YLE 1 esitti harvinaisen tasapainoisen henkilödokumentin lauantaiaamuna. Tässä ilman apuvälineitä syvälle liukuva suomalainen kertoi elämästään, tavoitteistaan ja henkisestä rauhasta sekä mielen tyyneydestä. Mieliin jäi toteamus isän hiljaisesta ja puhumattomasta osallistumisesta pojan saavuttaessa Suomen mestaruuden; poika kunnioitti ja ymmärsi isänsä viestin.
Syvyyssukellus, liuku ihmisen alkukotiin, on dokumentin mukaan harmoniaa itsensä, mielenrauhansa ja tavoitteen saavuuttamisen välillä. Happi ja seoksena ilma ovat ihmisen elämän ne ratkaisuminuutit, ilman niitä siirrämme itsemme luonnonkiertoon muutamissa hetkissä, siksi tarpeellista tämä palkeidemme toiminta on. Oppi syvyyden hallinnasta oli oppia hallita tuon välttämättömyyden olemus ja vaikute kehoonsa.
Dokumentissa huomio kiinnittyi erityisesti yksinolon kautta saavutettavaan tasapainoon kehonsa, tavoitteen ja itse suorituksen osalta. Ympäröivistä ihmisistä huolimatta tapahtuman keskipiste on yksin. Saavuttaessaan merkkipoijun syvyyksissä, tiesi saavuttaneensa tavoittelemansa, mutta jäljellä oli vielä paluu. Itse tavoite oli puolitiessä, kuten ihmismielemme, etsiessämme pinnallisen kulutuselämämme joukosta itsensä tuntemista ja sielunsa mielenrauhaa.
Oppi olemaan hengittämättä on myös oppia sulkeutua itseensä riippumattomaksi ympäröivästä maailmasta, vaikka siinä konkreettisesti eläisikin. Ihmisen mieli länsimaalaisessa kulutuksen täyttämässä elontiessä on välivaihetta mielensä ja sisimpänsä tuntemiseen. Terve sielu ei juuri materiaalista tavoitetta tarvitse. Elämänkaaren jatkumossa ja sen rajallisuudessa sisäinen tyytyväisyys antaa tilaa havaita ympäröivyytensä ja muun luonnon, jonka osasia, halusimmepa tai ei, olemme.
Syvyyssukeltaja antoi ajattelemisen aihetta selostuksessaan, kun lopullinen maailmanennätykseen johtava tavoite jäi saavuttamatta. Samaan aikaan löytyi toinen, joka rikkoi suomalaiselle saavuttamattomaksi jääneen syvyysennätyksen. Kilpajuoksullinen tavoite jäi unholaan ja "hävinnyt" tavoitemieli löysi vakaamman ja omalle sopusoinnulle oleellisemman olotilan.
Tuo viimeinen tavoite oli ihmisessä itsessään, löytää sisältä äänen portille, joka johdatti ymmärtämään osallistumista maailman kiertoon harmoniassa itsensä ja ympäröivyytensä kanssa. Mielenrauha ja sisimmyyden hiljaisuus täyttivät mielen. Valiintumaksi saattoi jäädä liuku elämän ja luonnon alkumereen löytäen itsensä osana kokonaisuutta.
Ilkka Luoma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti