Tamminiemi, Helsinki: Kerrotaan presidentti Urho Kekkosen istuneen juuri tämän pienen pöydän ääressä kun hän kävi kahdenkeskisiä ja luottamuksellisia keskusteluja niin valtiomiesten kuin läheistensä kanssa. Aikaa on kulunut ja ei ole enään useita, jotka voisivat kertoa mitä tässä on keskusteltu. On huhu, että tämän pöydän ääressä ystäväänsä kuuneltuaan, oli Kekkonen päättänyt pyytää kuuluisassa rautatielakossa veturinkuljettajia palaamaan työn ääreen, kuten pikaisesti tapahtuikin. Puhutaan, että Paavo Väyrynen olisi ollut Kekkosen valittu ja heidän välillään olleen hyvä yhteys. Väyrynen on taitavasti väistänyt kaikki kysymykset, jotka liittyvät Kekkoseen. Mitä kaikkea tietoa Väyrynen pitääkään sisällään? Kekkosta kunnioittaneena miehenä Paavo ei tule kertomaan myöhemminkään mitään asioista, vaan kätkee tietonsa omaan mieleensä.
Tamminiemi, Helsinki, presidentti Kekkosen kirjastosta. Lukiko Kekkonen Isaac Deutcherin Stalin -kirjan, jää arvoitukseksi. Kansipaperi on kuitenkin niin kulunut, että joku sitä on lukenut.Presidentin vaalin lähestyessä on hyvä palauttaa mieliin presidentti Kekkosen aikakausi. Kekkosesta on kulunut yhtä paljon aikaa, kun oli hänen valtakausi Suomessa, siis saman verran kuin sosialidemokraatit ovat Suomen presidentin virkaa hoitaneet, 24 vuotta.
Meillä on kokoaan uusi sukupolvi, joka ei elänyt Kekkosen aikakautta. Meillä on lisäksi sukupolvia, jotka väkevästi muistavat vallankäyttäjän, jolla oli särmää, karismaa ja auktoriteettia. Kekkosen henki elää edelleen kansan piirissä, kuten vuorineuvos Kari Kairamon Nokiassa.
...
Suomeen rakennettiin nykyisen sosiaali- ja hoivayhteiskuntamme pohjabetoni oikeistolaisten presidenttien aikana; ns. Paasikiven-Kekkosen linjana. Ammattiyhdistysliike hoiti oman osuutensa ja elintaso nousi. Lähitulevaisuudessa olemme tosiasioiden edessä, kun joudumme reivaamaan kurssiamme huolenpitoyhteiskunnasta useamman piirun verran oman yrittämisen ja huolehdinnan yksilösuuntaan.
Joudumme myös uudelleen tarkastelemaan presidenttimme valtaoikeuksia takaisin;
... vaikka Suomi muodostuisi seuraavalla Suomen 24 vuositaipaleella EU:n "itsenäiseksi" osavaltioksi, tarvitsemme silti vahvan identiteettijohtajan. Lähes kaikki kansalaiskyselyt viittaavat vahvemman päämiehen tarpeeseen. Hyvin monet muistavat Kekkosen aikakauden ajanjaksona, jolloin "talossa oli isäntä".
Virhe ei ollut presidentin valtaoikeuksien kavennus;
virhe syntyy siinä, jos emme näe yhteiskuntamuutoshalukkuutta sisältä ja -tarvetta ulkoa. Seuraava presidentin vaali tulee antamaan kansalaisilta selvän suunnan, onko valinta vahvuutta vai edustuksellisuutta. Suurin toivomus on korkea äänestysprosentti, sillä tulevassa äänestyksessä mitataan kansalaisten viestiä poliitikoillemme.
Presidentti Kekkonen nautti aikoinaan luottamusta Neuvostoliitosta
Nyt olemme EU-jäsen ja toimintamalli on toinen. Venäjän presidentti ja muut meille tärkeiden maiden päämiehet ovat vahvoja ja he rakentavat mielellään hyviä henkilökohtaisia suhteita päätöskoneistoon, joka istuu yhdellä tuolilla.
Demokratia ei asiassa kärsi; myös Kekkosen aikana meillä oli kansanvalta yhtälailla valinnoissa kuin nytkin, nyt on asia vieläkin paremmin: kansa valitsee presidentin suoraan. Suomi ansaitsee presidentin, johon luotetaan ja joka osaa käyttää valtuuksiaan ja näkee metsän puilta.
Suomi on elänyt vaikeat historian hetket vahvojen presidenttien ja marsalkan aikakausina,
... auktoriteetin ja karisman ollessa kiistaton. Kekkosen aikakaudessa oli paljon hyvää, josta olisi verrantoa uudelle valittavalle presidentille. Kekkosen aikana ulkomaankauppa kukoisti ja saimme tilauksia kasvattamaan ostovoimaamme ja hyvinvointia (devalvaatio tosin auttoi säätämisessä).
Juuri nyt Venäjä on noussut ykköseksi (heinäkuu) kauppavaihdossamme
Nyt olemme tasa-arvoisessa asemassa Venäjän kanssa ja Kekkosen aikakauden suomalaista nuoralla tanssia ei tarvita. Suomalainen ei pelkää venäläisiä, he ovat meille suuri mahdollisuus ja sitäpaitsi Suomea arvostetaan siellä tiukkana kisakumppanina jo historian ajoilta - näin muodoin emme tarvitse myöskään myöhemmin purkautuvan Naton "sateenvarjoa".
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti