lauantaina, kesäkuuta 08, 2013

Väkivalta on osa ihmisyyttä!

Väkivalta on osa ihmisyyttä – sanoimmepa miten monta kertaa tahansa ”ei enää koskaan!” --- Taistelu elintilasta, reviiristä on ensimmäinen evoluution oppitunti ja se istutettiin geenistöömme jo satoja miljoonia vuosia sitten.

On täysin turhaa luulotella täyttä rauhan tilaa – se on mahdoton ohjelmointikoodi sellaisessa käyttöjärjestelmässä missä me ”astelemme” kohti  tappamista, sillä se on eräs osio keinovalikoimasta, millä vähennetään lajistoja – esimerkiksi ihmiskuntaa. Viimeinen suuri  ihmisiä rujosti tuhoava massasota 1] oli Saksan ja Neuvostoliiton välillä – vastaavaa ei ole koskaan ennen ollut.


Luomakunta on jatkuvassa taisteluvalmiudessa – muun eläinkunnan hallitessa myöskin armon annon. Ihmiskunnan armon anto on nuori ilmiö, joka hakee vielä linjaansa. Ihmisen tappamisen keinoja ei ole vielä mikään muu eliölaji hallinnut. Nytkin elämme suursodan varjossa 2] kun suuret uskonnot asemoituvat linjoillensa vastaanottamaan ja antamaan iskut.

Täydeltä sodalta pelastaa vain selkeä maapallon ulkoa tuleva uhka – tai maailmanlaajuinen ekokatastrofi, jossa koko ihmiskunnan elinkyky asettuu täysin kyseenalaiseksi. Liittoutuma kaikkien kesken vaatii ulkoisen uhan – sellaisen uhan, joka koskettaa yhtäläisesti kaikkia ja uhkaa kaikkien henkeä; lopullisesti.


Mistä kaikki alkoi, kun oranki löi toistaan kivellä päähän ---

[2005] Lauantaina YLE:n TV1 lähetti merkittävän luonto-ohjelman kiinnostuneille ja riittävän uteliaille katsojilleen. Kiehtova Maailma dokumentissa oranki kopautti kätensä jatkeella, kivellä, pähkinän kuoren kappaleiksi saadakseen herkullisen sisuksen tyydyttämään ateriallisia mielihalujaan. Samassa kivi napsahti myös naapuriorangin otsaan aiheuttaen melkoisen kalabaliikin kahden orangin välille.


Ihminen on pitänyt itseään ainutlaatuisena ilmiönä maapallon biosfäärissä

Esitetty dokumentti haki vastausta ihmiskunnan kehitykseen ja tulevaisuuteemme. Ohjelmassa oli havaittavissa, toki ihmisen pohtimana, yhtäläisyyksiä simpanssien nykyisyydestä meidän menneisyyteen sekä enemmän tai vähemmän alitajuntaisiin tapoihimme vielä tänä päivänäkin.


Ei pidä mennä merta edemmäksi kalaan

Vallitseva biosfääri hakee ruokansa lähialueelta vastoin ihmisten edestakaisin kuljettelua markkinatalousehdoin. Eläinkunnan päällimmäinen tehtävä on ruokailu, loikoilu, reviiripuolustus ja itsensä monistaminen uusiksi sukupolviksi.

Evoluutio, asioiden helpommaksi tekeminen ja yksinkertaisempi ruoan saanti kehitti ihmisestäkin yhteisöllisen. Ihminen kasautui jo historiassa yhteen ryöstäen ympäristönsä mahdottoman yhtälön kautta rappioon ja unohduksiin (muinaiset suurkaupungit, mm. Maya- ja Ankhor-kulttuurit).


Tänä päivänä on myös meneillään kiihtyvä kaupungistuminen niin Suomessa,

muissa kehittyneissä länsivaltioissa kuin myös kehittyvissä mm. Aasian tiikeri- ja jättiläismaissa. Kiehtovassa maailmassa käsiteltiin osuvasti lukumääräisesti kasvavan ihmispopulaation ja ruoansaannin helpottamisen yhteyttä luonnon liialliseen riistoon ja lopulta eroosioon, joka imee kasvutekijät olemattomiin.

Parlamentaarisesti valvottu YLE tuottaa kansalaisille ajattelemisen aihetta, tositv-robinson-juhlapäiväseikkailujen vastineeksi, tutkittuna ihmistietona luonnosta, missä tosi-tv on arkipäivää.


EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa,

huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä.


Lauantain Kiehtovassa maailmassa nähty ihmisapinan kivellä napautus toista lajikumppania otsaan jäi tavoitteeltaan arvoitukseksi. Oliko otsaan kopautus vahinko vai tarkoitus? Kehittyikö tästä kuuluisa kaikkien sotien
1]
jälkeinen toisinto: ”Ei enää koskaan!”?

VIITTEET


Ilkka Luoma


ALFb US
BLOG 19 251 | 1 296 --- IL

---07062013---

Ei kommentteja: