Kesälahden Ruoke lokakuussa 2005, su +15C
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Nach 60 Jahren erweitert sich der historische Blickwinkel
Sehr geehrte Mitarbeiter des Lerserservices
Diese und ähnliche Leserzuschrift ist in zahlreichen finnischen Zeitungen abgedruckt worden. Wir sind sicher, daß auch der deutsche Leser interessiert ist, wie man in Finnland über Deutschland und seine Vergangenheit denkt. Wir haben den Text übersetzen lassen und hoffen, daß er verständlich ist.
Viele Finnen sind sich auch heute noch dessen bewußt, was sie von den Deutschen 1944 erhalten haben. So z.B. half die deutsche Luftwaffe in Kuhlmeyn bei Sommerschlacht entscheident im Abwehrkampf gegen die Russen. Viele sind davon überzeugt, daß diese Hilfe dazu beitrug, daß Finnland seine Selbstständigkeit behielt.
In Dankbarkeit erinnern sich die Finnen an die Waffenbrüderschaft 1941-1944.
Dieser Bericht ist eine Ehrenbezeichnung an alle deutschen Soldaten, die Finnland geholfen haben.
Deutschland wird nach wie vor von Finnland geschätzt. Die Geschäftsbeziehungen zwischen unseren Ländern sind bedeutend. In Finnland hofft man, daß die Deutschen die wirtschaftliche Zugmaschine in Europa bleiben.
Der Artikel:
Nach 60 Jahren erweitert sich der historische Blickwinkel
Das Jahr 2005 ist das Jahr vieler Gedenkfeiern. 1945 endete ein gewisses Zeitalter, über das man nur immer im Allgemeinen spricht.
Das nationalsozialistische Deutschland hat sich vor 60 Jahren den Siegermächten ergeben. Danach begannen einseitige und breit angelegte Verhandlungen hauptsächlich zwischen Russen und Amerikanern, in denen jeder seinen eigenen Willen durchzusetzen versuchte.
Dieses Jahr ist es an der Zeit den gewohnten Blickwinkel zu verlassen um gewissen historischen Geschehnissen eine neue Bedeutung zu geben. Es ist die Zeit einer Neubewertung auf gleicher Ebene aller Beteiligten.
In den 30ger Jahren wählte das deutsche Volk suverän die nationalsozialistische Bewegung, welche dem Deutschen eine Identität zurückgab. Über dieses Ereignis wurde viel gesprochen und geschrieben. Weniger wurden solchen Aktivitäten Beachtung geschenkt, welche die wirtschaftliche Situation des Volkes verbesserte sowie die Arbeitslosigkeit verringerte. Man schaffte es, daß das Volk als ein Volkskörper zusammenhielt, anderseits wurde aber die Meinungsfreiheit eingeschränkt.
Das 1933 erreichte Wahlergebnis kann in seiner Gesamtheit nicht als Manipulation bewertet werden sondern als Wunsch des Volkes, Veränderungen herbeizuführen.
Die Folgen des Weltkrieges sind bekannt. Über die schrecklichen Geschehnisse, welche die Machthaber geschaffen haben, weiß man heute sehr viel. Das jetzige Deutschland hat sich jedoch während der Jahre bemüht, den Schaden der Vergangenheit wieder gut zu machen. Jetzt ist es an der Zeit mit einer Gutschrift an das deutsche Volk das Alte zu begraben.
Es wäre jetzt nützlich sich mit den ungerechten Vorkommnissen heutiger Tage zu befassen z.B. mit der Palestienerfrage und den damit verbundenen zahlreichen unmenschlichen Geschehnissen in denen fast immer nur Zivile großes Leid erfahren müssen. Auch hier gebrauchen die Machthaber die gleichartigen Perlen der Retorik wie in den dreißiger Jahren zu Beginn der Hitlerära.
Die Ereignisse und das Schicksal Finnlands sind oft mit Deutschland verbunden. Heutzutage befindet sich z.B. unser Export und Import mit Deutschland in einer bedeutenden Stellung. Den Finnen bedeutet Deutschland Möglichkeiten und Sicherheit, aber auch Ungewissheit.
Vor Zeiten sollten wir einen deutschen König bekommen. Die militärische und wirtschaftliche Hilfe der Deutschen im Sommer 1944 war ein entscheidendes Element zum Erhalt unserer Selbstständigkeit. Auch diese Wahrheit mußte fast 60 Jahre warten um ans Licht zu kommt. Sie ist jetzt auf breite Zustimmung gestoßen und anerkannt.
Heute ist die Zeit gekommen vergangene Sachen in einem objektiven Licht zu sehen. Mit dem Wiederkauen alter Sachen läßt sich das Rad der Geschichte nicht zurückdrehen.
Schon im Namen der EU-Gemeinschaft sollte man die Identität der Deutschen berücksichtigen, denn alle haben ein Recht auf eigene Identität. So wie auch in Finnland die verschiedenen Komunen ihre Charakteristiken haben, so haben auch die verschiedenen Länder des EU-Verbandes ihre besonderen Eigenheiten.
Deutschland, welches ein bedeutender Nettoeinzahler im gemeinsamen Europa ist, hat es verdient Wertschätzung zu bekommen.
In diesem Jahr des Gedenkens in dem man von einer besseren Welt spricht und sich an die historischen Fehler erinnert, erwecken auch Fragen, weil jetzt die früher Leidenden neues Leid säen für neue Leidende um sich selbst zu verteidigen, im Namen der Freiheit.
Sieger haben immer die Linie bestimmt, Verlierer müssen es akzeptieren und die Zeit macht Vergessen. Auch heute diktieren die Sieger und verbreiten die offizielle Wahrheit.
Es gibt nur eine akzeptable Weise, sich an das Alte zu erinnern. Aus den historischen Fehlern sollten auch alle andere lernen und nicht nur diejenigen, welche die Fehler gemacht haben.
Zur Objektivität gehört ein historischer Blickwinkel, der alle Beteiligten gleichermaßen beleuchtet. Auch den Blickwinkel des Verlierers und der historischen Forschung.
Europa als EU hat nichts Gemeinsames, auch keinen synergetischen Allgemeinnutzen, wenn wir nicht die historischen Hintergründe aller beachten, und akzeptieren, daß von allen Seiten Fehler geschehen sind.
Die Welt könnte harmonischer und wertvoller sein, wenn wir nicht immer die Besonderheiten eines Volkes negieren würden und nur die eigenen Vorteile als Rechtens sehen.
Wir werden von einem neuen Typ der Gefahr ausgesetzt, Umweltschmutz, Energieengpäße, sauberes Wasser sowie Luftverschmutzung verlangen gemeinsames Handeln.
In diesem Jahr 2005 sollte nicht zu viel an historische Geschehnisse erinnert werden, sondern auch die Eigenschaften verstärkt werden,welche die heutigen Unmenschlichkeiten auf ein Minimum reduzieren.
Deutschland ist ein feines und vieseitiges Land mit einem Volk unterschiedlicher Gesichter und Eigenschaften. Wir haben alle eine Geschichte, und damit müssen wir leben.
Ilkka Luoma
Ein finnischer Freund Deutschlands
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
Kiistaton Suomen valtiomies oli presidentti Urho Kaleva Kekkonen
Tamminiemi, Helsinki: Kerrotaan presidentti Urho Kekkosen istuneen juuri tämän pienen pöydän ääressä kun hän kävi kahdenkeskisiä ja luottamuksellisia keskusteluja niin valtiomiesten kuin läheistensä kanssa. Aikaa on kulunut ja ei ole enään useita, jotka voisivat kertoa mitä tässä on keskusteltu. On huhu, että tämän pöydän ääressä ystäväänsä kuuneltuaan, oli Kekkonen päättänyt pyytää kuuluisassa rautatielakossa veturinkuljettajia palaamaan työn ääreen, kuten pikaisesti tapahtuikin. Puhutaan, että Paavo Väyrynen olisi ollut Kekkosen valittu ja heidän välillään olleen hyvä yhteys. Väyrynen on taitavasti väistänyt kaikki kysymykset, jotka liittyvät Kekkoseen. Mitä kaikkea tietoa Väyrynen pitääkään sisällään? Kekkosta kunnioittaneena miehenä Paavo ei tule kertomaan myöhemminkään mitään asioista, vaan kätkee tietonsa omaan mieleensä.
Tamminiemi, Helsinki, presidentti Kekkosen kirjastosta. Lukiko Kekkonen Isaac Deutcherin Stalin -kirjan, jää arvoitukseksi. Kansipaperi on kuitenkin niin kulunut, että joku sitä on lukenut.Presidentin vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut yhtä paljon aikaa, kun oli hänen valtakausi Suomessa, siis saman verran kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, 24 vuotta.
Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos Kari Kairamon Nokiassa.
...
Suomeen rakennettiin nykyisen sosiaali- ja hoivayhteiskuntamme pohjabetoni oikeistolaisten presidenttien aikana; ns. Paasikiven-Kekkosen linjana. Ammattiyhdistysliike hoiti oman osuutensa ja elintaso nousi. Lähitulevaisuudessa olemme tosiasioiden edessä, kun joudumme reivaamaan kurssiamme huolenpitoyhteiskunnasta useamman piirun verran oman yrittämisen ja huolehdinnan yksilösuuntaan.
Joudumme myös uudelleen tarkastelemaan presidenttimme valtaoikeuksia takaisin;
... vaikka Suomi muodostuisi seuraavalla Suomen 24 vuositaipaleella EU:n "itsenäiseksi" osavaltioksi, tarvitsemme silti vahvan identiteettijohtajan. Lähes kaikki kansalaiskyselyt viittaavat vahvemman päämiehen tarpeeseen. Hyvin monet muistavat Kekkosen aikakauden ajanjaksona, jolloin "talossa oli isäntä".
Virhe ei ollut presidentin valtaoikeuksien kavennus;
virhe syntyy siinä, jos emme näe yhteiskuntamuutoshalukkuutta sisältä ja -tarvetta ulkoa. Seuraava presidentin vaali tulee antamaan kansalaisilta selvän suunnan, onko valinta vahvuutta vai edustuksellisuutta. Suurin toivomus on korkea äänestysprosentti, sillä tulevassa äänestyksessä mitataan kansalaisten viestiä poliitikoillemme.
Presidentti Kekkonen nautti aikoinaan luottamusta Neuvostoliitosta
Nyt olemme EU-jäsen ja toimintamalli on toinen. Venäjän presidentti ja muut meille tärkeiden maiden päämiehet ovat vahvoja ja he rakentavat mielellään hyviä henkilökohtaisia suhteita päätöskoneistoon, joka istuu yhdellä tuolilla.
Demokratia ei asiassa kärsi; myös Kekkosen aikana meillä oli kansanvalta yhtälailla valinnoissa kuin nytkin, nyt on asia vieläkin paremmin: kansa valitsee presidentin suoraan. Suomi ansaitsee presidentin, johon luotetaan ja joka osaa käyttää valtuuksiaan ja näkee metsän puilta.
Suomi on elänyt vaikeat historian hetket vahvojen presidenttien ja marsalkan aikakausina,
... auktoriteetin ja karisman ollessa kiistaton. Kekkosen aikakaudessa oli paljon hyvää, josta olisi verrantoa uudelle valittavalle presidentille. Kekkosen aikana ulkomaankauppa kukoisti ja saimme tilauksia kasvattamaan ostovoimaamme ja hyvinvointia (devalvaatio tosin auttoi säätämisessä).
Juuri nyt Venäjä on noussut ykköseksi (heinäkuu) kauppavaihdossamme
Nyt olemme tasa-arvoisessa asemassa Venäjän kanssa ja Kekkosen aikakauden suomalaista nuoralla tanssia ei tarvita. Suomalainen ei pelkää venäläisiä, he ovat meille suuri mahdollisuus ja sitäpaitsi Suomea arvostetaan siellä tiukkana kisakumppanina jo historian ajoilta - näin muodoin emme tarvitse myöskään myöhemmin purkautuvan Naton "sateenvarjoa".
Ilkka Luoma
torstaina, lokakuuta 06, 2005
Hoivayhteiskunnan suuntaus- ja kehityspiikitystä
Sairauksien hintalaput syyllistävät toipilaan
" -YLE, kuva lisätty 12102021 johtuen tästä kirjoituksesta ~ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008323857.html - "
Lääkintöneuvos HS:ssä: Rokotteista kieltäytyjien pitäisi maksaa itse koronataudin hoidosta johtuvat kulut
Esko Aho avasi muutoin kipeän aiheen "itseaiheutettujen" ongelmien korvauspolitiikasta, koska tosiasia on esim. kuopiolaisen tutkimuksen mukaan, että joka viides teho-osastohoidokki on letkuissa enemmän tai vähemmän alkoholiin liittyvien syiden takia.
Kuten itseänikin, on länsimaalaisia kiusaava ongelma ylensyönti, joka aikaansaa suuria menoeriä verokertymiin
Syömistavat ovat suurelta osin itse aiheutettuja. Meillä on onneksi vielä matkaa maailman ehkä lihavimpaan kansaan amerikkalaisiin, jotka rakentavat yhteiskunnallista terveyskatastrofia itselleen.
Vastineen [UR] kirjoittajan kaltainen kuvaus lienee ns. itse aiheuttamaton;
hoitava lääkäri osannee kertoa tarkan syyn tutkimusten jälkeen.
Suomalainen yhteiskunta on huolehtiva ja verontasauksessa keskimäärin mallimaa, jossa hoitosysteemit ovat ehdottomasti maailman parhaaseen neljännekseen kuuluvia.
Monet verovaroja koettelevat menoerät sairaanhoidossa ovat todellisuudessa itse aiheutettuja ja kysymys kuuluukin, että onko veromaksajien maksettava tupakanpolttajan kalliit operaatiot keuhkosyövän takia (siirtoja ei kuitenkaan tietääkseni tupakoitsijalle tehdä).
Suomessa on aloitettava kansalaiskeskustelu missä menee rajat kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden osalta. Yhteiskunta joutuu valitettavasti ajattelemaan myös inhimillisyyden lisäksi hyötyajattelulla siksi, että meillä riittäisi veronmaksajia asiallisiin ja yhteishyvällisiin kuluihin.
Ilkka Luoma
Vastaus annettuun vastineeseen alkuperäisestä mielipidekirjoituksesta UusiRauma -lehdessä (9/10.2005)
Turkki on konkreettinen silta Euroopan ja aasian välillä
2005 - 10 - 05
Turkki on konkreettinen silta Euroopan ja Aasian välillä
EU osoitti olevansa hajanainen lauma päätöskoneistoa, jossa mielenkiintoisesti ja ehkä ennakoivasti toimi täyden yksimielisyyden periaate; Itävalta sai tahtonsa läpi omaan itselleen tärkeään edunvalvontaan Kroatian suhteen. Näytelmä täydestä "yksimielisyydestä" on joskus farssi, mutta onko tehokkaampaa vähemmistösuojaa?
Turkki on ollut todellinen suurvalta jo sulttaanien aikana; heidän janitsaarisotilaansa kylvivät kauhua tehokkuudellaan ja järkähtämättömällä uskollisuudellaan yksinvaltaisesti toimivaa sulttaania kohtaan. Turkki on ollut Euroopassa jo Itävallan Wienin porteilla vetäytyen ajan saatossa nykyiseen kokoonsa. Turkkilainen ja Eurooppalainen historia on ollut kosketuksissa pitkin vuosisatoja; Kreikan Aleksanteri Suuri valloitti nykyisen Turkin alueen kuin myös puoli maailmaa vieden kreikkalaista ajattelutapaa nykyiselle Etu-Aasian alueelle Intian rajoille saakka. Turkki oli ensimmäisessä maailmansodassa keskusvaltojen ja Saksan yhteistyökumppani. Turkki on Naton jäsen ja USA:lle tärkeä maa strategisen sijaintinsa takia.
Euroopassa on runsaasti Islamin uskon tunnustajia; Turkista on muuttanut aikaisemman Länsi-Saksan aikana miljoonia vierastyöläisiä täyttämään itse saksalaisille kelpaamattomia työpaikkoja. Turkin liittyminen EU:iin mahdollistaa Islamin leviämisen entisestään ja täysin laillisesti täydentämään Euroopan uskontokirjoa niin hyvässä kuin pahassa (tulisi muistaa jo EU:n sisällä vuosikymmeniä jatkunut Pohjois-Irlannin "uskonsota"). Turkki voi toisaalta mahdollisena jäsenenä joskus 10-20 vuoden kuluttua tasoittaa Islamin ja Kristinuskon yhteiseloa, sillä aiheellinen tekijä globaalissa maailmassa yhteisine ongelmineen on maapallon yhteisomistus riippumatta väristä, uskonnosta tai taloudesta ja sosiaaliluokasta.
Juuri nyt Turkki on "vieras" ja tuntuu oudolta Eurooppalaisessa yhteisössä, joka muutoinkin on hajanainen. Tulee muistaa, että Turkin jäsenyys ratkeaa vasta jopa 20 vuoden kuluttua; tänä aikana maailma muuttuu muutoinkin ratkaisevasti. Joskus 2025 maailma näyttää aivan erilaiselta: Kiina on syrjäyttämässä USA:n ollen keskitetyn ja vahvan johdon omaavan EU:n strateginen kumppani. Kulutusjuhlamme on tuolloin hyvin säänneltyä ja pyrkimys lähes täydelliseen materiakiertoon eliminoimalla haitalliset aineosaset elinympäristöllemme on verotuksella säädetty minimiinsä. Tulevaisuuden EU on taloudellinen ja sotilaallinen liitto (Nato on purettu jo aiemmin) jäsenvaltioiden pitäessä kansalliset tunnusmerkistönsä ja identiteettinsä osavaltioina. Lisäksi EU:lla on vahva nykyisen USA:n presidentin valtaoikeudet omaava liittovaltion päämies. Turkki voi olla tuolloin osa EU:ia, mutta suuresti muuttuneena, tuoden tuolloin noin 85 miljoonan ihmisen työ- ja ostovoimallaan vahvistuksia sisämarkkinakykyyn vastapainona globaalin talouden heilahteluita vastaan.
Turkki on konkreettinen silta Euroopan ja Aasian välillä
EU osoitti olevansa hajanainen lauma päätöskoneistoa, jossa mielenkiintoisesti ja ehkä ennakoivasti toimi täyden yksimielisyyden periaate; Itävalta sai tahtonsa läpi omaan itselleen tärkeään edunvalvontaan Kroatian suhteen. Näytelmä täydestä "yksimielisyydestä" on joskus farssi, mutta onko tehokkaampaa vähemmistösuojaa?
Turkki on ollut todellinen suurvalta jo sulttaanien aikana; heidän janitsaarisotilaansa kylvivät kauhua tehokkuudellaan ja järkähtämättömällä uskollisuudellaan yksinvaltaisesti toimivaa sulttaania kohtaan. Turkki on ollut Euroopassa jo Itävallan Wienin porteilla vetäytyen ajan saatossa nykyiseen kokoonsa. Turkkilainen ja Eurooppalainen historia on ollut kosketuksissa pitkin vuosisatoja; Kreikan Aleksanteri Suuri valloitti nykyisen Turkin alueen kuin myös puoli maailmaa vieden kreikkalaista ajattelutapaa nykyiselle Etu-Aasian alueelle Intian rajoille saakka. Turkki oli ensimmäisessä maailmansodassa keskusvaltojen ja Saksan yhteistyökumppani. Turkki on Naton jäsen ja USA:lle tärkeä maa strategisen sijaintinsa takia.
Euroopassa on runsaasti Islamin uskon tunnustajia; Turkista on muuttanut aikaisemman Länsi-Saksan aikana miljoonia vierastyöläisiä täyttämään itse saksalaisille kelpaamattomia työpaikkoja. Turkin liittyminen EU:iin mahdollistaa Islamin leviämisen entisestään ja täysin laillisesti täydentämään Euroopan uskontokirjoa niin hyvässä kuin pahassa (tulisi muistaa jo EU:n sisällä vuosikymmeniä jatkunut Pohjois-Irlannin "uskonsota"). Turkki voi toisaalta mahdollisena jäsenenä joskus 10-20 vuoden kuluttua tasoittaa Islamin ja Kristinuskon yhteiseloa, sillä aiheellinen tekijä globaalissa maailmassa yhteisine ongelmineen on maapallon yhteisomistus riippumatta väristä, uskonnosta tai taloudesta ja sosiaaliluokasta.
Juuri nyt Turkki on "vieras" ja tuntuu oudolta Eurooppalaisessa yhteisössä, joka muutoinkin on hajanainen. Tulee muistaa, että Turkin jäsenyys ratkeaa vasta jopa 20 vuoden kuluttua; tänä aikana maailma muuttuu muutoinkin ratkaisevasti. Joskus 2025 maailma näyttää aivan erilaiselta: Kiina on syrjäyttämässä USA:n ollen keskitetyn ja vahvan johdon omaavan EU:n strateginen kumppani. Kulutusjuhlamme on tuolloin hyvin säänneltyä ja pyrkimys lähes täydelliseen materiakiertoon eliminoimalla haitalliset aineosaset elinympäristöllemme on verotuksella säädetty minimiinsä. Tulevaisuuden EU on taloudellinen ja sotilaallinen liitto (Nato on purettu jo aiemmin) jäsenvaltioiden pitäessä kansalliset tunnusmerkistönsä ja identiteettinsä osavaltioina. Lisäksi EU:lla on vahva nykyisen USA:n presidentin valtaoikeudet omaava liittovaltion päämies. Turkki voi olla tuolloin osa EU:ia, mutta suuresti muuttuneena, tuoden tuolloin noin 85 miljoonan ihmisen työ- ja ostovoimallaan vahvistuksia sisämarkkinakykyyn vastapainona globaalin talouden heilahteluita vastaan.
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2005
Eläinten päivänä rotupuhtautta pidettiin tärkeänä
2005 - 10 - 04
Eläinten päivänä rotupuhtautta pidettiin tärkeänä
AamuTV haastatteli Kennel-liiton ja Eläinsuojeluyhdistyksen edustajia aiheellisesta Eläinten päivästä. Kennel-liiton edustajan puheenvuorossa särähti korvaan yksi asia: koirien rotupuhtaus tuli korostuneesti esille keskusteltaessa pentutehtaista, joissa kasvatetaan liukuhihnalla koiranpentuja huolehtimatta niistä asiaankuuluvalla tavalla. Pentutehtaat on tuomittava epäinhimillisenä kohteluna viattomia luontokappaleita kohtaan, mutta maininta rotupuhtauden merkityksestä lauseena -"paperittomina koirina ne eivät ole edes välttämättä rotupuhtaita"- oli koiramaallikon korvaan ja elämän kokonaisuuden kannattajalle liikaa.
Toteuttaako ihminen omia puhtaan itsekkäitä rodunjalostuksen periaatteita luodessaan joiltain osin miltei "elinkelvottomia" ja edelleenkin itse rodunjalostukseen nähden viattomia luontokappaleita vain ihmisen omiin mieltymyspyrkimyksiin sopivia koiria ja kissoja? Muistaakseni ihmiskunta havaitsi rodunjalostuksen olevan ihmisille väärin ja aikaansaavan historian tuntemia tapahtumia. Mikä antaa ihmiselle oikeuden jalostaa ja määrittää puhtaita rotumäärityksiä eläimille? Eikö elämän lahjan saaneena sekarotuinen ja elinvoimainen koira ole yhtä yhteisökelpoinen kuin paperillinen hännänheiluttajakaverinsa? Kuinka muuten koirat itse suhtautuvat omiin "papereihinsa"?
Täytyykö ihmisten valikoitua parisuhteeseen rodun mukaisesti; olisiko se kehitystä ajatellen oikein, että mustat nai mustia ja valkoiset valkoisia? Kuinka sitten esimerkiksi ruotsalaiset ja italiaiset? Meillä on ollut aina syyhyävä sormeiluhimo luontoa kohtaan, esimerkkeinä koiraluomukset, jotka eivät kohta omaa mitään luonnon lajinvalintaa, vaan ihmisen puhtaan itsekkäitä muutoshaluja miellyttämään vain ihmisen omaa silmää. Kuinka nuo jo liian pitkälle jalostetut koirat vievät luonnon vahvinta päämäärää, lajinvalintaa eteenpäin?
Menneen Eläintenpäivän kunniaksi annettakoon kaikille koirille arvoa ikään, sukupuoleen, rotuun tai sosiaaliluokkaan katsomatta. Eläinten päivä on Hurraahuuto kaikille eläimille. Jos ihminen haluaa korostaa omia itsekkäitä arvojaan mm. koirien ulkonäköä manipuloimalla, niin jalostelkoot itse itseään menneinä rotuoppeina ja jättäkööt rauhaan viattomat luontokappaleet, jotka kuitenkin ovat tätä maailmaa huomattavasti kauemmin katsoneet vapaana lajinvalintana kuin ihminen itse. Milloin ihminen ymmärtää olevansa vain yksi osa luonnon kiertoa arvomme ollessa tasan niin korkea tai vähäinen kuin torakan, jonka elinkelpoisuus säilyy senkin jälkeen kuin meistä ei ole ihmisenä jäljellä mitään.
Eläinten päivänä rotupuhtautta pidettiin tärkeänä
AamuTV haastatteli Kennel-liiton ja Eläinsuojeluyhdistyksen edustajia aiheellisesta Eläinten päivästä. Kennel-liiton edustajan puheenvuorossa särähti korvaan yksi asia: koirien rotupuhtaus tuli korostuneesti esille keskusteltaessa pentutehtaista, joissa kasvatetaan liukuhihnalla koiranpentuja huolehtimatta niistä asiaankuuluvalla tavalla. Pentutehtaat on tuomittava epäinhimillisenä kohteluna viattomia luontokappaleita kohtaan, mutta maininta rotupuhtauden merkityksestä lauseena -"paperittomina koirina ne eivät ole edes välttämättä rotupuhtaita"- oli koiramaallikon korvaan ja elämän kokonaisuuden kannattajalle liikaa.
Toteuttaako ihminen omia puhtaan itsekkäitä rodunjalostuksen periaatteita luodessaan joiltain osin miltei "elinkelvottomia" ja edelleenkin itse rodunjalostukseen nähden viattomia luontokappaleita vain ihmisen omiin mieltymyspyrkimyksiin sopivia koiria ja kissoja? Muistaakseni ihmiskunta havaitsi rodunjalostuksen olevan ihmisille väärin ja aikaansaavan historian tuntemia tapahtumia. Mikä antaa ihmiselle oikeuden jalostaa ja määrittää puhtaita rotumäärityksiä eläimille? Eikö elämän lahjan saaneena sekarotuinen ja elinvoimainen koira ole yhtä yhteisökelpoinen kuin paperillinen hännänheiluttajakaverinsa? Kuinka muuten koirat itse suhtautuvat omiin "papereihinsa"?
Täytyykö ihmisten valikoitua parisuhteeseen rodun mukaisesti; olisiko se kehitystä ajatellen oikein, että mustat nai mustia ja valkoiset valkoisia? Kuinka sitten esimerkiksi ruotsalaiset ja italiaiset? Meillä on ollut aina syyhyävä sormeiluhimo luontoa kohtaan, esimerkkeinä koiraluomukset, jotka eivät kohta omaa mitään luonnon lajinvalintaa, vaan ihmisen puhtaan itsekkäitä muutoshaluja miellyttämään vain ihmisen omaa silmää. Kuinka nuo jo liian pitkälle jalostetut koirat vievät luonnon vahvinta päämäärää, lajinvalintaa eteenpäin?
Menneen Eläintenpäivän kunniaksi annettakoon kaikille koirille arvoa ikään, sukupuoleen, rotuun tai sosiaaliluokkaan katsomatta. Eläinten päivä on Hurraahuuto kaikille eläimille. Jos ihminen haluaa korostaa omia itsekkäitä arvojaan mm. koirien ulkonäköä manipuloimalla, niin jalostelkoot itse itseään menneinä rotuoppeina ja jättäkööt rauhaan viattomat luontokappaleet, jotka kuitenkin ovat tätä maailmaa huomattavasti kauemmin katsoneet vapaana lajinvalintana kuin ihminen itse. Milloin ihminen ymmärtää olevansa vain yksi osa luonnon kiertoa arvomme ollessa tasan niin korkea tai vähäinen kuin torakan, jonka elinkelpoisuus säilyy senkin jälkeen kuin meistä ei ole ihmisenä jäljellä mitään.
Vuosituhannen vaihteen hulabaloo kubla
Hämeenlinna, siis itse linna, jossa oli mm. naisten vankila, nyt osin vankilamuseona. Kaunis lasitaideteos, johon on ihmeen hienosti puhaltunut pelkkä ilma sisään.
Vuosituhannen vaihteen TJ Group - hulabaloot
Vuosituhannen vaihteen osakehulabaloon jälkipyykki
Maanantaina 3.10. alkoi merkittävä oikeudenkäynti ns. teknohypeyhtiötä TJ Group:ia vastaan. Syyttäjän mielestä kyseessä oli harhautus, jolla mm. kansalaisilta rahastettiin väärällä informaatiolla kottikärryittäin rahaa. TJ:n väärän informaation syyte on yksi ilmiö; kaiken kaikkiaan voi myös muutakin jatkoselvityksissä löytyä. Samoin TJ ei liene ainut yhtiö, jossa tulevaisuus nähtiin kauniina ja strutsinsulkalöyhytyksen leppeänä menestystarinana.
Kansa kävi innolla hypetyspoikien mitä ihmeellisimpiin ideoihin ja innovaatioihin käsiksi osakeantien myötä. Yritysantijärjestelijät suunnittelivat kilpaa mitä suurinumeroisimpia antitähtisateita. Kahvikupin ääressä huomattu "idea" oli jotakin mystistä ja maailmanluokkaa; olimme tietotekniikan kolmannessa taivaassa. Suomi oli tutkimuksissa maailman kärkimaa mobilepalveluissa ja -innovaatioissa. Yhtiöiden hypetysarvot olivat miljardeissa. Sittemmin nollia karisi pois kuin 1930-luvun Saksan inflaatiossa.
Kansa koki itselleen rikastumisen huumaa, pörssikurssit kohosivat miehekkäässä kulmassa kohti taivaita. Laskennallinen omaisuusmassa oli tuhti, kuten juuri nyt asuntojen osalta. Pörssiosakkeet kuten asunnotkin ovat rahaa vasta myydessä ja saatuun hintaan vaikuttaa kysyntä. Kansalaiset halusivat 1999 rikastua nopeasti, mutta onneksi se tehtiin omalla, ei lainarahalla kuten asunnot ym. hankinnat 1989-1990. Rikastuminen loppui kuin siivettömän lehmän lento 2000-01. Monet hypetysyhtiöt vaipuivat koomaan ja keksinnöt eivät olleetkaan likimainkaan maailmanluokkaa. Olimme niin hypeihmiset kuin sijoittajatkin euforisesti sijoituksen lumotussa maailmassa odotusarvolla nokkelien antiesitteiden luottamuksessa jostain ainutlaatuisesta, joka tekee meistä miljonäärejä. Tosiasiassa Suomessa ei tuolloin 1997-2001 keksitty juuri mitään kestävää ja ainutlaatuista. Vallalla oli infokratian esimarssi ja milloinkaan ennenkään uuden aallon ensirintamasta ei ole syntynyt merkittäviä käyttäjäsovelluksia.
Liiketoiminnan säännöt ovat nyt samat kuin aina ennenkin. Nyt olemme asemassamme maailmalla, emme ole ykkösenä, mutta olemme hyvissä valmiuksissa hypen toiseen aaltoon, jossa tulee markkinoille oikeita ja hyödyllisiä innovaatioita, keksintöjä ja ennenkaikkea lopputuotteita ja -sovelluksia, joista on käyttäjilleen hyötyä. Suomi ei enään elä siinä ainutlaatuisuuden harhassa kuin muutama vuosi sitten.
Rikastumiseen ei ole oikotietä, pääsääntö on maltti, huolellisuus, uteliaisuus ja ennenkaikkea henkilöstön ymmärrys asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Me välillä hullaannumme spekulaatiorahaan, joka ei ole todellista; se on aina pois jostain ja viime kädessä tavallinen kansa jalkakäytävillä maksaa koko hulabaloon niin onnistuneista kuin epäonnistuneista yrityksistä ja rahastuksista. Pidetään kiinni lompakoistamme, sillä hype II lähestyy.
Maanantaina 3.10. alkoi merkittävä oikeudenkäynti ns. teknohypeyhtiötä TJ Group:ia vastaan. Syyttäjän mielestä kyseessä oli harhautus, jolla mm. kansalaisilta rahastettiin väärällä informaatiolla kottikärryittäin rahaa. TJ:n väärän informaation syyte on yksi ilmiö; kaiken kaikkiaan voi myös muutakin jatkoselvityksissä löytyä. Samoin TJ ei liene ainut yhtiö, jossa tulevaisuus nähtiin kauniina ja strutsinsulkalöyhytyksen leppeänä menestystarinana.
Kansa kävi innolla hypetyspoikien mitä ihmeellisimpiin ideoihin ja innovaatioihin käsiksi osakeantien myötä. Yritysantijärjestelijät suunnittelivat kilpaa mitä suurinumeroisimpia antitähtisateita. Kahvikupin ääressä huomattu "idea" oli jotakin mystistä ja maailmanluokkaa; olimme tietotekniikan kolmannessa taivaassa. Suomi oli tutkimuksissa maailman kärkimaa mobilepalveluissa ja -innovaatioissa. Yhtiöiden hypetysarvot olivat miljardeissa. Sittemmin nollia karisi pois kuin 1930-luvun Saksan inflaatiossa.
Kansa koki itselleen rikastumisen huumaa, pörssikurssit kohosivat miehekkäässä kulmassa kohti taivaita. Laskennallinen omaisuusmassa oli tuhti, kuten juuri nyt asuntojen osalta. Pörssiosakkeet kuten asunnotkin ovat rahaa vasta myydessä ja saatuun hintaan vaikuttaa kysyntä. Kansalaiset halusivat 1999 rikastua nopeasti, mutta onneksi se tehtiin omalla, ei lainarahalla kuten asunnot ym. hankinnat 1989-1990. Rikastuminen loppui kuin siivettömän lehmän lento 2000-01. Monet hypetysyhtiöt vaipuivat koomaan ja keksinnöt eivät olleetkaan likimainkaan maailmanluokkaa. Olimme niin hypeihmiset kuin sijoittajatkin euforisesti sijoituksen lumotussa maailmassa odotusarvolla nokkelien antiesitteiden luottamuksessa jostain ainutlaatuisesta, joka tekee meistä miljonäärejä. Tosiasiassa Suomessa ei tuolloin 1997-2001 keksitty juuri mitään kestävää ja ainutlaatuista. Vallalla oli infokratian esimarssi ja milloinkaan ennenkään uuden aallon ensirintamasta ei ole syntynyt merkittäviä käyttäjäsovelluksia.
Liiketoiminnan säännöt ovat nyt samat kuin aina ennenkin. Nyt olemme asemassamme maailmalla, emme ole ykkösenä, mutta olemme hyvissä valmiuksissa hypen toiseen aaltoon, jossa tulee markkinoille oikeita ja hyödyllisiä innovaatioita, keksintöjä ja ennenkaikkea lopputuotteita ja -sovelluksia, joista on käyttäjilleen hyötyä. Suomi ei enään elä siinä ainutlaatuisuuden harhassa kuin muutama vuosi sitten.
Rikastumiseen ei ole oikotietä, pääsääntö on maltti, huolellisuus, uteliaisuus ja ennenkaikkea henkilöstön ymmärrys asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Me välillä hullaannumme spekulaatiorahaan, joka ei ole todellista; se on aina pois jostain ja viime kädessä tavallinen kansa jalkakäytävillä maksaa koko hulabaloon niin onnistuneista kuin epäonnistuneista yrityksistä ja rahastuksista. Pidetään kiinni lompakoistamme, sillä hype II lähestyy.
tiistaina, lokakuuta 04, 2005
Nokia on valmis "suureen harppaukseen"
Toukokuussa 2005 mm. Nokian sponsoroimat avomerikatamaraanit esittäytyivät helsinkiläisille. Oli miltei mahdotonta uskoa kuinka kettärästi nämä jättiläiset "pyörivät" pelkin purjein satama-altaassa ja veiläpä 6-7 kappaletta kerrallaan! Yhtä ketterästi Nokia on luovinut toistaiseksi kaikkien karikoiden ohi maailman avoimille selille maailman suurimmaksi kännyköiden valmistajaksi. Kuva 21. toukokuuta 2005, klo 13:45. DSC_5653.JPG. 1/400s, f11, 82mm. Photo by Ilu 2005. Nikon D70.Reilu vuosi sitten ns. Nokia notkahduksen aikoihin moni oli lynkkaamassa Nokiaa, kun se ei osannut tehdä läppäpuhelimia. Nokialla on erittäin vahva tuotekehityskoneisto ja jotkut uskoivat kesällä 2004 Nokian ottavan notkahduksen tosissaan ja korjaavan tilanteen ja näin on käynytkin. Bob Iannuccin ilmoitus "suuresta harppauksesta" oli odotettu (kiinalaiset käyttivät muuten samaa sanaa jo 1960-luvulla/ "suuri harppaus").
Kännykkä ei ole kohta kuin pieneltä osin puhelin; se on/ tulee olemaan paikannin, musiikkitoistin, kamera/video, sanelin, lähikontaktointilaite, "luottokortti/pankkikortti", siis loppujen lopuksi mitä vain, mitä meillä housun- tai takin taskuissa on ollut, jopa "Nokia monitoimilaite" voisi olla integroitu avain peukalo- tai silmän iiristunnisteella (toivottavasti peukalo- ja iirisvarkaudet eivät lisäänny :) Nokian kannattaisi lanseerata kännykälle uusi termi, koska kännykkä muistuttaa pelkästään puhelimesta.
Nokialle on etu, että monitoimilaite tekee muutakin kuin laskua operaattorille, sillä kytkös maailman operaattoreihin on tulevaisuuden rasite. Nurkan takana siintää WIMAX/WI-FI järjestelyt, jolloin "bittitie" maailmanverkkoon tapahtuu jopa "alkumetreiltään" ilman perinteellistä operaattoria.
Nokia voisi suunnitella monitoimilaitteestaan komponenttilaitetta, johon kuluttaja/ käyttäjä voi ostaa tarvitsemiaan lisäpaloja moduleina (GPS, elektroninen avain, pankkikortti varmenteineen, etälukulaite, viivakoodi, henkilötunniste, yhteys auto- ja kotilaitteisiin, äänestysjärjestelmä, henkilökortti, passi jne...). Jossain vaiheessa myös käyttäjä pääsee itse ohjelmoimaan tarvitsemiaan sovelluksia monitoimilaitteeseensa.
Viimeiseksi huoleksi jääkin se, kuinka hyvin suomalaiset saavat hankittua takaisin menettämänsä Nokia omistuksen Suomeen. Hankkeesta pitäisi laajeta kansalaisliike, koska langattomuus ja kommunikointi on tulevaisuuden avainala ja nyt meillä on vielä toistaiseksi Nokia "hallussa" ylimmän johdon ollessa Suomessa, mutta aika kuluu nopeasti...
Ilkka Luoma
Käydäänkö sodat tulevaisuudessa robottien kesken?
2005 - 10 - 03
Käydäänkö sodat tulevaisuudessa robottien kesken?
Torstain uutisointi toi esille Etelä-Korean suunnittelevan taistelurobotteja tulevaisuuden armeijoiksi. USA lensi jo Bosnian sodassa joy-stick ohjattuna kauko-ohjauslentokoneita suorittamaan elävien ihmisten ja varustusten vakoiluoperaatioita. Sotaa käydään myös virusrintamalla, jossa yhteiskunta säätää konevia lakeja virustehtailijoiden pään menoksi. Sotako on siirtymässä tieteisfantasioiden tasolle ihmisten katsomoista ja sohvilta seuratessa kuinka juuri meidän robotit pärjäävät.
Ihminen on kisailija, ihminen fanaattisuudessaan, jopa jalkapallossa hävittyään, on valmis julistamaan sodan (Honduras-Nigaragua). Ihminen on tottunut käymään eloonjäämiskamppailua historiassa. Nyky demokratiassa elojäämiskamppailu on turvayhteiskunta sekä vahva tunnetiloja nostava armeija. Viime vuosisadan sodat olivat maailmanhistorian pahimmat ja uhreja syntyi ennätysmäärät.
Mikäli ihminen nokkeluudessaan siirtää sodat peliohjaimiin ja kuvaruutuihin sohvalta seurattaviksi, on uhriluku lähinnä henkinen ja noloutta aikaansaava. Jatkojalostettuna ei sitten tarvita enään robottejakaan, vaan koko sotatouhuilu siirretään virtuaaliseksi. Lopulta "uppoamme" sinne itsekkin, kuten Matrix-operoi elokuvassaan. Ihmiskunta on sotinut fyysisesti aina, ja aina sodan päätyttyä on sanonut: "ei enään ikinä". Onko muistissamme vikaa vai onko meihin ohjelmoitu itsetuhovietti kiihdyttämään evoluutiota?
Agressio nousee aina puolustuksesta. Hyökkäys on vain yksi puolustuksen ennakoiva muoto. Jokainen on rauhanhaluinen mutta riittävästi ärsytettynä päälle käyvä, kuitenkin puolustaen omaa kantaansa ja syyttäen toisen olevan aiheuttaja. Missä se todellinen aloitus sitten on? Onko sota äärimmäisenä konfliktina aina onnettomien yhtewensattumien summa jossa päällimmäisenä olikin oma pelko jotua uhriksi ja hyökkäyksen kohteeksi.
Robotit ovatkikn hyvä menetelmä harjoitella näitä onnettomia yhteensattumia, mutta voidaanko robottikahinoiden päätteeksi kuitenkin todeta: "ei enään ikinä"? Tuskin näin käy, koska fyysisesti se meidän joko syystä tai syyttä aiheutunut adrenaliinilasti ei päässyt purkautumaan. Kiukku on purettava, ja siihen ei ehkä sittenkään riitä robottitappaelut etäohjattuna. Onko meidät tuomittu ikuiseen ottelijan rooliin saamaan voitto tai tappio ryhmänä tai yksilönä? Käännätkö poskesi, kun siihen kopsahtaa nyrkki?
Käydäänkö sodat tulevaisuudessa robottien kesken?
Torstain uutisointi toi esille Etelä-Korean suunnittelevan taistelurobotteja tulevaisuuden armeijoiksi. USA lensi jo Bosnian sodassa joy-stick ohjattuna kauko-ohjauslentokoneita suorittamaan elävien ihmisten ja varustusten vakoiluoperaatioita. Sotaa käydään myös virusrintamalla, jossa yhteiskunta säätää konevia lakeja virustehtailijoiden pään menoksi. Sotako on siirtymässä tieteisfantasioiden tasolle ihmisten katsomoista ja sohvilta seuratessa kuinka juuri meidän robotit pärjäävät.
Ihminen on kisailija, ihminen fanaattisuudessaan, jopa jalkapallossa hävittyään, on valmis julistamaan sodan (Honduras-Nigaragua). Ihminen on tottunut käymään eloonjäämiskamppailua historiassa. Nyky demokratiassa elojäämiskamppailu on turvayhteiskunta sekä vahva tunnetiloja nostava armeija. Viime vuosisadan sodat olivat maailmanhistorian pahimmat ja uhreja syntyi ennätysmäärät.
Mikäli ihminen nokkeluudessaan siirtää sodat peliohjaimiin ja kuvaruutuihin sohvalta seurattaviksi, on uhriluku lähinnä henkinen ja noloutta aikaansaava. Jatkojalostettuna ei sitten tarvita enään robottejakaan, vaan koko sotatouhuilu siirretään virtuaaliseksi. Lopulta "uppoamme" sinne itsekkin, kuten Matrix-operoi elokuvassaan. Ihmiskunta on sotinut fyysisesti aina, ja aina sodan päätyttyä on sanonut: "ei enään ikinä". Onko muistissamme vikaa vai onko meihin ohjelmoitu itsetuhovietti kiihdyttämään evoluutiota?
Agressio nousee aina puolustuksesta. Hyökkäys on vain yksi puolustuksen ennakoiva muoto. Jokainen on rauhanhaluinen mutta riittävästi ärsytettynä päälle käyvä, kuitenkin puolustaen omaa kantaansa ja syyttäen toisen olevan aiheuttaja. Missä se todellinen aloitus sitten on? Onko sota äärimmäisenä konfliktina aina onnettomien yhtewensattumien summa jossa päällimmäisenä olikin oma pelko jotua uhriksi ja hyökkäyksen kohteeksi.
Robotit ovatkikn hyvä menetelmä harjoitella näitä onnettomia yhteensattumia, mutta voidaanko robottikahinoiden päätteeksi kuitenkin todeta: "ei enään ikinä"? Tuskin näin käy, koska fyysisesti se meidän joko syystä tai syyttä aiheutunut adrenaliinilasti ei päässyt purkautumaan. Kiukku on purettava, ja siihen ei ehkä sittenkään riitä robottitappaelut etäohjattuna. Onko meidät tuomittu ikuiseen ottelijan rooliin saamaan voitto tai tappio ryhmänä tai yksilönä? Käännätkö poskesi, kun siihen kopsahtaa nyrkki?
Ihmiset reviiriytyvät edun ja hyödyn edessä
Suomi ja maailma on täynnä veljespiireistä salaseuroihin saakka ryhmittymiä, joíssa samankaltaiset hakevat hyväksyntää ja tarpeelliseksi tuntemisen oloa toinen toisistaan. Pelkästään Suomessa on kymmeniä tuhansia eri yhdistyksiä ajamassa tarkkaan säädetyn kurssin mukaisesti yhteisönsä etuja ja hyödyntavoittelua. Osa on yhteismitallisia ja osa puhtaan itsekkäitä rahantekomasinoita epäsuoralla tavalla. Vapaaehtoinen yhdistyksellisyys on ihmisille kokoontumisen tyydytys; entisaikojen poliittinen yhteisöllisyys on kadonnut aatteettomuuden vuoksi.
Mikä saa ihmisen blokkiutumaan? Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, jos ei viralliseen yhdistykseen, niin vähintään juuri siihen omaan "kuppikuntaan", joka kokoontuu kivijalkapubissa tai sitten jossain epävirallisessa merenrantakalastustempauksessa. Meillä jokaisella on lisäksi se paras ystävä -mentaliteetti ylläpitämässä omaa piskuista yhteenkuuluvuusryhmäämme.
Nykymodernisaation markkinahenkisessä "humans push out" -systeemissä tehdään kovalla vauhdilla tyytymättömiä kansalaisia neljännesvuosirahantasaus ja -jako mentaliteetissa. Silmitön taseanalyysi- ja tulosimprovisointinäytelmät hiovat juustohöylällä humaanin vaikutuksen tuotantokoneistosta olemattomiin. Orwellin automatisoitu tuotantokoneisto ei lakkoile ja sillä voi teetättää 24 tunnin päiviä ilman nurinoita ja kahvitaukoja. Ihmisillä kuitenkin tulisi olla aina se oleellisin: yhteisöllisyys, työnteko ja hyväksyntä osallistumisesta.
Veljes/ sisarjärjestöt valvovat etujansa kilpaa yhteiskunnan hitaan, mutta valvojiltaan inhimillisen byrokratiajärjestelmän kanssa. Valtio ja kunnat koettavat keksiä tekemistä ja yhteenkuuluvuutta demokratian tasapäistämisen ja tulontasauksen periaatteilla. Samalla tuotantokoneisto hakee omistajilleen osinkoa ja päätösvaltaa yli rajojen ulottuvassa kilpailussa. Rahankierto on globaalia ja työtä tekevä jää paitsioon, koska työpaikka siirtyy nopeammin kuin paikallisbussi lähiössä. Mainosta siteeraten: "Minne ne työpaikat menneet on - voitontavoittelu ne halpapalkkamaihin vienyt on"
Vastavoimana mille tahansa epäkohdalle on perustettu yhdistys tai järjestö äänihuutotorveksi kirkumaan epäoikeudenmukaisuutta jotain asiaa tai ihmisryhmää kohtaan. Suo siellä, vetelä täällä: aina huutaessasi epäkohtaa, on se jotain vastaan. Yhteisöllisesti on vaikea löytää kaikkien hyväksymää julkipuhetta; poliitikko on siinä kylläkin mestari, koska vaalitilaisuudessa sanat asetellaan kuulijoiden mukaan sisällyksettömäksi sanahelinäpuuroksi, mutta kauniisti artikuloiden :-)
Meneillään on varsin luotettava huhu talouselämää laajasti koskettelevasta yli rajojen yhteenliittymästä, jossa tavoitteena olisi rehottavan kähminnän, tasepuoskaroinnin, suoranaisen huijauksen ja vero- yms. kikkailujen eliminointi. Globaalissa kaupankäynnissä lopulta parhaat tulokset tuottavat luottamus, tiukasti sovitut menettelytavat sekä selkeä ja toteutukseen ulottuva kaikkia koskeva sanktiointi. Mikäli yhteenkuuluvuusajattelu kykenee hyväksymään nuo ajatukset, olisi mahdollisuus toimivaan systeemiin. Varjopuolena asialle on se, että aina syntyy mille tahansa ryhmälle vastavoima, joka haluaa nähdä asiat tavallansa. Sota on valmis?
Ilkka Luoma
Mikä saa ihmisen blokkiutumaan? Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, jos ei viralliseen yhdistykseen, niin vähintään juuri siihen omaan "kuppikuntaan", joka kokoontuu kivijalkapubissa tai sitten jossain epävirallisessa merenrantakalastustempauksessa. Meillä jokaisella on lisäksi se paras ystävä -mentaliteetti ylläpitämässä omaa piskuista yhteenkuuluvuusryhmäämme.
Nykymodernisaation markkinahenkisessä "humans push out" -systeemissä tehdään kovalla vauhdilla tyytymättömiä kansalaisia neljännesvuosirahantasaus ja -jako mentaliteetissa. Silmitön taseanalyysi- ja tulosimprovisointinäytelmät hiovat juustohöylällä humaanin vaikutuksen tuotantokoneistosta olemattomiin. Orwellin automatisoitu tuotantokoneisto ei lakkoile ja sillä voi teetättää 24 tunnin päiviä ilman nurinoita ja kahvitaukoja. Ihmisillä kuitenkin tulisi olla aina se oleellisin: yhteisöllisyys, työnteko ja hyväksyntä osallistumisesta.
Veljes/ sisarjärjestöt valvovat etujansa kilpaa yhteiskunnan hitaan, mutta valvojiltaan inhimillisen byrokratiajärjestelmän kanssa. Valtio ja kunnat koettavat keksiä tekemistä ja yhteenkuuluvuutta demokratian tasapäistämisen ja tulontasauksen periaatteilla. Samalla tuotantokoneisto hakee omistajilleen osinkoa ja päätösvaltaa yli rajojen ulottuvassa kilpailussa. Rahankierto on globaalia ja työtä tekevä jää paitsioon, koska työpaikka siirtyy nopeammin kuin paikallisbussi lähiössä. Mainosta siteeraten: "Minne ne työpaikat menneet on - voitontavoittelu ne halpapalkkamaihin vienyt on"
Vastavoimana mille tahansa epäkohdalle on perustettu yhdistys tai järjestö äänihuutotorveksi kirkumaan epäoikeudenmukaisuutta jotain asiaa tai ihmisryhmää kohtaan. Suo siellä, vetelä täällä: aina huutaessasi epäkohtaa, on se jotain vastaan. Yhteisöllisesti on vaikea löytää kaikkien hyväksymää julkipuhetta; poliitikko on siinä kylläkin mestari, koska vaalitilaisuudessa sanat asetellaan kuulijoiden mukaan sisällyksettömäksi sanahelinäpuuroksi, mutta kauniisti artikuloiden :-)
Meneillään on varsin luotettava huhu talouselämää laajasti koskettelevasta yli rajojen yhteenliittymästä, jossa tavoitteena olisi rehottavan kähminnän, tasepuoskaroinnin, suoranaisen huijauksen ja vero- yms. kikkailujen eliminointi. Globaalissa kaupankäynnissä lopulta parhaat tulokset tuottavat luottamus, tiukasti sovitut menettelytavat sekä selkeä ja toteutukseen ulottuva kaikkia koskeva sanktiointi. Mikäli yhteenkuuluvuusajattelu kykenee hyväksymään nuo ajatukset, olisi mahdollisuus toimivaan systeemiin. Varjopuolena asialle on se, että aina syntyy mille tahansa ryhmälle vastavoima, joka haluaa nähdä asiat tavallansa. Sota on valmis?
Ilkka Luoma
maanantaina, lokakuuta 03, 2005
Vastine: Nokia valmis uuteen "harppaukseen"...
Vastine Tietoviikko -lehdessä olleeseen artikkeliin (internet versio):
Reilu vuosi sitten ns. Nokia notkahduksen aikoihin moni oli lynkkaamassa Nokiaa, kun se ei osannut tehdä läppäpuhelimia. Nokialla on erittäin vahva tuotekehityskoneisto ja jotkut uskoivat kesällä 2004 Nokian ottavan notkahduksen tosissaan ja korjaavan tilanteen ja näin on käynytkin. Bob Iannuccin ilmoitus "suuresta harppauksesta" oli odotettu (kiinalaiset käyttivät muuten samaa sanaa jo 1960-luvulla/ "suuri harppaus").
Kännykkä ei ole kohta kuin pieneltä osin puhelin; se on/ tulee olemaan paikannin, musiikkitoistin, kamera/video, sanelin, lähikontaktointilaite, "luottokortti/pankkikortti", siis loppujen lopuksi mitä vain, mitä meillä housun- tai takin taskuissa on ollut, jopa "Nokia monitoimilaite" voisi olla integroitu avain peukalo- tai silmän iiristunnisteella (toivottavasti peukalo- ja iirisvarkaudet eivät lisäänny :)
Nokian kannattaisi lanseerata kännykälle uusi termi, koska kännykkä muistuttaa pelkästään puhelimesta. Nokialle on etu, että monitoimilaite tekee muutakin kuin laskua operaattorille, sillä kytkös maailman operaattoreihin on tulevaisuuden rasite. Nurkan takana siintää WIMAX/WI-FI järjestelyt, jolloin "bittitie" maailmanverkkoon tapahtuu jopa "alkumetreiltään" ilman perinteellistä operaattoria. Nokia voisi suunnitella monitoimilaitteestaan komponenttilaitetta, johon kuluttaja/ käyttäjä voi ostaa tarvitsemiaan lisäpaloja moduleina (GPS, elektroninen avain, pankkikortti varmenteineen, etälukulaite, viivakoodi, henkilötunniste, yhteys auto- ja kotilaitteisiin, äänestysjärjestelmä, henkilökortti, passi jne...).
Jossain vaiheessa myös käyttäjä pääsee itse ohjelmoimaan tarvitsemiaan sovelluksia monitoimilaitteeseensa. Viimeiseksi huoleksi jääkin se, kuinka hyvin suomalaiset saavat hankittua takaisin menettämänsä Nokia omistuksen Suomeen. Hankkeesta pitäisi laajeta kansalaisliike, koska langattomuus ja kommunikointi on tulevaisuuden avainala ja nyt meillä on vielä toistaiseksi Nokia "hallussa" ylimmän johdon ollessa Suomessa, mutta aika kuluu nopeasti...
Ilkka Luoma
Reilu vuosi sitten ns. Nokia notkahduksen aikoihin moni oli lynkkaamassa Nokiaa, kun se ei osannut tehdä läppäpuhelimia. Nokialla on erittäin vahva tuotekehityskoneisto ja jotkut uskoivat kesällä 2004 Nokian ottavan notkahduksen tosissaan ja korjaavan tilanteen ja näin on käynytkin. Bob Iannuccin ilmoitus "suuresta harppauksesta" oli odotettu (kiinalaiset käyttivät muuten samaa sanaa jo 1960-luvulla/ "suuri harppaus").
Kännykkä ei ole kohta kuin pieneltä osin puhelin; se on/ tulee olemaan paikannin, musiikkitoistin, kamera/video, sanelin, lähikontaktointilaite, "luottokortti/pankkikortti", siis loppujen lopuksi mitä vain, mitä meillä housun- tai takin taskuissa on ollut, jopa "Nokia monitoimilaite" voisi olla integroitu avain peukalo- tai silmän iiristunnisteella (toivottavasti peukalo- ja iirisvarkaudet eivät lisäänny :)
Nokian kannattaisi lanseerata kännykälle uusi termi, koska kännykkä muistuttaa pelkästään puhelimesta. Nokialle on etu, että monitoimilaite tekee muutakin kuin laskua operaattorille, sillä kytkös maailman operaattoreihin on tulevaisuuden rasite. Nurkan takana siintää WIMAX/WI-FI järjestelyt, jolloin "bittitie" maailmanverkkoon tapahtuu jopa "alkumetreiltään" ilman perinteellistä operaattoria. Nokia voisi suunnitella monitoimilaitteestaan komponenttilaitetta, johon kuluttaja/ käyttäjä voi ostaa tarvitsemiaan lisäpaloja moduleina (GPS, elektroninen avain, pankkikortti varmenteineen, etälukulaite, viivakoodi, henkilötunniste, yhteys auto- ja kotilaitteisiin, äänestysjärjestelmä, henkilökortti, passi jne...).
Jossain vaiheessa myös käyttäjä pääsee itse ohjelmoimaan tarvitsemiaan sovelluksia monitoimilaitteeseensa. Viimeiseksi huoleksi jääkin se, kuinka hyvin suomalaiset saavat hankittua takaisin menettämänsä Nokia omistuksen Suomeen. Hankkeesta pitäisi laajeta kansalaisliike, koska langattomuus ja kommunikointi on tulevaisuuden avainala ja nyt meillä on vielä toistaiseksi Nokia "hallussa" ylimmän johdon ollessa Suomessa, mutta aika kuluu nopeasti...
Ilkka Luoma
sunnuntai, lokakuuta 02, 2005
Punaiset kengät Nuuksion sillalla
Espoon Nuuksiossa 1. lokakuuta 2005; punaiset kengät, maksoivat alennusmyynnissä 29e :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)