perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Prekariaatti on huomisen uusyrittäjä ja provisiomyyjä

Pätkätöiden mekka, amerikkalainen koko maapallon kattava McDonald´s Helsingin Herttoniemessä 13.5.2006, klo 17:58. Kuvan paikassa on 55 työpaikkaa ja pikatankkaamo on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Nuoret ja opiskelijat ovat ottaneet omakseen Mäcin, koska sinne on helppo päästä sisään kuin myös ulos. Palkka on säännönmukainen; 6,66e/h (brutto) ja tämän jälkeen, kun työtunteja on kertynyt 320, perustyöntekijän palkka nousee 8,32:een tunnissa. 

Työajat ovat vaihtelevia ja työtahti nopeatempoista. "Mäcissä" nuoret saavat tuntumaa työelämään ja rytmiin saapua sovittuna aikana. Samalla juniorit oppivat arvostamaan työntekoa ja huomaamaan, että kaikki ei ole säännöllistä, vaan vuoroja on otettava vastaan myös yllättäen. "Mäcissä" opitaan joustavuutta. Yllättävää on se, että osa nuorista kuuluu ammattiyhdistykseen jäsenenä (PAM). Kirjoittajan tytär on ko. "Mäcissä" työssä lukion käynnin ohella. DSC_12126.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.


...
[ ... YLE:n AamuTV haastatteli voittoon tähtäävää yrittäjyyttä ja pätkätyöläistä, joka koettaa löytää paikkaansa koko ajan muuttuvissa työtilanteissa. Yrittäjä tyypillisesti etsii koko ajan liiketoimintaa motivoituen kasvavasta liikevaihdosta ja voitosta. Samoin provisiopalkattu myyntimies hakee tilauksia kilpailutilanteessa, jossa markkinat jaetaan joka aamu uudelleen ... ]

Yrittäjä ja yritys, siis liiketoiminta haluaa selittää kansainvälistymisellä kiristynyttä kilpailutilannetta haettaessa voitollisia ratkaisuja ylläpitämään tuotantoa, voitonjakoa ja työllistämistä. Yrityksen tärkeimmäksi tuotannontekijäksi on jo ajat sitten noussut itse työntekijä, koska hän ratkaisee markkinatutkimuksen, tuotekehityksen, tuotannon ja itse markkinoinnin ja myynnin unohtamatta asiakaspalvelua. 

Ihminen on yrityksen - ja yrittäjän menestyksen sielu on taas yrittäjä itse ja hänen työntekijänsä. Yritys hakee voittoa kasvavasti vuosineljänneksittäin, kuten työntekijä kohoavia palkkoja yhteisesti saavutetusta liikevoitosta; on kysymys oikeudenmukaisesta tulonjaosta omistajien ja tekijöiden kesken.


Tehokkuuden tavoittelu - lisää voittoa omistajille

Yrittäjän ja yrityksen tulee vallitsevien länsimaalaisten talousoppien mukaisesti hakea tehokkuutta toimillensa saavuttaakseen sijoitetulle pääomalle korkoa, siis voittoa. Yrittäjä hakee jatkuvasti "pätkätyömäisesti" voitollisia tilauksia saadakseen yrittäjäpalkkansa. Yrittäjä joustaa laskusuhdanteessa omasta ansainnasta. 

Vastuullisen toiminnan yrittäjä pitää ulkoisen työvoimansa motivoituneesti tehtävissään myös huonona aikana, jotta saisi huomisen tilauksen täytetyksi ylläpitääkseen liiketoimintauskottavuutta. Nyt onkin kysymys työntekijöiden palkkajoustosta

Ratkaiseva kysymys on myös voitollisena aikana tuloksen jaosta; palkitseeko yritys ja yrittäjä voiton kasvaessa siihen vaikuttaneet tekijänsä myös bonuksilla, optioilla ja lisäosilla. Uusi vastuullinen markkinamaailma vaatii joustavaa osallistumista puolin ja toisin.


Valtio ei voi jakaa vastikkeetonta rahaa kansalaisilleen, 

 ... koska ihmisen yksi perusperiaate on päästä helpommalla. Jos tarjoamme rahaa systemaattisesti ja vaatimuksitta, ylläpitää se tekemättömyyden mentaliteettia. Ihmiset ovat luodut tekemään yhdessä jotain, josta saa yhteenkuuluvuuden, osallistumisen ja hyödyllisyyden tunnetta. Ihmisen on tehtävä työtä kykyjensä mukaisesti, me emme kestä lisääntyvää vapaa-aikaa; tällöin on vaarana degeneroituminen. Taantuma lisää kilpailukyvyttömyyttä.


Kansainvälistyminen muun muassa ruokkii palkkaeroja selitykseksi kilpailukyvyn puutteelle 

Globalisaatio on suuri tulonjaon kehitysoppi, jossa suuret rajattomat yritykset hajautetulla toiminnalla tuottavat suurimmat voitot täyttäen myös rajattomat omistajaintressit kasvavina osinkoina. Nyt on vallalla omistajan ja toimivan johdon etuajattelu itse "lattia- ja välitason" kustannuksella. 

Nyt etsitään halvinta menetelmää päämääränä suurin jaettava osinko. Tämä vallitseva aikakausi hyödyntää kilpailun työstä tehokkaasti ja vääjäämättä ajaa länsimaita siirtämään työnteollista tulonjakoa kehittyviin maihin, missä kohtaa myös useasti suurin kysyntä.


Me maksamme aikaisemman siirtomaapolitiikan hintaa! 

Kolonnialismi ja suruton raaka-aineiden ja työvoiman hintaryöstö kostautuu nyt ostovoiman paluuvirtana moniin nouseviin talousmahteihin. Meidän kilpailukykyvastaus on tehokkuuden nousu; yksinkertaistaen voisimme sanoa, että jokaisen länsimaalaisen työntekijän, myös johtajan, olisi oltava esim. viisinkertaisessa palkkaerossa työtehokkuudeltaan viisinkertainen ollakseen kilpailukykyinen. 

Toinen kilpailukeino on olla nokkelampi, innovatiivisempi, oivaltavampi ja motivoituneempi. Kolmas vaihtoehto länsimaille on luopua osasta elintasoansa, joka voisi pelastaa maapallon lämpö- ja päästökuormalta.


Valtio voi tarjota yhden ratkaisevan kannustimen kansalaispalkan sijalle, 

verotuksemme tulisi siirtyä kokonaan kuluttamiseen, siis välillisiin veroihin. Kaikki ansaintaan liittyvä on vapautettava verosta, näin ruokitaan luontaista ihmisen "ahneutta" yrittää ja tehdä ilman tulonjakorasitteita työtä ja aikaansaada työtilanteita. Kaikki kulutustapahtumat ovat verolle pantava painottuen rasitteellisuudesta ympäristöämme kohtaan ja palkiten työllistämisestä.


Niin kauan kuin ihminen kilpailee, on kehitys taattu myös yhteisönä 

Ihminen inhimillisenä eläimenä on luonut turvajärjestelmät itsensä eduksi helpottaen taloudellisen nousunsa myötä työntekoa, vastoinkäymisten kohtaamista ja lisäten vapaa-aikaansa.


Elämme rahan aikakautta ja vertauksemme perustuvat ostovoiman käyttöön ja näkymiseen 

Prekariaatit haluavat muutosta "yrittämiseensä". Siirto pätkätöistä normaalin työajan puitteisiin vaatii vastineeksi palkkajoustoa. Yrityksen ja yrittäjän on taas kannettava vastuunsa ja osattava jakaa hyvin mennessä voittoa myöskin joustavasti olematta pelkästään itse ahneuden tyydyttäjä. Jokaisen ihmisen on myös itseään ohjaten hyväksyttävä normaali kilpailutilanne. Meidän on itse huolehdittava osaamisestamme.


Kaikkinainen vauraus ja liiketoimi voittoineen perustuu kulutukseen ja toimeliaisuuteen 

Kuluttaja on markkinatalouden kuningas. Peruskansalainen on liiketoiminnalle merkittävin tekijä, suuret massat aikaansaavat suurimmat tavara- ja rahavirrat. Markkinatalous perustuu mainontaan, joka ohjaa meitä. Vastuullinen kuluttaja pystyy joukkovoimana muuntamaan kulutustansa - luoden uhkaa yrityksen omistaja-ahneusmomentille. 

Ostoboikotti internet aikakaudella on erittäin tehokas vaikute muuttamaan yrityksen filosofiaa ja käyttäytymistä. Rajaton ja "maaton" liikemies on täysin riippuvainen ostajista. Paras keino turvata kotimainen työllisyys on päätös kotimaisuuden ostamisesta. 

Yrityksen paras päätös ylläpitää kykynsä, on taloudellisen tuloksen oikeudenmukaisempi tulonjako omistajien ja työntekijöiden kesken. Vastuullisuus on nostamassa päätään ahneuden kustannuksella. 

Meidän kaikkien on kannettava huolta kokonaismotivaatiosta ylläpitääksemme kotimaamme maailman kartalla.



Ilkka Luoma

JK. Oliko vuonna 2006 krjoitettu artikkeli liian optimistinen, kun nyt juuri vajaa kymmenen vuotta myöhemmin kaikki nuo jutun aiheet ovat esillä - todellakin kaikki. Olimmeko jyvällä ja jäljillä tuolloin vuonna 2006?

PS. Kappalejaottelu on luotu 8. lokakuuta 2015 - mitään muuttamatta, lisäämättä tai vähentämättä.


Ei kommentteja: