Kertomus häistä Pohojanmaalta Isokyrööstä heinäkuun ensimmäiseltä päivältä 2006, espoolaisen ja morsiammen serkun silmin.
+++If you want to see pictures from Summer wedding 1th July 2006, You can click the title+++
Kirjoittava vieras saapui Espoosta, ajo oli jo alkanut kuumana lauantai aamuna klo 8:00. Tämä häävierasseurue matkasi kolonnana henkilöautolla ja moottoripyörällä. Matkaa oli tietokonekartan mukaan tarkasti noin 402 km. Kutsuttuna häihin oli serkku + avec ja serkun lapset. Mainittakoon, että serkku (siis kirjoittaja) on tämän sukuhaarapuoliskon vanhin.
Näitä häitä suosivat ilmojen herrat, järjestäjät olivat hyvissä ajoin taivaskanavat virittäneet kuntoon ja aurinko suosi vierasjoukkoa jopa helteeseen saakka. Vieraita alkoi kertyä huomattavasti Isokyröön vanhalle kirkolle, jonka kerrotaan täyttäneen peräti 700 vuotta, vuonna 2004.
Seremoniat, helteestä huolimatta, viileässä kirkossa alkoivat pohojalaaseen tapaan täsmällisesti kello 13:56, kuten oli kutsussa kehuttu, mutta 4 minuuttia aikaisemmin :) Kirkkoon mahtuivat häävieraat mainiosti ja sopu säilyi erinomaisesti pohojalaasten kipakasta luonteesta huolimatta :-)
Isä talutti tyttärensä (kaksosista toinen) uudelle tulevalle aviopuolisolle ja kirkon keskilattialla tapahtui luovutus hyvässä järjestyksessä, hääkansan seistessä todistamassa tapahtunutta.
Paikkakunnan kirkkoherra siunasi tämän parin elämän huippuhetken alkaneeksi ja he saivat toisensa. Morsian oli nätti ja siro ja miehestähän ei pohojanmaalla mitään sen kummempaa sanota, hyvin oli pukeutunut ja hiukset oli siististi kammatut. Pari käveli käsikädessä vanhasta paljon elämää nähneestä kirkosta aurinkoiseen ulkoilmaan ilman riisisadetta (paikalliset maanviljelijät, jotka eivät EU:sta niin paljoa välitä, leukailivat Brysselin kieltäneen lintujen ulkoruokinnan lenssun pelossa; näin ei sitten riisejä heitelty).
Uutta vastavihittyä paria odotti seremoniallisesti hääauto, joka oli kaksosista toisen entisöimä, miltei Ferrarin punainen Fiat 850 Coupe, tosi harvinainen ja hellällä kädellä entisöity. Kaksoisveli toimi kuljettajana ja Jumalan tarkan silmän alla vihitty pari sujahti autoon kuin kinnas kätehen.
Ajomatka juhlapaikalle oli lyhyt, muutama kilometri ja uskokaa tai älkää, niin se oli saaressa (Pukkilansaari), vaikkei koko pitäjässä ole kunnon järveä (ilkikurisella huumorilla, kun kirjoittaja on syntyjään järvisuomesta :-), saari oli joessa, joka aika ajoin tulvii yli äyräiden nostellen taloja ja täyttäen kellareita. Nyt matka kohti saarta sujui ongelmitta lossilla, johon pakkautui noin 50 kerralla. Sähkömoottori teki työnsä ja siirsi muutamalla siirrolla koko hääyleisön paikalliselle tanssilavalle, jossa väkevänä huokui vuosikymmenien pohojalaanen lavatanssikulttuuri.
Alussa oli tietenkin ne pakolliset kättelyt niin morsiamen - kuin sulhasen puolen vanhempien kanssa. Kättelykierros sujui, vaikkei kaikki toisiaan tunteneetkaan. Lahjoja keräiltiin nurkkapöytään ja hääkansa ryhtyi notkuvien pöytien ääreen syömään erinomaisesti tehtyä kotiruokaa; salaatit olivat ensiluokkaiset ja monipuoliset. Paahtopaisti oli oikeasti mahtavaa ja mureaa. Kiitos kokeille suuresti!
Leikkejä, ravatin leikkuuta kuin kysymysvisailuja harjoitettiin kiitettävästi ja yleisöllä oli hauskaa ja tuntemattomallekin tuli hääpäri nuoruuskolttosineen tutuksi, siksi tarkkaa tilannepolemisointia käytiin mm. hääparin vanhempien kanssa, jolloin "valheesta" ravatti lyheni. Ei tainnut jäädä kummallekkaan kuin tynkä kaulaha. Kukahan fiksu ja nokkela lähettäisi iseille uudet kaularoikottimet?
Spiikkaus, siis juonto oli jouhevaa ja pelotonta, selvää esiintyjäkaartia, eikun mukaan "Haluan miljonääriksi" tai muuhun visailuun, jossa saa paistetta ja taloudellista ostovoimaa :-), vaikkapa uuren auton ostohon. Juonto on tälläisissä suurissa yleisötapahtumissa hyvin tärkeä elementti ja siitä suoriuduttiin mallikelpoisesti; olisi äidinkielen opettaja ollut oppilaistaan ylpeä!
Hääpari istui arvolleen sopivassa paikassa; kaikkien ihailtavana estraadin edessä, lähellä tanssilattiaa ja kakkua. Illan kuvauksellisinta kohdettä ei tarvitse arvailla. Nuoret ovat kauniita ja rohkeita, ja kun Pohjanmaalla poika ei ole kaunis, niin sanotaan ainoastaan rohkea ja komiaoloone.
Morsiankin tai vihitty aviopuoliso tuli sitten myös tapojen mukaisesti ryöstettyä, mutta paluu oli takuuvarma ja homma jatkui iloisissa merkeissä. Hääväki oli ilmiselvästi tyytyväistä; ruokaa ja juomaa oli riittävästi ja se oli hyvää. Vaaleanpunainen viini (rose) oli sopivaa ja se nousi todistettavasti myös kirjoittajankin päähän, ...kun piroos ei lasketa ei renkään niin tarkasti, niin todetaha vaan, että noin 14 lasillista sitä meni.
Kuningas jalkapallokaan ei saanut olla rauhassa, ...ikäänkuin shokiksi eräille, Brasilia putosi, kun Ranska nujersi ehdottoman MM-ennakkosuosikin. Pelia katsoi muutama henki aina silloin tällöin, vallankin kun boolisankkoo tupsahti välittömään läheisyyteen, sitä oli kuulemma 30 litraa! Asiantuntijaraati maistoi sitä, ja sopivan vahvaksi sen luokitteli.
Häävalssit ja tanssit pyörähdeltiin ja kakku leikattiin, se meni hallitusti ja polkaisu tuntui tapahtuvan täysin yhtäaikaa! Kakku oli kohorallansa ja se meni hyvin kaupaksi, samalla kun ihmiset kirjoittivat vieraslakanaan tervehdyksensä ja nimensä (hyvä idea tuo vieraskirjalakana).
Loppuyön karkelot jäivät näkemättä, kun kuski kutsui autoon ja matka Soiniin yöpymään alkoi. Kesäinen hääyö oli varmaan ikimuistoinen, koska sää suosi erinomaisesti ja lämmintä riitti. Vieraat varmaan viihtyivät osa pitkäänkin tai aikaiseen aamuun.
Seuraavana päivänä pöydät ja tuolit + muut romppeet piti olla poistetut 12 mennessä, siitäkin kuulemma selvittiin ja näin alkoi uuden vihkiparin uusi yhteinen elämäntaival ylä- ja alamäkineen. On turhaa luulotella, että elämä aina hymyilee, joskus se on tulikiveä ja eripuraa, mutta suuri Rakkaus voittaa kaiken! Erinomaista menestystä Tiinalle ja Jussille (Tiina on kirjoittajan serkku isän puolelta).
Ilkka Luoma
Espoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti