YK - yhtenäisyys syntyy sitten kun on havaittavissa vastavoima
YK on maailmanlaajuinen koalitio maista, joilla on vain omia maa tai maaryhmä kohtaisia intressejä. YK:lla järjestönä ei ole vastavoimaa, joka yhdistäisi ponnistukset tuottamaan maailmanlaajuista kaikkia koskevaa hyötyä ja etuutta. Ihminen eri edunvalvonnoissaan on aina pohjannut päämäärät jonkun tai joidenkin vastavoimaksi. Vastakkainasettelu on arkipäivää koko elämässämme, kuin myös sallituissa mittelöissä, esim. eri urheilulajeissa.
YK - perustettiin II-maailmansodan jälkimainingeissa, kun yli rajojen ulottuva konsensus ja sotaväsymys painoi ajatukset julistukseen: "ei enään koskaan". Samaan aikaan kylläkin kyti jo Euroopaa jakavan rautaesiripun alkusiemenet. Jälleen oli valmiina vastakkainasettelu, joka aikaansai mm. tunnetut jälkilaineet Neuvostoliiton hajoamisena ja länsimaalaisen kulutusorientoituneen yhteiskunnan voimallisena esiinmarssina.
YK on kaunis ajatuksen helmi, jonka päämäärät ovat ylevät; rauhaa, tasa-arvoa sekä ruokaa ja hyvinvointia kaikille sotkematta luontoamme liiaksi. Nämä yhteishyvälliset tavoitteet eivät täyty, jollei ole yhteistä mieltä ja tulontasauksen halua. Yhteinen mieli ja päämäärähakuisuus syntyvät ulkoisen ryhmästä tai joukosta poikkeavan uhan tai pelon konkretisoitumana. Ihminen ja ihmisryhmät ovat rakentuneet torjumaan ulkoista ryhmästä riippumatonta uhkaa tai pelkoa. Reviiriys on suora jatke puolustusmekanismille, jonka rakenteet syntyvät yhteenkuuluvuudesta ja uhan torjunnasta.
YK:lla ei ole yhteistä ulkoista uhkaa motivoimassa jäsenvaltioita tunnistamaan kaikkia koskevia yhteisiä uhka- ja pelkotekijöitä. Ihminen ei vielä riittävästi tunnista oman kulutuksen ja muokkauksen aikaansaamaa uhkatekijää; saastumista, ihmiskasautumista, ilmastomuutosta ja esim. koko ajan kasvavaa eri väestöryhmien eriarvoistumista niin uskonnoissa kuin sosiaali- ja eri tuloryhmissä.
Siinä vaiheessa kun eri maat oikeasti havaitsevat ulkoiset itseaiheutetut uhat, syntyy yhteistä henkeä YK kaltaisille yhteenliittymille torjumaan ja korjaamaan jo syntyneitä sekä syntymässä olevia suurongelmia, joissa sikiää katastrofin ainekset itse ihmisille ja luonnolle.
YK:n jäsenvaltiot eivät voi jäädä odottamaan ulkoista uhkaa avaruudesta, samalla tuhoten omaa ympäristöään liiallisella kulutuksella ja saastuttamisella, kuin myös hitaasti, mutta vääjäämättömästi etenevältä luonnon kiertokulun ihmiskeskeiseltä muuntamiselta. Meidän on tunnistettava omat toimenpiteemme ulkoiseksi uhaksi luonnolliselle evoluutiolle ja maailman jatkumolle. Ilman muutoksia nyt havaitsematon ulkoinen uhka vie voiton vastakkainasettelussa itse ihmistä kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti