Stora-Enso tekee sitä mitä se vain voi tehdä – käy kustannuskriisitaistelua.
2500 ulos, jotta 25.000 saa jatkaa. Tylyä, raakaa ja markkinaehtoista. Olemme
maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa. Toimitusjohtaja Jouko Karvinen Stora-Ensosta tietää tämän hyvin, kuten hänen kollegat - Metsäliiton
Kari Jordan ja UPM-Kymmenen Jussi Pesonen 1].
Emme
enää kuluta niin paljon paperia ja pahvia, että suurkoneet voisivat pyöriä
täysillä. Suomessa palkkarakenne ylitti kaikki kipurajat ja metsäkin kasvaa
meillä hitaasti. Olisiko pitänyt aloittaa uusien tuotteiden ja palveluiden
tuotekehitys jo 10-20 vuotta sitten? 2]
[2005-2006] --- Mitä me kirjoitimme jo vuosia sitten, kun Paperiliitto oli
vielä voimissaan ja palkkakehitys oli maamme huippuluokkaa – toveri lattialta
oli urakalla nostanut ansioitaan, oli halunnut kiriä edes hiukan johtajiston
palkka- ja palkkiorallia kiinni …
[2006] Metsäteollisuuden isänmaallinen kujanjuoksu
Suomi on ja oli perinteellisen
metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat
paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin
kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo
10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi.
Suomalaiset, lähinnä sellu- ja paperiteollisuuden
palkkakustannukset ovat huippuluokkaa
Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli
satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti;
entisaikojen omistajapatruunoiden suora "rakkaussuhde" väkeensä ja tuottavuuteensa
on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja
pörssiarvon nousukiihkeyteen.
Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti
metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen
palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni
vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita
varoitukseksi.
Metsäteollisuus itse oli joko
"sokea" näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se
kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää
ylikapasiteettia.
Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi
osaajana maailman huipulle
Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille
sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen
ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja
pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä.
Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät
pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen
mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto.
Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan
pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa?
Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen
roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin …
… alentamalla
palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti
keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa
tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä
kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua.
Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen
"eimolaisen" ja nykyisen
teräspeikkolaisen Jalo Paanasen
sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava
yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen
osallistuvat myös kaikki kulu- ja
tuottorakenteet.
Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä
Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa
kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki
takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.
Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta
Patruunan ääni kuului vähintään viikottain
paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja
tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti
heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili
jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä.
Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi
Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka;
mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden
välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt
ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi
patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa
tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan
edellytyksenä menestymiseen.
Suomi on hyvä maa
--- ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin
rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen
sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa
patruunoiden sukumatrikkelissa.
Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille;
he ovat hampaattomia tekemään kansallisia
ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain
kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja
omistajiensa käskyläisinä.
Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen
kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän
liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat
maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa.
Me joko saneeraamme palkkatasoamme/
nostamme työn tuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset.
…
Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen
niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen
parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän
avainlipputuotteillemme.
JK. [2013]
Nythän voisi olla besserwisser,
mutta se ei enää hyödytä ketään – toimitusjohtajien asema on palvella omistajia
ja lainkin myötä osakeyhtiöiden on tuotettava ennemmin tai myöhemmin voittoa.
Laki on laki ja olemme laajasti hyväksyneet markkinatalousopit materiaalisen
hyvinvointimme pohjaksi. Amen.
…
VIITTEET
…
EXTRA
~
Ilkka Luoma
…
BLOG 19 835 | 0000 - IL
---18062013---
742
Tässä kohdin on hyvä kysyä talousoppineilta: "Onko kiinalaisilla ja intialaisilla se sama oikeus kulutusiloitteluun per asukas kuin amerikkalaisilla ja suomalaisilla?" Vastausta en odota, koska oletan sen olevan itsestään selvyys. Entä sitten?
Sitä sitten, että jos kaikki kiinalaiset ja intialaiset kuluttaisivat henkilöä kohden kuten me suomalaiset ja amerikkalaiset- niin tarvitsisimme 2-3 maapalloa, ja tätä projektia eivät edes kiinalaiset kykene toteuttamaan.
Ja nyt on aika havainnoida meidän tapaamme ostaa. Ostoskeskuksia on noussut kuluneesti sanottuna kuin sieniä sateella. Vain yksi hyvä - "sateella", noissa ostosmanioissa saa tehdä hartaasti, osin myös näyttö- ja vertailutalouden mukaisesti ostoksia kastumatta lisääntyviltä sateilta, varsinkin täällä meille Suomessa - syksyisin, kun ilmastonmuutos jyllää jo täyttä päätä. Miksi se jyllää? Tuohon saa jokainen antaa itselleen sen oman mieleisensä vastauksen.
Tuo kiinalainen kulutuskasvu pitää osaltansa yllä suomalaisten hienoja biotuotetehtaita, jotka puskevat puoliraaka-ainetta sellua kiinalaisille - miljardeiksi pahvilaatikoiksi, joka on kiertotapahtumana jo yllättäen puolittainen ympäristörikos! Voisimme odottaa, että Kiina kieltää sellaiset pahvilaatikot, jotka ovat valmistetut neitseellisen puun sellusta - mitähän tähän tuumataan Metsäliiton Äänekoskella?
Millaisen ympäristöjäljen kumuloituvuus on tehnyt 100 vuoden kulutusjuhlasta ja mistä?