2005 - 09 - 02
Vakuutus perustuu hallittuun riskiin ja riittävään vakuutusmaksutuloon
Ilmasto muuttuu joko ihmisen ja/tai luonnon toimesta. Jo muinaiset foinikialaiset keksivät tasata riskiä kaikille merenkulkijoille alusten uppoamisten varalta. Jokainen maksoi kohtuullisen summan, jotta ne muutamat haverit saatiin korvatuiksi. Vain yksi maailmanlaajuinen katastrofi voi sorruttaa koko vakuutussysteemin. Luonolla on oma kiertokulukunsa ja niihin valitettavasti sisältyy hyvinkin rajuja ilmiöitä. Nykyisin vielä itse edesautamme luonnonkatastrofien syntyä.
Valtioiden veronkeruu ja palautus kansalaisille on myös "vakuutusjärjestelmä", jossa yritetään tasata tuloja ja antaa heikoimmillekkin mahdollisuutensa. Varsinkin sairaanhoitotoimi on "vakuutus", sillä jotkin leikkaukset ja operaatiot ovat niin kalliita, että yksi ihminen ei niitä eläissään maksaisi omin voimin. Yhteiskunta auttaa ja "vakuuttaa", mutta kuinka he, jotka ehdoin tahdoin ottavat riskejä (esim. ylensyönti) joutuakseen yhteiskunnan maksamiin sairaalatoimiin? Mikä tuolloin pitäisi olla "vakuutusmaksu"?
Luonnonilmiöiden aiheuttamiin vahinkoihin saadaan vakuutuksia. Ilmaston muuttuessa luonnon ihmisille järjestämät vahingot saattavat vakuutusyhtiöt totuuden eteen, jossa vakuutustulo ei enää riitä. Mikäli ihmisen oma toimeliaisuus on vaikuttanut luonnonoloihin näin syvästi, olemme saamassa luonnon vastaiskua toimillemme. "Vakuuttamisellamme", siis riskien jakamisella ja yhteiskunnan tulontasauksella olemme siinneet nykyisiin muulle luonnolle kestämättömiin mittoihin ja nyt "sotkeutumisemme" liiaksi luonnonkiertoon tuottaa vastareaktion toimillemme.
Vakuutusjärjestelmä on ihmisen kehittämä riskejä tasaava järjestelmä, joka toimii ainoastaan vahinkojen pysyessä alempina kuin vakuutustulo ja toiminnalliset vakuutusyhtiön menot. Eläinkunta, mihin myös ihmiset kuuluvat ei järjestele tasaavaa riskien kantoa, vaan jokainen yksilö hoitaa oman "vakuutuksensa" mahdollisimman tehokkaana valppautena ja varuillaan olona. Eläinkunnassa pentujen kasvatus on lyhyt, mutta historillisen tehokas alitajuntainen järjestelmä, jossa "koulutukseen" kuuluvat vain oleelliset: ruoan hankinta ja lisääntyminen sekä vihollisen välttäminen. Luonnonjärjestelmät eivät tarvitse vakuutuksia, sillä niiden perusmotiivi on mahdollisimman täydellinen sopeutuminen luonnonkiertoon, jossa ulkoinen ja äkillinen vahingottava tapahtuma vain tulee ja suorittaa harvennuksen tai jopa sukupuuttoon menehtymisen.
Ihminen on omistushalussaan ja vallanhimossaan "rakastunut" kaikkeen itseään muistuttavaan ja rikkonut luonnonjärjestelmää niin kauan, että omistukset suojaava vakuutusjärjestelmä ei tule pysymään perässä, vaan kaatuu mahdottomuuteensa, koska kaikkia vakuutettuja esineitä ja henkiä ei voida rahalla korvata. Meidän on ajan saatossa hyväksyttävä luonnonjärjestys ja sen mukanaan tuoma harmonian palautus synkronoimalla kasvu-, ihmis- ja eläinkunnan keskinäissuhteet tasaisemmiksi. Ihminen ei voi varjella itsekkäästi omaansa muiden kustannuksella; luonto vastaa ilman kostoa, luonto ei ajattele, eikä politisoi. Luonto vain toimii ja lopulta saattaa vain molekyylit ja atomit ikuiseen kiertoon olematta kenenkään omaisuutta. Mikä on ihmisen riittävä vakuutusmaksu luonnolle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti