Paavo
ilmoitti kerrasta asiat selväksi – hän erosi perustamastaan
Kansalaispuolueesta, jonka idea oli ja on edelleen jotain aivan muuta
kuin yleisesti ajatellaan ja tiedetään. Nyt kuitenkin Paavo
Väyrynen putsasi kentän ja ryhtyi puhtain asein taisteluun
Keskustan puheenjohtajuudesta – tuoden todellisen vaihtoehdon.
Syy
Keskustan puheenjohtajuuden tavoitteluun on kirkas – perinteellinen
alkiolainen koko maan puolue on ajautunut nykyisen puheenjohtajansa
myötä kestämättömään tilaan – hyvin monien kokeneiden
keskustavaikuttajien mielestä –
…
… Keskusta
ei voi olla koko maan puolueena Kokoomuksen apupuolue, eikä
pääministerinä toistaiseksi Juha Sipilä ole syvimmiltään
keskustalainen – Juha huomasi, että vahvalta Keskusta-alueelta
Pohjois-Pohjanmaalta on helpoin tie poliittiseen vaikuttamiseen.
Keskustakenttä
uskoi uuteen alkuun Sipilän johdolla – alamäkien jälkeen, ja
valitsi uutta verta johtajakseen ja johtotähdekseen. Nyt näyttää
siltä, että Keskustan kentälle on nyt kuitenkin kasvanut voimakas
oppositio (?)
Ensimmäisen
uusnousun Keskustalle loi kuitenkin 2011 presidentinvaaleista
Väyrynen, jonka ehdokkuus toi puoli miljoonaa ääntä ja näin
Paavo yhdisti Keskustan, ja myöhemmin eduskuntavaaleista Juhaan
uskoen väki äänesti Sipilän pääministeriksi. Näytti hyvältä.
Sitten
tehtiin raskas virhe – Sipilä syrjäytti ulkopolitiikan
ammattilaisen!
Paavoa
ei otettu hallitukseen – ja siellä taas, nyt jossiteltuna,
Väyrynen olisi ollut se ainoa oikea ulkoministeri, kun
demaritkaan eivät hallitukseen nousseet. Nyt ulkoministerinä häärii
reissu-Timo, persuista ”poispotkittu” Timo Soini [1,
joka mitä ilmeisimmin kadonneeksi arvellun maineen myötä
suunnittelee ”kataisia” - pakoa Suomesta johonkin hyvään
ennalta pedattuun virkaan [2
– jää nähtäväksi.
Paavo
perustaa oman puolueen, joka on oikeastaan avoin kansanliike saman
mielisille
Kansalaispuolue
on kuin EU-parlamentissa oleva Paavonkin ryhmä – Alde [3,
joka on monien puolueiden ja toisiaan seurailevien ajatusmaailmojen
yhtenäinen edunvalvontaryhmä – eräänlainen EU-parlamentin
sisäinen kansalaisliike, jossa saman mieliset kohtaavat.
Näin
Paavokin halusi Kansalaispuolueen olevan – yhteiselin, ikään
kuin EK tai SAK, jotka molemmat edustavat laajaa kenttää –
kuitenkin yhteisin perusajatuksin, silti sisältäen joukon erilaisia
”liittoja”, joilla on erityisiä tavoitteita omiin tärkeisiin
ajatuksiin.
Paavo
loi kansalaisten yhteisten asioiden uudistuksen – reformin,
merkittävyydeltään liki kuin SDP' n Forssa, jossa viitoitettiin
pitkälle suomalaisten hyvinvointia.
...
On
tulossa aika, jolloin Kansalaispuolue ymmärretään koko suomalaisen
kansanosan yhteisliikkeeksi, joille merkitsevät esimerkiksi
kansallinen itsemääräämisoikeus, tasainen järkevästi asutettu
Suomi [4,
elinehtoistettuna ja tasa-arvoistettuna.
…
[4
”Kiintoisaa,
sillä näin Helsinki menettää majoriteetin olla Vapaavuoren
pelikenttä – suurimpana ja ”kauneimpana” – näin
pääkaupunkiseutu muodostuisi käytännössä viideksi 200 000
asukkaan kaupungiksi. Entä pääministeri
Juha
Sipilä –
toistaiseksi
Keskustan puheenjohtaja – onko hän ajan tasalla ja kartalla?
”
~
http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251892-maakuntamalli-radikaalisti-kaupunkimalliksi
-
Edellisten
lisäksi aito puolueettomuus ja sekaantumattomuus lännen kuin
idänkin sotiin ja pakotteisiin, ilman Natoa – idealla, jonka jo
kuuluisa kenraali ja Mannerheim ristinritari Adolf Ehrnrooth
sanoi: ”Suomi on hyvä maa, ja sitä puolustaa parhaiten itse
suomalainen!”
Onko
nyt odotettavissa, että Kansalaispuolueen asiat laitetaan kuntoon?
Olisi
toivottavaa, että nyt sotakirveet haudataan ja nähdään
kansallinen etu ja kansakunnan tulevaisuus – sillä Kansalaispuolue
on nyt alussaan mitä hienoin politiikan kehitysnäkymä, pitkiin
aikoihin.
Kansalaisliikemäinen
Kansalaispuolue – KaPu – on jotain ainutlaatuista, ja olisi
surullista, jos muutama myrsky vesilasissa kaataa aidon politiikan
kentän uudistusohjelman!
Paavo
ilmoitti rehdisti, jo aiemmin: Eroan Keskusta, jos en tule valituksi
puheenjohtajaksi!
Nyt
Paavo putsasi pöydän – peli on nyt auki, rehellinen ja sääntöjen
mukainen. Nykyinen Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä tietää
keskustakentän paineet niskassaan – kenttä vaatii superreformia.
Suomi
on laaja ja hieno maa, jossa toivottavasti huomenna asuu kansa, joka
kokee asuvansa paikassa, jolla on perusasioiltaan yhtenevät
toimintaedellytykset, ainakin siltä osin mitä lainsäädäntö ja
valtiolliset toimet voivat edesauttaa.
Paavolla
on edessään – uskaltaisin väittää – kaikkien aikojen
puheenjohtajavaalipuheen paikka – yhdistää näin Keskusta jälleen
vahvan kannatuksen aidoksi Keskustaksi, joka osaa ajatella koko
Suomea.
Mikäli
Paavo ei voita puheenjohtajavaaleja – eikä juna ole silloinkaan
mennyt!
Nokkelana
innovaattorina tohtori Väyrynen löytää liikkuvan junan –
jälleen ja Suomi saa myöhemmin ansaitsemansa ulkoministerin, ellei
jopa enemmän – sillä poliittista järkevyysikää on vielä
ainakin 10 vuotta jäljellä, jotta terveeseen eläkkeellä oloonkin
jää vielä aikaa.
Suomalaisten
ei kannata menettää Paavon ylivertaista kokemusta, varsinkin, kun
muisti on parempi kuin monilla huomattavasti nuoremmilla.
Maailmantila on nyt muuttumassa sellaiseksi, ettei meillä ole varaa
kevytkenkäisiin ulkoministereihin. Suomi tarvitsee Väyrysen
kokemuspatterin, jossa virtaa riittää vaikka muille jakaa.
PS
– Teksti on allekirjoittaneen mielipidekirjoitus, eikä edusta
välttämättä mainittujen henkilöiden virallisia kannanottoja eikä
näin sido ketään tai edusta välttämättä muihin liittyvää
todellisuutta.
Ilkka
Luoma
Kansalaiskirjoittaja
Helsingistä
DOC
paavo_vayrynen_12042018.doc – OpenOffice Writer
PVM
12042018
667_5800
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti