Maailmanpoliisi ja rikkain valtio USA kohtasi historiansa yhden suurimmista luonnonkatastrofeistaan. Kuolleiden määrä ilmenee vasta viikkojen päästä. Aineelliset vahingot ylittävät normaalit vakuutusyhtiöiden korvauskyvyt. Yhdysvaltain liittovaltio on nyt todellisen koetuksen edessä; George W. Bush on toisen kerran elämänsä tehtävässä. Irak näyttää nyt kaukaiselta, vaikkakin sen kuluilla hoidettaisiin erinomaisesti pyörremyrskyn vahingot materiaalisella puolella. Nyt syyllisinä tapahtumiin eivät ole terroristit, vaan monien tiedemiehien epäilys ihmisen oman toiminnan projisoitumisesta luontoon voi olla tapahtumien yhtenä keskipisteenä.
USA:ssa liittovaltio tulee apuun laajoissa katastrofeissa; nyt tapahtunut ylittää mm. Louisianan osavaltion omat kyvyt, lisäksi onnettomuusalueella on kolme muuta osavaltiota. Yhdysvallat auttoi runsaasti Tsunami katastrofissa tämän vuoden alussa. Olemme aikaisemminkin nähneet amerikkalaisten auttamishalua jo vuisikymmenien ajan; mm. II-maailmansota ja erityisesti sodan loppupuoli jolloin USA vieraalla maalla uhrasi omia miehiään kymmenin tuhansin vapauttaessaan mm. Ranskaa.
USA on saanut paljon kielteistä julkisuutta toimistaan mm. Irakissa. Tämä ei aikaansaa auttamattomuutta; nyt on koko muun maailman vuoro ajatella ja toimia, sillä voimakkainkin tarvitsee niin konkreettista kuin osallistuvaa apua hädässään. Epäilemättä USA pystyy hoitamaan itsekkin jälkityöt ja uudelleen rakentamisen. Poliittisesti ja inhimillisesti on nyt aika ryhtyä yhteisrintamaan inhimillisen hädän hetkellä. nyt osallistumalla ja tarjoamalla apuaan synnytetään uusdia mahdollisuuksia globaalisti nähdä asioita aivan uudessa valossa.
Maapallo on yhteinen luonnonvara jota ei liiaksi ja rajattomien pääominen ehdoin ryöstää. Vastuu pallostamme on kaikilla. Kulutus, raaka-aineiden hyödyntäminen, jätteiden uudelleenkäsittely, energiariittävyys sekä syntyvyys ovat yhteinen ongelma, jossa vain kokonaisuuden näkeminen vie tasapainoisempaan olotilaan rasittamatta maapalloa yli sen kestokyvyn. Kulutuksellamme on rajansa loputon talouskasvu on onneton hokema; se tulisi korvata tasapainosuhdeajattelulla, jossa myös kulutuksen säätely on sijallansa. Kierrätyslogistiikka, maailman tavaravirrat, energian säästöprojektit sekä syntyvyys ja ihmisten liikuttelu paikasta toiseen voisivat kokea myös alittavia lukuja eikä sokeiden talousmiesten ja heidän perässähiihtäjäpoliitikkojen loputonta hokemaa loputtomasta kasvusta ja lisääntyvästä tuotannosta.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti