Itsenäisyyden happikato 99

(Nyt pyydetään nuorisolta uutta itsenäisyysjulistusta – ensi vuonna 2017 tulee 6. joulukuuta täyteen 100 vuotta edellisestä ~ http://www.iltalehti.fi/uutiset/201611282200033338_uu.shtml - Tehtävä on monimuotoinen, sillä tämän päivän itsenäisyys on paljolti menetetty ja luovutettu Euroopan Unionille Brysseliin)

[ … kansalainen Erkki mietti sotaveteraanina mitä tapahtui Tali – Ihantalassa, kun vihollinen painoi päälle niin lujaa, ettei uskoa pelastumiseen juuri ollut – kunnes taivaalta ilmestyivät ujeltavat sotakoneet. Saksan Luftwaffe, lento-osasto Kuhlmey oli tullut paikalle, viimeisellä hetkellä – mustaristit pelastivat oman sitkeytemme, tykistömme ja rautaisen puolustustahdon ohella itsenäisyytemme …

 … kansalainen Liisa ymmärsi ollessaan rintamalla Lottana auttamassa omia haavoittuneita, ettei tätä kauan kestetä – olemme liian pieniä, liian heikkoja ja Saksa ei kohta enää pysty auttamaan. Liisa oivalsi, että piti päästä irti sodasta – se pelastaisi itsenäisyyden, joka oli jo maksanut yli 92.500 hengen … ]

Itsenäisyysjulistus annettiin ja sitten odotettiin tunnustuksia

Käytiin Saksan puheilla jo 1917, saksalaiset sanoivat, että teidän tulee saada ensitunnustus Neuvosto-Venäjältä, käykää hakemassa se sieltä, olemme sen jälkeen heti valmiit omaan tunnustukseemme. Näin kävi ja loppu onkin historiaa |1.

Käytiin rajaneuvotteluja, oli Aunusta, miehitystä – ja heimosotia. Oli uskoa, että kommunistit kaatuvat idässä ja valkoiset voittavat. Toisin kävi – Suomen kävijät, Vladimir Lenin ja Josif Stalin ottivat vallan.

Itsenäisyyden veri

Suomi kävi sodat syyttään ja syyllisenä. Emme mahtaneet Talvisodan alulle mitään – emme osanneet neuvotella – erkkolaisuus jylläsi. Jatkosotaan ajauduttiin puoliaktiivisina antaen jopa koko Pohjois-Suomi Saksan sotakoneelle keväällä 1941.

Tiesimme Saksan Barbarossa suunnitelman – oli tarkoitus kaataa bolsevismi, me halusimme Karjalan takaisin. Turvauduimme Saksan kolmanteen valtakuntaan. Jopa suur - suomalaisuus välkkyi eräiden mielissä. Sodat maksoivat 92.500 suomalaisen hengen.

Suojasäässä itsenäisyys kohentui puolueettomuudeksi – presidentti Urho Kekkosen tahtipuikon tahdissa |2

Neuvostoliitto oli haaste, mahdollisuus ja tärkeä kauppakumppani, jopa niin tärkeä, että selvisimme helposti kaikki öljykriisit, koska me maksoimme tuontimme viennillä – kuuluisalla bilateraalisella kauppavaihdolla.

Kekkonen puolestaan ojensi vikuroivia ja myllytti liian itsepintaisia herran nuhteeseen – olihan kysymys itsenäisyydestä ja kahdesta Kekkosen pyhästä tavoitteesta, joista toinen toteutui:

1.       Karjalan ja Petsamon palautus – oli lähellä 1970 – luvulla |3, ei kuitenkaan onnistunut – voimat loppuivat ja eläkevuodet jäivät terveenä kokematta. Maan isä oli antanut kaikkensa – puoli itsevaltiaana ja taitavana taktikkona, joka osasi käsitellä jopa Kremliä.

2.       Hallitun hitaalla luottamuksen kasvulla saavuttaa liittoutumattomuuden kautta kansainvälisesti tunnustettu puolueettomuus. Juhlat tämän Kekkosen toisen päämäärän saavutuksesta pidettiin ETYK 1975 |4 päättönuijan kopautuksella, tällöin saimme sen mitä Kekkonen oli haaveillut - laajasti tunnustetun puolueettomuuden tänne lännen ja idän vedenjakajalle. Olimme itsenäisyytemme huipulla – meillä oli tuolloin kaikki itsenäisyyden tunnusmerkit.

Nykyinen itsenäisyys on luovutettu pois – monin osin

Kekkosen hiipuessa, seuraava presidentti Mauno Koivisto |5 halusi parlamentarismille lisää valtaa. Tästä alkoi vahvojen presidenttien ja itsenäisyytemme hiljainen alasajo.  Koiviston seuraaja Martti Ahtisaari |6 oli jo tahdoton kansainvälistäjä, oli kiire lännettyä Länsi-Eurooppaan ja Euroopan Yhteisöön.

Pidettiin kuuluisa kansanäänestys Euroopan Yhteisöstä, jonka yhteydessä meiltä vietiin, äänestäjiltä salaamalla, markka – tuo oma raha |7, jolla säädeltiin ulkomaankauppaa, jonka varassa me paljolti elimme ja kasvatimme materiaalista hyvinvointiamme.

Alkoivat itsenäisyytemme rapauttamisen aikakausi

Aikakautta on perusteltu turvallisuudella, hyvinvoinnin kasvulla, tiukemmalla yhteydellä läntiseen yhteisöön ja turvatakuilla Euroopan Unionista – Lissabonin sopimukseen |8 viittauksella. Niin tai näin – itsenäisyytemme on kaiverrettu nyt liki tyhjäksi kuoreksi.

Me emme voi päättää ulkopolitiikasta, kauppapolitiikasta – emme myöskään tärkeästä idänpolitiikasta, finanssi- ja rahapolitiikasta. Mitä meille jäi, no, ainakin vielä oma postimerkki, jonka saimme jo Venäjän tsaarin autonomian aikana jo 1850 – luvulla, kuten myös oman rahan ja armeijan. Nyt me pakottauduimme myös meille hyvin haitallisiin EU – pakotteisiin Venäjää kohtaan.

Millainen olisi uusi itsenäisyysjulistus seuraaville 100 vuodelle?

[Visio uudesta itsenäisyydestä ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/12/itsenaisyyden-palauttajat-visio.html - ]

kuten todettua – tulevaisuus on aina nuorten käsissä. Meillä on kohta sellaiset vallassa olijat, jotka eivät enää tiedä, mitä merkitsee kansallinen itsenäisyys, oma päätöskyky meille tärkeistä asioista. Nykyisin valitsee kansainvälisyys ja ”eeuuismi”, jolle ei ole edes tarkkaa määritystä. Herääkö nuorisomme tähän epävarmuuteen, luovutettuun omavaraisuuteen ja epätasapainoon muiden 28:n EU – valtioiden kanssa.

Nuoret määrittävät itsenäisyysjulistuksen pohjakosketukseksi tämän ”eeuuismin” – se saa myös selitteensä. Pohjalta määritetään tie takaisin Pohjolan Sveitsiksi |9, sillä historiaa tutkineet nuoret oivalsivat maantieteemme tänne idän ja lännen vedenjakajalle, joka tarkoittaa vilpitöntä, kiihkotonta ja rakentavaa yhteishenkeä kaikkiin ilmansuuntiin.

Itsenäisyysjulistuksen oleellinen viesti on rakentava vastakkainasettelun purku

Me emme voi olla rajallamme ulkoisin muualta tuotetuin sotavarustein vastassa toista ydinasesuurvaltaa. Me voimme olla välittäjä – takaisin puolueettomuuden tielle, joka koki sen edellisen huippukohtansa vuonna 1975.

Meidän nuoret oivalsivat perehtyä Kekkosen filosofiaan ja hänen toteutumattomaan toiseen päämääräänsä. Nuoret oivalsivat erikoislaatuisuutemme, historiamme ja kytköksemme niin itään kuin länteen.

Lopulta nuoret laativat itsenäisyysjulistuksen koko yhtenäistyvälle Euroopalle,

 … joka jatkuu kauas Uralille asti. Tavoite oli rakentaa yhteinen Eurooppa, joka tarvitsee Venäjän suunnattomat materiaali- energiavarat. Suomi sai uudelleen luottamuksen rakentamisen jälkeen puolueettomuuden tunnustuksen – meistä oli tullut uudelleen luotettava rajanaapuri, joka lopulta takasi kaikille nuorille sen rauhan jatkumisen, mitä oli tätä kirjoitettaessa jo koettu yli 70 vuotta.

Oli jälleen alkanut terve kansallisvaltioiden aikakausi, joka ymmärsi eurooppalaisuuden suuren kuvan.

…

Linkit tekstistä

|1 Erkki Räikkönen – Svinhufvud ja itsenäisyyssenaatti ~ https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_R%C3%A4ikk%C3%B6nen_(s._1900) -

|2 Valtiomies – maan isä ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/10/kiistaton-suomen-valtiomies-oli.html -

|3 ”Menetetty Karjala” – Jukka Seppinen ~ http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353061469677 -

|4 Kekkosen huippukohta nro 2 ~ http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/etyk-kekkosen-uran-huipentuma -

|5 Presidentti Koivisto ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/11/presidentti-mauno-koivisto-90-vuotta.html -

|6 Natoon patistava presidentti Ahtisaari ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2016/10/rauhannobelisti-ahtisaaren-johdolla.html -

|7 Tiivistelmä markan upottamisesta ~ http://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi/2015/01/tiivistelma-markasta-euroon-ilman.html -

|7 Tarkka selvitys markan poistamisesta ~ http://jontikka.blogspot.fi/2014/12/markasta-euroon-petos-raskauttavien.html -

|8 Lissabonin sopimus ~ http://europarlamentti.info/fi/Euroopan-unioni/Perussopimus/Lissabonin-sopimus/ -

|9 Sveitsittymisemme ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2014/08/eu-joustavoitettu-sveitsittymisemme.html –

PS Mikäli et näe tekstistä linkkejä tai ne eivät aukea, voit lukea koko tämän tekstin toimivine linkkeineen täältä ~ x -

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

…

AL | US | PZ | VU | T | BL | BL | BLOG 100455

DOC Itsenäisyyden happikato 99_28112016 – Microsoft Word Starter

PVM 28112016

|884|

Kohtaaminen matkalla vaaliteltalle

!

(Tunnetusti nyt sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015 on eduskuntavaalien myötä kansa jälleen kaappinsa päällä – kolmasosa katsoi aktiivisuuttaan antaa äänensä jo ennakkoon – ja ollen hiukan enemmän kuin edellisellä kerralla – itsenäistä muutostako ilmassa?)

[ … kaupunkilainen pohti miksi poliitikot ovat usein epäluotettavia; eivät he aikuisten oikeasti tarkoita sitä, mitä puhuvat. Kaikki sanovat parantavansa hyvinvointia, lupaavat työtä, menestystä ja yhteenkuuluvuutta. Äänestävä nuori ei tiedä mitä uskoa, kaikki lupaavat korjata, laittaa kuntoon ja nostaa kasvun uudelle tasolle … ]

Työntelin kaksosrattaita Helsingin Pohjois-Haagan rautatiepysäkille, olin matkalla vaaliteltalle Narinkkatorille Kamppiin. Rattaissa istuivat kaksostyttömme Emmi ja Iina – 2v. Olin päässyt aseman ovien ulkopuolelle laiturille, kun hymyilevä vanhempi rouva kysyi: ”Ovatko kaksoset?” Kyllä ovat ja erilaiset, kuten isä ja äitikin …

Tästä alkoi pysäyttävä keskustelu

Rouva kertoi syntyneensä 1941, sota oli jälleen alkanut ja isä joutui ja pääsi rintamalle. Oli ollut jo koko Talvisodan. Rouvan äiti ja isä olivat menneet kihloihin ja naimisiin Juhannuksena 1939 – sodan aattona. Aurinko oli kuulemma paistanut lämpimästi ja tulevaisuus odotuksineen ja suunnitelmineen edessä.

Myrsky alkoi talven koittaessa

Suomi oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Suomen mies ja hevonen olivat rintamalla. Lomia ei tullut – rouvan isä oli rintamalla miltei koko ajan. Oli tosi kyseessä. Suomi oli menettämässä itsenäisyytensä – kaikki olivat kiinni uskosta, luottamuksesta omaan itseensä ja Mannerheimiin – näin oli rouvan isä kertonut myöhemmin.

Sota päättyi Saksan kolmannen valtakunnan osa-avun vuoksi

Hitler oli päättänyt, että Suomi liittyy samaan rintamaan voimansa tunnossa olevan Saksan rinnalle. Rouva syntyi, kun isä oli jälleen kutsuttu isänmaan palvelukseen – olimme jälleen sodassa. Nyt haettiin hyvitystä. Menetykset haluttiin takaisin. Itsenäisyyttä haluttiin vahvistaa ylittämällä jopa vanha rajakin – oli kuulemma sotataktinen veto.

Rouva jatkoi asemalaiturilla kertomustaan

Alkoi tarinan herkkä osuus ja oli hyvä kun silmilläni oli aurinkolasit. Rouva kertoi, ettei hän ollut kokenut isää kuin vasta 1945, kun isä täysin isänmaataan palvelleena palasi lopulta kokonaan kotiin. Lapin sota Saksan kolmatta valtakuntaa vastaan oli päättynyt. Isä oli ollut poissa liki koko ajan. Oli myönnetty harvoja lomia.

Rouva kertoi uhrautuvaisuudesta, ja jälkeenpäin ymmärretystä velvollisuuden tunteesta. Isät ja miehet eivät paljon kotia hoitaneet, se oli äidin valtakunta. Isä oli rintamalla puolustamassa maataan, kotiseutuaan ja perhettään. Kotona oli pieni tyttö – 1941 syntynyt, joka pääsi kokemaan isän vasta vajaa neljä vuotta myöhemmin.

Kotiin oli tullut uusi mies, mutta jälkeenpäin huomattuna – erilaisena

Nuoresta miehenalusta oli tullut mies, joka oli katsonut totuutta silmiin – samalla oli syntyneet ne monet tarinat ja kertomukset uhrautuvaisuudesta, toverin pelastamisesta – toveruudesta, jossa vieruskaveria ei koskaan jätetty. Oli kysymys itsenäisyydestä.

Rouva jatkoi kertomustaan – ja junakin oli jo mennyt

Seuraavia tuli, mutta tätä tarinaa ei varmasti usein tule vastaan. Rouva hymyili ja silitti kaksosiamme. Hänelle oli tullut muisto jostain kaukaa, kun isä oli palannut lopullisesti kotiin – sen rouva muisti, kuinka isän kädet tarttuivat häneen ja nostivat pienen tytön korkealle. Isä oli sanonut –

”Nyt se ohi, isi ei enää koskaan lähde kotoa pois pitkiksi ajoiksi”.

Työ oli tehty ja Isänmaa pelastettu

Isä oli kuulemma kertonut äidille, että Saksan apu pelasti Suomen – oli nähnyt mustarististen lentokoneiden syöksyneen apuun Tali – Ihantalassa, jossa kuulemma paljolti ratkaistiin Suomen itsenäisyys ja tulevaisuus.

…

Rouva kertoi tuolloin isien olleen erilaisia, eivät niin leikkineet lasten kanssa kuin nykyään. Olivat töissä, lukivat lehtiä ja kuuntelivat radiota. Mutta kotona oli turvallista – isi oli paikalla ja oli niin lämmintä. Isän merkitys oli ollut suuri ja oli ollut niin jännää oppia uusia ihminen – vasta vajaa nelivuotiaana.

Rouva kertoi aina olleensa ylpeä isästään,

joka oli ollut yksi niistä, jotka antoivat sen, mitä heiltä odotettiin. He eivät olleet jälkeenpäin valittaneet mistään. Olivat hiljentyneet Mannerheimin syntymäpäivinä – kiinnittäneet aina huolellisesti kunniamerkit rinnuksiin ja kantaneet ne ylpeydellä teoista, joilla kansakuntamme oli itsenäisyytensä pitänyt, vaikka vastassamme oli suurvalta.

Juna tulee vielä –

 … kaksi oli mennyt ohi, kertomusta kuunnellessani tuli mieleen vaalitelttamme, jossa itsenäisyyttä erityisesti kunnioitettiin. Aurinkolasit olivat tarpeen, vaikka aurinko ei enää paistanut. Rouvan kertomus oli lähellä päätöstään. Kaksoset olivat katselleet ja olleet hiljaa – kuuntelivatko, en tiedä.

Rouva katsoi silmiin ja kysyi:

”Olet ehdokkaana eduskuntavaaleissa, olen nähnyt kadunvarsimainoksesta”. Nyökkäsin hiljaisena. Rouva mainitsi vielä isänsä saavuttaneen reservin majurin arvon ja heillä oli käynyt monia tunnettuja sodan ajan upseereita. En kysynyt nimiä – en edes rouvan, en tohtinut – olin kuunnellut vain hiljaisena. Silmiä kirveli.

Juna tuli

Rouva kysyi mitä tekisin eduskunnassa. Kerroin 64.000 ajelehtivasta nuoresta. Rouva hymyili ja sanoi Adolf Ehnrooth´in kertoneen, että Suomen tulevaisuus on nuorissa ja he ovat juuri niitä, jotka Suomea tulevat puolustamaan - itsenäistä Suomea.

Junan ovet aukesivat

Rouva päätti kertomuksen sanomalla arvostavansa maamme itsenäisyyttä ja hymyili – en kertonut numeroani, en tohtinut. Hymyilin takaisin ja toivotin kaunista kevään alkua – Kaksoset heiluttivat käsiään, kun rouva jatkoi istumaan junan istuimelle, kauemmaksi vaunuun – me jäimme lastenvaunuosastoon. Tarina oli päättynyt – en ehtinyt kättelemään.

Ajattelin matkalla vaaliteltalle,

että itsenäisyys on monille se tärkeä identiteetin osa, josta tulee pitää kiinni ja palauttaa siitä kadonneet osat takaisin kotiin, juuri tämän rouvan ja hänen kaltaistensa vuoksi.

Kertomus rouvan isästä oli mieleenpainuva – nuori mies oli palvellut isänmaansa ja turvannut yhtenä tuhansista kotiseutunsa, perheensä ja pienen tytön elämän - vapaassa maassa. Moni ei palannut kotiin – he olivat antaneet kaikkensa.

Me sen sijaan palautamme ajelehtivat nuoret kotiin – siihen yhteiskuntaan, johon he voivat luottaa ja joka huolehtii omansa!

…

Tee Sinä velvollisuutesi ja äänestä – se on tehtävä, josta ei voi kieltäytyä.

Itsenäisyyden palauttajat

Ilkka Luoma

189 Helsinki - IPU Itsenäisyyspuolue

http://fi-ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

VAALIVIDEO

AL .. IL .. VF .. Pz .. BL .. BLOG 52558

---17042015---

doc.: Kohtaaminen matkalla vaaliteltalle_17042015 – Microsoft Word Starter

865s