Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim valittiin suosituimmaksi suomalaiseksi YLE:n suositussa äänestyksessä, joka sai suuren äänestäjämäärän. Mannerheim oli ykkönen. Tosin esiintyy myös ristiriitaisiakin äänenpainoja hänen toimistaan. Olivatpa ne mitä tahansa, niin ykkössijan arvoinen hän oli jo sen takia, että ymmärsi Venäjän reaaliteetit ja jätti Leningradin rauhaan Saksan painostuksesta huolimatta. Mannerkeim on Suomen kansan varsinainen Sankari, ja menneen maailman ääni Max Jakobson haluaa evätä ihmisiltä ihanteita ja esikuvia. Sankarittomuus on tunnetasoltaan vaillistuneen ihmisen maailmaa. Ihminen elää ilosta, tunteesta, osallistumisesta ja sankareista, joihin on mukava samaistua tai pitää omassa suosikkiryhmässään.
Ostovoiman tavoittelu on pudottanut ihmiset tavoittelemasta ihanteita, joissa olisi filosofiaa, jaloutta sekä uhrautuvaisuutta. Mihin on kadonnut kodin ja Isänmaan rakkaus? Onko kykyily poistanut henkisyyttä nähdä kanssaihmisiä sellaisena kuin ovat heidän asenne, tavat ja päämäärät myös muussakin kuin pinnallisuusvertailussa, kasvuhokemissa ja kiireiden kehumisissa?
Nuori polvi on aloittamassa suunnan muutoksen; heille paistaa tuleva vastuu suoraan päin näköä, siksi hankalaan asemaan olemme kykyilyllämme luonnon arvot ja mahdollisuudet asettaneet. DSC_12042.JPG. Photo by Ilu 2006, otettu seuraavan päivän aamuna, kun Helsinki muuttui makasiineilla.
Tunnettu takavuosien arvioitsija Max Jakobson Snellmannin innoittamana valisti lukijoita Helsingin Sanomissa (12.5.) vertauskuvalla debatista, jossa haluttiin esittää, ettei Suomen kansalaiset tarvitse sankareita. Samassa yhteydessä Jakobson mainitsi valtion käytännön toimia johtavan hallituksen olevan aina valinneen kansansa näköinen. Sitä saa mitä kylvää. Mitä muuta kansalaiset odottaisivat saavansa globaalissa talousohjatussa kvartalisoinnissa kuin arkipäivän sankareita, joilla olisi vastuunkantoa, kykyä nähdä ihmiset, halua toimia myös muidenkin eduksi, ajatusta ymmärtää ihmisyys ja osaamista olla tavallisen ihmisen asialla. Viisaaksi aiottu, näpertelynokkeluudeksi sortunut heitto sankarittomuudesta (lainaus Bertol Brechtin näytelmästä) oli dramaattista aliarviointia rivikansalaisista. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee juuri nyt arkipäivän osallistuvia sankareita.
Kautta vuosituhansien ihmiset ovat samaistuneet, esikuvaistuneet ja halulla seuranneet tunnetta, yhteenkuuluvuutta, osallistumista ja joukkoon kuulumisen tahtoa. Usein nämä ominaisuudet kulminoituvat kansanjohtajiin, joita joskus myös sankareiksi on kutsuttu. Tämän päivän talousohjattu markkinamekanistinen yhteiskunta ei tue ihmisen lajilleen ominaisia hyväksymisen ja tarpeellisuuden tuntemuksia. Nyt on vallalla ostovoima ja sen esittely. Ministeri Jakobsonin viesti oli kertomusta menneestä maailmasta. Tämän päivän maailma hakee ihmiselle asemaa ajattelevana yksilönä ryhmässä, jossa on myös muita arvoja kuin raha ja sen käyttö. Uusien aaltojen myötä talousorientoitunut kasvuhegemonia on väistymässä vastuullisen harmonia-ajattelun tieltä; nuori ikäpolvi ottaa oman tulevaisuuspäämääränsä hyväksynnällä muunkin luonnon olemassaolosta.
Eduskunta edustaa pienoiskoossa Suomea ja sen jakauma vastaa kansakunnan äänestysprosentillista tahtoa. Kansa valitsee asetetuista ehdokkaista mieleisiänsä. Kansa ei pääse vaikuttamaan ehdokasasetteluun. Millainen olisi kansan valitsema ehdokasjoukko esim. seuraaviin eduskuntavaaleihin? Tunnetusti puoluekoneistot valitsevat ehdokkaat ja puolueisin kuuluu vain murto-osa kansalaisista. Kansa saa valittavakseen puolueapparaatin masinoimat ehdokkaat ja niistä äänestäjät valitsevat "itsensä näköiset" edustajat.
Jatkuva vastakkainasettelu kansan ja eduskunnan välillä esittäytyy hyvin mm. asenteessa EU:iin, Suomen Puolustusvoimien määrärahoissa, poliisin toimintaedellytyksissä, Nato kysymyksessä ja kuntaliitoskaavailuissa. Kansalaiset ovat perusvoima Suomelle, kuluttajat aivan normaaleissa kotitalouksissa ratkaisevat meidän menestyksen. Edustuksellinen demokratia voisi saada enenevässä määrin rinnalleen, ensin neuvoa-antavana ja heti myöhemmin sitovana, kansanäänestykset. Nykyisistä kehityvistä informaatiologistiikan ratkaisuista on löytymässä myös tekniset edellytykset välittömään kansalaisvaikuttamiseen. Näin tapahtuen voidaan sanoa yhteiskuntaohjaamisen muistuttavan enemmän valitsijoitaan kuin nykyisen puoluekoneiston valitsemien ehdokkaiden valiintuma edustajiksi äänestyksessä Eduskuntaan.
Jakobson kolumnin lopussa esitetty "sankarittomuus" oli surullista pinnallistumisen ilmentymää aivoituksista, joiden ei ole täytynyt nähdä vaikeuksia, ongelmia, jopa hätää työstä ja toimeentulosta. Kansakunta on kokonaisuus ja se muodostuu kaikista ihmisistä, ei vain "oppineista", menestyjistä ja ostovoimaisista, vaan se koostuu lähtökohdiltaan myöskin tasa-arvon piiriin kuuluvista työttömistä, pitkäaikaissairaista, osallistumattomista, yksinäistyneistä, hiljaisista eläkeläisistä, arkioppineista, moniongelmaisista ja enemmistöstä, joiden sanat eivät yksinkertaisesti kuulu edustahälinän takaa. Yhteiskunnan hiljaiset ehkä haluavat juuri sankareita, jotka ajattelisivat vähän heitäkin. Nyt sankaruus esittäytyy urheilusaavutuksissa ja menestyksessä, joka ilmentyy Maamme-lauluna mm. Formula-1 voittopodiumilla.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti