Helsingin Vallillassa Valtteri kirpputori Suomen Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2005. Mukana olivat Ellu ja Irmuli. Photo by IluUutisointi kertoo, että kirppari on nyt muotimesta ja löytöjen aarreaitta. Sen suosion kasvu kertoo myös muustakin; ihmiset ovat ylittäneet pelkokertoimen pukea ylleen toisen ihmisen käyttämiä vaatteita ja lisäksi esim. ruokapöytään voidaan kattaa historiaa toisen pöydästä vuosikymmenien takaa.
Taloudellinen ja ekologinen kestävyys suosii kierrätystä. Kirpputoritoiminta on energiaa säästävä ja ihmisenergiaa kuluttava kävelykierrosoperaatio eri kirpparipaikoista toiseen toivossa löytää jotain erilaista ja poikkeavaa. Kirpparitoiminta on sosiaalinen tapahtuma. Ventovieraat ihmiset keskustelevat luontevasti toisilleen ja löytävät yhteisiä puheenaiheita.
Rahaliukas markkinatalous ei taas suosi kierrätystoimintaa, koska se vähentää tuotantoa ja sitä myöten työllisyyttä, ellei lukuun sitten oteta työnhauskuutta ollessamme myymässä ylijäämäkamaamme tiskin toisella puolen. Kirppis on veroton projekti, jossa tarpeeton muuttuu ostovoimaksi käytettäväksi muualla rikastuttamaan markkinatalouden loputonta Molokin kitaa.
Energiataloudellisesti vanhan löytyminen uudelle omistajalle on luonnonvaroja säästävää. Uuden luonti vaatii aina raaka-aine- ja materiaalimuutoksia ja energiaa logistiikan järjestelyihin sekä muodonmuutoksien operointiin. Uuden valmistaminen vaatii myös runsaasti yhä vähemmäksi käyvää puhdasta vettä, joka olisi suunnattava kasvuston, eläinten ja ihmisten käyttöön.
Kirppari on trendikäs erilaistaja korostaen yksilönsä individuaalia asennetta ja markkinatalousmuodin seuraamisen tarpeettomuutta. Ihmisen korostaessa kuitenkin itseään ja erilaisuuttaan, on ympäristöllisesti hyödyllistä jatkaa jo valmistetun tavaran kiertoa. Hyödyntämällä jo aiemmin käytettyä muutosenergiaa ja raaka-ainetta, käytettävyysajan pitkittyminen pienentää ekologista jalanjälkeämme. Kaikki siis tekemään yksilöllisiä löytöjä ja inhimillistämään vuoropuhelua historiastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti