perjantaina, maaliskuuta 22, 2013

Aivomme lasikuutiossa!





..

Vuodelta 2013 [LINK]  - oivallus, erehdys vai tieteisutopia --- 


Voisimme muotoilla ensin olemisemme oikeutta ja velvollisuutta:
"Biosfääri syö koko ajan itseään säilyäkseen ikuisesti hengissä, evoluution määräämänä ja ohjaamana" - me ihmisethän olemme lopulta vain pienen pieni hitunen tästä kokonaisbiomassasta, joskin aivan liian suurella sopeumaa häiritsevällä haittajäljellä! - Fb/IL

Sitten tulevaisuusvisio,
kun robotiikan ja monitahotulostajien kannattajat saivat tahtonsa lävitse - olimme poistaneet kaiken omaehtoisen lihasmoottoroinnin, ja kun apuvälineetkin alkoivat tuntumaan vastenmielisiltä ---
”Ja maan täyttivät ihmispäiden kerrokset, joissa lasikuutioihin säilötyt aivot [33cm x 33cm x 33cm] 3] seurasivat toistaan, niin horisonttiin ulottuvina rivistöinä kuin korkeuksiin kurottuvina lasipyramideina – nuo kuutiot olivat läpinäkyviä, kun transparenttisuutta hamusimme ja salaaminenkin kiellettiin.

Noissa lasikuutioissa oli säilöttynä minuutemme –
yksi per lasikuutio. Jokainen oli yhdistetty maan keskipisteestä energiansa pumppaamaan keskustietokoneeseen, joka jakeli säästeliäästi niin onnen kuin surun tunteita. Olimme degeneroineet muut elimemme, paitsi aivot, turhiksi – ja näin apuelimet olivat surkastuneet.
Olimme saavuttaneet nirvanan, jossa mielihyvä seurasi mielipahaa – annosteluohjelmiston mukaisesti. Hiilielämä **] oli näin päättynyt ja tilalle oli tullut vain aivosynaptiikka *] . Ei ollut enää fyysistä väkivaltaa, kun ei ollut käden jatkeena astaloa eikä puukkoa. Keskustietokone ohjasi kaikkea – lasikuutiot olivat sen hermopäitä ja täysin tahdottomia.

Päättöohjelma – jonka virukset ohjasivat 4]
Lopulta keskustietokone valmisteli päättöohjelman ja siirsi varastoidun hyppykäskyn käytäntöön, joka terminoi lasikuutioiden sisällön kaukaiseen uudelleen syntyyn – olimmehan kierrossa ja bittien vääristymä piti oikaista.

Valo sammui ja koitti pimeys –
jokainen lasikuutio hiljeni ja puhalsi lopunkin tuntemusmuistelon tietopankkiin – tulevia varten; varoitukseksi alkeellisen elämämme virheistä ja malliksi keskeneräisyydestä, kun ahneus ja kasvuhokema olivat saavuttaneet yliotteen”

Ei kommentteja: