torstaina, lokakuuta 24, 2013

Esiteollinen robotisaatio - hanhiparven lento




"Esiteollinen robotisaatio" johtaa maailmanlaajuiseen kaaokseen – maistiaisina olemme jo saaneet maailmanlaajuisen työn uudelleenjaon taistelun 1])

Markkinatalouden kysyntä-tarjontataivas Yhdysvallat tuli tunnetuksi Henry Fordin käyttöönottamasta liukuhihnamenetelmästä, jolla tehtiin enemmän – halvemmalla. Automaatio oli aloittanut kilpajuoksunsa kädentyötä tekevän ihmisen kanssa.
YLE TV1 esiti erinomaisen dokumentaation ”hanhiparven lennosta” 2], jossa yksi johtaa, ja muut seuraavat – kunnes johtaja vaihtuu ja jonosta tulee seuraava; näin maalaili globalisaatiota bangladeshiläinen työväenliikeaktivisti maasta, jossa keskiansio tekstiiliteollisuudessa on noin 40 euroa per kuukausi.
  
Liukuhihna ei auttanut kemijärveläistä Salcomp Oy:tä
Suomi menetti liukuhihnojaan jo kemäjärveläisen lautauslaitevalmistajan Salcomp Oy:n myötä Kiinaan, jossa oli alkanut edesmenneen Kiinan suurenpienen miehen - Deng Xiaoping´in 3] käynnistämänä tien kohti ”rikkauksia”.
Deng´in kehotuksen jälkeen Kiinasta on tullut de facto maailman vaikuttavin talous 4] – joka nyt ulottaa lonkeronsa kaikkialle maailmaan. Kiinan kaupungeissa tienataan noin 300 euroa per kuukausi – maaseudulla runsas 100 euroa per kk.

Kiinalaiset yritykset etsivät jo halvempia tovereita
Kiinalaiset yritykset vievät tehtaidensa liukuhihnoja halvempien toverien maihin, esimerkiksi Kambodzhaan, jossa työläinen tienaa keskimäärin noin 80 euroa kuukaudessa – he ovat loivempia työssään kuin kiinalaiset, koska Kiinassa ”rakastetaan työntekoa” - ilman sitä ei kuuluta yhteiskuntaan. Kiinassa on lisäksi voimakas sukupolvisopimusperiaate – omat vanhemmat tulee ylläpitää, heidän saavuttaessa iän, jolloin työ ei enää luonnistu.

Kiinassa automaatio on välttämättömyys,
jotta tuotanto voitaisiin yksinkertaisissa tehtävissä pitää omassa maassa, samaan aikaan robotiikan tuoma automaatio on hirvitys tavallisille kiinalaisille, sillä se vie työn ihmisen käsiltä ja jaloilta. Eurooppalaiset laatumerkkibrändit vaativat eettisyyttä työoloihin – ja näin ”roskat lakaistaan maton alle” viemällä alihankintaketjua yhä kauemmaksi varsinaisesta valmistajasta – tuttu ilmiö rakentamisen osalta meillä Suomessa.
  
Työttömyys on Kiinan pahin yhteiskunnallinen uhka –
se saattaa tuottaa ”massat kaduille” - ja Kiinan sadat miljoonat työläiset ovat suuri huomisen vaikuttajaryhmä, siksi taajaa on internetin kautta tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen ja tiedottaminen. Tämän vuoksi internettiä valvotaan myös Kiinassa – kuten vapauden tyyssijassa Yhdysvalloissa.

Me Suomessa kärvistelemme yltäkylläisesti kaukoidän tovereihin nähden – 
menetämme työtä liukuhihnatyöläisille, jotka ovat muualla kuin meillä. Nokkelat insinöörit, ajattelematta sosiaalisia ja psyykkisiä seurauksia ehdottavat ja ajavat innokkaasti robotisaatiota maahamme – tämä voisi jättää liukuhihnat omaan maahamme, jolloin tuotanto- ja ansaintaketjusta suurin osa jäisi maahamme. Vain raaka-aine paljolti tuotaisiin ulkoa.

Robotisaatio ei juurikaan työllistä,
[ ~ ]
eikä ole näköpiirissä tilannetta, jossa automaation myötä syntyisi merkittävästi sellaisia työtehtäviä, jotka tukevat ihmiset fyysisyyttä, kun istuminenkin on todettu tappavaksi. Lisäksi tosiasia on se, etteivät kaikki voi olla maistereita, lakimiehiä, suunnittelijoita tai johtajia 5] – olemme kastilaitos, jossa kullekin pitäisi ojentua omia kykyjä vastaava tehtävä, josta vieläpä voisi nauttia ”rakastuneesti” -kiinalaiseen tapaan!
  
Meillä ei kannata tehdä yksinkertaisia töitä,
vaikka osa kansalaisista on orientoitunut näitäkin hommia tekemään – toisaalta siivoamisessa näkyy yhä suuremmin maahanmuuton jälki. Olemmeko tottuneet liian yltätkylläiseen sosiaaliapuun ja viranomaisten inhimillisyyteen.
Eikö työ maistu, ja näin on mukavampaa vaatia kansalaispalkkaa 6], vaikka ei mitään tekisi. Kiinassa, Kambodzhassa eikä Bangladeshissä nähdä edes unta kansalaispalkasta – ei edes sosiaalisesta yhteiskunta-avusta. Nuo mainitut kolme maata ovat osa hanhiparven lentoa. Me luulemme olevamme globalisaationjohtajahanhia.

Henry Fordin mustat liukuhihna-autot levisivät kaikkialle -
autosta oli saatu niin halpa, että siihen ulottui myös kadunmies. Lisääntynyt tuotanto lisäsi hiljalleen palkkavaateita – ostovoima koheni ja kulutus lisääntyi. Yhdysvallat henkisesti taantuvana valtiona on ylivoimaisesti suurin ”maapallorasite” biosfäärillemme – jenkkikulutus per capita on maailman suurinta. Mitä tapahtuu, jos kiinalaiset yltävät samaan – eivätkö he saisi niin tehdä? Entä intialaiset ja afrikkalaiset?

  
...
Työ tekijäänsä kiittää ja työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa –
näin ääneen sanomatta presidentti Urho Kekkonen 7] koki valtionsa tärkeimmän tehtäväalueen. Jouten oleva ihminen on arvaamaton – varsinkin nyt, kun internetin välityksellä populistit 8] lietsovat yhteenkuuluvuutta, yhteistä hyvää, parempia oloja ja sättivät valtakoneistoa saamattomuudesta. Paljon puhetta ja mitättömästi tekoja.
  
On päivän selvää, että robotisaatio lisää työttömyyttä – 
uusia tehtäväalueita ei yksinkertaisesti keksitä automaation kasvun vauhdissa riittävästi lisää. Esiteollinen robotisaatio oli ”yksinkertaisten työvaiheiden” ulkoistus edullisempien toverien maihin. Robotti on vieläkin edullisempi toveri, joka ei edes lakkoile.


...
Meillä on pyrky politiikan huipultakin kasvuhokemaan
Nyt heti enemmän, lisää, halvemmalla ja nopeammin. Emme ole vain laajasti ymmärtäneet, että ”yhä enemmän” merkitsee myös yhä enemmän raaka-aineita, energiaa ja materiamuutoksia, joilla on vääjäämättä vaikutuksensa ympäristöömme, biosfääriin, josta ammennamme koko elämämme 9]. Robotisaatio lisää vapaa-aikaa, mutta samalla ”turhuuden” kulutusta. 

Tänään liian moni istuu väärin 10] näyttöpäätteiden edessä koko päivän – 
kuvaruudulla järjestelemme bittejä välitettäväksi muille, talletettavaksi ”pilvipalveluihin” ja ilmaisemaan pomoille, että teemme jotain. Nyt istuminen on havaittu vievän kuolemaan, lopulta. Istuminen ei ole lihaksistomme parhaaksi – on evolutiivisesti hyvin lyhyt aika, kun juoksimme saaliimme, ruokamme kiinni. Oveluuden myötä hoksasimme ryhmätoiminnan ja lopulta joku oivalsi heittää toista apinaa kivellä päähän.
  
Apinan kivitys johti asevarustelukierteeseen,
joka työllistää tänään valtavasti ihmisiä, varsinkin nokkelia suunnittelijoita, jotta tappaminen olisi entistäkin siistimpää, tarkempaa ja tehokkaampaa. Nyt on oivallettu, että sodatkin voidaan automatisoida ja robotisoida – ylihuomenna katselemme kuvaruuduista kuinka superrobottimme pärjäävät taisteluissa, kuten tänään katsomme väkivaltaista jääkiekkoakin.

Pelitkin opettavat taistelemaan – kohta automaattisesti?
Oljenkorreksemme tarjoutunut peliteollisuuskin opettaa lapsia ja nuoria taistelemaan, kuten muinoiset apinat. Lopulta niin fyysinen kuin psyykkinen sota on päällä ”on-asennossa” jatkuvasti. Olemme kilpailijoita, haluamme voittaa 11] ja vahvat saavuttavat oveluudella, viekkaudella, petoksella ja jopa raukkamaisuudella voittoja, jotta markkinamaterialistinen näyttö- ja vertailutalous 12] ilmentyy parhaiten omaksi markkinoinniksi paremmuudesta … mistä paremmuudesta?


VIITTEET
2] YLE TV1 Ulkolinja – ”Kun teollisuus hylkää Kiinan” ~ http://areena.yle.fi/tv/1924772 - [YLE/Areena]
3] Dengin rikastumisen ttie – Kiina, maailman johtovaltioko? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/03/kiina-maailman-seuraava-johtovaltio.html - [BLOG/il]
5] Kirvesmiehiä tarvitaan ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/07/kirvesmies.html - [BLOG/il]
9] Biosfääri - elinympäristömme elättää meidät! ~http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/elinehtomme-hiili-katoaa-johonkin-emme-tied-minne - [AL/BLOG/il]





Ilkka Luoma



AL – US
BLOGs 24979 | 2468 | 2761 - IL
---23102013---

Sent
doc.: robotisaatio_tyottomyys_23102013.doc – OpenOffice.org Writer


834 | 7261
952 | 9266

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...

.
HS: Pukeudumme nyt niin halpoihin vaatteisiin, ettei sellaisia tulevaisuudessa voi olla, sanoo muoti­professori

~ https://www.hs.fi/talous/art-2000006097072.html -

Ilkka Luoma kommentti 8.5.2019 - 10:15:

Meillä jyllää "enemmän, nopeammin ja useammin" -ilmiö. Tätä markkinatalouden kasvuhokemailmiötä ruokkii halpenevat hinnat. Halvat hinnat taas johtuvat globaalista ilmiöstä, jossa halvemmat toverit ahkerasti tekevät työtä suuremissa erissä. Massatuotanto halvoin kustannuksin tuottaa lisäkauppaa, joka taas aikaansaa tuon "kertakäyttöisyyden ilmiön". Kiina tänä päivänä valmistaa joko omassa maassa ja muualla yli 60 prosenttia maailman vaatteista. Btw. leluissa on sama ilmiö. 1950-luvulla leluja oli muutama - nyt niitä on kymmeniä - per lapsi. Leluvaihtuvuus on suurta, sillä kirpputorit pullistevat myös näistä leluistakin.

Kirpputorit pullistelevat käytettyjä vaatteita ja näin se onkin monien ensisijainen vaihtoehto muuttaa vaatehuoneensa/ -kaappinsa sisältöä - haluamme vaihtelua elämäämme ja lisäksi muodissa on näyttö- ja vertailutalous - meillä vähemmän varakkaillakin. Kierrättyminen on myös ympäristöllinen kysymys ja mitä enemmän kiertää sen vähemmän syntyy painetta massatuotannolle. Nythän HS-juttu jo kertoo monille halpaketjuille muodostuvan suuria myymättömien vaatteiden varastoja, mikä taas tuottaa vbieläkin halvempia vaatteita, aika-ajoin.

Vaatteet ja lelut sisältävät entistä enemmän muovia, koska se on joustava materiaali; edullista, kätevää ja säilyvää sekä tuoden vaatteisiin nyt niin muodikasta istuvuutta. Ei tarvitse katsoa kuin nykyajan naisia, niin tiukat trikoot tai jotain muuta tuovat silmille piukkuutta, jota varmaan burkhien maasta tulevat katsevat ihmeissään - Suomessa linjojen kauneus ei ole kiellettyä ja näin herää varmaan moni mieskunto - ikävin seurauksin.

Vaatteiden määrä on räjähtänyt silmille. Valinnan varaa on - myös pienempi palkkaisille. Tosin kestävyys on huonontunut, sillä liika käyttöaika lyö markkinataloutta korville, josta huudetaan kasvuhokemaa - pitää saada lisää, enemmän ja nopeammassa tahdissa. On siinä dilemmaa meitä elättävälle ympäristöllemme! Ihminen on ainoa eläin, joka pukeutuu - muut tulevat toimeen omillaan.

.