Suomi haki aikanaan EY-jäsenyyttä – tänään monien mielestä
samassa yhteydessä luotiin polku myös myöhempään yhteisvaluuttaan
siirtymisestä. EY-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys, jossa enemmistö
antoi mandaatin valtiovallalle hakea jäsenyyttä.
Yhteisvaluuttaan siirtymisestä
ei koskaan järjestetty kansanäänestystä. Tänään itsenäisyyden palauttajat teetättivät tarkan selvityksen EY-, EMU
ja sen kolmannesta vaiheessa.
On aika tutkia asia uudelleen ja kantaa kansalle
mahdollisuus uuden seikkaperäisen selvityksen jälkeen päättää omasta rahasta –
markan palauttamisesta.
…
Tapahtumia, jotka liittyvät Euroopan Unioniin ja
eurojärjestelmään, ja yhteisvaluutan selontekoihin kansanedustuslaitoksessamme …
Suuri valiokunta 1997
”Tammikuussa 1992 hallitus antoi eduskunnalle selvityksen
EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle (VNS 9.1.1992)”.
Selonteon johdosta antamassaan mietinnössä (UaVM 6/1992 vp)
ulkoasianvaliokunta totesi EY-jäsenyyden merkitsevän Suomelle osallistumista
sekä EMS-valuuttajärjestelmään että aikanaan myös EMU:uun.
Hyväksyikö eduskunta EMU:n kolmannen vaiheen ja kumosiko
eduskunta samalla Suomen Hallitusmuodon 72§ ja 73§:t? Minkä lakiesityksen
perusteella eduskunta on päätöksen tehnyt? Näinhän olisi pitänyt tapahtua
valtioneuvoston selonteon (20.5.1997 vp) mukaan … [myöhemmin tarkemmin]
Näiden kahden toimenpiteen välissä – VNS 9.1.1992 ja UaVM 6/
4.6.1992 – hallitus antoi 5.3.1992 tiedonannon eduskunnan EY-jäsenyyden
hakemiseksi. Eduskunta äänesti 18.3.1992, ei jäsenyyshakemuksesta vaan
hallituksen luottamuksesta. Presidentti teki samana päivänä päätöksen jäsenyyden
hakemisesta ja hakemus vietiin saman tien Brysseliin.
”EY-jäsenyys edellyttää, että inflaatio ja korot saadaan
alhaiselle tasolle, valuuttakurssi säilytetään vakaana sekä julkisen talouden
alijäämä ja velka rajoitetaan mahdollisimman pieneksi. Hallitus selvittää
talous- ja rahaunionin eri vaiheiden vaikutukset Suomen kansantalouteen ja
päättää tarvittavista talouspoliittista toimenpiteistä” [3]
Oliko kansanedustajilla mahdollisuus syventyä
valtioneuvoston selontekoon 9.1.1992 niin, ettähe olivat 18.3.1992 selvillä
eduskunnan ennakkositoumuksista? Olihan eduskunta lähettänyt valtioneuvoston
selonteon (9.1.1992) ulkoasiainvaliokunnan valmisteltavaksi 16.1.1992.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan 18/1997, että
EMU-asia on epämääräinen [4]
liittymissopimuksen hyväksynnän aikana (huom. Voimaansaattamislaki/HE 135/1994
vp), mutta talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo
voimaansaattamislailla.
…
Kun EU-liittymissopimusta käsiteltiin vuonna 1994 (HE 135),
eduskunnalle annettiin seuraava lausunto:
Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmene, ettei
hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon
muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan
pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös
kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n
jäsenyyden myötä. Tälläistä vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan
aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin” [6]
Miten tämän lausunnon perusteella EMU:n kolmatta vaihetta
koskevat lait olisi voitu hyväksyä niiden edellyttäessä HM 72§ ja 73§:ien
kumoamista?
Valtiovarainvaliokunta sekä talousvaliokunta käsittelivät
talous- ja rahaliittoa hallituksen esityksen johdosta antamissaan lausunnoissa.
Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan (VaVL 6/1994 vp s 110/II), että
Suomi hyväksyi jo jäsenyyshakemuksessaan EU:n talous- ja rahaliittoon tähtäävän
politiikan, jonka tavoitteena on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen rahayksikkö”
[7]
Tämä valiokuntalausunto on lisätodiste siitä, että
perustuslakivaliokunta ja hallitus johtivat eduskuntaa harhaan (viite: PeVL
14/1994 EMU:n kolmas vaihe ei kuulu sopimukseen).
…
On siten täysin loogista, että perustuslakivaliokunta toteaa
1997 lausunnossaan (18), ettei eduskunnalla ollut juridista OIKEUTTA edellyttää
lopullisen päätösvallan pitämistä Suomen eduskunnalla. Tällöin on kuitenkin
kysyttävä, missä vaiheessa eduskunta on sitten tehnyt päätöksen hallitusmuodon
kumoamisesta Suomen markkaan ja Suomen Pankkia koskien (HM 72§ ja 73§)?
Olennaista ei ole se, mitä selitetään. Olennaista on se,
että kerrotaan miten asiat olivat ja mikä päätös tehtiin. On epä-älyllistä
väittää jälkikäteen, että oli päätetty jotain muuta, kuin mitä päätettiin.
Se, että vuonna 1997 kerrotaan asioiden olleen 1994 toisin,
kuin mitä kansalaisille ja eduskunnalle kerrotaan niiden olevan ennen
päätöksiä, ei anna oikeutusta hyväksyä tapahtunutta. Kysymyshän on petoksen tunnustamisesta – EU-jäsenyyspäätöksen
perustana. Lisäksi on huomioitava, että kysymys oli suvereenin valtion
perustuslaista. Mutta jotenkin tuntuu, että se onkin ansio 1999, että oli
onnistuttu pettämään eduskuntaa.
…
”Yhteiskunnan säilymisen ja sen olojen kehittämisen
tärkeimpiä edellytyksiä on sellaisen järjestyksen olemassaolo, jota
yhteiskunnan jäsenet noudattavat. Ellei oikeutta ja oikeuskäskyjä pidetä
pyhinä, ei ihmisten kesken kehittynyt yhteiselämä eikä sivistyskään ole
mahdollinen”
Näin vakuuttaa tunnettu oikeusoppinut R.A. Wrede ja jatkaa: ”Oikeus
on lähinnä ihmisten keskinäisen yhteiselämän järjestys, yhteiskunnallinen järjestys” [8]
Rabbe Axel Wrede (1851-1838)
Siviiliopin ja
siviiliprosessioikeuden tutkija
…..
Ulkoasianvaliokunnalle antamassaan lausunnossa
perustuslakivaliokunta toteaa (PeVL 14/1994 vp) seuraavaa:
”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on
jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan
myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei
vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen”
Ministeri Pertti
Salolainen (Kok., pääneuvottelija jäsenyysneuvotteluissa):
Mitä yleensä aikatauluun tulee, siinä ei ole mitään uutta
todettavissa. On edelleenkin epätietoista täsmällisesti, aikooko EU toteuttaa
yhteiseen rahaan siirtymiset ja nämä. Ne ovat sitten myöhempien aikojen ongelma”
[9]
Kun eduskunnalle näin oli selkeästi ilmoitettu, ettei EMU:n
kolmas vaihe kuulu Hallituksen lakiesitykseen 135 (EU-liittymissopimuksen
voimaansaattamislakiesitys), eduskunta tietenkin edellytti asiasta aikanaan sitä
koskevaa lakiesitystä:
Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen 135/1994 vp: ”Eduskunta
edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen
vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen
perusteella, jolloin hallituksen on arvioitava Suomen osallistumista mm.
(ulkoasianvaliokunnan) mietinnössä mainittujen seikkojen valossa” [10]
…
B.
Vuonna 1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo” kansanedustaja Erkki Tuomioja (sdp) ilmaisee asian
niin, että jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa
antanutta äänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli. [12]
C.
Arvovaltaiselta taholta tulee myöskin vahvistus: Suomen
Kuvalehden haastattelussa vuonna 1997 eduskunnan puhemies kertoo, ”ettei
hänkään tiennyt nappia painaessaan (1994), että samalla äänestettäisiin Suomen
markan kohtalosta” [13]
… jatkuu …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti