Suomi ja maailma on täynnä veljespiireistä salaseuroihin saakka ryhmittymiä, joíssa samankaltaiset hakevat hyväksyntää ja tarpeelliseksi tuntemisen oloa toinen toisistaan. Pelkästään Suomessa on kymmeniä tuhansia eri yhdistyksiä ajamassa tarkkaan säädetyn kurssin mukaisesti yhteisönsä etuja ja hyödyntavoittelua. Osa on yhteismitallisia ja osa puhtaan itsekkäitä rahantekomasinoita epäsuoralla tavalla. Vapaaehtoinen yhdistyksellisyys on ihmisille kokoontumisen tyydytys; entisaikojen poliittinen yhteisöllisyys on kadonnut aatteettomuuden vuoksi.
Mikä saa ihmisen blokkiutumaan? Jokainen ihminen kuuluu johonkin ryhmään, jos ei viralliseen yhdistykseen, niin vähintään juuri siihen omaan "kuppikuntaan", joka kokoontuu kivijalkapubissa tai sitten jossain epävirallisessa merenrantakalastustempauksessa. Meillä jokaisella on lisäksi se paras ystävä -mentaliteetti ylläpitämässä omaa piskuista yhteenkuuluvuusryhmäämme.
Nykymodernisaation markkinahenkisessä "humans push out" -systeemissä tehdään kovalla vauhdilla tyytymättömiä kansalaisia neljännesvuosirahantasaus ja -jako mentaliteetissa. Silmitön taseanalyysi- ja tulosimprovisointinäytelmät hiovat juustohöylällä humaanin vaikutuksen tuotantokoneistosta olemattomiin. Orwellin automatisoitu tuotantokoneisto ei lakkoile ja sillä voi teetättää 24 tunnin päiviä ilman nurinoita ja kahvitaukoja. Ihmisillä kuitenkin tulisi olla aina se oleellisin: yhteisöllisyys, työnteko ja hyväksyntä osallistumisesta.
Veljes/ sisarjärjestöt valvovat etujansa kilpaa yhteiskunnan hitaan, mutta valvojiltaan inhimillisen byrokratiajärjestelmän kanssa. Valtio ja kunnat koettavat keksiä tekemistä ja yhteenkuuluvuutta demokratian tasapäistämisen ja tulontasauksen periaatteilla. Samalla tuotantokoneisto hakee omistajilleen osinkoa ja päätösvaltaa yli rajojen ulottuvassa kilpailussa. Rahankierto on globaalia ja työtä tekevä jää paitsioon, koska työpaikka siirtyy nopeammin kuin paikallisbussi lähiössä. Mainosta siteeraten: "Minne ne työpaikat menneet on - voitontavoittelu ne halpapalkkamaihin vienyt on"
Vastavoimana mille tahansa epäkohdalle on perustettu yhdistys tai järjestö äänihuutotorveksi kirkumaan epäoikeudenmukaisuutta jotain asiaa tai ihmisryhmää kohtaan. Suo siellä, vetelä täällä: aina huutaessasi epäkohtaa, on se jotain vastaan. Yhteisöllisesti on vaikea löytää kaikkien hyväksymää julkipuhetta; poliitikko on siinä kylläkin mestari, koska vaalitilaisuudessa sanat asetellaan kuulijoiden mukaan sisällyksettömäksi sanahelinäpuuroksi, mutta kauniisti artikuloiden :-)
Meneillään on varsin luotettava huhu talouselämää laajasti koskettelevasta yli rajojen yhteenliittymästä, jossa tavoitteena olisi rehottavan kähminnän, tasepuoskaroinnin, suoranaisen huijauksen ja vero- yms. kikkailujen eliminointi. Globaalissa kaupankäynnissä lopulta parhaat tulokset tuottavat luottamus, tiukasti sovitut menettelytavat sekä selkeä ja toteutukseen ulottuva kaikkia koskeva sanktiointi. Mikäli yhteenkuuluvuusajattelu kykenee hyväksymään nuo ajatukset, olisi mahdollisuus toimivaan systeemiin. Varjopuolena asialle on se, että aina syntyy mille tahansa ryhmälle vastavoima, joka haluaa nähdä asiat tavallansa. Sota on valmis?
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti