Yhteenkuuluvuus on ilmaista olotilaa, kuvassa Suomen Partiolaisten juhlava lippurivistö Helsingin Suurkirkon rappusilla 23.4.2006, klo 12:11. Oli silmiinpistävää nuorten ja lapsien yhteinen riemu olla yhdessä ja kuulua samankaltaisten joukkoon. Tunnelma oli iloinen ja väkevä.On erityisen kannusteellista ohjata lapsia näkemään myös toiset kanssaihmiset. Partiotoiminta kasvattaa vastuuta itsestä ja toisista. Samassa yhteydessä saadaan hyödyllisiä oppeja sekä arvoja ryhmätoiminnasta. Tämä harrastus ei ole kallis ja se opettaa hyväksymään luonnon olemassaolon sellaisena kuin se harmoniassa nähdään. Lasten yhteenkuuluvuusryhmänä Partio on erinomainen joukkohenkeä luova yhteisö, jossa ryhmä on liikkeelle paneva voima sekä osallistumisen lähtökohta. DSC_11784.JPG. 1/2000s, f5.6., 27 mm. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
Länsimaalainen markkinatalous on tottunut mittaamaan kaiken rahalla. Vanhustyö mitataan hoitoseteleillä, joilla voidaan ostaa palveluita. Olemme unohtaneet, että me voimme myös itse vapaaehtoisesti tehdä lähimmäistemme eteen hyviä tekoja ilman rahaakin. Onnen ja autuuden verranto naapuriin tapahtuu rahallisena mittauksena, vähintäänkin hintalaulantana ja -vertailuna. Naapurillahan ei saa olla kalliimpaa autoa, ruohonleikkuria tai traktoria.
Kulutus on maallistunut markkinaviestinnästä esillepanon kautta nopeisiin läpimenoaikoihin varastosta kuluttajille. Kaikki mitataan rahassa ja tunnuslukuina tuotoista, mistä odotetaan saavan nopeita voittoja kasvun alttareille. Liikemiehet ja verbalisoituneet myyjät juoksevat kilpaa tilauskaavakkeiden kanssa toivoen saavansa tuotteilleen ja palveluilleen tuoton jo maksuajalla miinus kaksi päivää netto. Huominen piti olla jo eilen. Nyt on kiire tehdä rahaa, minunkin on ehdittävä osingoille.
Kiire on ajanut lapset runsaine viikkorahoineen kavereiden keskuuteen kaduille ja virikkeiden hakuun "makasiineille". Isin ja äidin työ- yms. palaverit uhkaavat pitkittyä myöhäisiin iltoihin, jolloin oleilu aivan yksinkertaisesti perheen kanssa jää olemattomiin. Poissolo hyvitetään rahalla ja tavaroilla. Lapset kannustetaan harrasteisiin (esimerkki: sisäsuomalaisessa suuressa kaupungissa 6-7 vuotiaiden sisäpeliharrastuksen tutustumisilta toi paikalle 20 innokasta lasta, mutta vain kaksi aikuista! -ko.palloiluharrasteen valmentajan ja puuhamiehen suusta kuultua).
Tarkka talouden hoito ja jatkuvan kasvun ja tuoton tavoittelu on valunut myös yksilö- ja perheajatteluun. Tuottoa pitää nähdä joka paikassa. Tuotto ymmärretään pyhäksi ja ilman sitä lansimaalainen kulutustalous ei pyöri. Perhekeskeisyys ei ole tuottoajattelua ja vanhusten- ja lastenhoito ei mittaroidu rahaksi, niiden pitäisi olla inhimillistä ja näihin pitäisi odottua myös hintalaputonta omaistyötä ja -hoitoa.
Aikuinen, jolla ei ole aikaa hoitaa itse lapsiaan, ei tulisi omata myöskään kykyä saada lapsia pelkäksi keskusteluksi heidän olemassaolosta. Lapset eivät ole geenistöllinen itseisarvo, vaan he ovat yksilöitä, jotka tulee valmentaa ymmärtämään perhe, perheyhteys, suku ja sukuyhteys sekä ympäröivä yhteiskunta. Empaattisella huomioinnilla saavutetaan parempia "tuotoksia", kuin hintalapullisessa kujanjuoksussa kauppakeskuksien käytävillä.
Kaikkea ei yksinkertaisesti voi mitata rahassa. Kulutuksen mekassa USA:ssa vapaaehtoistyö on "kansantaloudellisesti" yksi merkittävimpiä yhteenkuuluvuusominaisuuksia, josta syntyy kuuluisa amerikkalaisten elokuvien tunnelatautunut "isänmaallisuus- ja hyvyyshenki" (kts. Katriina-katastrofi).
Suomessa EK:n Fagernäs pauhaa torven lailla uutisoinnissa, että Suomen taloudessa menee paremmin kuin hyvin, oikeastaan niin hyvin, ettei sen niin kuuluisi tehdä. Mitkä ovat luvut tämän "totuuden" takana; missä tuo tulos tehdään ja minne tuo vienti menee. Minne kulkeutuvat Suomen vientiylijäämät, mitä niistä jää Suomeen. Kuinka tuotantolaitoksissa yhdessä tehdyt tulokset jakaantuvat, ketkä ovat saama- ja ketkä maksumiehiä. EK julistaa kasvun autuutta, unohtaen kilpajuoksun tyrehdyttävän ja kuumentavan markkinat ja tunteet; kaikille ei kaikkea riitä. Eriarvoisuus kasvaa, koska elon hyväksyntämittarit ovat raha ja rahalla saatavat tuotteet ja palvelut. Useat meistä voivat kuunnella "seinän takaa", kuinka hyvin meillä menee.
Kotona lapsi hinnoittelee itsensä keittiössä, imurin varressa ja auton pesussa. Minne ovat jääneet ilmainen keskustelu, vapaaehtoinen auttaminen ja hyvänolon tunnetta aikaansaava riemu hinnattomasta osallistumisesta. Minne on jäänyt tunne yhteenkuuluvuudesta ilman tilisiirtoa. Missä on hyödyllisyyden kokemus vilpittömästä työskentelystä lähimmäiselle pelkästä auttamisen halusta. Missä on kiireetön hintalappu nolla? Viikko sitten lopullinen ja vastaukseton tapahtuma pysäytti miettimään minne meillä on niin kiire.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti