perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

Printtimedian kuolema


Paperillinen informaatiosiirto *] on eräs kunniakas aikakausi, joka toi töitä ja loi kokonaisen elinkeinosaarekkeen – kaikkine oheispalveluineen. Eilen, tänään eikä huomennakaan muu eläinkunta ole tarvinnut/ tarvitse keskinäiseen kommunikointiin mitään (materiaalista) kantorataa, paitsi evoluution luomat ääniaallot, hajumolekyylit, fotonisiirron sekä meille tuntemattomat muut kommunikointitavat.


Ihminen kehitti paperista kantoradan toimittajan kynästä lukijan postiluukun kautta kahvipöytään luettavaksi. Meille on kehittynyt vallaton ja joskus kiusaannuttava uteliaisuus – nk. ”seitsemän päivää viikossa tiedonnälkä”. Pitää tietää mitä muualla tapahtuu.


Kehomme sisäinen informaatio kulkee tuntoelimistä hermoratojen kautta keskuskoneeseemme, aivoihin. Aivot kokevat ja säätelevät kaiken - vieden merkittävimmän määrän energiasta, jonka ravintona tankkaamme vatsalaukkuihimme.

Samalla tavalla moderni yhteiskunta lataa enemmän ja enemmän tietoa Google- yms. keskustietokoneisiin ja pilvipalvelimiin 1]vieden sielläkin jo vuoteen 2088 mennessä suhteellisesti saman määrän sähköä kokonaisuudesta kuin verrantona aivomme nappaavat kehostamme!
1] Pilvipalvelin - http://www.gapps.fi/tag/pilvipalvelin/ - [kaupallinen yritys]


Printtimedia on aloitanut kuolinkamppailunsa –

ihmiset katselevat uutisensa, juorunsa ja haluamansa tiedon ”verkoista” littunäyttöjensä läpi aivojen käsiteltäväksi ja yksilöllisesti ymmärrettäväksi. Tieto muuttaa matkalla ja tieto käsitteistyy aivoissamme – kullekkin kapasiteettinsa mukaisesti.


Paperilehti on miltei ympäristörikos

Koko informaatiologistiikka on paperillisena muotona 2] täynnä erilaisia energiareikiä – toki myös tuottoisia kohtia, joista voidaan tuotannon hukkaenergia johtaa esimerkiksi kotitalouksien leivänpaahtimiin. Paperiradan viive on huomattava; eläinkunnassa ei ole kaukoinformaatiota, mutta lähitietoistuminen tapahtuu välittömästi – ikäänkuin sähköisesti.
2] Metsää ei kannata tuhlata pelkäksi paperiksi! - http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/01/metsi-ei-kannata-tuhlata-pelkstn.html -


Tietämisen kaipuun tuska

Meidän pitää tietää mitä tapahtuu Japanissa ja Chilessa. Me olemme uteliaita 3] ja haluamme tietää ikävät uutiset napoja myöten. Tietoisuuttamme ja ymmärrystämme johdetaan/johdatellaan edelleen sieltä toimittajan kynästä/ näppäimistöstä.


Olemme herkkäuskoista kansaa ja kunnioitamme auktoriteetteja. Media on eräs kaventuva valtiomahti. Nykyinen kansalaisyhteiskunta kylläkin kommunikoi yhä enemmän suoraan itselleen ja blogistaniat 4] ovat kasvava ilmiö – kansalaistoimittajineen.
4] Blogistanioissa kansalaisvaikute kasvaa - http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/11/blogit-eli-kansalaispivkirjat.html -


Sähköinen informaatio vähentää energeettistä liikettä –

tuoden tiedon päätteisiin; taskuihin kännykästä, kotiseinälle televisiosta ja työpaikalle lituskatabletteihin. Mökillekin riittää tietoa kaiken maailman mokkuloiden myötä – tietoa halutaan, vaikka sitä ei aina ymmärretä, tai halutaan ymmärtää kykejemme mukaisesti.


Tieto luo hukkalämpöä ja sisältö kuumeistunutta tietoisuutta

Jättikokoiset tietokonekeskukset ovat energiasyöppöjä – on pakko jäähdytellä liian kuumia ”juttuja” - tuo haittalämpö haihdutetaan taivaan tuuliin. Koneiden ylläpito sähköistettyinä kuluttaa huimia määriä energiaa – Saksassa pelkästään kotilaitteiden stand-by valot vievät yhden atomivoimalallisen virtaa!


Kuinka käy printtimedian?

Se kuolee ja paperi jää laatupaperina kirjoiksi puettuina ihmisten kirjahyllyihin kertomaan perheen sivistyksen mitasta. Eräät kaupat myyvät pelkkiä näköiskirjanselkiä lukuhaluttomille, mutta näyttötaloudessa eläville – osoituksena, että meillä luetaan Dostojewskia, Waltaria, Hawkingsiä ja ”taisteluitani” Lauttamuksina ja Sarioloina – mahtuupa sekaan joukko tiedekirjojakin.

.
Printtimedian kuolinkorahtelujen arviointi alkoi jo vuosia sitten – kuinka me tuolloin näimme paperilliselle kantoradalle käyvän – kun informaatiologistiikka sähköistyy ja olo ”tiedonkeskiöpilvessä” yleistyy ---


[2006] Printtimedia on miltei ympäristörikos


[ … toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa, niin ihmisten kuin autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle … ]

Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.


Painettu sana usein poltetaan

Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako ilmaislehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.

Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja

Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.


Perinteellinen sanomalehti

Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti. Painettuna ja käsinkirjoitettuna ”sanaa” aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pidettiin pelossa, ojennuksessa ja kurissa tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.


Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta,

manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.

Paperille painettua …

Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut.

Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.

Toimitus ja tiedon analysointi,

kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.

Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen

Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kansalaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty.


Kaikki eivät ole toimittajia

Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton 5] uudeksi valtiomahdiksi. Tähän valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat.


Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.


Onko mikään siltikään muuttumassa?

Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen ketä tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.


KESKUSTELU ....... TIEDE


 
Ilkka Luoma


 


AL - US
BLOG15259IL

Ei kommentteja: