*
...
Kasvuhokema on myyteistä vahingoittavin - lopulta se käy Luonnon päälle!
Kasvu on muotisana -sitä hokevat poliitikot, talousasiantuntijat ja yhä vähemmän kansakuntamme talousunilukkari Sixten Korkman. Kasvua on kuitenkin aina - se on luontobiologian orgaanista kasvua, kun evoluutio junaili lisääntymisen ainoaksi tehtäväksi koko Elolliselle luomakunnalle.
Luontobilogian kasvu osaa aina sukupolvittain poistua kiertoon tuottamaan uutta. Tässä se järisyttävä ero meidän kasvuhuuteluun. Me ihmiset emme osaa käyttää luontobiologiaa kliseeksi muodostuvalla sanalla - kestävästi.
Talouskasvulla tarkoitetaan, että pitää kasvaa, saada siis enemmän liikevaihtoa, lisää voittoja ja lisää markkinoita, jotta tuotantokoneisto saa enemmän tilauksia. Siis enemmän, nopeammin ja suuremmissa erissä - maitoakin saa jo 1,75 litran purkeissa (halvempaa pakata).
Lisää ja enemmän on talousdilemma, jossa suuremmasta määrästä saadaan enemmän rahaa, jota kierrättää yrityksessä, ja näin palkata lisää väkeä, tuottamaan työtä eli lisää liikevaihtoa ja voittoja. Miksi pitää kasvaa? Voittoakin pitää saada enemmän ja enemmän.
Kaukaa historiasta saamme osviitan - dinosaurukset, jotka ylittivät kasvussaan jopa 100 tonnin biomassan - kasvu oli uponnut suotuisaan lihaan - kasveja riitti, ja kierto pelasti - osattiin luopua (kuolla kiertoon) luontaisesti. Oli yksi suuri ero - se on ihmisen oma lisätty todellisuus - apuvälinein, lisäenergioin ja tuottein, joita mikään muu evoluution ohjastama hiili-vesielämä (josta olemme ehdottomasti osa) ei tarvitse >
..
HS: "
Kahdeksan myyttiä taloudesta: HS esittelee väitteet, joita hoetaan, vaikka ne eivät ole totta
"~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006562169.html -
..
2 - Biologinen kasvu on lopulta luopumista - aina aikaansa kutakin!
Muu biologia tarvitsee vain lisääntymisen, nerokkaan kiertotalouden ja ennen kaikkea sopeumallisuuden omissa reviireissään - näin evoluutio turvasi hallitulla kilpailulla rajat kasvulle. Dinosaurukset saivat nykytiedon mukaan ulkoisen rajoitteen - sukupuutton tappajan lajeina, kehittyen kuitenkin linnuiksi. Ulkoavaruus oli "puuttunut peliin".
Sitkeät nisäkkäät päästäiskokoluokassa jäivät henkiin asteroidi-iskusta, ja syvänmeren Elävät.
Entä nyt kasvunfilosofia, joka on keskittynyt ihmistä ympäröivän luontobiosfääriä syöviin elementteihin tässä kasvuhokemassamme. Eikö luonto jo huuda, ettei rajallisesta voida nyhtää loputtomiin? Huutaa se - ja se näkyy ympäristökatastrofina, joka hiipii rymisten ilmoillemme.
Tänä vuonna läntinen kulutusjuhla syönee biologisen vuosikasvun jo tässä kesän mittaan - keskiarvona elo-syyskuussa. Niin, mitä sitten syömme - huomistako ja ylihuomistako? Kyllä - ja tässä piilee tuon kasvuhokeman suurin uhka ja todellisuus. Olisiko heräämisen aika?
Siis voiko talouskasvua olla loputtomiin?
Saisiko tähän vaikkapa Sixten Korkman' in vastauksen tai joltain muulta talousasioita syvällisesti tuntevalta. Nyt ei pintatieto ja 'debet-kredit-tuntemus' riitä, on tunnettava luontobiologian rajat, sopeumakulttuuri ja hillitty kilpailu, rajoissa, jotka määritellään - niin mistä?
Olisiko kasvuhokeman sijasta aloitettava vähentämisen linjaus?
Mitä tähän sanoisi aivan tavallisen ihmisen puutettakin kokenut nykyinen kansansuosiota nauttiva PM Sanna Marin - vai pitääkö toverienkin saada lisää palkkaa - tai ainakain enemmän tasa-arvoista kohtelua, kun voittovarantoja jaetaan ja tappioita tasataan? e
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti