keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Emme hae enään työtä, vaan etsimme tarpeita, jotka täytämme

[ ... Alkanut presidentinvaalikampanja tuo työn merkityksen kaikkien pääohjelmaksi. On mielenkiintoista, että lähestyvät vaalit kirvoittavat huolenpitoa työn kansalaisoikeudesta ja -velvollisuudesta. Työmentaliteetti on muuttunut pätkä- ja määräaikaisiksi työtehtäviksi. 

Pätkätyö antaa mahdollisuuden omaehtoiseen itsensä kehittämiseen ollakseen kilpailukykyisempi oman henkilökohtaisen ajan myymisessä työnantajien tarpeisiin ... ]


Tulevaisuudessa emme enää hae työtä, 


 ... vaan etsimme omalle osaamisellemme sopivinta ostajaa, jonka vakuutamme ottamaan meidät työhön vetoamalla omaan juuri siihen ongelmaan tai tavoitteseen sopivaan osaamiseen ja ratkaisijaan. Aiemmin normaalina pidetty ns. toistaiseksi työ muuntuu projekteiksi, jotka tuovat haastesisältöä elämäämme. 

Työrupeamat ovat itsellisiä tavoiteprojekteja, joihin voimme joutua erikoistumaan kuitenkaan unohtamatta yleisosaamista, koska työyhteisö muuntuu projektien myötä.


Elämämme voi muuttua jatkuvaksi opiskeluksi ja työksi soveltaen dynaamista osaamistamme; 


 ... meille syntyy jatkuvan muuntumisen työhistoria ja CV-karriäärimme joustaa hyväksymään vaihtelevan tulotason, jolloin myös verotuksen vaatimukset tasaavana elementtinä haasteellistuvat. Työnteon vastuu ja velvollisuus yhteiskunnallisesti hyödyllistyy tavastamme hyväksyä dynaamisen palkkauksen, joka tukee kokonaiskilpailukykyämme. 


Ikuisia virkoja ei enää synny, 

 ... vaan hyväksymme jatkuvan itsensä kehittämismallin myötä koko elämän läpi jatkuvan koulutuksen. Kotiäiti- ja koti-isäroolit lisääntyvät lapsiemme eduksi vanhemman ollessa enemmän vuorovaikutuksessa jälkikasvumme kanssa.

Työvoimapulan [!] iskiessä maahamme jo lähivuosina, tulee markkinoille imua uusista työntekijöistä, jolloin joudumme hyväksymään uudet kulttuurit ja toimintatavat. Tätä ennen on oltava valmiina markkinat haistava koulutusjärjestelmä; sitä koulutetaan, mitä tarvitaan ja ihminen ei ole periaatteessa koskaan valmis, vaan jatkuvassa koulutusputkessa pätkä- ja määräaikaistyötehtävien lomassa.



Työnteko on hetki ja elämänosa, 


 .... josta ammennetaan hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden tunne. Individualistina länsimaalainen suomalainen näkee uudesti syntyneenä jatkuvan itsensä kehittämisen saaden siitä onnistumisen ja päämäärän toteutumisen riemua. 

Paluu koulunpenkille aika-ajoin kasvattaa omanarvon tunnetta ammattiosaamisen kasvamisesta sekä yhteenkuuluvuudesta ryhmiin, joihin jokainen meistä tulee projisoitumaan kykyjensä ja tavoitteidensa mukaisesti. 

Muuntuva työ ja jatkuva koulutus ovat meidän ylpeys ja mahdollisuus olemassa olevaan maailmanlaajuiseen työn uudelleen jakotaisteluun kapenevasta työn ja tekemisen elintilasta.


Ilkka Luoma


PS. Kappalejaottelu tehty 8. lokakuuta 2015 -eli kymmenen vuotta kirjoituksen laatimisesta. 

Ei kommentteja: