Kuvassa kesäkuulta 2005 Niina koira, synt. 5.heinäkuuta 1997; narttu ja leikattu; ... voi hyvin edelleen :)Uutisointiin on ponnahtanut juttu eläinrääkkäyksestä, jossa ilmeisesti on ollut annos ritualisointia ja mystisiä menoja koiran kurkkua sahatessa. Eläinlääkäri käytti 70 senttiä lankaa kuroessaan kurkkua kiinni. Viaton koiraparka lopetettiin huomattaessa elon mahdottomuuden. Minkälainen eläin on se ihminen, joka rohkeudessaan uskaltaa viiltää hännän heiluttajan kurkun auki henkisen voimansaannin toivossaan?
Vuosisatoja ja -tuhansia sitten ihmiset ovat rituaalioperaatioissaan lahdanneet eläimiä, neitsyitä ja lapsia. Päämääränä oli tuolloin saada parempi sato tai tulvan nousemaan pelloille oikeaan ajankohtaan. Myös vesisateen eteen on käytetty uhrauksina yksilöitä koko yhteisön "eduksi". Tänä päivänä johdannossa kuvattu toiminta on eläinrääkkäystä ja julmaa raukkamaisuutta puhdasta syyttömyyttä kohtaan. Mikä laittaa luomakunnan "korkeimman maanpäällisen kruunun" toimimaan näin? Haetaanko siinä ylivertaisuutta ja oman henkisen voiman todistetta?
Mielipidepalstoja kirvoittaa keskustelu susista ja Brysselin näkemyksestä, että susia on Suomessa liian vähän ja niitä lahdataan liiaksi kantaan nähden. Susi on yksi luontokappale kuten koirakin ja me ihmiset. Ihmiset, jotka lahtasivat kesyn koiran, eivät olleet nälkäisiä tai heidän "reviiriään" kyseinen karvaturri ei ollut uhkaamassa. Susi tarvitsee reviirin, kuten me ihmisetkin. Susi tarvitsee ruokaa, kuten edelleen me ihmiset ja koiratkin. Koiria on noin 1.000 kertaa enemmän kuin susia.
Koira on ihmisen uskollinen ja alistettu kumppani, joka on tottunut osaansa. Koira on omaksunut saman reviirin kuin isäntänsä. Koira ja ihminen ovat kamuja keskenään. Susi on myös laumaeläin, joka puolustaa ryhmänsä reviiriä hoitaen mm. esimerkillisesti poikasensa ja osoittaen uskomattoman inhimillistä laumakäyttäytymistä. Susi ei ole julma.
Koira, joka on tottunut ihmiseen vuosituhansien saatossa ei voi saada surullisempaa huutavan väärää kohtaloa kuin ihmisen puukosta, joka viiltää veret pihalle koiran koettaessa elämänvoimansa turvin säilyä hengissä osoittaen vahvaa säilymisen viettiä kurkku auki revittynä. Koira ei ole julma (jotkut ihmisten rodunjalostuskokeilut tietyillä koiraroduilla ovat arveluttavia).
Susia vihataan, koska susi tarvitsee ruokansa ja saattaa syödä mustin tai kilin, ehkä poron vasan jopa täysikasvuisenkin. Sudella ei ole riittitarvetta veriseen työhänsä, sen tarve on sama kuin meillä: syö elääksesi. Kesy koira ei osannut pelätä puukkoa, vaan todennäköisesti kieli lipoen haisteli uusia tuttavuuksia, ehkä hiukan varautuneena, muttei odottaen, että puukosta tulee.
Ihminen jättäköön sairaudessaan riittihullaantuneena viattomat eläimet rauhaan; mikäli silpomisviettiä esiintyy, niin voi kokeilla omaa kättä tai jalkaansa. Samoin ihmiset voisivat jättää sudet rauhaan; kaikilla eläinlajeilla on oikeus kokonsa mukaisiin reviireihin ja Suomen noin 200 sutta ei ole paljon meidän 5,3 miljoonan lukumääräämme nähden. Susi ei ole tiettävästi syönyt ihmisiä sitten pimeän ja mielikuvitusrikkaan keskiajan. Koiran lahtaajat linnaan kuten suden salakaatajatkin. Ihminen osaa olla julma.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti