Tuottoisat yhtiöt lakaisevat tuhansia ihmisiä pihalle

(Uutisointi huutaa tuhansien työntekijöiden vähennyksistä hyvin tuottoisista pankkiyhtiö Nordeasta ja metsäjätti UPM:stä - kapitaalikuningas Björn Wahlroosin komennossa)

[ ... pankit anelivat valtiota apuun kun hallitun riskinoton rahavapautus markkinoi 1990 -luvun alun pankinjohtajat rahan myyntivimmaan - kun kottikärryillä piti kuluttajille rahaa suoltaman korkotuottojen odotushuumassa. Valtiota hätiin huutaneet metsäyhtiöt saivat erinomaista devalvaatiolääkettä pitkät ajat, jolla pönkitettiin liiketaloudellista kasvua kasvun perään ... ]

Nyt nämä valtiolta aikoinaan paljon apua saaneet yhtiöjättiläiset puhaltavat tavallisia ihmisiä pihalle tulevaisuusvaraumien perusteluilla - pitää olla huomennakin kilpailukykyinen. Näin huutaa pääomien takuumies, kapitaalikuningas Björn Wahlroos - sammontaontayhtiöstä 1] Sampo Oyj:stä. Mitä Kalevalan kirous/kunnia meille vielä tuovatkaan? Rahaa ja kulutusjuhlaa vai ympäristötuhoa sekä tuloerokuilun revittämistä?2]  Mitä tapahtuikaan aikoinaan Wahlroosin Mandatumissa?
...

1]

Sammon taonta on alkanut --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/11/sammon-taonta-on-alkanut.html - 

2]

Pääomatalouden kasvuhuuma repii ympäristön --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/11/markkinatalous-sotii.html - 

---

Mitä kirjoitimme maanantaina, helmikuu 21:nä, armon vuonna 2005

 

Eteläranta 10 parkaisi pääomituksesta

[KUVATEKSTI] Kuuluisa vuorineuvoksien temmellyskenttä Eteläranta 10 Helsingin Etelärannassa. Täällä aivoitellaan kähminnät, pikkunokkelat kilpailukykyteesit ja vaikerrukset tolkuttoman arvokkaista työpalkoista unohtaen omaehtoisen itseähkytyn optio-, palkka- ja palkkioahnehdinnan. 

Suomalaista Isänmaallisuutta ei ole havaittavissa yritysjohtajissamme, joilla ei ole enää entisaikojen patruunahenkeä, sillä hehän eivät enää omista juuri mitään. Ovat palkkajohtajia, omistaja ja työntekijä on erkaantunut kauas toisistaan. 

Ennen omistaja käveli fyysisesti tehtaan lattioilla ja morjesti tekijöitänsä; hän ymmärsi mistä tuotanto lähtee ja kuka tekee mitäkin. Nykyisiltä johtajilta tässä mielessä on suhteellisuuden taju kadonnut; omat optiot ovat etusijalla. Nyt Eteläranta parkuu valtiota jopa sijoittajaksi, jottei olisi enää sitäkään riskiä omistajalla. Sanoisin, että: 

 Hei herätkää hyvät ihmiset reaalisuuteen ja nähkää ihmiset ja unohtakaa liiallinen oman navan tuijottelu. "Talohan on selvästi kallellaan oikealle" DSC_12121.JPG. Photo by Ilu 2006. Toukokuu 2006. Nikon D70.

[U] Yrityselämän pääomasijoitus, riskinkanto ja yrityksien perustaminen

Eteläranta 10 parkaisi jälleen valtiota apuun keskusteltaessa uusien riskiyritysten perustamisesta. Yksityiset sijoittajat eivät lähde innovointiin mukaan, ennenkuin valtio antaa siemeniksi alkupanokset, siis ottaa osaa riskin kantoon. Yritystoiminta on ymmärretty pääomasijoittajan riskinkantona; siis kun sijoitan, niin voin myös saada korkoa sijoituksilleni. Nyt yksityisen pääoman suurin eduspuhuja parkuu valtiolta rahaa, jotta riski pienenisi itse yksityiselle pääomalle (uutisoitu TV:ssä 21.02.)

Koko 1990-luvun valtio edesauttoi voimakkaasti yrityselämää ja nostikin voitot ja osingot kasvu-uralle. Tuloksena oli ylikorotetut osingot juuri ennen kuin säädetty uusi pääomatulojen laki astui voimaan. Pääomaa on paennut Suomesta tuottamaan työpaikkoja ulkomaille.

Poliitikot ovat hiljaisesti tukeneet yritystoimintaa, 

 ... jolloin vienti on saatu nousemaan ja palkat on järkevästi pidetty hyvin maltillisella kasvu-uralla. Tarkoitus oli hyvä ja tuotosta syntyi, mutta raha katosi suurelta osin ulkomaille. Selitykseksi annetaan kilpailukyvyn turvaaminen menemällä sinne, missä on kysyntä sekä edullinen ihmistyövoima.

Pako ulkomaille kelpaisi selostukseksi, mikäli olisi vastaantuloa itse kotimaan tuotantotoiminnassa, mutta ei, voittoja jaetaan avokätisesti omistajille, jopa kiihdyttämällä osingon maksua siinä pelossa, että valtiokin pääsisi saamaan vastakaikua omille tukitoimille yrityksiä kohtaan.

Vastuullinen teollisuuspolitiikka ei ole yksipuolista

Vastuullisuus on vuorovaikutusta ja ennenkaikkea työllisyyden hoitoa. On totta, että Suomi valmistautuu kovaan kilpailuun halpatyövoimaa vastaan. Olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ja siinä me häviämme. Yritykset menivät siirtyneen pääoma-ominaisuuden perässä ja jättivät investoinnit ja ennenkaikkea tuotekehityksen vähemmälle itse kotimaassa.

Me pärjäämme erikoistumalla huippuosaajiksi meille luontevilla aloilla ja tämä vaatii panoksia tuotekehitykseen, joka on myöskin riskialtista. Valtio ei voi olla aina se hätään huudettu, nyt on vastavuoroisuuden aika. Millaista vastavuoroisuutta yritykset ja nimenomaan suuryritykset ovat ajatelleet kansakunnalle?

Nyt yritysmaailma kinuaa lisää rahaa valtiolta

"Edes nyt muutama kymmenen miljoonaa euroa, luulisi noin pienen rahan jostain löytyvän", oli kommentointi linnoituksesta, joka vahtii yksityisen pääoman sekä työnantajien etuuksia Etelärannassa. 

Eteläranta voisi mieluummin kaikessa hiljaisuudessa kannustaa omia pääomajoukkojaan ottamaan vastavuoroisesti vetovastuuta uusien yrityksien perustamiseksi, eikä huutaa aina valtiota hätiin.

Luulisi tuon "muutaman kymmenen miljoonan euron" löytyvän niistä osingoista, joita on runsaskätisesti jaettu. Pääomapiirit tuntevat riskit ja vastuut, nyt on aika ottaa tuo vastuullisen sijoittajan asema. 


Kysymys on vastuusta ja kotimaasta 

 Tämän tyyppiset toimenpiteet, mitä pääoman käyttöpiirit nyt esittävät, eivät vahvista heidän asemaansa edes henkisen kotimaan tunnustajina.

Rajaton ahneus tuo entisestään mielikuvaa pääoman maattomuudesta toimiessaan suvereenisti yli rajojen sinne, mistä suurin raaka hyöty on saatavilla. Valtiovallan asema on edesauttaa huonoina aikoina ihmistä ja yrityksiä, mutta vastavuoroisuus syntyy hyvien vuosien tullessa. 

Mikäli me uskomme itseemme, niin tuo sijoitus löytyy helposti pääomapiireistä ja tällä kertaa ilman valtiota. Tämä nostaa kansallista luottamusta kotimaisen huippuosaamisen jatkuvuuteen.


...
Korjattu 14. tammikuuta 2016




.