Näytetään tekstit, joissa on tunniste sopeuma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sopeuma. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2016

Kumpi ensin - toveri vai työtä hänelle antava omistaja?

ID-IN3



Ihmisten eli yhteiskunnan jäsenten koulutus vai yrityksille tukea löytää työtehtäviä, jotta voisi palkata väkeä. Melkoinen työ- ja koulutuskulttuurillinen vastakkainasettelu. Pitääkö asetella vastakkain vai olisi sovitettavissa jokin tasapaino?

Kumpi ensin - kouluttautumismahdollisuudet vai työntekoon liiketoiminnalliset edellytykset? 
Vain kommunismissa, ideaalisena, voidaan tuo yhtälö ratkaista tasa-arvoisesti, mutta kun tuo ideaalinen kommunismi ei istu meidän evoluution luomaan kilpailuhenkeen, jonka sanotaan saattaneen meidät yrityksen ja erehdyksen kautta "eläinkunnasta" ihmisyyden ihmisyyteen - näinkö?
Onko evoluutio epäonnistunut - ei ole, sillä se ei erehdy, se vain korjaa! 

Vihreät - De Gröna asettavat koulutuksen yritystukien edelle ---

Yritysten toimintaedellytykset olisi päivitettävä täysin tyhjältä pöydältä - mullistava digitalisaatio, pilveistyminen, robotisaatio ja automaatio yhdistettynä yksilöllisiin ympäristöjälkikustannuksiiin heittävät työntekijät reserviin useissa työtilannejärjestelyissä, jolloin itse yrittämisen,yrityksen ja yhtiöiden toimintaedellytykset on katsottava aivan uudesta näkökulmasta.
Ehkä Ville Niinistö ei ole tätä oivaltanut, mutta poliitikkohokemallisesti koulutuksen merkityksen kyllä - koska se on turvallinen näkökulma, sillä koulutustahan tarvitaan aina. Koulutus on ikäänkuin evoluutio - sopeutumista muuttuviin tilanteisiin - kysymys on lopulta vain "kellotaajuudesta"!

Kansalaiskirjoittaja Ilkka Luoma

...
IN - kirjoitussarja numero 3.

maanantaina, huhtikuuta 25, 2016

Maanantain miete kehityksestämme

blogID 12100797
...








Ajatuksia ikuisuudesta, hetkestä ja sopeumakilpailusta - 
- ihmisen itsekkäänä haluna teetättää kaiken joillain muilla, siis helpottaa elämäänsä, mutta minkä uhalla?

...
Ihminen on kehittynyt evoluution voimalla jostain - arvellaan sen tapahtuneen syanobakteereista, joskus kauan sitten - tosin eräät tahot haluavat nähdä ihmisen tulleen "tähdistä", mutta kehitys on ollut tuotekehittymistä sopeumassa ja kilpailussa, kuten nyt teknologiapohjaiset robotitkin, joissa taas ei ole sopeumaa, vaan synkronoituvuus. 


En väheksy syanoja, sillä ovathan ne edelleen olemassa - muun muassa sinilevinä ja niillä on jokin tehtävä biodiversiteetissä, kuten meilläkin ja niillä roboteilla, jotka kehitämme nyt sähkökemiallisina materiaaliprojekteina. Ihminenhän on kehityksessään biosähköinen kehitysprosessi, joka edustaa hiilivesielämää ... Meidän teknologiarobotiikka edustaa taas sähköisohjelmoitua materiaalien käsittelytaitoa - kovana tekniikkana; mehän olemme pehmytkudostekniikkaa winkhymiö Eli erot ovatkin varsin pienet, kun katsomme itse kehitysprojektia, jotka aina monimutkaistuvat ... 


... eräät tahot haluavat nähdä että "kaiken alussa" oli vain äärettömän lyhyen hetken täydellinen harmonia ilman mitään vetovoimaa - siis säteilyä täydellisessä järjestyksessä, kunnes meille tuntemattomasta syystä jostain ilmestyi "häiriö" - vetovoima, joka löysi yhtenä "hiukkasena" toisen ja siitä alkoi kehitys, jossa nyt olemme - niin ihmisinä kuin meidän tekeminä robotteina.


...

Näin alkoi viikko - elettiin maanantaita 25. huhtikuuta armon vuonna 2016, kun kaksosillamme on ja oli vapaamaanatai Peukku hoitopaikasta

torstaina, helmikuuta 18, 2016

Menetetty kilpailukyky on osa evoluutiota!

blogID 12100979
...


Evoluutio "loi" kilpailun pudottomaan epäkelvot eliöt/ oliot biosfäärin "ennenaikaiseen" ravinnekiertoon. Evoluutio "halusi olla yksi ja ikuinen kokonaisolio", ja siksi se loi lisääntymisen sekä teki siitä miellyttävän tapahtuman - jossa elollinen jakaantui uudeksi elolliseksi - syntyi samalla "kuolemattomuus". 

Kilpailu on keino, jolla tämä elonkierto jatkuu ja jatkuu ...
kilpailu parantuu vain sopeutumalla ja olemalla vähintään tasa-arvoisessa asemassa muiden eliöiden/ olioiden kanssa. Tasatilanteessa ratkaisee taistelu ja taistelua edeltää jännite, jonka täytyy aika-ajoin purkautua (tästä johtuvat useimmiten sodat). 

Kokonaistulon tasausjärjestelmä mahouttaa lopulta ihmiskunnan
Me ihmiset loimme yhteiskunnallisesti kokonaistuloa tasaavan järjestäytyneen ihmiskeskeisen oliorakennelman, jossa taistelumenetelmät ovat tarkkaan rajatut - lakikokoelmien mukaisesti. 

Emme halunneet anarkiaa,
vaikka se on paras tae täyden kilpailun onnistumiselle - koska tuolloin vain kaikkein kykenevimmät jatkavatsopeumansa hiomista. Tämä on aitoa kilpailua ja kykyä taistella paikasta elonkehällä - siis biosfäärissä.

Me ihmiset söimme oman biosfäärillisen kilpailukykymme olemalla liian ahkerasti muiden eliöiden/ olioiden "riisikupilla". Me emme ymmärtäneet täällä lännessä, että loputonta kasvua ei ole, eikä kasvuhokema ja -huuto vie kestävälle sopumauralle muun biosfäärin kanssa. Tukitsimme Raamattua kuin piru - lisäännyimme liiaksi ja järkytimme biomassojen ikiaikaisen tasapainosuhteen.

Luonnon oma keino palauttaa järjestys on raivaus - epäkelvon raivaus
Raivaukseen voidaan käyttää evoluution luomaa täyttä kilpailua ja vahvimman lain mentaliteettia - kisa alkakoot. Nyt ratkaistaan ihmiskunnan keskinäiset asetelmat ja tämän jälkeen - kuin itsestään - asemoituu roolimme kokonaisbiosfäärissä; uudelleen -ko?

...
Evoluution eräs selite ~ http://www.biomi.org/biologia/evoluutio/

Ilkka Luoma
...

lauantaina, lokakuuta 19, 2013

Lisääntymistä omalla reviirillä!

"Jokaisella maapallon ihmisellä on se oma isänmaa, jossa hän tulee parhaiten toimeen ja ymmärretyksi juuri omalla äidinkielellä" - näin voidaan todeta, että meillä kaikilla ... - "We Have a Dream!" --- 1]

Tänään keskusteluja, palstoja ja muita äänitorvia puhuttavat aivan liikaa kaksi asiaa – oletettu rasismi, jota voidaan myös kutsua reviiripuolustukseksi 2] sekä homous …

Ensin mainittu reviiripuolustus tulisi nähdä lajikehityksenä, reviirialueena ja toimeentulona annetusta/ otetusta elonmahdollisuuksien hyödyntämisalueesta ja evoluutiona, joka loi jatkumon sopeumien myötä, mutta tiukan rajapiirivalvonnan – lajin- ja/tai suvunomaisen kehityksen nimissä.


...Homouden 3] osalta voidaan todeta jaqtkuvuuden nimissä samasukupuolisen mieltyvyyden olevan inhimillinen yksilöoikeus, mutta aina sukupolvikohtaisena ominaisuutena tuhoon tuom,ittuna ärimmäisen pienenä vähemmistönä, joka lienee evoluution kokeiluprojekteja lajivähentämisen tuotekehityksessä …?

Evoluutio rakensi vain yhden eliön, jota biosfääriksi kutsutaan ja jolle luontui sopeumien [pelien 4] kautta ”ikuinen elämä”, lisääntymisfilosofialla lainaten edellisten rakenneosia - kunnes annetun elintilan päättyminen lopettaa meidän hiilipohjaisen elämän … siirtyäkseen jonnekkin – toisena esiintymismuotona?

...
VIITTEET
1] Martin Luther King ”I Have a Dream” ~ http://en.wikipedia.org/wiki/I_Have_a_Dream - [wiki]
1] ABBA ”I Have a Dream” ~ http://youtu.be/OIrqrMka2qc - [yt]
3] Villi luonto ei salli homoutta, salliiko kesy inhimllisyys? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2006/04/villi-luonto-ei-suosi-homoutta.html - [BLOG/il]
4] – Elämmekö pelaamalla, vai siirrymmekö peleistä Elämän mallintamiseen? ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mit-peli-sin-pelaat - [AL/BLOG/il]


...
Ilkka Luoma


ALUS
BLOGs 24739 | 2709 | 2392 -
---19102013---


doc.: kasi_asiaa_reviirit_homous_19102013.doc – OpenOffice.org Writer




221 | 2093

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2013

Evoluutiolla on sittenkin tiukka kuri?





"Ihmisen evoluutio"


***


Vallitseva käsitys evoluutiosta on se, että se vain hakee täyttä sopivuutta ja sopeumaa vallitsevaan elin- ja olotilaan. Tämä on liian helppo ratkaisu järjestelmälle, joka on tuotekehittänyt itseään pari miljardia [?] vuotta. Kaikkihan alkoi siitä ensimmäisestä orgaanisen kemian yhdisteestä, jossa jokin huomasi ”kuolemattomuuden pääpyrkimykseksi”.


Kaltaisemme elämä perustuu hiileen C *], veteen ja happeen sekä joukkoon alkuaineita, joita on pakko olla ”sitomassa henkeä yhdeksi kokonaisuudeksi – yksilöksi, joka on osa täyttä harmoniaa ristiriitoineen ja kilpailuineen”.

Ihmisen biomassa on häviävän pieni verrattuna muuhun biosfääriin – olemme ehkä sadasosa promillea siitä massiivisesta elonkehästä, jossa jyllää meille lopulta tuntematon voima nimeltä evoluutio. Evoluutio ”rankaisee ja palkitsee”.


Evoluutiolla ei ole adjektiiveja eikä inhimillisyyttä [?] – ne ovat ihmiskeksintöjä

Evoluutiolla ei ole tunteita1], on vain käsky jostain tehdä jotain. Me emme viime kädessä ymmärrä mikä on tuo tehtävä ja mikä on päämäärä. Ehkei päämäärää ole, on vain tasapainotilan hallinta kulloisessakin elintilassa – ja tämä meidän elintila on yksiselitteisesti maapallo, jossa vallitsee lajikirjo, jonka lähtökohta oli pienin yhteinen jaettava.


Millainen hätähuuto tai avunpyyntö on jo annettu?

Pienin yhteinen jaettava monikertaistuneena jakaantuu nyt liiaksi yhdelle lajille ja tämä käy luonnon voimille siten, että hätähuuto lienee annettu. Tähän hätähuutoon evoluutio rakentanee kaavamuutosta ennalta suunniteltuun ohjelmistoon – aiemman ohjelmaversion johonkin hyppykäskyyn on päässyt ”virhe”. Tuon virheen korjaus on alkanut. Me lännessä menetämme suvunjatkamiskykyä – muun muassa miesten siittiöt heikkenevät


Korjauskäskyn vääjäämättömyys?

Oliko siittiöiden heikennys tai toimimattomuus uuden korjauskäskyn mukaista – on vaikeaa sanoa – sen voisimme arvata, että meidän omat kemialliset muutosprosessit ovat ehkä vahvistaneet luonnon tarkoittamaa toimenpidettä – sen jarruttaessa ihmiskunnan biomassan lisääntymistä. Entä jos tämä tapahtuukin nyt kiihtyvästi?


Kausaliteetin väkevyys ja mahdollinen kiihtyvyys?

Syyn ja seurauksen lakien mukaisesti lisääntymisemme on häiriintynyt. Emme tiedä tarkoin syitä – voimme vain arvailla. Ympäristön, siis muun biosfäärin pilaantuminen, sen ylirasittaminen ja yllättävä evoluution vastainen kemikalisointi ovat ehkä muuttaneet mahdollisuuksiamme ylläpitää molekylaarista ”kuolemattomuutta 2] - luonto on käymässä vastaiskuun toimistamme. Olemme liiaksi itsekeskeisinä kopeloineet sellaista, mikä ei kuulunut erään ”perussuunnitelmiin”.


Valkoisen miehen ristiretket ovat päättöhoidossa?

Onko valkoisen miehen tie käymässä kovin kapeaksi ja olemmeko illassamme näkemättä ”metsää puilta”, jonka senkin olemme hyödyntämässä periaatteella ”viekään tuhkatkin pesästä” - niin ”metsä vastaa kuin sinne huudetaan” – onko biosfääri mikrobistollaan rakentamassa muuntokoneistoa 3] eliminoidakseen liikakasvumme ja palauttamaan biodiversiteettiharmonian, säätämällä lisääntymistämme 4], jota oma ajattelematon toimintamme entisestään kiihdyttää?

VIITTEET
3] Onko viruskoneiston aikalaskenta jo alkanut? ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/05/miksi-kiinalaiset-kehittivat-ihmisiin.html ---

..

|  30  SUOMI24  380  |   VU  |  FB  |  Vapaa sana  |  FB BLOG  |  Twitter  |

__

...
Ilkka Luoma






...
ALUS
BLOG 18755/ 1147 - IL
---26052013---

keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Prototyyppi-ikäpolven aivokapina


Kulutus kiihdytti sopeumajärjestelmän ohitse – tätä ei saatettu materialistisen kasvuhuuman ohessa huomata. Sen sijaan ihmettelemme miksi nuorillamme ja eräillä muillakin menee ”aivohitaammin”. Lääkkeiden käyttö kasvaa, huumeiden aivokemikalisointi lisääntyy ja yksinäisyyden olemus jäytää. Missä meni vikaan, vai menikö?


Tänään meillä Suomessa on joka tapauksessa jo virallisesti 58.000 nuorta vailla työtä (todellinen määrä lienee huomattavasti suurempi) – yli 50 -vuotiailla työllistyminen laskee kuin lehmän häntä lähestyttäessä säällistä 68 -vuoden eläkeikää. Vanha ja kokenut ei kelpaa nuorempienkeski-ikäisten markkinoille.


Meitä ohjaa yksi väkevä voima – se on evoluutio

Evoluutio on järjestelmä, joka huolehtii ”osasiensa sopeutuvuudesta toisiinsa nähden”. Evoluution määritteinä on muun muassa jatkuva kilpailu; se sama kilpailu mistä me haemme jännitystä ja jopa hurmosta.


Näyttö- ja vertailutalouden kiihdytyskaista

Kiitääkö meidän oma markkinamekanistinen näyttö- ja vertailutalous liian nopeasti luontaiseen vuosimiljoonaiseen evoluutioon nähden – evoluutioon, jolla ei ole tunteita eikä verrantoa 1], vain sopeutuvuuteen pyrkiminen – kilpailun kautta.

1] Evoluutio ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93489-evoluutio-on-kaikkialla -


Ihminen on konstruktio,

jolla on ollut aikaa kehittyä mittoihinsa muutamia miljoonia vuosia – alkaen voimallisemman eriytymisen noin 200.000 vuotta sitten. Viimeiset 150 vuotta on ollut aikaa, jolloin evoluutiolle häirikkeeksi luotiin ympäristönmuutos saasteina ja sellaisina tapahtumina, jotka poikkeavan nopeasti muuttivat biosfääriä – joka taas ei voinut olla vaikuttamatta ihmispopulaatioihin.


Viimeiset 50 vuotta on ollut sellaista aikaa,

jolloin meno on ollut jatkuvaa kiihdytyskaistalla oloa – on ladattu kasvukulttuurin siemenet suuremmasta, vauhdikkaammasta, komeammasta ja katu-uskottavammasta – oikeastaan tätä menoa on jatkunut vain viimeiset 30 vuotta!

Vauhkoontunut stimulaatiomme kiirehti niin nopsasti, että luontainen sopeuma jäi jälkijunaan. Meidän ruumis elää 300-600 vuoden takana meidän mielenliikkeistä. Aivot vaateina ja tavoitteina kuin markkinaoppina ovat 300 vuotta edellä fyysistä kehoaan. Aivotkaan ei ehtinyt mukaan – hämmennys nousi ja heräsi.


Aivojen prototyyppikapina

Nyt keho, josta aivot muodostavat keskustietokoneemme, on noussut takajaloilleen – laittanut useille ikäänkuin stoppibitin pystyyn - ”Nyt riittää”. Evoluutio ja sopeumajärjestelmä on ”järjestänyt” kapinatilan ja reivaa ajatuskoneistoamme tuntemattomille vesille, jonne ei ole merikorttia eikä säännöstöä – on aika pysyhtyä etsimään turvallisia viittoja ja loistoja kulku-uralle, josta löydämme itsemme uudelleen.


Kadoksissa oleva ikäluokka?

Onko nyt juuri nuoriso ikäluokassa 15-30 vuotta tässä sopeutumattomuuden kuopassa, eräät reunalla, eräät jopa kuilun partaalla – tilassa, jossa selkeää taivaanrantaa ei näy. Usko huomiseen on mennyt, luottamus yhteiskuntajärjestelmiin on kadonnut ja mikä pahinta, oma itsetunto on palanut puhki.


Mainoskoneiden tunteeton kokeilukenttä – kasvun huumassa

Näkiväthän lapset ja nuoret jo ennen aikuisikää jopa kuusi miljoonaa mainosta, joilla houkuteltiin kasvuun, voimaan, näyttävyyteen ja erinomaisuuteen – materiaalisten keinotodellisuuksien avulla. Mikä meni vikaan, vai onko tällä sittenkin jokin kehitysopillinen tarkoitus?


Onko tarkoitus kokeilun alttarille uhrata prototyyppejä virheellisinä koekappaleina, alustaksi uljaammalle uusihmiselle - mikähän koneisto meitä säätelee?


Ilkka Luoma
 
AL     US
...
 


BLOG14956IL