[
… ”Seitsemäntenä päivänä luoja lepäsi” -näin on
kirjoitettu kristittyjen Raamatussa. Tämä tarkoittaa, että kuusi
päivää on oltu ahkerina ja toimeliaisuus on täyttänyt maan.
Tänään markkinatalous ja näyttö- sekä vertailuhuuruinen ihminen
kohkaa kasvusta – jopa lasittunein silmin, näkemättä
ympäristötekijöitä, jotka meille elämän ja ”lepopäivän”
ovat mahdollistaneet … ]
Työ
tekijäänsä toimeliaisuutena kiittää – kasvun ollessa
epäoleellista
[
… meitä kaikkia ohjaava evoluutio toimeliaistaa meidät vain
jatkamaan sukua ja kasvattamaan suvunjatkamiskelpoisia jälkeläisiä
… ]
Työllä
tarkoitetaan sellaista toimeliaisuutta, jossa jokapäiväinen
elintarve täytetään ravintona, tarvittavana lämpönä ja suojana,
ei muuta. Kasvu huudettiin peliin, kun opittiin vertailemaan itseämme
toisiin ihmisiin; piti olla suurempi, vahvempi ja komeampi. Viisaus
tuli peliin myöhemmin, jääden harmonisena ilmiönä tänään
liian harvojen käsiin. Nyt voisimme odottaa viisauden kasvua.
Ympäristö
ei kestä loputonta kasvuhuutoa
Ympäristö
on rakentunut biosfääriksi, jossa olemme yksi pieni osa biomassana
ja näin osakuluttajana yhteisistä elinvarannoista/ elintilasta,
joista harmonian nimissä pitäisi riittää voimaa ylläpitämään
paljon puhuttua, mutta vähän ymmärrettyä biodiversiteettiä.
Luonnon ja ympäristön monimuotoisuudella tarkoitetaan
evoluutiosopeumaa ja -kilpailua, miltei harmonisesta
elintilakamppailusta.
Liika
on liikaa -tyhjästä on paha nyhjästä
Ympäristö
on monimutkaisten, meille avautumattomien yhtälöiden summa, joista
muodostuu elämänlauseke, jota voidaan myös aksioomaksi 1]
kutsua. Tämä elämänlauseke on suvereeni, ja siinä on
kokonaisuutena kaikki se tieto, mitä on vuosimiljoonina tarvittu
tämän maapallomme monimuotoisuuden synnyttämiseen. Tässä
lausekkeessa ei ole loputonta kasvua, koska kaava pitää sisällään
niukkuusparametrin, joka patoaa rönsykasvua – siis kasvua, joka
käy liiaksi luonnonvoimille.
Ihmisen
ymmärrys näkyy hyvin suomalaisessa susikeskustelussa
[
… maahamme ei mahdu 5,4 miljoonan ihmisen joukkoon edes 300
sutta! …2]
]
Kristittyjen
Raamattu kertoo ihmisen luodun Jumalan omaksi kuvaksi; samaan
hengenvetoon Raamattu kertoo Jumalan luoneen muun eläimistön ja
kasviston ihmisen käyttöön – olisiko kaiken luoja niin
yksipuolinen, että se asettaisi yhden samoista ja yhteisistä
elämänpalikoista muodostuneen lajin kaikkien yläpuolelle -uskallan
sanoa, että ei.
Uskallan
myös sanoa, että biosfääri kaikkinensa on suurenmoisen
syntymekanismin tulos, jossa on tarvittu ”jumalallisia kaavoja”,
jotta tämä kokonaisuus on syntynyt 3]
– meidän keinosynnytetyt kaavat ylivertaisuudestamme eivät
yksinkertaisesti riitä selittämään monipuolista
harmoniaympäristöämme, jossa mellastaa se kuuluisa ”lasiliikkeiden
norsu”.
Toimeliaisuus
korvaa puhkihuudetun kasvujargonian
Me
tiedämme, että ”saavutetuista eduista ei luovuta”, me
tiedämme myös, että pitää saada lisää palkkaa, lisää
hevosvoimia, suuurempi asunto, komeampi kesähuvila – enemmän
kaukomatkoja, lisää eksoottisempia ruoka-aineksia, siis yleensäkin
kaikkea lisää – olemmehan näyttö- ja vertailutalouden
ilmentymiä – juuri nyt tässä markkinahöyryisessä
kulutushokemassamme.
Kiinalaiset
ottavat yhteisistä varannoista osuutensa – ~1,345/7,1
Maapallo
ei yksinkertaisesti kykene järjestämään länsimaisittain
materialisoitunutta elin- ja näyttötasoa kaikille maapallon
ihmisille – meillä ei ole käytettävissämme sitä toista ja
kolmatta maapalloa.
Mikäli
kiinalaiset ja intialaiset söisivät ja kuluttaisivat kuten me
eurooppalaiset ja pohjois-amerikkalaiset (per capita) -ei muille
sitten mitään muuta riittäisikään – näin toki näkisimme sen
mahdottuuskonkretian, jos huutoomme jatkuvasta kasvusta saataisiin
luonnoton hyväksymiskuittaus.
Nyt
me sen sijaan olemme kuitanneet itsellemme sen kolminkertaisen
haasteen: Ilmasto lämpenee, vedenpuute arkipäiväistyy yhä
useammalle ja maaperä kuivuessaan aroutuu ja lopulta aavikoituu –
toisaalle sataen vettä aivan liikaa … vai olisivatko nämä
aika-ajoittaisia ”normaaleja ympäristökiertoja”?
Millaisen
elinmahdollisuuden me kuittaamme lapsillemme?
Huuto
palkoista perustuu epäluuloon, jossa työnantaja ”käärii yhdessä
aikaansaadun ylijäämän omaan liiviinsä” - toverin pitää saada
osa tuosta yhteishyvästä, jota voitoksi kutsutaan. Entä jos
voittoa ei todellisuudessa tule, niin mihin silloin perustetaan huuto
palkankorotuksista?
Tietääkö
toveri sen, että olemme täällä läntisessä lintukodossamme
maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa? ---
Miksi meidän pitää saada enemmän kuin mitä todellisuudessa
tuotamme? Ja lopulta – miksi meidän pitää saada koko ajan lisää
ostovoimaa *?
Off-switch
[
… säästäväisyytemme merkkivalo Stand-by kuluttaa Saksassa
noin yhden atomivoimalan verran sähköä! … ]
Maapallolla
sammutetaan ihmisten toimesta yhä useampi valo **]
– kerran vuodessa, tunniksi. Me harjoittelemme supistamista,
vähentämistä ja aivovoimistelemme itsellemme protominimalismia,
joka tulee pakolliseksi, … ellei ihmisten toimesta – niin sitten
ympäristön ”määräämänä”.
Rajallisesta
kun et voi äärettömästi repiä. Avaruus on rajaton, mutta
äärellinen – vaikea yhtälö, yhtä vaikea kuin se, ettemme voi
kasvaa kokoamme suuremmiksi. Meille on ”tarkoitettu”
elintarvemäärä [SELITE],
joka vastaa meidän populaatiomassaa pallomme biosfäärin
kokonaisbiomassasta.
Annetaanko me ihmiset luonnon ja meitä elättävän ympäristön (biosfäärin) milloin levätä – opettelemmeko vähentämään?
...
VIITTEET
1]
Aksiooma
2]
Miksi
riivaamme susia?
3]
Meissä
elää väkevä ja rajallinen ”kuolemattomuus”, joka on katkolla
joka sukupolvessa!
*]
Ostovoimamme
käyttäytyy tänään lisääntyvästi, koska ”haluamme
kasvaa”.
Kasvumme käy luonnon päälle, koska jokainen ostovoimatapahtuma
ottaa määränsä muuntomateriaa muunteluprosesseihin (joista tosin
muodostuu työtehtäviä), muuntamiseen tarvittavaa energiaa ja
jättää, tullessaan hyödyttömyysvaiheessaan jäljen meitä
elättävään biosfääriin, osin luonnottomana muuntumisena
(ongelmajätteinä) – täältä muodostuvat ne todelliset kestävän
kulutuskäytänteen rajat, kaavat ja parametrit.
**]
Ilkka
Luoma
...
[SELITE]
Elintarpeella
(elintarvemäärä) tarkoitetaan juuri sitä määrää elämiseen
tarvittavaa ravintoa, materiaa ja energinakäyttöä, jolla täyttyy
evoluution määrittämä sopeumallinen lisääntyminen jatkumona,
kuitenkin siten, että seuraava polvi saadaan lisääntymiskelpoiseksi
– tarpeellisin tiedoin ja taidoin – siis ihmismäisesti ajatellen
yhteisökelpoisiksi, koska lisääntymiskumppani pitää saada
hankituksi – täältä löytyy muuten se perustelu homouden
mahdottomasta pariteettibittivirheestä – sillä homot eivät
lisäänny.
Sent
CC: heidi.hautala@formin.fi; oras.tykkynen@eduskunta.fi; anni.sinnemaki@eduskunta.fi; kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi; presidentti@tpk.fi; satu.hassi@europarl.europa.eu; sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu; taru.tujunen@kokoomus.fi; paavo.vayrynen@keskusta.fi; timo.laaninen@keskusta.fi; juha.sipila@eduskunta.fi; eija-riitta.korhola@europarl.europa.eu; sampo.terho@europarl.europa.eu; lauri.ihalainen@tem.fi; jan.vapaavuori@tem.fi; alexander.stubb@formin.fi; jyri.hakamies@ek.fi; lauri.lyly@sak.fi; leo.stranius@luontoliitto.fi; sixten.korkman@aalto.fi; pasi.holm@ptt.fi; kari.tanskanen@kolumbus.fi; jutta.urpilainen@vm.fi; jyrki.katainen@vnk.fi; vesa.vihriala@etla.fi; ekpaloheimo@hotmail.com
Subject: KASVUMIELIPIDE - "Toimeliaisuus korvaa kasvuhuudon"
Date: Tue, 19 Mar 2013 14:59:39 +0300
OT
Toimeliaisuus
korvaa luonnottoman kasvuhokeman!
(Tänään
media, poliitikot, tiedemiehet, talousasiantuntijat, virkanaiset,
kansantaloustieteilijät, jopa valistuneet ”vihreätkin” huutavat
talous- ja muuhun hätäänsä avuksi kasvua, kasvua ja vielä kerran
varmuuden vuoksi kasvua – ironista, mutta tämä kasvuhokema on
”viisautensa illassa”)
...
---19032013---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti