sunnuntaina, huhtikuuta 14, 2013

Itäpaineen purkua "sofi_oksasmaisesti"


Puolidokumentaarinen romaanikirjailija fiktioi media- ja palkintonosteessa itäpaineistusta passisuomalaisena - ollen paineenpurkureikä itäkriitikoille, joilla mieltä painaa jokin sellainen herkistys, joka ei edesauta suhteiden normalisoitumista 1200 kilometriä pitkän itärajan arvomaailmaan.

Venäjä on koettu kolminkertaisena haasteena. Venäjä on mielletty tsaarien ajoilta Suomen itsenäisyyden mahdollistajana. Venäjä on ja on ollut Neuvostoliittona suurimpia, ellei suurin kauppakumppanimme. Ainokaisen tosimiesten ulkovaltasotammekin olemme käyneet venäläisiä vastaan. Me siis tunnemme Venäjän hyvin – olemmehan kansakunta, joka on kulttuuriltaan, uskonnoltaan, kieleltään kuin tavoiltaankin niin idästä kuin lännestä.


Venäjä jakaa kansakuntaamme, on tahoja, jotka ymmärtävät reaalimaailman ja 1200 kilometriä pitkän itärajan kuin Pietarin (Venäjän sydän) läheisyyden. Toisaalta on ryhmiä, joille Venäjä, venäläisyys ja slaavit ovat punainen vaate – se jotenkin selittämättömästi ärsyttää pienen härkäsuomalaisen mieltä – ja onkin aika-ajoin ilmaistava vaikka tökkimällä mielipide idän jättiläisestä.


Kirjallinen lahjakkuus

Sofi Oksanen 0] on eräs menestyneimpiä nykykirjailijoitamme, tosin hän on puoliksi eestiläinen ja vahvan venäläisvastaisen kriitikon maineessa – oli jopa ”pikku-nobelin” vastaanottajaisissa tökittävä Venäjää, Putinia ja venäläistä järjestelmää, jossa valta vallan luokse kipuaa – kuten kaikkialla maailmassa. Sofilla on todennäköisesti lapsuudesta traumaattisia kokemuksia Viron venäläisyysajoilta.



Mikä laittaa puolivihavaihteen päälle?

Miksi Sofi Oksanen painostaa kaikissa kirjoissaan Venäjän olemusta negatiivisena virtana, vieläpä passisuomalaisena maassa, jossa Venäjän realiteetti on aitosuomalaisen enemmistön osalta hyvin paasikivimäisesti ymmärretty – haluaako Oksanen purkaa virolaisten pahaa oloa isovelimaassaan Suomessa?

Tosiasia on kuitenkin se, että Sofi Oksanen kerää menestystä, mainetta ja palkintoja – enemmän kuin kukaan aitosuomalainen miesmuistiin; arvostus ja hatunnosto tälle. Kirjat on taitavasti kirjoitettu – huolellista poljentaa voimakkaalla tarkoitusperällä. Onko tarkoitus piilolietsoa venäläisyysvastaisuutta?


Nälvimisen filosofia ei kanna hedelmää

Peilautuuko Oksasen kirjojen ja niille annettujen palkintojen kautta myöntäjiensä epäsuora nälväisy venäläisyyttä kohtaan, koska taiteen ja kirjallisuuden hyväksyntään voidaan kätkeä vihan hedelmiä hyväksytysti. Meidän olisi myös muistettava, että taidokkainkaan romaani ei ole historiadokumentti.

Vai halutaanko antaa tunnustus Oksasen kirjojen sisällöstä, jossa paljastetaan jo paljastettu toimintamalli, mitä kommunistisessa järjestyksessä epämiellyttäväksi tunnistettiin – läntisen ajatusmaailman näkökulmasta. Onko Sofi kirjoineen paineenpurkureikä, jossa sivistyneesti saamme töljäistä itäistä vallanperimystä ja putinismia – jonka elinikää kukaan ei tällä hetkellä tiedä.


Putinismin pelko tai panettelu ei ole edes viisauden alkua,

koska meille suomalaisille, ei liittoutumattomana, edes kuulu vieraan turha arvostelu. Me emme puutu muiden sisäisiin asioihin, elleivät ne kosketa meitä valtiona tai kansalaisina. Meillä ei ole syytä kaivella; meillä sen sijaan on syytä keskittyä olemaan puolueettomia kauppamiehiä, jotka tarjoavat parasta suomalaista osaamista maailmalle kunnollisella luottamuksella sekä takuutoimitusvarmuudella laadusta, josta voisimme olla ylpeitä.

Kaupallisuuden maailmaan ei kuulu oman itsetunnon pönkitys toisen ”harha-askelista” - olemmehan mekin itse ottaneet useita harhaan vieneitä hyppyjä … joiden henkisistä päätöksistä on kärsinyt koko kansakuntaruumis.


...
Annamme arvon sananvapaudelle ja mielipiteen ilmaisulle,

mutta emme arvosta sellaista menettelyä, jossa nähdään vain omien lasiemme lävitse meille vierasta ja vastenmielistä ja josta soimaamme katsomatta ensin omia vastenmielisyyksiä, mitä toisen omien värilasiensa lävitse näkevät. Saimme siipeemme juuri tämän seikan vuoksi, kun YK teki päätöksiä turvaneuvoston kiertojäsenyydestä – meitä pidetään ihmisoikeusbesserwissereinä, siis jo tiedetyn omahyväisräksyttäjinä – seuloutuuko Sofin kirjoista juuri tätä samaa filosofiaa?

Voimme olla varmoja, että virolaiseen elämäntapaan on myös juurtunut paljon sellaista venäläisyyttä, joka on suuresti hyödyttänyt itse eestiläisiä. Onko fiktiokirjailija Oksanen ottanut tämän näkökulman huomioon?


...
Viisauden alku on nähdä suuruus ja oman pienuuden suhteellisuus

Se ei tarkoita kumartelua, se ei tarkoita imartelua – se tarkoittaa reaalimaailmaa siten, että suurella ei ole mitään syytä käydä pienempänsä kimppuun. Riittävästi ärsytetty rankaisee – oli syy sitten mikä tahansa. Me Suomessa tiedämme rankaisun, me tiedämme myös oman vahvuutemme – ja se on idän tuntemus, josta meille vielä kirpoaa suurta kaupallista menestystä *], jos vain ymmärrämme olla kauppamiehiä eikä turhuuksiin sekaantuvia kirjailijoita – historiamme jo tunnemme – niin hyvässä kuin pahassa.



...
VIITE
*]
Idän kaupallinen menestys meille nousee Venäjältä ja Kiinasta – nuo kaksi lajissaan maailman suurinta tiivistävät keskinäisiä suhteitaan – Venäjä tarvitsee Kiinasta työvoimaa, pääomia ja markkinoita – Kiina taas Venäjältä raaka-aineita, energiaa, ravintoa ja vettä.

Me suomalaiset olemme Kiinan suosituimmuusasteikolla korkealla (kts. presidentti Sauli Niinistön valtiovierailu Kiinassa 04/2013 **]), – kun nautimme suurta poliittista arvostusta Kiinasta, on se samalla käyntikortti Venäjälle, jonka me tunnemme jo entuudestaan – jopa niin hyvin, että Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen [BOFIT] raportteja, niin Venäjästä 1] kuin Kiinasta 2] seurataan koko EU:ssa. Hyvänä todisteena erityisyydestämme on venäläisten viimeisin siirto perustaa Suomeen ”EU:n tutkimus- ja perehtymislaitos” … 3]

Me olemme kiinalaisille portti EU-Eurooppaan ja Pietarin koemarkkinoille. Meidän vientimme hedelmä on kiinalais-venäläinen kauppapolitiikka – sillä nuo markkinat parhaimmillaan jo yksinään elättävät miltei meidän vientikauppamme (oletamme hyvien kauppasuhteiden jatkuvan Ruotsin ja Saksan kanssa).

Olisiko meidän uudestaan opittava Paasikiven viisaus arkirealismista – pokkuroimatta ketään. Paasikivimäiseen viisauteen ei kuulu puolidokumentoidun romaanikirjallisuuden käyttäminen leimakirveenä arvioimaan liian kapeasta näkökulmasta slaavilaista tapaa elää ja toimia – sen sijaan voimme opiskella tuota ”taiteenlajia” herkeämättä herkkyydellä, jotta tunnistaisimme kaupallisten mahdollisuuksien pienimmätkin nyanssit ja vivahteen – saavuttaaksemme viennillemme uusia menestystarinoita!


...
Lisäviitteet ylläolevasta




Laatukirjallisuutta arvostaen ja naapuria kunnioittaen siten, kuten toivon meitä kunnioitettavan

Ilkka Luoma



...
Sent

Sent: Thursday, April 11, 2013 5:59 PM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - " ... sofi_oksasmaista itäpaineen purkua .. "


OT
Itäpaineenpurkua sofioksasmaisesti



ALUS
BLOG16885 IL
---11042013---

Ei kommentteja: