Israelin suurlähetystön tunnusmerkki Helsingissä, kuvattu 19.5.2006, klo 14:02. DSC_12138.JPG. 1/40s, f4.2., 57 mm. Israel valvoo ja vartioi huolellisesti lähetystöjään, tätäkin kuvattaessa kävi lähetystön henkilökuntaan kuuluva virkailija kuvaamassa automme ja henkilöt sen sisällä. Israel on sotilasvaltio, joka joutuu olemaan varpaillaan joka suuntaan. Hoidettu politiikka mm. palestiinalaisiin on surullisen taitamatonta, ja onkin syytä olla tarkkaavainen, kun Israel käy ritsakansan kimppuun taisteluvaunuin ja -kopterein. Israel on ylimitoittanut arsenaalinsa palestiinalaisia kohtaan. Ylimielisyys ja voiman tuntoon tuudittautuminen voi osoittautua vielä kohtalokkaaksi. Israelin normaali kansa kuten palestiinalaisetkin ansaitsevat rauhan, mutta Israelin sotahaukat eivät rauhaa halua. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
Israel ja USA pääosissa ovat onnistuneet lyhytnäköisessä politiikassaan asettamaan vastakkain palestiinalaiset. Rahan valta on suuri. Nälän koittaessa ollaan valmiit taisteluun vaikka maamiehiä vastaan. EU säesti parlamentarismin ylimpänä ystävänä rahahanojen sulkemista demokraattisesti valitulle Palestiinan Hamas-johteiselle hallitukselle.
Hamas ei ole tunnustanut Israelia, ...vielä. Saavuttaessaan laillisissa vaaleissa enemmistön palestiinalaishallintoon, ei Israelin tunnustus ollut päällimmäisiä asioita. Voittajan täytyy aina purkaa ylimääräinen tunnekuohu ennen kuin palataan arkeen. Hamas on kuitenkin koko vallassoloaikansa välttänyt ja estänyt omat iskut israelilaisia kohtaan. Hamas opettelee hovikelpoiseksi.
Israel ja USA:n George W. Bushin hallinto päällimmäisinä näkivät aikansa tulleen ja vaikeuttavat kaikin keinoin demokraattisesti Palestiinan kansan valitseman hallituksen toimintaedellytyksiä. USA uhraa omia, pahasti vajeellisen liittovaltion, varoja Irakiin pontimena demokraattisesti valittava uusi Irak, jossa kansa vapailla vaaleilla valitsee hallintonsa. Palestiina teki näin ja USA osoittaa suurta kaksinaamaisuutta näiden kahden eri maan asioissa. USA:n edut ja valvottavat etupiirit ovatkin hyvin erilaiset. USA pelaa aina Israelin päätyyn ja Irakissa politiikkaa ohjaa energia. Palestiinalla ei ole mitään, ainoastaan kansallistunteensa, jota nyt murennetaan Hamasin ja Fatahin vastakkainasettelulla.
Israelin yksipuolisesti rakentama muuri eristää myös sen itsensä. Muuri on ajattelujäänne turvasta, ymmärtämättä, että lopullinen rauha tulee rinnakkain- ja sisäkkäinelosta, jossa kumpikin tunnustaa toisensa. Ihmisinä, muurin molemmin puolin, kummallakin on samanlainen nahka ja ruoansulatus kuin myös toiveet hyvästä elämästä. Molemmin puolin peruskansalaiset ovat väsyneitä loputtomaan kahinointiin. Ääriainekset rapauttavat tavallisen kansan orastavat toiveet uteliaisuudesta kokea toisen erilainen maailmankatsomus. Hamas kykenee turvaamaan järjestyksen Palestiinassa.
Hamas ei ole asettanut kyseenalaiseksi Mahmud Abbasin presidenttiyttä. Israelin uudella pääministerillä Ehud Olmertilla pitää olla kyky hillitä omia äärijuutalaisia aineksia. Äärijuutalaiset eivät ole sen enempää Jumalan valitsemia kuin palestiinalaisetkaan. Jumala on luvannut maan kaikkien ihmisten asuttavaksi. Noin 3000 vuotta sitten Egyptin suuret faaraot hallitsivat nykyisiä palestiinalaisten ja israelilaisten alueita. Nykyiseltä Turkin alueelta tulleet heettiläiset olivat egyptiläisten vakiovastustajia päätettäessä kaupallisista eduista ja rajankulusta.
Venäjä näkee tasapainoittajan aseman uutena ratkaisijana valtariidassa. Presidentti Putin ymmärsi kutsua Hamasin vierailulle Moskovaan ja järjestää rahoitusta Palestiinan hallinnon ylläpitämiseksi. Venäjän asema on mielenkiintoinen, kun ajatellaan, että Israelissa on suuri Venäjältä/entisestä Neuvostoliitosta tullut juutalaisvähemmistö. Israelissa on ollut havaittavissa jännitteitä uusmaahanmuutajien ja aiemmin alueelle tulleiden välillä.
Israelilla ei ole mitään etuoikeutta muurien pystykseen, kuin ei myöskään valloitettuihin alueisiin. Palestiinalla ei ole myöskään mitään etuoikeuksia, vaan yhteistoiminta säätää rinnakkaiselon, jossa toivottavasti taloudelliset aktiviteetit estävät myöhemmät väkivaltaiset välienselvittelyt. Molemmat osapuolet kansalaisina pelkäävät vallitsevaa jännitettä. Israel ylläpitää alueen vahvinta asevoimaa "itsetodisteluna" vastineeksi sotaiselle retoriikalle, mihin arabimaat useasti ilmaisuissaan pyrkivät. Länsimaalainen tulkinta ei aina ymmärrä retoriikan luonnetta.
Myötämielisyys, valloitettujen alueiden luovutus takaavat parhaiten rauhan alueelle, sillä palestiinalaiset ovat yhtä väsyneitä jatkuvaan sotaan, murhiin ja väkivaltaan. Ihmiset haluavat rauhassa elää arkielmäänsä; syödä, jatkaa sukua ja harjoittaa uskontoansa sekä tyypillisä tapojaan.
Israelin taloudellisesti vahvempana ajattelisi ymmärtävän vastaantulon ja näin parhaiten takaavan itselleen normalisoituvan yhteiskuntaelämän. Israelin sotahaukat eivät halua tasapainoa. Pitääkseen valtaansa yllä, haukat haluavatkin lietsoa väkivaltaa ja pelon ilmapiiriä. Toisen puolen samankaltaiset äärinekset helposti ryhtyvät samaan; kierre on valmis. Israel ei voi kostaa muinoin juutalaisten kohtaamia kärsimyksiä. Mikään inhimillinen kristillisyys ei kehoita vastaamaan pahaan pahalla.
Ilkka Luoma
Israel ja USA pääosissa ovat onnistuneet lyhytnäköisessä politiikassaan asettamaan vastakkain palestiinalaiset. Rahan valta on suuri. Nälän koittaessa ollaan valmiit taisteluun vaikka maamiehiä vastaan. EU säesti parlamentarismin ylimpänä ystävänä rahahanojen sulkemista demokraattisesti valitulle Palestiinan Hamas-johteiselle hallitukselle.
Hamas ei ole tunnustanut Israelia, ...vielä. Saavuttaessaan laillisissa vaaleissa enemmistön palestiinalaishallintoon, ei Israelin tunnustus ollut päällimmäisiä asioita. Voittajan täytyy aina purkaa ylimääräinen tunnekuohu ennen kuin palataan arkeen. Hamas on kuitenkin koko vallassoloaikansa välttänyt ja estänyt omat iskut israelilaisia kohtaan. Hamas opettelee hovikelpoiseksi.
Israel ja USA:n George W. Bushin hallinto päällimmäisinä näkivät aikansa tulleen ja vaikeuttavat kaikin keinoin demokraattisesti Palestiinan kansan valitseman hallituksen toimintaedellytyksiä. USA uhraa omia, pahasti vajeellisen liittovaltion, varoja Irakiin pontimena demokraattisesti valittava uusi Irak, jossa kansa vapailla vaaleilla valitsee hallintonsa. Palestiina teki näin ja USA osoittaa suurta kaksinaamaisuutta näiden kahden eri maan asioissa. USA:n edut ja valvottavat etupiirit ovatkin hyvin erilaiset. USA pelaa aina Israelin päätyyn ja Irakissa politiikkaa ohjaa energia. Palestiinalla ei ole mitään, ainoastaan kansallistunteensa, jota nyt murennetaan Hamasin ja Fatahin vastakkainasettelulla.
Israelin yksipuolisesti rakentama muuri eristää myös sen itsensä. Muuri on ajattelujäänne turvasta, ymmärtämättä, että lopullinen rauha tulee rinnakkain- ja sisäkkäinelosta, jossa kumpikin tunnustaa toisensa. Ihmisinä, muurin molemmin puolin, kummallakin on samanlainen nahka ja ruoansulatus kuin myös toiveet hyvästä elämästä. Molemmin puolin peruskansalaiset ovat väsyneitä loputtomaan kahinointiin. Ääriainekset rapauttavat tavallisen kansan orastavat toiveet uteliaisuudesta kokea toisen erilainen maailmankatsomus. Hamas kykenee turvaamaan järjestyksen Palestiinassa.
Hamas ei ole asettanut kyseenalaiseksi Mahmud Abbasin presidenttiyttä. Israelin uudella pääministerillä Ehud Olmertilla pitää olla kyky hillitä omia äärijuutalaisia aineksia. Äärijuutalaiset eivät ole sen enempää Jumalan valitsemia kuin palestiinalaisetkaan. Jumala on luvannut maan kaikkien ihmisten asuttavaksi. Noin 3000 vuotta sitten Egyptin suuret faaraot hallitsivat nykyisiä palestiinalaisten ja israelilaisten alueita. Nykyiseltä Turkin alueelta tulleet heettiläiset olivat egyptiläisten vakiovastustajia päätettäessä kaupallisista eduista ja rajankulusta.
Venäjä näkee tasapainoittajan aseman uutena ratkaisijana valtariidassa. Presidentti Putin ymmärsi kutsua Hamasin vierailulle Moskovaan ja järjestää rahoitusta Palestiinan hallinnon ylläpitämiseksi. Venäjän asema on mielenkiintoinen, kun ajatellaan, että Israelissa on suuri Venäjältä/entisestä Neuvostoliitosta tullut juutalaisvähemmistö. Israelissa on ollut havaittavissa jännitteitä uusmaahanmuutajien ja aiemmin alueelle tulleiden välillä.
Israelilla ei ole mitään etuoikeutta muurien pystykseen, kuin ei myöskään valloitettuihin alueisiin. Palestiinalla ei ole myöskään mitään etuoikeuksia, vaan yhteistoiminta säätää rinnakkaiselon, jossa toivottavasti taloudelliset aktiviteetit estävät myöhemmät väkivaltaiset välienselvittelyt. Molemmat osapuolet kansalaisina pelkäävät vallitsevaa jännitettä. Israel ylläpitää alueen vahvinta asevoimaa "itsetodisteluna" vastineeksi sotaiselle retoriikalle, mihin arabimaat useasti ilmaisuissaan pyrkivät. Länsimaalainen tulkinta ei aina ymmärrä retoriikan luonnetta.
Myötämielisyys, valloitettujen alueiden luovutus takaavat parhaiten rauhan alueelle, sillä palestiinalaiset ovat yhtä väsyneitä jatkuvaan sotaan, murhiin ja väkivaltaan. Ihmiset haluavat rauhassa elää arkielmäänsä; syödä, jatkaa sukua ja harjoittaa uskontoansa sekä tyypillisä tapojaan.
Israelin taloudellisesti vahvempana ajattelisi ymmärtävän vastaantulon ja näin parhaiten takaavan itselleen normalisoituvan yhteiskuntaelämän. Israelin sotahaukat eivät halua tasapainoa. Pitääkseen valtaansa yllä, haukat haluavatkin lietsoa väkivaltaa ja pelon ilmapiiriä. Toisen puolen samankaltaiset äärinekset helposti ryhtyvät samaan; kierre on valmis. Israel ei voi kostaa muinoin juutalaisten kohtaamia kärsimyksiä. Mikään inhimillinen kristillisyys ei kehoita vastaamaan pahaan pahalla.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti