Yrittävätkö juutalaiset lopullista ratkaisua?

Kuva HS:  ~ https://www.hs.fi/maailma/art-2000010451950.html - 

HS-otsikointi: 

"Kansain­välinen tuomio­istuin määräsi Israelin pysäyttämään hyökkäyksensä Rafahissa – Tätä se tutkijan mukaan tarkoittaa

Gazan sota|Oikeuden päätös koskee vain Rafahin aluetta. Israel voi edelleen jatkaa sotatoimiaan muualla Gazassa." 

-PVM 24052024!

YLE 1 esitti tiistai-iltana sattuvasti dokumentaarisen elokuvan Lopullinen ratkaisu. Elokuva käsitteli vain yhden jäljelle jääneen dokumentin pohjalta Kolmannen Valtakunnan (Saksa 1933-1945) salaista kokousta Wanseessa. Saksalaiset tuolloin dokumentin mukaisesti pohtivat lopullista ratkaisua saksalaisuutta riipivään ja omatuntoja vieläkin häiritsevään juutalaisten tuhoamiseksi. Israel teloitti lopullisen ratkaisun käytännön vastuuhenkilön Jerusalemissa vuonna 1962. Saksa on pyytänyt jo kansleri Willy Brandtin aikana virallisesti anteeksi isiensä tekoja mm. Israelissa Holocaustin muistomerkillä.

Aihe on äärimmäisen tulenarka, vieläkin. Keskitysleirien muisto elää jälkeläisissä ja vielä niissä muutamissa, jotka sen oikeasti näkivät. Omatuntonsa menettänyt saksalainen sukupolvi on poistunut ja Saksa on vihdoin löytämässä identiteettinsä itsehäpeän jälkeen uudelleen Euroopan ja EU:n talousveturina. Hävinneen ei ole lupa puolustautua, eikä Saksa ole sitä koskaan vaatinutkaan, vaan on osannut pyytää anteeksi kärsineiltä.

Miksi YLE 1 esitti juuri nyt kyseisen elokuvan, kun juutalaiset pommittavat systemaattisesti sanojensa mukaan olemassaoloaan uhkaavia Hizbollahin sissejä, kuin myös Hamasin taistelijoita, jotka kotitekoisin raketein ja ihmispommein varoittamatta iskevät Israelin alueelle. Israel tappaa sissien lisäksi lapsia, naisia ja vanhuksia selitellen, että Hizbollah ja Hamas ovat kätkeytyneet siviilien sekaan. Israelin armeija ei koe itsehillintää, vaan tuhoavat päivästä toiseen itselleen lopullista ratkaisua. Juutalaiset miehittäjinä haluavat selityksensä mukaan sodalla rauhan rajoilleen.

Israelin olisi syytä muistaa, että meneillään oleva totaalinen ylivoimasota yhdistää sen vihollisia aikaansaaden rauhanneuvottelut umpikujaan, siksi suureksi on tapettujen siviilien määrä Palestiinan - ja Libanonin alueilla kasvanut. Väkivalta lietsoo väkivaltaa, eikä mikään ole luvatun maan jumala tuhoamaan naapuriensa viattomien ihmisten henkiä, elämisen mahdollisuuksia ja omaisuutta.

Suomella on nyt EU:n puheenjohtajamaana oiva tilaisuus tuomita silmitön tappaminen ja tuhoaminen, niin juutalaisina, hamaseina, jihadeina kuin hizbollaheina. EU voi yksinkertaisesti laittaa molempien osapuolten kauppatuotteet boikottiin niin kauaksi aikaa kuin "lopullisen ratkaisun" sota päätetään ja istutaan samaan pöytään neuvotteluihin.

Ennakkoluulottomuus voi alkaa presidentti Ahtisaaren tarjoamisesta välittäjäksi. Parempi neuvotella ja löytää yhteinen rauhanomainen rinnakkainelo kuin "lopullinen ratkaisu", jossa kaikuu kolkosti historian hyytävä ja tyly kaiku. Liiaksi ärsytetty ja epätoivoon työnnetty ihminen taistelee itsensä hengiltä vieden vihollisen mukanaan. Väkivalta ei tee lopullista ratkaisua, sen historiakin näytti. Kykeneekö Israel kumppaneineen pyytämään anteeksi Shatilan ja Sabran pakolaisleirien muistomerkillä syyttömästi tapetuilta?

Ilkka Luoma