päivärahaa (bensiini maksoi tuolloin 2,78 mk/litra). Kuvan entisöity T-34 venäläinen panssarivaunu Kerimäellä Itä-Suomessa. Näitä tankkeja tuohoamalla punkaharjulainen Mannerheim-ristin ritari Eero Seppänen rivimiehenä ja 19-vuotiaana nuorukaisena teki sen, mitä meiltä odotetaan vaikeina ja totuuden edessä olevina hetkinä.

Kuvalinkki, missä Eero Seppänen on yhtenä Mannerheim-ristin ritareista laskemassa muistoseppelettä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin arkulle LINKKI --->http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/data/images/40_press.jpg (julkaistaessa lähde mainittava)
Linkki jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin hautajaisista LINKKI --->http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/281.dsp (julkaistaessa lähde mainittava)

...

Link: US_P/IL ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15447-sodan-ja-rauhan-hinta-palkka-ja-kunniantunto - 

...

Tänään: Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ~ http://www.uusisuomi.fi/raha/163014-susanna-koski-sanoo-suoraan-tvssa-suuremmat-tuloerot-suomeen - 

.

Hätähuuto huostaanotosta!

Alaikäisten huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti Helsingissä – Vantaalla vähentyneet (määrärahojenko puute?) … Alkoholin käyttö on kasvanut. Raskas juominen on karannut monien käsistä. Työt ovat loppuneet tai yt_kierteet riivanneet jo vuodesta toiseen – hermot kireällä, vaimo lähtenyt – mies pettänyt.

Kuka kärsii – lapsi kärsii ja myös oppii, mutta mitä ja miten se vaikuttaa lapset nuoruusvuosiin ja aikuisikään. Kotona opittu – vanhana taidettu. Mielenterveys pätkii, huumeet vierottavat normaalista yhteiskunnasta, luonne muuttuu – emme ajattele kuin itseämme, muista ei ole enää väliä. Jopa loogisen ajattelun valo hiipuu ---

Opimme hyödyntämään yhteiskuntamme antopuolen ja unohdamme velvollisuuden osallistua. Moni jopa luulee, että olen niin kaltoin kohdeltu, että yhteiskunnan on elätettävä minut. Isä opetti väkivallan ja äiti hiukentelun - ”soppa” maistui molemmille, isä heitettiin pihalle – äiti löysi uuden – isäpuoli hakkasi minut ja raiskasi siskon --- hurjaa, mutta usein liian totta.

Miten on esimerkkimme anto?

Meillä aikuistuneilla on vain yksi tehtävä – se on lisääntyminen ja toisena sen jälkeisen yhteisen hedelmän kasvatus ja koulutus jatkamaan edelleen sukua – näin evoluutio määritti, jo miljoonia vuosia sitten. Minkä me hylkäsimme – kuinka moni ”hylkäsi” lapsensa, jätti ajelehtimaan kaduille ja asemille. Jengit omivat ja opettivat katujen lait – alkoi hylkynä olo. Ei ollut enää mitään …

...

Tylytystä ja alkoholista – 22042007 

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2007/04/vanhemmat-intoutuivat-pohtimaan-omaa.html ---

Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun oli havaittavissa, että alkoholiveron alennus lisäsi viinan, viinien ja mietojen kulutusta – Tallinnassakin käytiin täydennyksellä, siellä se oli vieläkin halvempaa … kaiken tämän oppi myös lapsi, joka tarkkaavaisesti seurasi mitä 'iskä ja äippä', joko biologinen tai muutoin vain ...tekivät.

… siemenet kylvettin siihen kaksivuotiaana vilpittömänä olleeseen avoimeen katseeseen – seuraukset ovat nyt käsissä, olemmeko ylpeitä?

…

[ … isä pyörähtää pystypubilta kotiin ovenkarmit kaulassaan, luulee vaimonsa olleen taas vieraissa tai vähintään silmäillyt töissä esimiestään. Lasten isä kaatuu rähmälleen sohvalle ja sammuu huudettuaan äänensä käheäksi - tuskissaan nukahti syyttäen maailmaa katalaksi ja epäymmärtäväiseksi, uskoen kuitenkin tehneensä parhaansa syyllistäen itseään sisimmässään... ]

YLE 1:n AamuTV 11.4. innostui polemisoimaan asiantuntijoiden kanssa mitä merkitsee lapselle vanhempien alkoholinkäyttö. Tunnustettiin sen aikaansaavan mm. pelkoa, luottamuksen menetystä ja surua huomioimattomuudesta. Lapset eivät ymmärrä pieninä, että vanhemmilla on hätä jostain - he vain näkevät, että heistä ei huolehdita, he jäävät tuuliajolle ja kokevat turvattomuutta.

Alkoholin käyttö on kasvanut

Veroa alennettiin markkinoiden ja kilpailun takia. Sosiaaliviranomaiset ja työterveyslaitos tiesivät, mitä seuraa hinnan alennuksista. Kaikki nuo ennusteet ovat toteutuneet. Nyt puuhataan korotuksia oppineina seurauksista, jotka tuhosivat jo parissa vuodessa satoja perheitä ja työpaikkoja.

Alkoholinkäyttö on lisääntynyt kautta linjan;

lapset jopa 12-vuotiaina, nuoret, nuoret aikuiset, nelikymppiset ja eläkeläiset, myös niin naiset kuin miehet - kaikki ovat maistaneet lohduketta yksinäisyydestä, huolista, ajelehtimisesta ja välinpitämättömyydestä, mikä vallitsee kiihkeärytmisessä markkinataloudessamme.

Nyt on kiire saada rahaa, tavaroita, näyttövälineitä. Kiire on aina, on niin kiire, ettei huomaa viereltään lohduttomuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, koska itse on herkästi ajautumassa samaan pyörteeseen.

Aika on rahaa – perheelle aika unohtui, oli jälleen kiire

Raha on valtaa. Kiire hermostuttaa - irtiottoja pitää saada, stressiä hukutetaan viiniin, harmittomiin sohvanreunamäyräkoiriin, iltadrinkkeihin ja kaappijuopotteluun. Alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Lapset huomaavat herkästi jo hyvin nuorena erilaisen isän ja epävarman äidin. Nämä pienen pienet muutokset rakentavat mielikuvaa syvälle pienen lapsen mieleen esimerkeistä, epäluottamuksesta, pettämisestä - kun ei tultukkaan, vaikka oli sovittu.

Lapset taltioivat malleja huomiselle

Välinpitämättömyys ja silkka jaksamattomuus vanhemmilta "ajavat" lapset steissille, kartsalle ja kaduille. Mallit saadaan kovasta katuelämästä - jengiydytään, haetaan esikuvia ryhmästä - ryhmää pitää palvella tai siitä joutuu ulos. Jengissä on johtajat, jotka korvaavat esimerkillään sen luontaisen kasvatuksen, mikä piti saada kotoa. Isällä ja äidillä ei ollut aikaa, eikä aina edes hermoja arkipäivän kestämiseen.

Aikuiset ihmettelevät mikä meni vikaan -

jotkut antoivat runsaat viikkorahat, automaattikortin, harrasteet ja kesälomat kaukomailla, jossa vain unohtui se pieni osatekijä, että ei matka ja sight-seeingit, vaan osallistuminen ja yhdessäolo. Lapset tarvitsevat esimerkkejä - lapsien paras esimerkki pitäisi olla oma isä ja äiti. Mikäli tämä jää puuttumaan, olemme laiminlyöneet velvollisuutemme rakentavasta esimerkistä. Puhutaan laatuajasta.

...
Eläinkunnassa molemmat tai jompi kumpi kouluttaa,

harjoittaa, osallistuu ja huolehtii juuri tarkasti tiettyyn ikään geenisiirtonsa - elämän eväät ja mallit esimerkein ja osallistumalla koulitaan, jotta valmius kohtaamaan oma alkava itsellinen elämä on mahdollista. Paras ratkaisu geenisiirron onnistumiseksi on vuosituhansia vanhat tapojen ja toimien siirrot, joilla niin vanhemmat kuin niiden vanhemmat ovat oppikokoelmansa saaneet.

Meiltä ihmisiltä liiaksi nuo ohjaavat opit, esimerkit ja yhteiset osallistumiset usein jäävät väliin ja seuraukset näkyvät nyt. Ihmettelylle ei ole sijaa, sillä aina lapsen vanhemmat kantavat vastuun - selitykseksi ei käy se, että katu opetti. Kysymys kuuluu mieluumminkin, miksi me emme opettaneet, miksi me emme osallistuneet.

Ei ole syytöksiä, on vain toteamuksia vastuusta:

lapsien teko on prosessi, jossa velvollisuus itsestään selvyytenä ajaa huolehtimista ja kasvatusta kädellä, joka tuntee rakkautta, ohjaamista, esimerkkiä ja oikeudenmukaisuutta. Lapsi vaistoaa epäoikeudenmukaisuuden jo hyvin nuorena - mikäli tuolloin emme ole vaateliaita itseämme kohtaan, kylvämme siemenen huomiselle, jolloin muutokset toivottuun suuntaan eivät enää onnistu, ... helposti.

Jokainen voi miettiä omaa, isänsä ja äitinsä sekä lapsiensa 2-vuotisvalokuvia ja ihmetellä,

kuinka viattomia kaikki olivatkaan - mikä meni pieleen, mikä meni vikaan, missä tapahtui se ratkaiseva käänne? Kasvatus ja osallistuminen ovat prosessi, joka kantaa historian perinnettä. Tuossa prosessissa luottamus on suurin tae kokea onnistumista, jota jokainen vanhempi haluaa kokea.

Jokainen isä ja äiti haluaa lapsistaan onnistujia, kukaan ei toivo menestymättömyyttä eikä epäonnistumista. Ei ole vaatimuksia, ei saa olla itsestään selvyyksiä - on vain luottamus ja sen hoito sekä rehtiys oikeudenmukaisuudesta, jossa lapset ovat tarkkaavaisia ja tässä kohtaan ratkaistaan monta huomisen kohtaloa.

Alkoholin vaikutukset ovat kemiallisia prosesseja,

jotka laukaisevat mielenkuvasta riippuen mahtipontisuutta, näyttämisen halua, suurellisuutta, hiljaisuutta, avoimuutta, sulkeutumista sekä myös väkivaltaa ja henkistä julmuutta - ja aina jostain syystä, koska asioita ei voitu selvittää aikaisemmin.

Alkoholi ei juuri koskaan välitä uteliailleen sitä kuvaa,

josta me kaikki olisimme olleet ylpeitä hyvinä isinä ja äiteinä. Jokainen syntynyt lapsi on elämän ja selvitymisen ihme pitkässä jatkumossa ja on jo itsessään voitto selvitymisestä - sitä ei tulisi tuhota hetkelliselläkään osallistumattomuudella. Laatuaika on kuitenkin aina niin vähissä.

Ilkka Luoma

KESKUSTELU --- TIEDE
..
Aikaisempia kirjoituksia aiheesta, keskusteluja palstoilta [ 17. syyskuuta 2005 ]

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2859

(Miksi elämää nähnyt nainen juo enemmän kuin ennen)

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=9984&highlight

(Nuorille pahoinvointia vanhempien tavoitellessa hyvinvointia)

Kuvakokoelma kirjoitukseen [ 1-3 ]

¹⁾
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908463/ --- [IMG_0569.JPG]
Lapset ja nuoret saavat vaikutteet, opit ja esimerkit vanhemmiltaan ja nykyisin myös runsaasti ympäristöstään. Vastaanottokyky on herkkää, mutta rikkoutuvaa, kuten kuvan paperista tehdyt juhlatamineet. Saamaton oppi ja - neuvo elämäntielle on kuin päättömyys nuoressa ihmisessä kohdata vaikeuksia ja haasteita, mitä ympäröivä yhteiskunta kosolti jakaa kunkin elontielle. --- [ nuorien suunnittelemia ehdottoman kierrätettäviä pukuja paperista, vaatesuunnittelun taidetta ennakkoluulottomasti - EVTEK --- http://www.evtek.fi/ --- ] .

²⁾
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908495/ --- [DSC_7145.JPG]
Vanhempien ja lähipiirin alkoholinkäyttö puhuttaa juuri nyt kun ollaan huomattu lisääntyvän käytön vaikutukset. Markkinatalouden kulutusjuhla on lisännyt elintasokilvoittelun sille tasolle, että vanhempien osallistuminen, huomioonotto ja neuvonantokyky huomiselle on kutistunut vuosi vuodelta saadun tavarallisen elintasohamuamisen suhteessa. Lapset ja nuoret ponnistavat omaan elämänsä aina siitä lähtökohdasta mitä heille kotona on tarjottu. -- "Ei pelkkä suunnan osoitus, vaan esimerkki ja teot"

³⁾
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/455908497/ --- [IMG_0500.JPG]
Nuorien saamassa esimerkissä vanhemmiltaan alkoholilla onkin suurempi vaikutus kuin arvaammekaan. Humala ja sen tuoma muutoskäyttäytyminen ovat tuntematonta, turvatonta ja jopa pelkoa aiheuttavaa peilikuvaa harhaisesta maailmasta, missä elämän realiteetteja ei tarjota sellaisena kuin ne todellisuudessa kohtaavat varttuvan nuoren. -- "Elämä ei ole peilikuvien heijasteita, vaan malleja todellisuudesta kokemuksella ja pohdinnalla".

...

Kuvalinkkien alta tulevia kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Copyright by Ilkka Luoma ja Irma Miettinen 2007.

...

AL - US

^BLOG16942 IL

---12042013---

Niin moni nuori kuin vanhus - on jäänyt yksin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen – aiheena oli paljon puhuttu yksinäisten vanhuksiemme auttaminen. Paljon puhetta, vähän tekoja – sävyttää tätä aihealuetta. ”Kymmenen kaunista ja viisi hyvää”, mutta missä teot – yhteiskuntakaan ei voi kaikkea tehdä –sanoo Niinistö.

Eikö meillä omaisilla ole velvollisuuksia ja vastuunkantoa – osalla on ja osalle ei. Emme voi aina huutaa viranomaisia hätiin, yhteiskuntaa apuun eikä pappia voitelemaan hyvällä sanomalla ikäihmisiä, jotka itsekkin olivat joskus nuoria ja heidän vanhemmat ja isovanhemmat vähemmän vanhoja.

Missä mennään markkinatalous, missä kuljetaan voittopyyde ja kuinka vastaamme – kasvuhokema? Kysymyksiä, jotka ovat ristiriidassa puheiden ja tekojen kanssa. Kuinka sovitamme inhimillisyyden, luontotasapainon ja aiheuttamiemme ympäristöongelmien monisairaat kasvot näkemään metsä puilta?

Kun me nyt aktiiviset olemme vanhoja, saatamme olla yhtä yksin kuin nykyiset vanhukset ja lisäksi luonto ympärillämme on jo tuolloin tilassa, josta uutta sukupolvea on vaikea ravita – onko meillä sitäkään vähää vanhushuoltajia kuin nyt – kun yhteiskuntatakuukin romahti?.

Missä mennään näyttö- ja vertailutalousihminen?

...

Kirjoitimme vanhuksista ja nuorista jo muutama vuosi sitten – nyt presidenttimme on ottanut aiheekseen puuttua tilaan, jossa yksinäisyys rehottaa niin vanhuksien kuin nuortemme keskuudessa... .

... 

[C]

Teemmekö "liikaa töitä" lapsiemme ja vanhuksiemme kustannuksella?

Työtä tehdään paljon, vähän ja ei lainkaan. Moni istuu konttorissaan yömyöhään kuukausipalkallaan. Moni lähtee jämptisti pois kello 16. Liian moni ei saavu kotiin riittävän aikaisin – lapset ovat jo nukkumassa. Toisilla on niin kiire töissä, ettei isoäidin luona ehditty käydä lainkaan.

Liian moni vanhus viruu terminaalihoidossa – kukaan ei käy, jälkeläisillä on niin kiire. Usea isä heittää viikkorahat lapselleen, osta sitä ja osta tätä – mutta kuunteluun ei liiennyt aikaa. Olemme osaksi niin työteliäitä, että unohdamme liian usein tulevaisuuden toivon ja menneisyyden kokemuksen – lapset ja vanhukset!

...

[Pyydettynä toiveuusinta vuodelta 2006, ...  silloinkin toivotettiin Onnellista Uutta Vuotta!]

Aikuiset moralistavat itseään lapsista ja vanhuksista!

- http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/aikuiset-moralistavat-itsen-lapsista.html -

[08012006] Otsikot kirkuvat alle 20-vuotiaista tytöistä tulleen uusin huumeneulojen vaihtajaryhmä. Yhä useampi iäkäs eläkeläinen on entistäkin yksinäisempi. Poliitikot ja ehdokkaat vannovat vanhuksien nimeen ja heidän arvokkaaseen elämänkokemukseen. Lastenklinikka saa runsaimmat lahjoitusvarat. Uusia innovaatiota keksittäessä niitä usein sovelletaan juhlapuheissa vanhushuoltoon ja eläkeläisten elon helpottamiseen.

Aikuisväestö, joka tekee käytännön päätökset yhteiskunnassamme, on rakentanut kulutusjuhlansa ja tulotasonsa lähtökohdista, joissa lapset ovat tarhoissa, iltapäiväkerhoissa ja harrasteissa. Lisäksi aktiivinen aikuisväestö on rakentanut eläkeläisillemme laitoskulttuurin, vanhain- ja päättöhoidon terhokodit. Arkipäiväinen etäisyys lapsiimme ja vanhuksiimme on kasvanut vuosi vuodelta pidemmäksi.

Muut näkevät lapsiamme enemmän lapsina valveilla, kuin työteliäät lasten vanhemmat

Lapsen 18 ensimmäisen elinvuoden aikana hän viettää valveilla olon kehittymisajastaan reilu puolet muualla kuin vanhempiensa seurassa ja sekin useasti yksinhuoltajuusteemalla. Lapsemme saavat entistä suuremman osuuden vaikutteista, normimalleista ja esikuvista ulkoa tarhoista, kouluista, iltapäiväkerhoista ja harrasteryhmistä, eikä vähäisimpänä omasta ikäryhmästään kadulta, jossa toimii useasti viidakon lait.

Nuoret juovat enemmän ja rajummin

Päättäjät ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun nuorten alkoholinkäyttö, huumeet ja väkivalta lisääntyvät. Vanhemmat ihmettelevät, mikä on mennyt vikaan, kun viikkorahatkin ovat moninkertaiset omiin aikoinaan saatuihin. Vanhemmat ihmettelevät, miksi lapsi kapinoi, saihan hän juuri Joulunakin uuden tietokoneen, nintendon, kitaran, mopon ja kännykän.

Aktiiviväestö herää omatunnon hellävaraiseen kolkutukseen,

kun juhlapuheissa muistellaan menneiden aktiivisukupolvien hyviä töitä antaen keräyksiin rahaa helpottamaan heidän yksinäisyyden tuskaa. Onpa nyt kehitetty operaattorien toimesta etähallintajärjestelmä, jossa omaiset ja läheiset voivat korvata kylässä käynnin telkkarin välityksellä; on ikäänkuin jatkuva läsnäolo.

Juoksemme elintasollisen näyttötalouden perässä huolehtiaksemme jälkikasvusta

"Parantaaksemme" lapsiemme tulevaisuutta, juoksemme entistä lujempaa palkkamme, optioidemme ja bonuksiemme perään jättäen entistä suuremmat perinnöt tapeltaviksi uusjakoon.

Uurastaessamme unohdimme ajankäytön ja läsnäolon, kunnes lapsemme, vanhempamme ja isovanhempamme ajautuivat entistäkin kauemmaksi arkisesta yhteiselämästä. Yhteinen aika on minimaallistunut ja henkinen kontakti on kadonnut - tuoden tilalle vain ihmetyksen, mikä meni vikaan.

Juhlapuheet eivät ole osallistumista

Osallistumista on vilpitön mielenkiinto ja huolehdinta sekä yhteisöllisyys. Mieleen on aina jäänyt erään viime vuosikymmenen Joulun jälkeinen aika, jossa tuttavaperheen 5-vuotias poika kysyi pyörein silmin isältään:

"Miksei me enää leikitä sillä lailla aivan vain kahdestaan tai kolmistaan äidin kanssa, se olisi mukavampaa kuin yksinleikki kaikkien kummallisten joululahjojen kanssa."

Raha ja tavarat eivät korvaa läheisyyttä,

osallistumista ja yhteiseloa niin lapsien kuin vanhuksienkaan suhteen. Omat henkilökohtaiset "optiomme" ovat ylittäneet jo inhimillisyyden ja yhteiselon rajat. Mikä meni vikaan?

Kaikesta huolimatta positiivisella otteella... .

Onnellista huomioimisen Vuotta (2011) - 2013!
[ .. kirjoitus vuodelta 2006 ja uusinta vuodelta 2010 ...]

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka

http://ilkkaluoma.kuvat.fi

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

US     AL

Sent

Cc: anni.sinnemaki@tem.fi ; paula.risikko@stm.fi ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi ; juha.mieto@eduskunta.fi ; toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; mari.kiviniemi@vnk.fi ; jyrki.katainen@vm.fi ; presidentti@tpk.fi ; raimo.vistbacka@eduskunta.fi

Sent: Thursday, December 30, 2010 12:50 AM

Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Unohdimmeko töiltämme lapset ja vanhukset?