Kiinan talous oli maailman suurimpia jo 1800-luvulla. Järjestelmä perustuu suureen joukkoon kuluttajia, suunnilleen yhteiseen kieleen ja historiataustaan. Kollektiivisesti ajatteleva ihminen on suotuisa massiivisessa kokoonpanotyössä ja taloutta nostaa juuri nyt hyvin alhainen palkkataso, joka houkuttelee länsimaalaista sijoitusrahaa tuottamaan omistajilleen helpommin voittoja kuin esimerkiksi Suomessa.
Suomi on palkkapolitiikassa taantuva maa
Me olemme myös kulutuksessa auringonlaskun maa, jossa perheillä on jo kaikkea sitä, mitä ei ole Kiinassa 85% ihmisistä. Suomalainen elintasosopimusyhteiskunta on nykymuodossaan päätepisteessä. Palkkamme eivät voi nousta enää, koska tuottavuutta ei voi nostaa ja uusinnovaatioita emme kykene aikaansaamaan siinä määrin, että perinteellisesti ajateltu nouseva kasvutalous kehittyisi.
Suomelle kuin monille muille kasvutalousmaille koittaa kyllästepiste,
jossa materiamuutokset (teollinen työ) lisättynä henkisellä pääomalla (osaamisella) ei riitä kehittämään meille tyypillisiä kasvulukuja. Suomalainen kasvu tulee nykyisin suurelta osin ulkomailta. Suomi on muuntumassa kulutusyhteiskunnasta informaatioyhteiskunnaksi, jossa tavarapaljous ei ole enää itseisarvo, vaan tieto ja ymmärrys tasapainoisesta elämästä luonnon kanssa. Siirrymme suojelemaan ympäristöämme ja vaalimaan lapsillemme elinkelpoisempaa elinpiiriä.
Käytännössä olemme jo siirtäneet ostovoimaamme muun muassa Kiinaan työpaikkoina,
joissa me emme pysty tekemään sitä kilpailuosuutta, että työ kannattaisi täällä tehdä. Ensin vietiin kokoonpanoa, tuoden komponentteja Suomesta, nyt monet komponentitkin tilataan kiinalaisilta alihankkijoilta, joita siirtyy myös suomalaisten omistukseen.
Yksinkertaisesti suoritamme vapaaehtoista kehitysmaapolitiikkaa nostamalla pikkuhiljaa toimillamme Kiinan palkkatasoa, aluksi suomalaisissa tehtaissa ja pikkuhiljaa palkkatason noustessa myös heidän omissa tehtaissaan. Kiinan johto ymmärsi vapauttaessaan talouttaan tämän kehityssuunnan.
Kiina saa ongelmikseen saasteet,
liikakulutuksen raaka-ainevaroihin nähden, veden puutteen ja kaaosmaiset liikenneruuhkat sekä hallitsemattomat päästöt niin vesistöön kuin ilmakehään. Ainoana erona meidän "likaisiin vuosikymmeniin" on se, että Kiinassa on jokaista meitä suomalaista kohden 250 kiinalaista toveria.
Kiinan ongelmat ovat siis 250-kertaiset aikaisempiin ongelmiimme nähden. Kiinan johto on tietoinen tästä riskistä valitessaan "rikastumisen tien" varovaisin askelin tuntemattoman joen poikki tunnustellen pohjan karikkoja ja väistellen pahimpia kiviä (Deng Xiaping).
Kiina tarvitsee yksiselitteisesti nykyisen kaltaisen hallintajärjestelmän,
jotta nämä jättiläismäiset ongelmat, ja ratkaisut niihin, pysyvät reaalimaailman tasolla. Kiinassa ei äänestetä turhaan, siellä toimitaan. Sars epidemian aikana aluksi kaikki tapahtui hitaasti, mutta kun suorakäskytysmentaliteetti ulottui kaukaisimpiinkin kyliin, systeemi toimi ja kiinalaiset mittasivat toinen toisiltansa kuumeen ja Sars talttui.
Suomi on esimerkki monissa asioissa Kiinalle; koulutus- ¨ja oikeusjärjestelmä,
energiatehokkuus, paperinvalmistus, tietoliikenne ja suurien projektien hallinta. Kiinalle Suomi on myös askel Eurooppaan ja ennenkaikkea Venäjälle. Kouvolaan rakentuu eräs Siperian radan päätepisteistä. Kouvolassa kohtaa ennakkoluuloton kaupungin johto, yritteliäs kiinalainen liikemies sekä Kiinan kauppaviranomaisten täysi tuki. Suomeen on tulossa suuret määrät kiinalaisia pk-yrityksiä piristämään yrityselämäämme ja kansantalouttamme. Suomi on yksi maailman turvallisimpia maita yrittää.
Kiinalainen optimismi raivaa esteet tieltään ja kehittää,
toivottavasti mm. yhdessä suomalaisen osaamisen kanssa, uusia tekniikoita 250-kertaisiin ongelmiin. Suomi on nyt havainnut, että liukuhihnoja ei meillä voida ylläpitää kilpailutaloudellisesti. Meidän on mentävä sinne missä kysyntä, työvoima ja raaka-aineet kohtaavat. Kiinassa palkat nousevat ja meillä täytyy kokonaiskustannustason laskea, jos aiomme säilyttää osamme maailmantaloudessa.
Kaikki me emme voi olla omistamassa Kiinassa tehtaita
Lisäksi emme voi teetättää kaikkea työtä muilla, emmekä palvella vain toinen toisiamme. Väestöpohjamme alkaa pienentymään lähi vuosina sopivasti, mutta kivualiaasti, koska pyramidi keikkuu kärjellään tovin, kunnes suuret ikäluokat ovat poistuneet muonavahvuudesta.
Toisessa vaihtoehdossa meidän on tuotava palvelualtista uustyövoimaa hiukan pienemmällä palkalla, vaikkapa Kiinasta 100.000 henkilöä hoivaamaan meitä ihmisinä ja meidän sijoituksiamme rahastoissa, toivoen ettei mailmanlaajuinen superlama järkytä koko globaalisysteemiä. Sekään ei ole kaukana, sillä siihen tarvitaan öljyn loppuminen, Iranin sota, Kalifornian maanjäristys, pandemia ja jo meneillään oleva ilmaston lämpiäminen.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti