Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? Ystävät - Tutkikaa itseänne, niin löytävälle avataan ...
Venäjän presidentti Vladimir Putinin kerrotaan sanoneen: " .. IS-ote: " .. Lentan mukaan Lukashenka oli sanonut, että ”kaukana ei ole hetki, jolloin Ukraina tulee järkiinsä ja ymmärtää, missä sen onnellisuus on”. Tähän Putinin sanotaan todenneen: ”Antakaa heidän päättää siitä itse.” [!]|VP
YLÄNURKKA:" .. Lännessä suhtaudutaan Venäjään sinisilmäisesti, mikä on johtanut huonoon Venäjä-politiikkaan ja pelannut Kremlin pussiin. Näin sanotaan raportissa, jonka arvostettu brittiläinen tutkimuslaitos Chatham House julkaisi torstaina.
Raportin mukaan päättäjät ja suuri yleisö lännessä uskovat liian helposti Venäjää koskeviin myytteihin, jotka eivät pidä paikkaansa. Kun Venäjä-politiikka sitten pohjautuu epärealistiseen tai virheelliseen ajatteluun, länsi epäonnistuu jatkuvasti pyrkimyksessä muodostaa Venäjään toimivat ja vakaat suhteet.
Listauksessa 16 Venäjään liittyvää myyttiä, joihin moni lännessä uskoo ja jotka raportin mukaan edistävät Venäjän hallinnon agendaa. .. "
Väite:Venäjä sekaantuu läntisen maailman poliitikkojen mietteisiin?
IL-ote: " .. Nämä selkeät tavoitteet liittyvät De Croon mukaan kesäkuussa järjestettäviin eurovaaleihin. Häirintäverkostot pyrkivät pääministerin mukaan auttamaan Venäjä-mielisiä ehdokkaita Euroopan parlamenttiin, vahvistaakseen sille hyödyllistä narratiivia yhdessä EU:n tärkeimmässä toimielimessä. .. | .. – Jos kyseessä on sivilisaatioiden sota, niin toivon, että Ukrainan sivilisaatio häviää, sanoi alankomaalainen oikeistopoliitikko ja europarlamentaarikko Marcel de Graaff yhdellä videoista - [tarua vai totta?]
– Ukrainasta on tultava demilitarisoitu puskurivyöhyke, lisäsi saksalainen europarlamentaarikko Maximilian Krah. ... "
IL-otsikointi: "Huolestuttavia Venäjä-väitteitä eri puolilta Eurooppaa: "Tavoitteet ovat hyvin selvät" Useissa Euroopan valtioissa on tämän vuoden aikana käynnistetty tutkintoja, jotka liittyvät Venäjän pyrkimyksiin vaikuttaa Euroopan unionin päättäjiin - IL-toimittaja Niko Stenvall
__ __
Kuka/ ketkä k*settivat ketäkin? |UK
__ IJL-kommentti: "Yrittävätkö läntiset toimijat - valtiot; EU ja USA vaikuttaa Venäjän vaaleihin / - politiikan hoitoon - ja Venäjän kansakunnan mietteisiin -
.. tukien mieleisiään henkilöitä, niin parlamenttiin tai jopa presidentiksi asti? Sekaantuuko näin vastaavasti lännenmies Venäjän vaalijärjestelmiin saavuttaakseen mieleisiä läntisiä etuja | hyötyjä ajavia henkilöitä vallankäyttäjiksi venäläiseen demokratiaan tai jopa Kremlin huipulle?
Tuleeko joitain henkilönimiä mieleen?" _ 148784
| 43 SUOMI24 245 | VU | FB | Vapaa sana | FB totuus | X |
__
Suomesta löytyy edelleen viisautta tosiasioiden eteen ---
-Paasikivimäisesti todettuna
Nämä miehet (edessä presidentti Urho Kaleva Kekkonen ja takana Paavo Väyrynen) osasivat ja edelleen yhtenä osaa nähdä, kokea, ymmärtää ja oivaltaa mikä on Suomen ja suomalaisten kokonaisvaltainen etu ja hyöty. Katse haravoi tarkasti kaikki ilman suunnat ja erityisesti huomaa tilan, jossa elimme vuonna 1941-uhoa, jolloin teille samankaltaisia päätöksiä kuin nyt. Tuolloinen "nato" oli Adolf Hitlerin johtama Saksan kolmas valtakunta. Tiedämme tarkoin lopputuloksen, kuten myös Saksa, joka hävisi totaalisesti Neuvostoliiton Puna-armeijalle 6-0. Berliiniin kopisi venäläinen sotilassaapas, mutta meidät jätettiin miettimään tulevaisuutta omanamme; vain opiksi saimme sotakokemuksen entistä aseveljeämme vastaan -
Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalinin käskystä, joka myös käski syystä tai toisesta jättämään Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin jättämisen sotasyyllisyyskäsittelyjen ulkopuolelle - se kertonee jotain, mitä nykyinen valtiojohto ei saata ymmärtää. Yhden totuuden se ainakin pitää sisällään - "älkää sekaantuko meidän Kremlin asioihin enää koskaan vieraiden hyökkäysvoimien kanssa. eletään rinnakkain, tehdään kauppaan ja voidaan hyvin" - niin?
" .. Olen itse sitä mieltä, että puoluetuen saisi lopettaa kokonaan. Samoin poliittisten nuorisojärjestöjen tuet ja ne lukuisat muut piilopuoluetuet, joita nykyinen järjestelmä sisältää. Selvitysmies Johanna Korhosen jo vuonna 2010 tekemässä selvityksessä on esitetty monia käytännön keinoja, joilla ehdokkaille voitaisiin tarjota tasapuolisesti näkyvyyttä. Puoluetukia ei tähän tarvita. Ja puoluetuista huolimatta meillä on nytkin se tilanne, että iso raha jyllää ja eniten vaalirahaa saaneet ehdokkaat menevät läpi, joten puoluetuen poistaminen ei vaikuttaisi tuohon muuten kuin korkeintaan vähän hillitsevästi. .. " -US/P - Jari Leino
Aiemmin PS-Perussuomalaiset kapinoivat voimalla puoluetukia vastaan, varsinkin Timo Soinin aikana, entä nyt - kun edustajiakin on kiva määrä -puoluetoimisto rahalliseen pönkittämiseen?
HS-linkki: ~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010245831.html - HS-otsikkona: "Puoluetuesta olisi varaa leikata Puoluetuesta leikkaaminen olisi oikeudenmukaista." Kirjoittaja kansalainen Paula Kemppinen
__ __ (Aina ennen vaaleja suurimmat mediat kertovat: ”Vaalipaneelipaikat ovat rajatut, vain eduskuntapuolueet pääsevät” – näin eduskunnan ulkopuoliset puolueet ja kansanliikkeet eivät saa tasapuolisesti näkyvyyttä kuin rahalla)
[ … kansalainen taas pohtii äänestääkö vai ei 1]. Suomen suurin ”puolue ja kansanliike” on ollut ja on tunnetusti Nukkuvien puolue. Politiikka ei kiinnosta 2] – on mennyt luottamus tai usko ehkä molemmat … ]
Puoluetuki on kansanedustajien itsensä keksimä keino saada ehdokkaaksi asettajilleen osaltansa rahaa, jotta se voisi viedä omaa sanomaa, aatetta ja ideologiaa eteenpäin kansalaisten piiriin, joiden pitäisi sitten äänestää. Heikosti on mennyt, koska Nukkuvat ovat suurin ryhmä, ja ottaisivat eduskunnasta reilusti yli 60 paikkaa! 3]
Eräissä EU-maissakin on äänestyspakko – tällöin uurnaan on jotain tipahdettava – kuponki ”aku-ankkana, kirkkoveneenä tai tyhjänä”, kuitenkin kannanottona. Pakolla ei tule kuin ’heikkopäisiä kansanedustajia’ – siksi nykyistä muotoa ei muuteta. Vai pitäisikö muuttaa? … HS ~ http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1418443675121 - [ Australiassa on äänestyspakko ]
Näkyvyys vaaleissa!
Eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat monille ’myrkkyä ja haitakkeita’, aivan kuin Björn "Nalle" Wahlroosin mukaan kansalaiset, jotka toivat kengissään pankkisaleihin vain hiekkaa (kiistelty väite, ollakko vai ei "hiekkaiset kengät -nythän noita pankkisalejakaan ei juuri ole!).
Pienpuolueita ei oteta isojen mukaan, voisivat vaikka esittää harmillisia kysymyksiä tai esittäisivät sellaista, jotka sytyttäisivät nukkuvia ja sehän ei käy, koska eduskunnan paikkajako menisi aivan uusiksi. Usein pienet ja ärhäkät uskaltavat esittää jotain uutta – sellaista jota juuri nyt tarvittaisiin.
Media voisi arpoa vaaliesiintymiset!
Arvalla onneen, Lottokin tuo, jos myös vie. Kaikki ehdokkaita asettaneet tahot pitäisi saada samalle viivalle. Rehellisesti jaettu puoluetuki, muistaen "nukkuvien puoluetta"! Miten se olisi mahdollista --> Koko Kansan Rehellinen Vaaliraha!|E
Puoluetukea ei voi arpoa [ mutta sen voisi toki jakaa rehdisti suoraan äänestävälle kansalle – KKRVR] -Tähän palaamme hiukan myöhemmin tavoitteena saada kansalaiset uurinille!
Puoluetuki voidaan sen sijaan jakaa kokonaissummasta siten, että kokonaismäärä on yhtä paljon kuin äänioikeutettujen yhteismäärä eli 100 % -jollain lisäkertoimella eli, jos äänioikeutettuja vaikkapa 3 000 000, niin kertoimella 10 tuo puoluetuki oli ~ 30 meur |PT.
Otetaan helppo esimerkki: Äänioikeutettuja olisi 1 000, ja äänestäneitä 700 (näin äänestyskokonaisprosentti olisi tuo 70%), suurin puolue A saisi vaikkapa 25 % äänistä (175 ääntä per äänestysoikeutettujen kokonaismäärästä) ja seuraava puolue B saisi 20 % (140 ääntä) -
- yksinkertaistamme laskentaa, otetaan vain kaksi ulkopuolista myös "ei puoluetta",
-- jotka eivät päässeet kovasta yrittämisestään huolimatta Arkadian mäelle ja näille olisi esimerkkinä tullut ääniä puolue/ ryhmä E' lle 15 % (105) ja F' llä 10 % (70) . Tällöin esimerkiksi 1 000 euron kokonaispuoluetuki + jotain yllätyksellistä! jakaantuisi seuraavasti:
A saisi puoluetukea 25% 700 eurosta eli 175 euroa ja B saisi samalla kaavalla 140 euroa. Rannalle jääneet saisivat tukea seuraavaa kertaa (ehdollistettuna!) varten:
E saisi 15 % 700 eurosta eli 105 euroa ja F saisi vielä 70 euroa – näin tuet olisivat yhteensä 490 euroa –
-- loput 510 euroa jaettaisiin "nukkuvien puolueelle" - "30% äänisaalis", siis äänestämättömät toisivat seuraaviin vaaleihin valmistautuville näkyvyyden starttirahaa, kun eivät päässeet käytyihin vaaleihin lainkaan mukaan, tuolla 210 eurolla voisi saada oikeudenmukaisemman mahdollisuuden!
Nythän tuon esimerkkilaskelman mukaan jäisi tuosta 1 000 euron kokonaissummasta vielä jäljelle 300 euroa - mitä sillä tekisimme, ehkä se valistustyö toteutukseen miksi äänestää!
Ehkä myös sähköisen äänestysjärjestelmän kehittämiseksi?
__ __ __ Arvoitus - mitä merkitsisi aktiivinen äänestysraha jokaiselle joka äänestää; vieden lipun uurnaan - vaikkapa 10 euroa |e per äänestänyt? -siitä vaivasta, että toteutti kansalaisvelvollisuuden. Entä tuo "koplaus" puoluetukeen? (!)
Suomessa
ei ole enää suurta puoluetta, joka loisi vahvaa luottamusta
eduskuntaan!
1-
Ensin hyvät puolet! Tasa-arvo sukupuolien välillä eduskunnassa
lähenee optimia, joka tosin voi rakentua myöhemmäksi
vastakkainasetteluksi (?) Lisäksi eduskunnan keski-ikä hiukan
nuorentui, mikä merkitsee kahta asiaa: kohta suurin äänestäjäjoukko,
eläkeläiset katsoivat nuoremmat arvojensa mittaisiksi ja äänestivät
intoa yrittää, silti kokemuspatteristoon riitti reilu kymmenkunta
edustajaa. Eläkeläiset luottanevat kirjoittamattoman
sukupolvisopimuksen
|1
pitävän ja pysyvän?
Epäselvää
vielä tässä vaiheessa on kokeneiden elämää nähneiden miesten
äänestysvilkkaus - jäikö heitä paljon kotiin - jää
selvitettäväksi. Yllättäen positiiviseksi puoleksi saamme
Vihreiden naisten suuren lukumäärän - miesten kustannuksella ...
onko De Gröna' sta tulossa naisten puolue - jää nähtäväksi.
Ehkä naiset kokevat uuden synnyttäjinä ympäristöasiat vakavammin
kuin miehet?
Kansa
odottaa nyt isoon saliin yhteistyötä - ohi ideologisen
keskinäisväittelyn, keskittyen tehtäväkeskeisyyteen ja
tavoitehakuisuuteen koko kansan nimissä
Hyvää
oli PS-menestys, sillä nyt Perussuomalaiset ovat kotona - he ovat
rehellisesti
reviiripuolustajia
|2
ja haluavat pitää Suomen suomalaisilla. Näin on syntynyt kanava
heille, jotka ovat kansallismielisiä. Demokratiaan kuuluu erilaiset
mielipiteet, ja reviirit sekä niiden puolustaminen ovat yksiä
merkittävimpiä tekijöitä - turvallisuuteen liittyvissä
kysymyksissä.
Persuvoiton
sijasta Siniset
saivat kansantuomion
- sinällään oli sääli, sillä pitkän politiikan päivätyön
tehnyt Timo
Soini
sai mitä ilmeisimmin puoluepoliittisen loppunsa
|3
- ikävällä tavalla, mutta kun kansa ei tykkää takinkääntäjistä,
jotka liimautuivat ministeri-audien takaovien kahvoihin
[rafl.].[HS]
Sinisille
ei ollut tilaa kansakuntamme sydämissä. Eikä näyttänyt tilaa
olevan Tähtiliikkeen aina terävällä ministerivuosilla
pitkäaikaisimman ulkopolitiikan nestorilla - Paavo
Väyrysellä.
Aika ajaa ohi, mutta ...!
Mikäli Paavo
ryhtyisi EU-parlamenttivaaleihin - saattaa koko Suomi antaa lohduksi
parlamenttipaikan. Näin on käynyt ennenkin. [>2]
2
-
Demarit
saivat yllättävän pienen voiton,
persut suorastaan hengittävät niskaan; se tekee ja toivottavasti
antaa SDP-puheenjohtaja Antti
Rinteelleuusheräämisen
- tehdä PS' n kanssa yhteistyötä
- siis hallitukseen. Mikä vielä voi yllättävää, niin
hallitukseen voisi radikaalilla uusyhteistyön tavalla mahtua De
Gröna ja erinomaisen puheenjohtaja Li
Anderssonin
Vasemmisto.
Suomi
on idän ja lännen vedenjakajalla ja se edellyttää kokemusta
ulkoministeriltä
Pääasia
ulkopolitiikan osalta olisi, että SDP Erkki
Tuomiojasta
tulisi ulkoministeri ja Vihreiden Pekka
Haavistosta
ympäristöministeri
|4
... voisiko persu olla Jussi
Halla-ahona
valtiovarainministeri? Radikaalisti ottaen - kyllä,
Jussi
on
yllättäen hyvin analyyttinen
ja arkirealisti
... ja nyt Suomi ja suomalaiset tarvitsevat muutosta. Kansakunta
odottaa suurena enemmistönä yhtä merkittävää asiaa: Natoon
menosta ei tarvitse edes keskustella
- tältä osin kansakuntamme on hyvin yhtenäinen ja se ansaitsee
arvostuksensa – presidenttimmekin on suomalainen.
Hallitusneuvotteluissa
"voittajat" voisivat yllättää äänestäjät
ja saavuttaa yhteisen
tahdon
ja päämäärän nopeasti, sillä se loisi luottamusta suureen
saliin. Tänään tutkimusten mukaan jopa Wikipedia on kansalaisten
mielestä luotetumpi kuin eduskuntapoliitikot.
Nyt
noin 80 uutta ja verestä kansanedustajaa kuittasi valtakirjan ja se
luo uskoa uuteen aikakauteen - yhteistyön
aikakauteen,
läpi aatteiden ja poliittisten ideologioiden. Riitelyn aikakausi on
nyt ohi.
Tänään
ei voi riidellä ja sättiä
- huomenna pitää olla yhteistyöhaluinen kuuntelija ja arvonantaja
erilaisille ajatuksille ja löytää ydinkysymykset läpi poliittisen
kentän. Tässä kohdin Väyrysen Tähtiliike oli ja on pioneeri -
yhteistyöllä yhdessä hyväksyttyjen tavoitteiden myötä
ratkaisuihin, oltiin sitten vasemmalta tai oikealta.
Äänestysprosentti
nousi, mutta vain kahdella prosenttiyksiköllä.
Suomen ylivoimaisesti suurin "kansanliike" on edelleen
nukkuvat ja se ei saanut toivottua rökäletappiota.
Miksi
suomalainen jää kotiin ja lippu ei sujahda uurnaan? Demokratia ei
toteutunut kuin ~72% osalta. Noin 28 prosenttia jäi pimentoon, ja se
ei ole mikään kannanotto. Pitäisikö olla äänestyspakko, entä
10 euron palkkio äänestämisestä – vai peräti
eduskuntapaikka-arvonta noiden 28 prosentin osalta eli 56 paikkaa
arvottaisiin kaikista hyväksytyistä eduskuntavaaliehdokkaista!
[END]
|4
Suomi
saattaa saada vienti- ja ympäristöosaamisensa tuhannen juanin
paikan ensi syksynä – ja näin olisi eduksi koko maallemme, että
meillä olisi ympäristöministeri,
joka on ajan hermolla oleva osaaja, jolla on kokemusta ja tietoa kuin
taitoa nähdä tosiasiat missä mennään, niin meillä kuin muualla.
Meille tultanee ojentamaan viherlautasella mahdollisuus – vailla
vertaa, kaukaa idästä, josta halutaan yhteistyötä laajaan
”Vihertymisen projektiin”, jolle on määritelty suuri mandaatti
ja riittävä toimintabudjetti. Tältä osin meidän olisi
valmistauduttava merkittävään allekirjoitukseen – valtiollisella
tasolla.
Eilen Helsingin Narinkkatorilla nuoret, jopa alaikäiset osallistuivat "yhteisten asioiden hoitoon" - hyvin ikävällä, ehkä provosoidulla tai jopa maksetulla tavalla - hulinoimalla kananmunia heittelemällä ja sylkemällä - tapauksia oli kaksi, myös perjantaina vaalipäivän aatonaattona. Kyseessä uusi puolue ja sen radikaalit vaaliteesit, joita en lähde erittelemään. Kiinostuneet löytävät tapahtumat internetin Youtube' sta (24000 avausta) - elleivät ylläpitäjät poista videoita.
Kyse oli nuorista, jotka löivät kapinan päälle, ja syntyi pienmellakka, jossa poliisit tarvittiin paikalle. Lopulta lauantaina poliiseja oli enemmän kuin kutistuneeksi joukoksi läjäytyneitä nuoria. Tapahtui muutos - erityisesti mellakkaa aiheuttaneen suorapuhepuolueen [SKE], joka tarkoituksella provosoi kahdella teemalla, jotka herättävät intohimoja - "matut ... ja homot kaappiin" - puolesta ja vastaan. Nämä kaksi tapahtumaa olivat käänne - käänne väkivaltaisempaan suuntaan - jälkipyykkiä pestään pitkään.
Edellä oleva oli pienen vähemmistön tapaus, jonka takana saattaa muhia laajat joukot, jotka muodostuvat ajelehtivistä nuorista, tekemättömistä ihmisistä, reviiripuolustajista ja heistä, jotka haluavat olla aina erimieltä, mutta erityisesti sellaisista, jotka ovat vastaan ja haluavat vastakkainasettelua.
...
[2005] Nuorten äänestysvilkkaus on pieni. Yhteiset asiat eivät kiinnosta. Onko syy nuorissa vai nykypolitiikassa? Vastaus on yksiselitteinen; syy on pelkästään nykypolitiikan hoidossa ja poliitikkojen tavoissa. Nuori sukupolvi on tottunut saamaan tiedon nopeasti, lisäksi heillä on huomattava mahdollisuus muodostaa omia näkemyksiä. He haluavat myös ymmärtää demokratian jatkuvana vaikuttamisena, ei vain kerran neljässä vuodessa.
Nuorille konsensus voi olla vierasta; heille taas tulevaisuus kipeine ratkaisuineen on todellisuutta ja he siitä joutuvat maksamaan. Nuorisomme ei välttämättä halua mallimme mukaista demokratiaa; uskoisin heidän haluavan suoraa vaikutusta myös vaalikausien välillä.
Demokraattisinta olisi, jos äänestäjä saisi jakaa ääneensä usealle puolueelle ja ehdokkaalle
Ilkka Luoma
Demokratia on enemmistöjen juhlaa - ja tässä äänestyskäyttäytymisessä aktiivisten äänten antajien valintoja. Tunnetusti Suomessa, kuten monissa muissakin maissa tämä "nukkuvien puolue" on se suurin; meilläkin noin 30-40 prosentin luokkaa - riippuen vaalista. Äänestämättömät ovat ilmiö, jonka vuoksi aito demokratia ei toteudu - sehän olisi huipussaan, jos äänestysprosentti olisi 100. Joissain valtioissa äänestäminen on pakollista - sakko seuraa, jos et lippuasi uurnaan tipauta - Australia muistaakseni?
No, mitä sitten? Otamme esimerkin Suomesta nyt meneillään olevista eduskuntavaaleista. Oletamme koko maan äänestysprosentiksi 70. Tosin se voi nyt nousta korkeammalle, koska ryhmä -Muut on kasvussa; se saattaa vivuta uurinille täysin uusia äänestäjiä. Ehkä perussuomalaisten reviiripuolustuksen rehellinen esilletuonti voi myös kohentaa äänestysaktiivisuutta. Niin miten nuo 30 prosenttia, jotta saadaan demokratia paremmalle tolalle?
Kun ketään ei voi meillä pakottaa uurnille, niin annetaan arvan ratkaista. Jos äänestysvilkkaus on 70 prosenttia, niin 200 edustajapaikasta 60 menee arpapeliksi. Nuo 140 paikkaa jaetaan vaalituloksella kuten ennenkin ja 60 arvotaan kaikista ehdokkaina olleista vaalipiireittäin - toki vaalipiirin oman äänestysvilkkauden mukaisesti, siis jos Helsingissä 75%, niin 25% arvalla, ja jos Etelä-Savossa 65%, niin sitten arvontaan 35 prosenttia vaalipiirin paikoista. Reilua, eikö! Eihän kukaan tiedä mitä nämä keskiarvo 30 prosentia olisivat äänestäneet. Arpa olisi siinä mielessä demokraattisempi, että se ottaa huomioon kaikki ehdokkaat, sellaisetkin, jotka jostain syystä olisivat jääneet median hampaankoloon ja sen myötä esitys- ja julkaisuboikottiin.
Toki voisimme houkutella äänestäjiä uurnille rahan voimalla: Kymppi käteen puhtaana, kun lippu vilahtaa uurnaan - valtion verovaroista. Operaatio rahoitettaisiin eduskunnan jakamista puoluetuista, reilua, eikö? Tätä voisi kutsua koko kansan rehelliseksi vaalirahaksi :-)
No, mitä sitten? Otamme esimerkin Suomesta nyt meneillään olevista eduskuntavaaleista. Oletamme koko maan äänestysprosentiksi 70. Tosin se voi nyt nousta korkeammalle, koska ryhmä -Muut on kasvussa; se saattaa vivuta uurinille täysin uusia äänestäjiä. Ehkä perussuomalaisten reviiripuolustuksen rehellinen esilletuonti voi myös kohentaa äänestysaktiivisuutta. Niin miten nuo 30 prosenttia, jotta saadaan demokratia paremmalle tolalle?
Kun ketään ei voi meillä pakottaa uurnille, niin annetaan arvan ratkaista. Jos äänestysvilkkaus on 70 prosenttia, niin 200 edustajapaikasta 60 menee arpapeliksi. Nuo 140 paikkaa jaetaan vaalituloksella kuten ennenkin ja 60 arvotaan kaikista ehdokkaina olleista vaalipiireittäin - toki vaalipiirin oman äänestysvilkkauden mukaisesti, siis jos Helsingissä 75%, niin 25% arvalla, ja jos Etelä-Savossa 65%, niin sitten arvontaan 35 prosenttia vaalipiirin paikoista. Reilua, eikö! Eihän kukaan tiedä mitä nämä keskiarvo 30 prosentia olisivat äänestäneet. Arpa olisi siinä mielessä demokraattisempi, että se ottaa huomioon kaikki ehdokkaat, sellaisetkin, jotka jostain syystä olisivat jääneet median hampaankoloon ja sen myötä esitys- ja julkaisuboikottiin.
Toki voisimme houkutella äänestäjiä uurnille rahan voimalla: Kymppi käteen puhtaana, kun lippu vilahtaa uurnaan - valtion verovaroista. Operaatio rahoitettaisiin eduskunnan jakamista puoluetuista, reilua, eikö? Tätä voisi kutsua koko kansan rehelliseksi vaalirahaksi :-)