Meneillään olevissa yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä on lähes jokaisesta maapallon maasta yksityisyrittäjiä tiimeineen mittelemässä paremmuutta aivan terävimmässä päässä. Suomi sai muinoin enemmän mitaleita ja kansamme menestyksen juovutusta, nyt brenikat ja juopuminen on vähäisempää. Helsingin kisoja mainostetaan kautta aikojen tiukimpana dopingseulana.
Mikä panee ihmisen yrittämään? Mikä laittaa ihmisen revähdyksien, nyrjähdyksien ja mielenkin tasapainon uhalla yrittämään kaikkensa saadakseen voiton? Löytyykö analogiaa tästä meidän menestykselle myös liike-elämässä tai renkityössämme toisen palveluksessa?
Huippu-urheilija on taistelija, jolla on tiimi ja horjumaton usko päämäärään. Vain paras on kerrallaan huipulla. Kärjessä on vaikea olla, koska uusia nousijoita on jatkuvasti. Mikä tekee kilpailun niin tarpeelliseksi?
Evoluutio heräsi, kun ensimmäinen solu hoksasi jakaantua. Tämän jälkeen kehitys on kiihtyvää; nykyinen kehitysvauhti tuplaa tiedonmäärän lähes eksponentiaalisesti. Liike- ja työelämässä voiton tavoittelu on yhä enemmän tiedon ja informaation hallintaa henkilö- ja toimintaverkostoja luomalla. Menestystä ei kuitenkaan synny niin urheilussa kuin vaurauden metsästyksessä, mitä liike- ja työelämä pitkälti on, ilman sinnikkyyttä ja päämäärää. Ilman päämäärää emme myöskään saavuta mitään. Urheilijalla on myös unelma, myös liike- ja työelämässä pitää olla tavoiteltu unelma, sillä ilman tulevaisuuden kuvaa meillä ei ole tavoittelemisen arvoista päämäärää.
Evoluutio rakensi tiemme kilpailun uralle. Ihmisen filosofiaevoluutio rakensi demokratian tasapäistämään yhteisöämme siirtämällä mm. menestyksen hedelmiä menestyjiltä vähämmän menestyjille. Meille rakentui myös inhimillisyys nähdä toisen hätä. Demokratia ja inhimillisyys loivat taas vain ihmisille tyypilliset mm. liikakansoituksen ongelmat sekä riittämättömyyden luonnonvaroihin. Demokratia ja inhimillisyys ei kulje käsi kädessä voimakkaan kilpailuvietin ja -talouden kanssa. Eläinkunta (ihmisenkin pitäisi olla osa eläinkuntaa) on rakentunut keskinäiseen harmoniaan ja voimakkaaseen kilpailuviettiin.
Huippu-urheilija on kilpailuvietin voimakkain ilmentymä; vain voittoon pyrkivässä kilpailussa ei ole sijaa kuin yhdelle päämäärälle; se on eteneminen parhaaksi ja siihen pääsee vain systemaattisella harjoituksella ja uskolla itseensä ja kykyihinsä. Pohjana pitää olla sopiva fyysisyys ja henkisyys sekä ulkoisena tekijänä useasti raha ja tiimi. Suomen valtio satsaa uuden urheilupolitiikan mukaan kohdistetusti huippu-urheiluun, koska kansa vaatii "leipää ja sirkushuveja". Demokratisoitunut ja inhimillistynyt penkkiurheilija on Suomessa julma ei-menestyjiä kohtaan; vain voitto ja Maamme-laulu kelpaavat.
Liike- ja työelämässä vain voittajat huomioidaan; menestystarinat saavat palsta- ja julkisuustilaa. Businessvoittaja saa vaikutusmahdollisuuden tehdä lisää rahaa ja kohentaa kulutusvoimaansa. Elon viimeisinä vuosina myös businessvoittaja herää inhimillisyyteen ja huoleen kullekin sopivasta "taivasosuudesta" jakaen yleishyödyllisiin tarkoituksiin varoja tai sitten pönkittääkseen jälkikasvunsa mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Evoluutio loi meille edellytykset kilpailuun tuottamaan perillisiä viemään geenejämme eteenpäin pitäen suvun "kuolemattomana".
Helsingin MM-kisojen päättyessä voisimme laskea, kuinka paljon mitalleja saivat eri tuloluokkiin jaotellut maat, voidaankohan sieltä nähdä jotain tulevaisuuden trendejä vai nähdäänkö siellä orastavaa maailmanlaajuista tasa-arvoisuutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti