Hymistyksemme
alla muhii kansallinen identiteettikriisi; emme tiedä
yhteenkuuluvasti mitä haluamme. Olemme kahtia jakaantunut
kansakunta, joka seilaa vedenjakajalla. Yhtä lailla vedenjakajalla
kuin Itä-Suomi ja Länsi-Suomi toisistaan – olemme niin idästä
kuin lännestä.
Itä-länsi
-akselista muodostuu väkevän identiteettimme kova ydin – olemme
erilaisia, olemme tarvittaessa vahvoja ja lopulta tiedämme
esimerkiksi kielellisen erityispiirteemme – joka muodostaa
halutessamme rikkaan näkemysmaailman.
Aihe
on ollut pinnalla – toki hämärässä,
mutta
jo vuosien ajan. Kuinka me kirjoitimme aikakaudella, jolloin Kokoomus
oli vielä eduskuntaoppositiossa ja puheenjohtaja Jyrki Katainen
harjoitteli tulevia repliikkejä – kääntääkseen takkinsa, näin
jälkikäteen todettuna moneen kertaan – ”ei oppi ojaan
kaada ja harjoitus tekee mestarin”, mutta kenelle?
…
[2005]
Kansallinen identiteetti hukassako, vai piilossa pomppamme
povitaskussa?
Suomi
puolustautuu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. Koko
perinteellisen EU:uun alueella vallitsee hermostunut väliaika; ei
oikein tiedetä minne mennään. Meidän kaltaisessa demokratiassa
ristikkäinveto estää päämäärähakuisuuden. Kansan yhtenäisyys
on parhaimmillaan kriisissä; tuolloin on pakko luoda yhteinen
tavoite. Nykymallinen hoivayhteiskunta ei ole enään realistinen
päämäärä.
Kansallisesti on kaksi tärkeää ominaisuutta:
identiteetin
mukainen päämäärä ja osallistumisen oikeus sekä velvollisuus
sen toteuttamiseen. Ihmisen tehdessä työtä tietäen
tarpeellisuutensa ja työnteon päämäärän, hälventää se
epätietoisuutta ja antaa tyytyväisyyttä onnistumisien myötä,
havaiten yhteistoiminnan tuovan tulosta niin edustamalleen
yritykselle/yhteisölle kuin itselleenkin.
Suomessa työttömyys ja yksinäisyys jakavat kansaa
Asioista
puhutaan paljon, mutta tekoja näkyy vähemmän. Uuden vuoden
tärkeimmäksi kohteeksi tulevat ihmiset itse ja kyky huolehtia
osallistuvuudesta yhteiskunnan kassan turvaamiseksi. Kansallinen
hyvinvointi perustuu nyt ja huomenna tulonjakoon ja verokertymien
vähetessä kukkaro käy laihaksi.
Kuluttajat uskovat nyt kykyynsä kuluttaa;
ostaa
digiboxeja, littutelkkareita, ulkomaanmatkoja, kesämökin
peruskorjausta ja suurempia autoja. Yritykset ovat reivanneet
asennettaan huolestuttavampaan suuntaan; ulkoistukset kehittyviin
maihin kiihtyvät ja useilla firmoilla tulee sen myötä menemään
edelleen hyvin.
Kuinka
käy ulkoistettujen yhtiöiden työntekijöiden?
Nuo
ostolistan tuotteet tulevat pääsääntöisesti tuontitoimintana ja
tämä täytyy maksaa viennillä. Mitä me viemme, kun esim. suuri
paperinostajamaa Saksa suunnittelee yhteistyöpaperitehtaita suoraan
Venäjän metsien keskelle? Millä me maksamme mm.
tuontipolttoaineen, kun Nokiakin tekee jo suurimmat voittonsa
Kiinasta?
Emme ole itseriittoinen sisämarkkina,
vaan
viennistämme elävä tekninen ja energiaintensiivinen yhteiskunta,
jossa tulontasaus on viritetty lähinnä sosiaalidemokraattien ja
maaseutuväestön edunvalvonnalla huippukuntoon. Kuinka järjestelemme
kulutuksemme, jos jaettava verovarallisuus pienenee ja hallinnonalat
tappelevat pienenevistä jakorahoista. Eduskuntamme on rakennettu
toteuttamaan lainsäädäntöä lähinnä tulontasaukseen.
Brysselinkin tulovirta vaihtaa suuntaansa.
Eduskunnan on keskitettävä voimiaan säädäntötyöhön,
jolla
edesautetaan kilpailukykyä, maahamme virtaavia pääomia,
tarpeidemme mukaista koulutetun ulkomaalaisen työvoiman saantia sekä
matkailijoita viihtymään turvallisessa, puhtaassa ja hiljaisessa
maassamme.
Presidentinvaalit
lähestyvät
Tulevan presidentin valtaoikeuksia tulee lisätä vastaamaan kansalaisten toivetta. Presidentti on aktiivinen toimija, joka puskee aktiviteettia, ryhmähenkeä, kannustavuutta, osallistumisen halua sellaisen päämäärän eteen, jolla on nimi ja tarkoitus. Suomi tarvitsee päämäärän kuten koko EU.
Kehittyvillä mailla, mm. Venäjällä ja Kiinalla,
on
selvät päämäärät ja heidän kansalaiset tietävät ne. Venäjä
on maailman raaka-ainevarasto toistaiseksi uinuvalla
innovaatiopotentiaalilla ja Kiina on maailman liukuhihnatehdas
siirtyen omaehtoisempaan suunnittelu- ja kulutuskäyttäytymiseen.
Aktiviteetti ja toimeliaisuus ovat moninkertaiset verrattuna meihin
tai EU:hun. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta korjausliikkeiden
frekvenssi tiivistyy vähentäen makulatuuria ja turhaa
suunnittelua.
...Heti
Uuden Vuoden 2006 lähtömetreillä Suomen kansa on vedenjakajalla;
valittavan
presidentin ominaisuudet tulevat olemaan merkittävä tekijä
kansallisen yhtenäisyyden luojana. Nyt jos koskaan valinta on tärkeä
ja nostaakin äänestysprosentin ennätysluokkaan. Nyt pelissä ovat
Säilyttäjä tai Uudistaja; kumpi parempi, sen jokainen miettii itse
peilaten omia tarpeita ja vallitsevia olosuhteita.
On
tapahtumassa yhteiskunnallinen muutos maailmanjärjestyksen
vaihtaessa napaisuuttaan.
Ilkka
Luoma
---26102013---
doc.:
kansallinen_identiteetti_26102013.doc – OpenOffice Writer
536 |
5038
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti