Tämä on vastine Näkökulma keskustelupalstalle tuotuun kysymykseen yksityisomistuksesta
[ ... kysymys on nykykaltaisen länsimaisen markkinatalouden yksi perustekijöistä, siis yksityisomistaminen. Pitkällä jänteellä filosofisesti ottaen omistusta ei ole olemassakaan, vaan kaikki on "lainaa" luovutettavaksi myöhemmin kiertoon, toisen hallintaan ja muuntumiseen (ja tämä niin taloudellisena kuin materiaalisena funktiona) ... ]
Taloudellisesti omistaminen on "varmuusvarasto", siis taseen toinen ("se parempi") puoli. Omistus antaa mahdollisuuden ottaa etukäteen osto- eli kulutusvoimaa luodakseen kysyntätekijän kautta työtilaisuuksia kansantalouden raha- ja tavaravirtaketjuihin.
Eläinkunnallinen tase ja tulos
Eläinkunta, joka on maata asuttanut miljoonia vuosia, ei "harrasta" niin alkeellista itsekkyyttä kuin omistaminen. Eläinkunta yksilöinä "omistaa" ainoastaan kyvyn elää, hakea ruokaa, jatkaa sukua ja puolustaa reviiriään.
Eläinkunnalla ei ole materiaalisia "taseita" myöhempien yllätysten varalle, kuin ainoastaan taito ja kyky vastata useimpiin kohtaamisiin välittömästi, ennusteellisuutta ei ole (no, kyllähän nuo oravat jemmaa pähkinöitä talven varalle :)
Siis ehkä tärkein omistusmuoto yksityisyydessä on omistaa kyky jatkaa sukua,
... siis uroksella siittiöt ja naaraalla munasolut sekä omistaa taito saattaa siittiöt munasolun kalvolle. Toinen tärkeä "omistus" on markkinointitaito löytää paras mahdollinen suvunjatkamiskumppani (ehkä länsimaalainen markkinatalous, kulutusorientoitunut yhteiskuntamalli, on eräs sivuhaara jatkumona tästä miljoonia vuosia vanhasta taidosta).
Eläinkunta on virittänyt tämän markkinointi- ja mainostaitonsa huippuunsa,
.. koska on useita eliölajeja, joilla ei ole ihmissilmin havaittavia "virheitä" kehitysketjussaan (siis evoluutio on lähestymässä muunnollista muuttumattomuuden ääripäätä, tosin ihmiskunnan aiheuttamat muutokset ovat vääjäämättä muuttamassa myös eläinkunnan kehitysketjuja; saasteet yms.).
Eläinkunnan "omistus" kuten myös "tuloerot" rajoittuvat ainoastaan kykyyn hankkia ruokaa, selvitä reviiritaistelusta ja jatkaa sukua. Mutta näinhän on ihmiselläkin. Mekin hankimme ruokamme tavallamme (tai toiset maksaa sen). Me puolustamme reviirimme (tai toiset tekevät sen toisen puolesta).
Me myös jatkamme sukuamme, tässä onkin ainut samankaltaisuus eläinkuntaan; suvunjatkantaa ei voi toinen tehdä toisen puolesta (tai voi tämänkin, mutta omien geenien vaikutus jää saavuttamatta, lainakohtu ei ole sama asia, kuin ei myöskään koeputki).
Turvayhteiskuntamme, on sekin matkittu eläinkunnan reviiripuolustuksesta ja laumavietistä
Turvayhteiskuntamme, joka edellyttää tulontasausta ja "inhimillistä" politiikkaa ja yhteiskuntamallia, huolehtii puolustuksesta ja tarvittaessa osalle ruoan hankinnan kollektiivisesti, on pakotettu tulontasaukseen ja myös omistuksen kontrollointiin.
Kumpi hyvä; ihmisen tapa toimia vai eläinkunnan esimerkit "alkeellisemmasta" tavasta suorittaa sama lopputulema kuin ihminenkin, jossa ei ole omistusta eikä tuloeroja rinnasteisella tavalla meihin nähden?
Ilkka Luoma
.
[ ... kysymys on nykykaltaisen länsimaisen markkinatalouden yksi perustekijöistä, siis yksityisomistaminen. Pitkällä jänteellä filosofisesti ottaen omistusta ei ole olemassakaan, vaan kaikki on "lainaa" luovutettavaksi myöhemmin kiertoon, toisen hallintaan ja muuntumiseen (ja tämä niin taloudellisena kuin materiaalisena funktiona) ... ]
Taloudellisesti omistaminen on "varmuusvarasto", siis taseen toinen ("se parempi") puoli. Omistus antaa mahdollisuuden ottaa etukäteen osto- eli kulutusvoimaa luodakseen kysyntätekijän kautta työtilaisuuksia kansantalouden raha- ja tavaravirtaketjuihin.
Eläinkunnallinen tase ja tulos
Eläinkunta, joka on maata asuttanut miljoonia vuosia, ei "harrasta" niin alkeellista itsekkyyttä kuin omistaminen. Eläinkunta yksilöinä "omistaa" ainoastaan kyvyn elää, hakea ruokaa, jatkaa sukua ja puolustaa reviiriään.
Eläinkunnalla ei ole materiaalisia "taseita" myöhempien yllätysten varalle, kuin ainoastaan taito ja kyky vastata useimpiin kohtaamisiin välittömästi, ennusteellisuutta ei ole (no, kyllähän nuo oravat jemmaa pähkinöitä talven varalle :)
Siis ehkä tärkein omistusmuoto yksityisyydessä on omistaa kyky jatkaa sukua,
... siis uroksella siittiöt ja naaraalla munasolut sekä omistaa taito saattaa siittiöt munasolun kalvolle. Toinen tärkeä "omistus" on markkinointitaito löytää paras mahdollinen suvunjatkamiskumppani (ehkä länsimaalainen markkinatalous, kulutusorientoitunut yhteiskuntamalli, on eräs sivuhaara jatkumona tästä miljoonia vuosia vanhasta taidosta).
Eläinkunta on virittänyt tämän markkinointi- ja mainostaitonsa huippuunsa,
.. koska on useita eliölajeja, joilla ei ole ihmissilmin havaittavia "virheitä" kehitysketjussaan (siis evoluutio on lähestymässä muunnollista muuttumattomuuden ääripäätä, tosin ihmiskunnan aiheuttamat muutokset ovat vääjäämättä muuttamassa myös eläinkunnan kehitysketjuja; saasteet yms.).
Eläinkunnan "omistus" kuten myös "tuloerot" rajoittuvat ainoastaan kykyyn hankkia ruokaa, selvitä reviiritaistelusta ja jatkaa sukua. Mutta näinhän on ihmiselläkin. Mekin hankimme ruokamme tavallamme (tai toiset maksaa sen). Me puolustamme reviirimme (tai toiset tekevät sen toisen puolesta).
Me myös jatkamme sukuamme, tässä onkin ainut samankaltaisuus eläinkuntaan; suvunjatkantaa ei voi toinen tehdä toisen puolesta (tai voi tämänkin, mutta omien geenien vaikutus jää saavuttamatta, lainakohtu ei ole sama asia, kuin ei myöskään koeputki).
Turvayhteiskuntamme, on sekin matkittu eläinkunnan reviiripuolustuksesta ja laumavietistä
Turvayhteiskuntamme, joka edellyttää tulontasausta ja "inhimillistä" politiikkaa ja yhteiskuntamallia, huolehtii puolustuksesta ja tarvittaessa osalle ruoan hankinnan kollektiivisesti, on pakotettu tulontasaukseen ja myös omistuksen kontrollointiin.
Kumpi hyvä; ihmisen tapa toimia vai eläinkunnan esimerkit "alkeellisemmasta" tavasta suorittaa sama lopputulema kuin ihminenkin, jossa ei ole omistusta eikä tuloeroja rinnasteisella tavalla meihin nähden?
Ilkka Luoma
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti