Karjalan kannas avaruudesta, aito kuva 2003. Salpausselät näkyvät todella hienosti, samoin voi erottaa Kesälahden Ruokkeenniemen ja Savonlinnan.
keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2005
maanantaina, maaliskuuta 07, 2005
Ikuinen Karjala keskustelu; eräs näkökulma
Molemminpuolinen hyöty tuo Karjalalle arvoisensa aseman osana EU-aluetta yhteistoiminnassa venäläisten kanssa
1800-luvulla Pietarin merkitys Karjalalle ja Itä-Suomelle oli suuri. Pietari sai mm. 2/3 osaa käyttämästään voista Suomen suurruhtinaskunnan alueelta. Monilla muillakin aloilla suomalaisten vaikutus ja merkitys Pietarille oli merkittävää. Kanssakäyminen oli vilkasta ja hyöty molemminpuolista.
Tänä vuonna tulee 60 vuotta 2. maailmansodan päättymisestä. Presidentti Kekkonen oli aikoinaan hyvin lähellä Karjalan kysymyksen ratkaisua. Nykypäivänä meidän ei tarvitse puhua palauttamisesta, vaan järjestelyistä, joilla Suomen Karjala liittyy osaksi EU-aluetta. Venäjän kanssa voidaan aina käydä kauppaa. Karjala ja sen saattaminen arvoiseensa asemaan vaatii suuria ponnistuksia ja tämän venäläiset tietävät. He tietävät, että Karjalan asema Pietarin hankinta-alueena voisi olla merkittävä, ja kehittävän alueen hyvinvointia sekä kilpailukykyä. Presidentti Putin voisi järjestää koko Pietarin alueelle erityisaseman kuten suomalaiset tekisivät Karjalalle. Näin yhteistyö synkronisoituisi työnjaon ja tuotannon kuin kysynnän osalta.
Karjalaa tulee tarkastella kahdella tavalla; oikeudenmukaisuuden ja talouden nimissä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa vanhojen omistuksien palauttamista ja taloudellisuus sitä, kuinka operaatio maksetaan. Uusi Karjalan alue tulisi olemaan merkittävä osa suomalaista tuotantoa suuntautuneena Venäjälle. Yritystoiminta-alueella voisi olla yhteisyrityksiä venäläisten kanssa. Markkinointi ja myynti erikoistuisi venäläisten tarpeisiin; kauppaa tehtäisiin myös venäläisten raaka-aineiden ja puolijalosteiden osalta. Kokonaisuudessaan Venäjän raaka-ainevarat ovat ehdottomia koko EU:lle.
Presidentti Putin tietää Venäjän ja kotikaupunkinsa Pietarin tarpeet. Leningradin alueella asuu tuplasti ihmisiä verrattuna Suomeen ja heidän kulutuksensa nousee koko ajan. Putin voisi olla tyytyväinen, jos Karjala nousisi yhdeksi Pietarin alueen tuotantokeskittymäksi. Tänä päivänä Suomen kautta kulkee Venäjälle mm. enemmän uusia autoja kuin Suomessa myydään. Pietarin kulutuskysyntä tulee nousemaan niin suureksi, että sen "ruokkiminen" työllistää lähes koko Karjalan alueen.
Karjalan alueelle tulisi säätää erikoisvyöhykkeen asema, joka kannustaisi yrittämiseen yhdessä venäläisten kanssa. Karjala -projekti on niin suuri projekti, että sen hintaa ei pysty kukaan laskemaan. Tämä oikeudenmukaistamisprosessi kestää noin 30 vuotta ja sen jälkeen sillä on se asema kuin jo 1920- ja 30 -luvuilla. Viipurin jälleenrakennus kestää 20 vuotta. Tähän kokonaisrakennusurakkaan säädetään omat erityislait rakentamisen, työvoiman, verojen ja ulkomaankaupan osalta. Uudistettavalle Karjalalle haetaan Brysselistä erityisasema. Näin EU saa erityisosaajan Venäjän kauppaan. Yhteistyöjärjestelyillä Putin saa motivaation viedä puolellansa asiaa eteenpäin. Viime kädessä on kysymys Pietarin alueen hyvinvoinnista. Pietarin kysyntä työllistää suuren osan Karjalaa. Karjalalle tulee samanlainen toimintastatus kuin se oli jo 1800-luvulla.
Karjalan nosto arvoiseensa asemaan maksaa juuri niin paljon, että sen positiivinen tuotos 100 vuoden jaksolla on ylittänyt reilusti siihen suoritetut panostukset. Tärkeimpänä tekijänä kansalaisemme näkevät poliittisen päätöksentekokoneiston pitkäjänteisyyden sekä periksiantamattomuuden tavoiteltaessa oikeudenmukaista lopputulosta. Lisähyödyt syntyvät Venäjän Pietarin alueen kasvusta ja vaurastumisesta. Karjala on liitettävissä Suomeen antamalla siitä selvää ja mitattavaa hyötyä Venäjälle. Venäläiset ovat aina olleet joustavia neuvotteluissaan, kunhan edut ovat jakaantumassa myös heille oikeassa suhteessa. Tämä on tahto kysymys. Projekti tulee saattaa ensitilassa käyntiin siten, että vielä viimeiset evakot saavat astua takaisin omalle maalleen.
1800-luvulla Pietarin merkitys Karjalalle ja Itä-Suomelle oli suuri. Pietari sai mm. 2/3 osaa käyttämästään voista Suomen suurruhtinaskunnan alueelta. Monilla muillakin aloilla suomalaisten vaikutus ja merkitys Pietarille oli merkittävää. Kanssakäyminen oli vilkasta ja hyöty molemminpuolista.
Tänä vuonna tulee 60 vuotta 2. maailmansodan päättymisestä. Presidentti Kekkonen oli aikoinaan hyvin lähellä Karjalan kysymyksen ratkaisua. Nykypäivänä meidän ei tarvitse puhua palauttamisesta, vaan järjestelyistä, joilla Suomen Karjala liittyy osaksi EU-aluetta. Venäjän kanssa voidaan aina käydä kauppaa. Karjala ja sen saattaminen arvoiseensa asemaan vaatii suuria ponnistuksia ja tämän venäläiset tietävät. He tietävät, että Karjalan asema Pietarin hankinta-alueena voisi olla merkittävä, ja kehittävän alueen hyvinvointia sekä kilpailukykyä. Presidentti Putin voisi järjestää koko Pietarin alueelle erityisaseman kuten suomalaiset tekisivät Karjalalle. Näin yhteistyö synkronisoituisi työnjaon ja tuotannon kuin kysynnän osalta.
Karjalaa tulee tarkastella kahdella tavalla; oikeudenmukaisuuden ja talouden nimissä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa vanhojen omistuksien palauttamista ja taloudellisuus sitä, kuinka operaatio maksetaan. Uusi Karjalan alue tulisi olemaan merkittävä osa suomalaista tuotantoa suuntautuneena Venäjälle. Yritystoiminta-alueella voisi olla yhteisyrityksiä venäläisten kanssa. Markkinointi ja myynti erikoistuisi venäläisten tarpeisiin; kauppaa tehtäisiin myös venäläisten raaka-aineiden ja puolijalosteiden osalta. Kokonaisuudessaan Venäjän raaka-ainevarat ovat ehdottomia koko EU:lle.
Presidentti Putin tietää Venäjän ja kotikaupunkinsa Pietarin tarpeet. Leningradin alueella asuu tuplasti ihmisiä verrattuna Suomeen ja heidän kulutuksensa nousee koko ajan. Putin voisi olla tyytyväinen, jos Karjala nousisi yhdeksi Pietarin alueen tuotantokeskittymäksi. Tänä päivänä Suomen kautta kulkee Venäjälle mm. enemmän uusia autoja kuin Suomessa myydään. Pietarin kulutuskysyntä tulee nousemaan niin suureksi, että sen "ruokkiminen" työllistää lähes koko Karjalan alueen.
Karjalan alueelle tulisi säätää erikoisvyöhykkeen asema, joka kannustaisi yrittämiseen yhdessä venäläisten kanssa. Karjala -projekti on niin suuri projekti, että sen hintaa ei pysty kukaan laskemaan. Tämä oikeudenmukaistamisprosessi kestää noin 30 vuotta ja sen jälkeen sillä on se asema kuin jo 1920- ja 30 -luvuilla. Viipurin jälleenrakennus kestää 20 vuotta. Tähän kokonaisrakennusurakkaan säädetään omat erityislait rakentamisen, työvoiman, verojen ja ulkomaankaupan osalta. Uudistettavalle Karjalalle haetaan Brysselistä erityisasema. Näin EU saa erityisosaajan Venäjän kauppaan. Yhteistyöjärjestelyillä Putin saa motivaation viedä puolellansa asiaa eteenpäin. Viime kädessä on kysymys Pietarin alueen hyvinvoinnista. Pietarin kysyntä työllistää suuren osan Karjalaa. Karjalalle tulee samanlainen toimintastatus kuin se oli jo 1800-luvulla.
Karjalan nosto arvoiseensa asemaan maksaa juuri niin paljon, että sen positiivinen tuotos 100 vuoden jaksolla on ylittänyt reilusti siihen suoritetut panostukset. Tärkeimpänä tekijänä kansalaisemme näkevät poliittisen päätöksentekokoneiston pitkäjänteisyyden sekä periksiantamattomuuden tavoiteltaessa oikeudenmukaista lopputulosta. Lisähyödyt syntyvät Venäjän Pietarin alueen kasvusta ja vaurastumisesta. Karjala on liitettävissä Suomeen antamalla siitä selvää ja mitattavaa hyötyä Venäjälle. Venäläiset ovat aina olleet joustavia neuvotteluissaan, kunhan edut ovat jakaantumassa myös heille oikeassa suhteessa. Tämä on tahto kysymys. Projekti tulee saattaa ensitilassa käyntiin siten, että vielä viimeiset evakot saavat astua takaisin omalle maalleen.
lauantaina, maaliskuuta 05, 2005
Oppivelvollisuusikä nostettava 18:ta ikävuoteen
Kuva: ~ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/10/26/itsenaisen-suomen-oppivelvollisuuskoulu -
(Kuva lisätty tämän uutisen ~ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008246803.html - myötä 09092021)
***
Merkittävä avaus hallitukselta; opetusministeri nostaisi oppivelvollisuusiän kahdeksaantoista vuoteen
Kilpailu kiihtyy maailmalla. Meillä ei kannata kohta tehdä rutiiniluonteisia töitä, paitsi omaan kotikutoiseen kulutukseen. Terve kansantalous tarvitsee silti hienoisen väkiluvun kasvun. Väestöpyramidi on kohta kuin päälaellaan oleva kartio.
Uusilta sukupolvilta vaaditaan entistä enemmän
Voimme vastata vain koulutuksella ja motivoinnilla koulutukseen, myös poikien osalta.
Koulutuksen tarveanalyysi ja kokonaisuuden arviointi ja päätökset saapuvat uuteen ennen näkemättömään vaiheeseen. Nuoret ikäluokat ovat pienempiä kuin ennen. Heistä pitää saada enemmän irti kuin aikaisemmista.
Koulutukselliset valmiudet tulee nostaa vastaamaan uusia työnteon haasteita. Joudumme työskentelemään suunnittelussa, analysoinnissa, menetelmien kehittämisessä ja logistiikan ratkaisukeskeisissä tehtävissä. Näitä operaatioita ovat mm. energian - ja ruoan riittävyyteen, jätehuollon organisointiin ja käsittelyyn, puhdistusmenetelmien - ja informaatiologistiikan kehitykseen liittyvillä osa-alueilla.
Meidän on tehtävä asioita, joita ei tehdä laajasti muualla
Meidän on löydettävä paikkamme maailmantaloudessa, meidän on fokusoiduttava teräville avainaloille, joissa olemme parhaita. Markkinat ovat muualla ja kotiostoksemme ovat vaatimatonta luokkaa, kuitenkin meidän on pakko tuoda ulkoa paljon raaka-aineita ja investointihyödykkeitä sekä kestokulutustavaroita.
Vain koulutus ja siihen motivoiminen antaa takeet myöhemmälle. Tämä koulutus alkaa jo nuorena, tuolloin valmistellaan pohjat jatko-opintojen onnistumiselle. Uusi opetusministerin esitys on asiaa. Tuohon lisäkoulutukseen tulisi sisällyttää työhön perehtymisen jaksoja viimeisten kolmen vuoden aikana. Näin valmennamme nuoret nopeammin suoraan työhön jatko-opiskelujen jälkeen.
Koulutussuunnittelu tulee suorittaa vastaamaan tulevaisuuden tarpeita;
.. kaikki ei voi olla pureskelemassa yhtälöitä, kotimainen kysyntä tarvitsee myös kädentaitoja ja hoivatyötä.
Koko koulutussysteemi tulee nostaa kaikilta tasoiltaan yhtä pykälää ylemmäksi. 1980-luvulla koulutuksen pioneeri, edesmennyt vuorineuvos Kari Kairamo (Nokian suuruuden perustan luoja) halusi nostaa koko silloisen Nokian henkilöstön osaamisen yhtä pykälää ylemmäksi; siis teknikoista insinöörejä jne ...,
.. tämä malli voisi olla hyödyllistä ottaa tarkastelun alle, toki järjestely on mittavampi, mutta oikein mobilisoituna Suomesta löytyy ne taitajat, jotka tähän pystyvät.
Koko Suomeen on luotava yhtenäinen henki, ns. Talvisodan henki, tämä ymmärretään, koska kyseessä on meidän tulevaisuuden hyvinvointi ja asemamme maailmantaloudessa. Kilpailu kovenee, mutta suomalaisella sisulla on pärjätty ennenkin. Kiitos opetusministeri Tuula Haataisen pelinavaukselle.
keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2005
Koulutuksella ja kustannustehokkuudella pärjäämme kaikkia ilmiöitä vastaan
2005 - 03 - 01
Koulutuksella ja kustannustehokkuudella pärjäämme kaikkia ilmiöitä vastaan
Uutisointi on täynnä tietoa, milloin mikäkin yritys siirsi tuotantonsa Kiinaan ja seuraavaksi Intiaan. Niin kauan kuin palkat ovat 5-10:s osa meidän vastaavista, tämä "tavaroiden kokoonpanoprosessi" siirtyy alemman kustannustason maihin. Markkinavoimat ovat herkkiä muutoinkin hakeutumaan alueille, joissa kulutusta on 100 kilometrin säteellä enemmän kuin koko Pohjolassa asukkaita; voidaan tuo Pietarinkin alue vielä siihen lisätä.
Länsimainen markkinamekanismi ja tuotannontekijät ovat löytäneet uuden aluevaltauksen; voimme unohtaakin itse "kokoonpanon" ja siirtyä eri tyyppisten palveluiden tuottajiksi. Implementoimme nokkelasti eri tyyppisiä palvelu-, seuranta-, analyysi- ja muita "hienosäätöön" liittyviä sähköisiä mekanismeja toisiinsa ja saamme uuden tavan toimia ja työllistää kanssaihmisiämme. Se hyvä. Olemme keksineet, että nuo uudet ajatuskuviot ja niiden hoito on profiloitua ja sofistikoitua, sekä sen, että se vaatii korkeampaa koulutusta. Tämäkin hyvä!
Tulisi kuitenkin muistaa, että kauko-idän maat mm. Kiina "puskee" markkinoillensa ja muuallekin joka vuosi mm. 300.000 insinööriä. Mm. Kiinan koulutusohjelmissa on joka hetki esim. 1,3 miljoonaa tekniikan opiskelijaa. Kuinka sitten, kun tuo aivokapasiteetti tarjoutuu puolella palkalla markkinoille? Tämän lisäksi maailmaa on koko ajan kouluttautumassa miljoonia kauko-idän opiskelijoita omalla nöyrällä ja huomaamattomalla tavallaan; heidän aivokapasiteetti on merkittävä tekijä siinä uusjaossa kun työtehtäviä jaetaan. Tieteessä tapahtuu -lehti kertoo, että maailman yliopistojen tutkijaryhmien yleisin nimi ei ole enää englantilaistyyppinen "Smith", vaan se on mystisesti Li. Kerrottakoon, että se lienee Kiinan yleisin sukunimi.
Jo 1980-luvulla karismaattinen sekä systemaattisen työteliäs tuolloisen Nokian vuorineuvos Kari Kairamo aloitti Suomessa ennennäkemättömän kampanjan; hän halusi nostaa laajasti Nokian tietotasoa kouluttamalla jokaisen yhtä opintotasoa korkeammalle; esim. teknikoista insinöörejä. Kairamo ymmärsi jo tuolloin koulutuksen merkityksen. Olisi mukava tietää, mitä tuon koulutusohjelman tarkka jälkiseuranta kertoisi.
Suomi on menestynyt erinomaisesti Pisa- Kansainvälisessä oppimistulosten arviointiohjelmassa koskien 15-vuotiaiden mm. matematiikkaosaamista OECD-maissa. Suomi ja OECD:n ulkopuolinen Kiinan Hongkong ylsivät kärkeen. Tässä meillä on vankka pohja, josta suuri Kiitos alipalkatuille, mutta turhasta nurisemattomille opettajille. Tuota Pisa-saavutusta tulee systemaattisesti jatkaa. Nyt on valtiovallan tultava kaikin keinoin tähän jatkoprosessiin mukaan. Suomalaista koulutusputkea ja sen laatua sekä sisältöä on vaalittava tärkeimpänä asiana yhdessä työllisyyden hoidon kanssa. Politisoinnin aika on ohi, nyt on käärittävä hihat kuten teki 1980-luvulla vuorineuvos Kairamo, joka näki mihin maailma oli menossa.
Koulutuksella ja kustannustehokkuudella pärjäämme kaikkia ilmiöitä vastaan
Uutisointi on täynnä tietoa, milloin mikäkin yritys siirsi tuotantonsa Kiinaan ja seuraavaksi Intiaan. Niin kauan kuin palkat ovat 5-10:s osa meidän vastaavista, tämä "tavaroiden kokoonpanoprosessi" siirtyy alemman kustannustason maihin. Markkinavoimat ovat herkkiä muutoinkin hakeutumaan alueille, joissa kulutusta on 100 kilometrin säteellä enemmän kuin koko Pohjolassa asukkaita; voidaan tuo Pietarinkin alue vielä siihen lisätä.
Länsimainen markkinamekanismi ja tuotannontekijät ovat löytäneet uuden aluevaltauksen; voimme unohtaakin itse "kokoonpanon" ja siirtyä eri tyyppisten palveluiden tuottajiksi. Implementoimme nokkelasti eri tyyppisiä palvelu-, seuranta-, analyysi- ja muita "hienosäätöön" liittyviä sähköisiä mekanismeja toisiinsa ja saamme uuden tavan toimia ja työllistää kanssaihmisiämme. Se hyvä. Olemme keksineet, että nuo uudet ajatuskuviot ja niiden hoito on profiloitua ja sofistikoitua, sekä sen, että se vaatii korkeampaa koulutusta. Tämäkin hyvä!
Tulisi kuitenkin muistaa, että kauko-idän maat mm. Kiina "puskee" markkinoillensa ja muuallekin joka vuosi mm. 300.000 insinööriä. Mm. Kiinan koulutusohjelmissa on joka hetki esim. 1,3 miljoonaa tekniikan opiskelijaa. Kuinka sitten, kun tuo aivokapasiteetti tarjoutuu puolella palkalla markkinoille? Tämän lisäksi maailmaa on koko ajan kouluttautumassa miljoonia kauko-idän opiskelijoita omalla nöyrällä ja huomaamattomalla tavallaan; heidän aivokapasiteetti on merkittävä tekijä siinä uusjaossa kun työtehtäviä jaetaan. Tieteessä tapahtuu -lehti kertoo, että maailman yliopistojen tutkijaryhmien yleisin nimi ei ole enää englantilaistyyppinen "Smith", vaan se on mystisesti Li. Kerrottakoon, että se lienee Kiinan yleisin sukunimi.
Jo 1980-luvulla karismaattinen sekä systemaattisen työteliäs tuolloisen Nokian vuorineuvos Kari Kairamo aloitti Suomessa ennennäkemättömän kampanjan; hän halusi nostaa laajasti Nokian tietotasoa kouluttamalla jokaisen yhtä opintotasoa korkeammalle; esim. teknikoista insinöörejä. Kairamo ymmärsi jo tuolloin koulutuksen merkityksen. Olisi mukava tietää, mitä tuon koulutusohjelman tarkka jälkiseuranta kertoisi.
Suomi on menestynyt erinomaisesti Pisa- Kansainvälisessä oppimistulosten arviointiohjelmassa koskien 15-vuotiaiden mm. matematiikkaosaamista OECD-maissa. Suomi ja OECD:n ulkopuolinen Kiinan Hongkong ylsivät kärkeen. Tässä meillä on vankka pohja, josta suuri Kiitos alipalkatuille, mutta turhasta nurisemattomille opettajille. Tuota Pisa-saavutusta tulee systemaattisesti jatkaa. Nyt on valtiovallan tultava kaikin keinoin tähän jatkoprosessiin mukaan. Suomalaista koulutusputkea ja sen laatua sekä sisältöä on vaalittava tärkeimpänä asiana yhdessä työllisyyden hoidon kanssa. Politisoinnin aika on ohi, nyt on käärittävä hihat kuten teki 1980-luvulla vuorineuvos Kairamo, joka näki mihin maailma oli menossa.
maanantaina, helmikuuta 28, 2005
Puhelut ovat "loisvirtaa" verkoissa, hinta lähenee nollaa
Puhelut ovat "loisvirtaa" verkoissa, hinta lähenee nollaa
AamuTV haastatteli suuren suomalais-ruåtsalaisen operaattorin edustajaa aamulla 23.02. Aiheena oli nettipuhelut. Haastattelu antoi kuvan, että operaattorit vähättelevät lähes maksuttomien puheluiden ideologiaa. Se on tietenkin selvä, koska se vie suuren kakun ajan saatossa operaattoreiden pussista pois. Hyötyjinä tulevat olemaan kuluttajat ja käyttäjät.
Internet on mahdollistanut tietokoneelta soitot jo kauan aikaa. Alussa se oli soittelua toiseen tietokoneeseen ja tuo puhelu oli jo vuosia sitten ilmainen. Tämän aamun haastattelu kertoi näistä menneen talven kehitysvaiheista. Tuo kehitysvaihe ei aiheuttanut suurta lovea operaattorin pussiin. Uudet kehityssuunnat sitä vastoin aukaisevat suuren kolon tuloihin. Tuo kolo tulee täyttää jollain ja operaattorit eivät tiedä ,millä se tilkitään.
GSM puhelut ovat olleet duopoliasemassa olleille Radiolinjalle ja Soneralle taivaan lahja. Aikaisempi duopolihinnoittelu mahdollisti tyhjän ilman oston Saksasta, hinta 3.000 miljoonaa euroa. Siitäkin osan hoiti Suomen valtio. Amerikkalainen verkostomarkkinointiketju ACN räjäytti markkinat Suomessa; 250.000 uutta asiakasta kuudessa kuukaudessa; markkinoille tuotiin ensimmäinen ilmainen puhelu kännykkään. Tästä alkoivat kuluttajajuhlat; hinnat syöksyivät alas ja pienet kännykkäoperaattorit löysivät itselleen markkinaraon. Tästä kiitos lainlaatijoille, jotka säätivät oikeat asetukset ja lait. Jotain ininää on kuulunut operaattoririntamalta, kuulemma viedään rahat tuotekehitykseltä.
AamuTV unohti mainita, että nettipuheluissa ei tarvita enää välttämättä tietokonetta, nyt riittää ns. Voip-puhelin (kännykän näköinen laite, jossa johto kuten kotipuhelimessa). Voip-puhelin kytketään kotona olevaan ADSL-purkkiin (laajakaista) ja homma on siinä. Soittaa voi mihin tahansa jo tänä vuonna. Vanha lankaliittymän numerokin säilyy ja halutessaan voi antaa kenkää nykyiselle operaattorille tai ainakin kilpailuttaa sitä. Nämä eivät ole ilmaisia puheluita, mutta arvattavasti hintakisa alkaa myös "kotipuhelimissa". Liittyminen tapahtuu netissä ja puhelin tulee postitse. Jos naapureilla on samanlainen aparaatti + ADSL, niin tuo yhteys on ilmainen. Mikäli perheen tytär matkustaa kavereidensa kanssa Itävaltaan laskettelemaan, niin hän voi ottaa tuon Voip-puhelimen mukaan, ja jos hotellissa on laajakaista huoneissa, hän voi kytkeä puhelimen reikään ja soittaa kavereille ilmaiseksi minne vaan missä he ovatkaan Voip-puhelimensa kanssa samalla tavalla kytkeytyneenä laajakaistaan. Helppoa ja halpaa (laajakaista maksaa erikseen, mutta useissa kodeissa se on jo). Ja se sama kotinumero seuraa tuon Voip-puhelimen perässä, kytki sen minne tahansa laajakaistaan (pitää tietenkin olla yhteys itse internettiin).
Kuinka käy puhelinkulttuurin, kun tuosta Voip-puhelimesta katkaistaan johto pois? Siitähän tulee kuten GSM. Siinä tulee olemaan yksi ratkaiseva ero: puhelun hinta. Tuossa langallisessa Voip-puhelimessa on jo ilmaisia puhelulajeja, niin tulee olemaan myös langattomassa Voip-puhelimessa. Tämä WLAN/WIMAX-järjestely (aivan hirveä kirjainyhdistelmä) ei tarvitse nykyistä GSM-verkkoa. Herää kysymys, mihin sitten ollaan menossa. Tätä dilemmaa maailman operaattorit ratkovat kuumeisesti. Em. kirjainyhdistelmä on syntyvä standardi, joka määrittää internetin yhteysväyläksi kaikelle liikenteelle, myös puheelle ja siinä kulkee myös ne netin tarvitsemat bitit. Totuuden nimissä samassa yhteydessä pitää ratkaista tietoturva-asiat sekä muut tekniset kysymykset kuten laskutus. Ilmainen liiketoiminta ei salli palkata ihmisiä töihin.
Kamppailu tullaan käymään UMTS:n (hirveä kirjainyhdistelmä) ja tämän toisen hirveän kirjainyhdistelmän välillä. Kukaan ei tarkoin voi sanoa kumpi voittaa, vai jokin aivan uusi keksintö. Valinnanvaraa on hyvä olla, mutta useat eri järjestelyt tuovat kustannuksia, tosin myös työtilaisuuksia ihmisille. Ei meidän kannata huolehtia operaattoreista, kyllä he puolensa pitävät. YT-neuvottelut ovat alkamassa. Hintakisan nurja puoli on se, että moni hyvä työntekijä saa lähteä, koska kahden sentin puhelut eivät kestä suuria organisaatioita. Asiakaspalvelut alkavat tuuttaamaan varattua tai sitten yritysjohto ymmärtää rakentaa liiketoiminnan aivan uudelle pohjalle ja me työntekijät alennamme joka rintamalla palkkojamme. Käyttäjät ja kilpailu ratkaisevat. 80-luvun puolivälissä NMT-puhelut maksoivat n. 4 mk/min, nyt halvimmillaan GSM on 4 snt/min. Kehitys ja kilpailu ovat tehneet tehtävänsä.
AamuTV haastatteli suuren suomalais-ruåtsalaisen operaattorin edustajaa aamulla 23.02. Aiheena oli nettipuhelut. Haastattelu antoi kuvan, että operaattorit vähättelevät lähes maksuttomien puheluiden ideologiaa. Se on tietenkin selvä, koska se vie suuren kakun ajan saatossa operaattoreiden pussista pois. Hyötyjinä tulevat olemaan kuluttajat ja käyttäjät.
Internet on mahdollistanut tietokoneelta soitot jo kauan aikaa. Alussa se oli soittelua toiseen tietokoneeseen ja tuo puhelu oli jo vuosia sitten ilmainen. Tämän aamun haastattelu kertoi näistä menneen talven kehitysvaiheista. Tuo kehitysvaihe ei aiheuttanut suurta lovea operaattorin pussiin. Uudet kehityssuunnat sitä vastoin aukaisevat suuren kolon tuloihin. Tuo kolo tulee täyttää jollain ja operaattorit eivät tiedä ,millä se tilkitään.
GSM puhelut ovat olleet duopoliasemassa olleille Radiolinjalle ja Soneralle taivaan lahja. Aikaisempi duopolihinnoittelu mahdollisti tyhjän ilman oston Saksasta, hinta 3.000 miljoonaa euroa. Siitäkin osan hoiti Suomen valtio. Amerikkalainen verkostomarkkinointiketju ACN räjäytti markkinat Suomessa; 250.000 uutta asiakasta kuudessa kuukaudessa; markkinoille tuotiin ensimmäinen ilmainen puhelu kännykkään. Tästä alkoivat kuluttajajuhlat; hinnat syöksyivät alas ja pienet kännykkäoperaattorit löysivät itselleen markkinaraon. Tästä kiitos lainlaatijoille, jotka säätivät oikeat asetukset ja lait. Jotain ininää on kuulunut operaattoririntamalta, kuulemma viedään rahat tuotekehitykseltä.
AamuTV unohti mainita, että nettipuheluissa ei tarvita enää välttämättä tietokonetta, nyt riittää ns. Voip-puhelin (kännykän näköinen laite, jossa johto kuten kotipuhelimessa). Voip-puhelin kytketään kotona olevaan ADSL-purkkiin (laajakaista) ja homma on siinä. Soittaa voi mihin tahansa jo tänä vuonna. Vanha lankaliittymän numerokin säilyy ja halutessaan voi antaa kenkää nykyiselle operaattorille tai ainakin kilpailuttaa sitä. Nämä eivät ole ilmaisia puheluita, mutta arvattavasti hintakisa alkaa myös "kotipuhelimissa". Liittyminen tapahtuu netissä ja puhelin tulee postitse. Jos naapureilla on samanlainen aparaatti + ADSL, niin tuo yhteys on ilmainen. Mikäli perheen tytär matkustaa kavereidensa kanssa Itävaltaan laskettelemaan, niin hän voi ottaa tuon Voip-puhelimen mukaan, ja jos hotellissa on laajakaista huoneissa, hän voi kytkeä puhelimen reikään ja soittaa kavereille ilmaiseksi minne vaan missä he ovatkaan Voip-puhelimensa kanssa samalla tavalla kytkeytyneenä laajakaistaan. Helppoa ja halpaa (laajakaista maksaa erikseen, mutta useissa kodeissa se on jo). Ja se sama kotinumero seuraa tuon Voip-puhelimen perässä, kytki sen minne tahansa laajakaistaan (pitää tietenkin olla yhteys itse internettiin).
Kuinka käy puhelinkulttuurin, kun tuosta Voip-puhelimesta katkaistaan johto pois? Siitähän tulee kuten GSM. Siinä tulee olemaan yksi ratkaiseva ero: puhelun hinta. Tuossa langallisessa Voip-puhelimessa on jo ilmaisia puhelulajeja, niin tulee olemaan myös langattomassa Voip-puhelimessa. Tämä WLAN/WIMAX-järjestely (aivan hirveä kirjainyhdistelmä) ei tarvitse nykyistä GSM-verkkoa. Herää kysymys, mihin sitten ollaan menossa. Tätä dilemmaa maailman operaattorit ratkovat kuumeisesti. Em. kirjainyhdistelmä on syntyvä standardi, joka määrittää internetin yhteysväyläksi kaikelle liikenteelle, myös puheelle ja siinä kulkee myös ne netin tarvitsemat bitit. Totuuden nimissä samassa yhteydessä pitää ratkaista tietoturva-asiat sekä muut tekniset kysymykset kuten laskutus. Ilmainen liiketoiminta ei salli palkata ihmisiä töihin.
Kamppailu tullaan käymään UMTS:n (hirveä kirjainyhdistelmä) ja tämän toisen hirveän kirjainyhdistelmän välillä. Kukaan ei tarkoin voi sanoa kumpi voittaa, vai jokin aivan uusi keksintö. Valinnanvaraa on hyvä olla, mutta useat eri järjestelyt tuovat kustannuksia, tosin myös työtilaisuuksia ihmisille. Ei meidän kannata huolehtia operaattoreista, kyllä he puolensa pitävät. YT-neuvottelut ovat alkamassa. Hintakisan nurja puoli on se, että moni hyvä työntekijä saa lähteä, koska kahden sentin puhelut eivät kestä suuria organisaatioita. Asiakaspalvelut alkavat tuuttaamaan varattua tai sitten yritysjohto ymmärtää rakentaa liiketoiminnan aivan uudelle pohjalle ja me työntekijät alennamme joka rintamalla palkkojamme. Käyttäjät ja kilpailu ratkaisevat. 80-luvun puolivälissä NMT-puhelut maksoivat n. 4 mk/min, nyt halvimmillaan GSM on 4 snt/min. Kehitys ja kilpailu ovat tehneet tehtävänsä.
keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005
Työllisyydenhoito on kansallinen velvollisuus
2005 - 02 - 22
TYÖLLISYYS – Kansallinen velvollisuus
Työllisyyden hoito on asetettava ehdottomaksi ykköseksi; tarvittaessa pudotamme palkkojamme saadaksemme työntekokilpailukykyä maallemme. Tätä vaihtoehtoa käytettiin monissa yrityksissä 90-luvun alussa. Nyt se voisi koskea lähes kaikkia meitä.
Suomalainen yhteiskunta on harjoittanut aktiivista kehitysaputoimintaa jo pitkään; siirrämme ostovoimaamme reippaasti enemmän kehitysmaihin kuin tavoiteltu prosenttiosuus bkt:sta. Työtämme tehdään joka hetki enemmän muualla, koska palkkamme ovat liian korkeat. Kuluttajina me valitsemme edullisempia ulkomaalaisia tuotteita ja öljyä, uraania ja muita raaka-aineita on pakko tuoda ulkoa. Emme valitse riittävästi kotimaista valmistusta, josta panokset jäisivät meidän taloutta vahvistamaan.
Meillä on eräs radikaali tapa vastata kilpailuun; alennamme palkkojamme ja ei vain jostain ryhmistä, vaan kaikista. Ulkopuolelle jäävät vain opettajat sekä terveydenhoitoala. Valtiovarainministeriön olisi perustettava työryhmä, joka tutkii kaikilta puolilta kuinka rima alitetaan reippaimmin. Palkkojen oikeudenmukaiseen alennukseen liittyy varmasti paljon ongelmia, tasapuolisuuden vaikeaa valvontaa, sen toteuttamisen hankalaa seurantaa ja tuloksien näkyvyyttä täytyy odottaa pitkään. VM:ssä on kuitenkin reipasta kilpailuhenkeä, että arvovaltainen ja luottamusta herättävä ryhmä saadaan koostetuksi tutkimaan tätä visaista tehtävää. Samassa on syytä tutkia osingonjakoihin määräaikainen kattoprosentti.
Vastapainoksi kun palkkoja alennetaan, valtio ja kunnat pudottavat joidenkin palveluiden hintoja, senkin uhalla, että verotulot pienenee. Kustannustason laskiessa, se vääjäämättä siirtyy myös hintoihin, jolloin pitkässä juoksussa ostovoimamme palaa ennalleen. Suurimpana voittona on se, että siirtymäkauden jälkeen saamme paljon uusia työpaikkoja, joka on Eduskunnan ja koko yhteiskuntamme suurin ja tärkein asia. Työpaikkojen lisääntyessä merkittävästi palaa valtion verotulot ennalleen ja ylittyvät nykyisestä ja parantunut kilpailukykymme tuottaa täysin uusia työpaikkoja. Saamme uudelleen positiivisen Suuren Suomalaisen yrittämishengen päälle.
Tässä samassa projektissa Suomen hallitus voi panna tuon paljon puhutun väestökasautumisen tietyille paikkakunnille kuntoon ja uuteen järjestykseen; ihmisten henkilökohtaista verotusta porrastaan niin, että itä- ja pohjois- suomalaisia verotetaan lievemmin, jotta muuttohalukkuutta väljemmille ja luonnonläheisimmille alueille aletaan suosia.
Jo presidentti Urho Kekkonen aikoinaan kantoi suurinta huolta työllisyydestä; hallitukset vaihdettiin ja jos sekään ei riittänyt niin pantiin Eduskunta uuteen kuosiin ja päälle vielä hätätilajulistus.
TYÖLLISYYS – Kansallinen velvollisuus
Työllisyyden hoito on asetettava ehdottomaksi ykköseksi; tarvittaessa pudotamme palkkojamme saadaksemme työntekokilpailukykyä maallemme. Tätä vaihtoehtoa käytettiin monissa yrityksissä 90-luvun alussa. Nyt se voisi koskea lähes kaikkia meitä.
Suomalainen yhteiskunta on harjoittanut aktiivista kehitysaputoimintaa jo pitkään; siirrämme ostovoimaamme reippaasti enemmän kehitysmaihin kuin tavoiteltu prosenttiosuus bkt:sta. Työtämme tehdään joka hetki enemmän muualla, koska palkkamme ovat liian korkeat. Kuluttajina me valitsemme edullisempia ulkomaalaisia tuotteita ja öljyä, uraania ja muita raaka-aineita on pakko tuoda ulkoa. Emme valitse riittävästi kotimaista valmistusta, josta panokset jäisivät meidän taloutta vahvistamaan.
Meillä on eräs radikaali tapa vastata kilpailuun; alennamme palkkojamme ja ei vain jostain ryhmistä, vaan kaikista. Ulkopuolelle jäävät vain opettajat sekä terveydenhoitoala. Valtiovarainministeriön olisi perustettava työryhmä, joka tutkii kaikilta puolilta kuinka rima alitetaan reippaimmin. Palkkojen oikeudenmukaiseen alennukseen liittyy varmasti paljon ongelmia, tasapuolisuuden vaikeaa valvontaa, sen toteuttamisen hankalaa seurantaa ja tuloksien näkyvyyttä täytyy odottaa pitkään. VM:ssä on kuitenkin reipasta kilpailuhenkeä, että arvovaltainen ja luottamusta herättävä ryhmä saadaan koostetuksi tutkimaan tätä visaista tehtävää. Samassa on syytä tutkia osingonjakoihin määräaikainen kattoprosentti.
Vastapainoksi kun palkkoja alennetaan, valtio ja kunnat pudottavat joidenkin palveluiden hintoja, senkin uhalla, että verotulot pienenee. Kustannustason laskiessa, se vääjäämättä siirtyy myös hintoihin, jolloin pitkässä juoksussa ostovoimamme palaa ennalleen. Suurimpana voittona on se, että siirtymäkauden jälkeen saamme paljon uusia työpaikkoja, joka on Eduskunnan ja koko yhteiskuntamme suurin ja tärkein asia. Työpaikkojen lisääntyessä merkittävästi palaa valtion verotulot ennalleen ja ylittyvät nykyisestä ja parantunut kilpailukykymme tuottaa täysin uusia työpaikkoja. Saamme uudelleen positiivisen Suuren Suomalaisen yrittämishengen päälle.
Tässä samassa projektissa Suomen hallitus voi panna tuon paljon puhutun väestökasautumisen tietyille paikkakunnille kuntoon ja uuteen järjestykseen; ihmisten henkilökohtaista verotusta porrastaan niin, että itä- ja pohjois- suomalaisia verotetaan lievemmin, jotta muuttohalukkuutta väljemmille ja luonnonläheisimmille alueille aletaan suosia.
Jo presidentti Urho Kekkonen aikoinaan kantoi suurinta huolta työllisyydestä; hallitukset vaihdettiin ja jos sekään ei riittänyt niin pantiin Eduskunta uuteen kuosiin ja päälle vielä hätätilajulistus.
tiistaina, helmikuuta 22, 2005
Valta on silmiinpistävää; George W. Bush pyörähtää Euroopassa
"EU-osavaltioiden" johtomiehet jonottivat kättelemään USA:n presidenttiä. Saattoihan tuo Bush miettiä, että "en minä laita jonoon kaikkia kuvernöörejä kun meille kylään tullaan; well... minä olen pomo talossa". EU hakee linjaansa ja USA tunnustaa jo EU:lle kirjeosoitteen. Suomesta oli etujansa valvomassa jopa kaksi henkilöä protokollamme mukaan.
Vakavasti ottaen Bush´in täytyy jo nähdä EU-kehitys, mutta saattaa miettiä: "ei nuo minun aikakautenani saa itseään järjestykseen; minähän juttelen vain isoimpien poikien kanssa ja hymyilen muille. Jaa, tuossahan on tuo punapää, joka viimeeksi korjaili solmiotani, aivan, sehän on sen Suomen presidentti!" USA on hyvin eheä edustavuudessaan; Bush on kansakunnan kaapin päällä ja hänellä on erinomaisesti valittu uskollinen ulkoministeri, joka nauttii älykkyydellä tietäessään, että hänellä on täysin suora vaikutuskanava herraansa.
Bush tietää kansakuntansa taloudelliset numerot; saattaa välillä neuvonantajansa neuvosta pohtia: "vajeet ovat huippuluokkaa, mutta minäpä tasaan systeemit tällä viimeisellä kaudellani ja asetan itseni suurien joukkoon, kuten Ronald Suuri, joka kyykytti Neuvostoliiton ja vielä lentotukialuksemme nimettiin hänen mukaan, tahtoo saman. Teenpä vaihtokauppaa ja katson Kiina-kortin, ja jos tulee pää vetävän käteen, säädän uudet tuontitullit kiinalaisten tavaroille, kohtahan meillä vielä ajetaan heidän tekemillään autoillakin!, ... no, onkohan noilla eurooppalaisilla rahaa minulle, kun tuo valtion budjetti tarvitsisi tilkettä"
USA näyttää hyväksyvänsä omalla tavallaan Kioton ilmastosopimuksen, tosin Bush´ia on valaistu: "minä en kyllä noihin eurooppalaisten Kioto-kelkkaan lähde, minun tiedemiehet ovat sanoneet, että ilmasto ei ole lämmennyt. Enkä minä voi vähentää äänestäjieni kulutusta, niin meillä autot kuluttaa, koska matkat ovat pitkiä ja pitäähän pojilla olla V8-moottorit ja rautaa kolme tonnia ympärillä. Annan vähän periksi ja kerron kivasti, että ollaan mekin huolissamme, joo, niin minä sanon"
USA, Japani ja Etelä-Korea haluaa rakentaa lähitulevaisuuden suurimmaan ja tärkeimmän kehityskohteen, fuusiovoimalan koereaktorin, Japaniin, mutta Kiina ja Venäjä ovat menneet Euroopan puolelle ja Ranska on saamassa fuusiokoereaktorin. Ratkaistaessa energiasaatavuutta, on fuusiovoima ykkös asemassa, mutta se vaatii runsaasti rahaa, niin paljon, että yhdelläkään yksittäisellä maalla ei ole siihen varaa, ei edes USA:lla. Bush menee myös Slovakiaan tapaamaan toista selkeää presidenttiä, jolla on valtaa eli Bush ja Venäjän big boss Putin tapaavat. Saattaa tuo Bush miettiä: "minähän taivutan Vladimirin ja saan sen puolelleni kun ratkaistaa tuo fuusio, ...mitähän sekin oikein tarkoittaa... ja sen sijoitus. Joo, niin minä teen, lupaan Venäjälle rahaa ja tekniikkaa, että he saavat enemmän öljyä markkinoille, rahaahan tuo Putin haluaa; kiitoksena siitä vaihtaa kelkkaa ja fuusio juttu saadaan Japaniin".
Tämän vuoden suuri uutistapahtuma kansalaisille on USA:n presidentin vierailu; ihmiset näkevät johtajan jolla on valtaa ja voimaa. Johan hänen autonsakin on suurempi kuin EU-poikien. Kun Bush tulee vierailulle, on hänellä noin 1000 salaisen palvelun turvamiestä mukanaan. Aikoinaan Reaganille tuotiin jopa vesisängyn vesikin käydessään Suomessa. EU miettii ketkä tai kuka oikein olisi Bushin vastine, ja tuloksena kättelyjonossa seisoo 25 kaveria, niin, että Bushille kuiskataan korvaa kuka on kukin, ehkä Bush herra Chiracin, Berlusconin ja Blairin tunnistaa. Bush miettii. "no, kyllä Condi nuo pojat tuntee, kyselen sitten myöhemmin noita nimiä ketä siinä jonotti kuin cowboyt palkkajonossa".
Me EU:ssa tarvitaan aikaa. Viisitoista vuotta ja olemme kolmikannassa USA, Kiina ja EU. Bryssel on valinnut hitaan, mutta perinpohjaisen linjan, kunhan ei omaan byrokratiaansa tukehtuisi. Kaikesta ei tarvitsisi säätää direktiivejä. Jäsenmaat so. osavaltiot voivat ottaa mallia suoraan USA:sta ja sen osavaltio järjestelmästä. Lopuksi Bush pohtii vilkuttaessaan Airforce One´in ovella ennen lähtöä kotiin: "paljon on pojilla tekemistä, minulle on yksi kirjeosoite ja se on Valkoinen talo. No, niin ja viimeinen vilkutus..., onkohan se NHL:n lakko jo päättynyt? Taidanpa lentää suoraan Texasiin ja lähteä Lauran ja Condin kanssa ranchille pelaamaan golfia"
Sarkastisella, mutta iloisella huumorilla,
Ilkka Luoma
Vakavasti ottaen Bush´in täytyy jo nähdä EU-kehitys, mutta saattaa miettiä: "ei nuo minun aikakautenani saa itseään järjestykseen; minähän juttelen vain isoimpien poikien kanssa ja hymyilen muille. Jaa, tuossahan on tuo punapää, joka viimeeksi korjaili solmiotani, aivan, sehän on sen Suomen presidentti!" USA on hyvin eheä edustavuudessaan; Bush on kansakunnan kaapin päällä ja hänellä on erinomaisesti valittu uskollinen ulkoministeri, joka nauttii älykkyydellä tietäessään, että hänellä on täysin suora vaikutuskanava herraansa.
Bush tietää kansakuntansa taloudelliset numerot; saattaa välillä neuvonantajansa neuvosta pohtia: "vajeet ovat huippuluokkaa, mutta minäpä tasaan systeemit tällä viimeisellä kaudellani ja asetan itseni suurien joukkoon, kuten Ronald Suuri, joka kyykytti Neuvostoliiton ja vielä lentotukialuksemme nimettiin hänen mukaan, tahtoo saman. Teenpä vaihtokauppaa ja katson Kiina-kortin, ja jos tulee pää vetävän käteen, säädän uudet tuontitullit kiinalaisten tavaroille, kohtahan meillä vielä ajetaan heidän tekemillään autoillakin!, ... no, onkohan noilla eurooppalaisilla rahaa minulle, kun tuo valtion budjetti tarvitsisi tilkettä"
USA näyttää hyväksyvänsä omalla tavallaan Kioton ilmastosopimuksen, tosin Bush´ia on valaistu: "minä en kyllä noihin eurooppalaisten Kioto-kelkkaan lähde, minun tiedemiehet ovat sanoneet, että ilmasto ei ole lämmennyt. Enkä minä voi vähentää äänestäjieni kulutusta, niin meillä autot kuluttaa, koska matkat ovat pitkiä ja pitäähän pojilla olla V8-moottorit ja rautaa kolme tonnia ympärillä. Annan vähän periksi ja kerron kivasti, että ollaan mekin huolissamme, joo, niin minä sanon"
USA, Japani ja Etelä-Korea haluaa rakentaa lähitulevaisuuden suurimmaan ja tärkeimmän kehityskohteen, fuusiovoimalan koereaktorin, Japaniin, mutta Kiina ja Venäjä ovat menneet Euroopan puolelle ja Ranska on saamassa fuusiokoereaktorin. Ratkaistaessa energiasaatavuutta, on fuusiovoima ykkös asemassa, mutta se vaatii runsaasti rahaa, niin paljon, että yhdelläkään yksittäisellä maalla ei ole siihen varaa, ei edes USA:lla. Bush menee myös Slovakiaan tapaamaan toista selkeää presidenttiä, jolla on valtaa eli Bush ja Venäjän big boss Putin tapaavat. Saattaa tuo Bush miettiä: "minähän taivutan Vladimirin ja saan sen puolelleni kun ratkaistaa tuo fuusio, ...mitähän sekin oikein tarkoittaa... ja sen sijoitus. Joo, niin minä teen, lupaan Venäjälle rahaa ja tekniikkaa, että he saavat enemmän öljyä markkinoille, rahaahan tuo Putin haluaa; kiitoksena siitä vaihtaa kelkkaa ja fuusio juttu saadaan Japaniin".
Tämän vuoden suuri uutistapahtuma kansalaisille on USA:n presidentin vierailu; ihmiset näkevät johtajan jolla on valtaa ja voimaa. Johan hänen autonsakin on suurempi kuin EU-poikien. Kun Bush tulee vierailulle, on hänellä noin 1000 salaisen palvelun turvamiestä mukanaan. Aikoinaan Reaganille tuotiin jopa vesisängyn vesikin käydessään Suomessa. EU miettii ketkä tai kuka oikein olisi Bushin vastine, ja tuloksena kättelyjonossa seisoo 25 kaveria, niin, että Bushille kuiskataan korvaa kuka on kukin, ehkä Bush herra Chiracin, Berlusconin ja Blairin tunnistaa. Bush miettii. "no, kyllä Condi nuo pojat tuntee, kyselen sitten myöhemmin noita nimiä ketä siinä jonotti kuin cowboyt palkkajonossa".
Me EU:ssa tarvitaan aikaa. Viisitoista vuotta ja olemme kolmikannassa USA, Kiina ja EU. Bryssel on valinnut hitaan, mutta perinpohjaisen linjan, kunhan ei omaan byrokratiaansa tukehtuisi. Kaikesta ei tarvitsisi säätää direktiivejä. Jäsenmaat so. osavaltiot voivat ottaa mallia suoraan USA:sta ja sen osavaltio järjestelmästä. Lopuksi Bush pohtii vilkuttaessaan Airforce One´in ovella ennen lähtöä kotiin: "paljon on pojilla tekemistä, minulle on yksi kirjeosoite ja se on Valkoinen talo. No, niin ja viimeinen vilkutus..., onkohan se NHL:n lakko jo päättynyt? Taidanpa lentää suoraan Texasiin ja lähteä Lauran ja Condin kanssa ranchille pelaamaan golfia"
Sarkastisella, mutta iloisella huumorilla,
Ilkka Luoma
maanantaina, helmikuuta 21, 2005
Eteläranta 10 parkaisi pääomituksesta
Kuuluisa vuorineuvoksien temmellyskenttä Eteläranta 10 Helsingin Etelärannassa. Täällä aivoitellaan kähminnät, pikkunokkelat kilpailukykyteesit ja vaikerrukset tolkuttoman arvokkaista työpalkoista unohtaen omaehtoisen itseähkytyn optio-, palkka- ja palkkioahnehdinnan. Suomalaista Isänmaallisuutta ei ole havaittavissa yritysjohtajissamme, joilla ei ole enää entisaikojen patruunahenkeä, sillä hehän eivät enää omista juuri mitään. Ovat palkkajohtajia, omistaja ja työntekijä on erkaantunut kauas toisistaan. Ennen omistaja käveli fyysisesti tehtaan lattioilla ja morjesti tekijöitänsä; hän ymmärsi mistä tuotanto lähtee ja kuka tekee mitäkin. Nykyisiltä johtajilta tässä mielessä on suhteellisuuden taju kadonnut; omat optiot ovat etusijalla. Nyt Eteläranta parkuu valtiota jopa sijoittajaksi, jottei olisi enää sitäkään riskiä omistajalla. Sanoisin, että: Hei herätkää hyvät ihmiset reaalisuuteen ja nähkää ihmiset ja unohtakaa liiallinen oman navan tuijottelu. "Talohan on selvästi kallellaan oikealle" DSC_12121.JPG. Photo by Ilu 2006. Toukokuu 2006. Nikon D70.Yrityselämän pääomasijoitus, riskinkanto ja yrityksien perustaminen
Eteläranta 10 parkaisi jälleen valtiota apuun keskusteltaessa uusien riskiyritysten perustamisesta. Yksityiset sijoittajat eivät lähde innovointiin mukaan, ennenkuin valtio antaa siemeniksi alkupanokset, siis ottaa osaa riskin kantoon. Yritystoiminta on ymmärretty pääomasijoittajan riskinkantona; siis kun sijoitan, niin voin myös saada korkoa sijoituksilleni. Nyt yksityisen pääoman suurin eduspuhuja parkuu valtiolta rahaa, jotta riski pienenisi itse yksityiselle pääomalle (uutisoitu TV:ssä 21.02.).
Koko 90-luvun valtio edesauttoi voimakkaasti yrityselämää ja nostikin voitot ja osingot kasvu-uralle. Tuloksena oli ylikorotetut osingot juuri ennen kuin säädetty uusi pääomatulojen laki astui voimaan. Pääomaa on paennut Suomesta tuottamaan työpaikkoja ulkomaille. Poliitikot ovat hiljaisesti tukeneet yritystoimintaa, jolloin vienti on saatu nousemaan ja palkat on järkevästi pidetty hyvin maltillisella kasvu-uralla. Tarkoitus oli hyvä ja tuotosta syntyi, mutta raha katosi suurelta osin ulkomaille. Selitykseksi annetaan kilpailukyvyn turvaaminen menemällä sinne, missä on kysyntä sekä edullinen ihmistyövoima. Tämä kelpaisi selostukseksi, mikäli olisi vastaantuloa itse kotimaan tuotantotoiminnassa, mutta ei, voittoja jaetaan avokätisesti omistajille, jopa kiihdyttämällä osingon maksua siinä pelossa, että valtiokin pääsisi saamaan vastakaikua omille tukitoimille yrityksiä kohtaan.
Vastuullinen teollisuuspolitiikka ei ole yksipuolista. Vastuullisuus on vuorovaikutusta ja ennenkaikkea työllisyyden hoitoa. On totta, että Suomi valmistautuu kovaan kilpailuun halpatyövoimaa vastaan. Siinä me häviämme. Yritykset menivät tuon ominaisuuden perässä ja jättivät investoinnit ja ennenkaikkea tuotekehityksen vähemmälle itse kotimaassa. Me pärjäämme erikoistumalla huippuosaajiksi meille luontevilla aloilla ja tämä vaatii panoksia tuotekehitykseen, joka on myöskin riskialtista. Valtio ei voi olla aina se hätään huudettu, nyt on vastavuoroisuuden aika.
Nyt yritysmaailma kinuaa lisää rahaa valtiolta. "Edes nyt muutama kymmenen miljoonaa euroa, luulisi noin pienen rahan jostain löytyvän", oli kommentointi linnoituksesta, joka vahtii yksityisen pääoman sekä työnantajien etuuksia Etelärannassa. Eteläranta voisi mieluummin kaikessa hiljaisuudessa kannustaa omia pääomajoukkojaan ottamaan vastavuoroisesti vetovastuuta uusien yrityksien perustamiseksi, eikä huutaa valtiota hätiin. Luulisi tuon muutaman kymmenen miljoonan euron löytyvän niistä osingoista, joita on runsaskätisesti jaettu. Pääomapiirit tuntevat riskit ja vastuut, nyt on aika ottaa tuo vastuullisen sijoittajan asema. Kysymys on vastuusta ja kotimaasta. Tämän tyyppiset toimenpiteet, mitä pääoman käyttöpiirit nyt esittävät, ei vahvista heidän asemaansa edes henkisen kotimaan tunnustajina. Tämä tuo entisestään mielikuvaa pääoman maattomuudesta toimiessaan suvereenisti yli rajojen sinne, mistä suurin raaka hyöty on saatavilla. Valtiovallan asema on edesauttaa huonoina aikoina ihmistä ja yrityksiä, mutta vastavuoroisuus syntyy hyvien vuosien tullessa. Mikäli me uskomme itseemme, niin tuo sijoitus löytyy helposti pääomapiireistä ja tällä kertaa ilman valtiota. Tämä nostaa kansallista luottamusta kotimaisen huippuosaamisen jatkuvuuteen.
Ilkka Luoma
sunnuntaina, helmikuuta 20, 2005
Innostus rahasta ja omaisuuden arvon nousu sokaisivat meidät
Suomessa on lähes 100.000 työtöntä, jotka ovat olleet poissa työelämästä lopullisen kauan. Tähän vaikutti päätökset ja vastuuttomuus 80- ja 90 - lukujen taitteessa. Rahaa sai, ja omaisuuden arvo kasvoi kohisten, tuntui olo kuin miljonääriltä. Tehtiin virheitä niin päättäjinä kuin kuluttajina. Suomen Kansallisteatteri esittää mielenkiintoista talouspoliittista revyytä erinomaisen sykähdyttävänä ironiana: Ihmisiä hyvinvointivaltiossa.
Kuluttajasta oli kivaa saada rahaa ilman reaalivakuutta. Yritykset saivat ulkomailta rahaa mielin määrin ja korkokin tuntui sopivalta. Kierre oli valmis. Näitä tapahtumia ei kannata enempää kerrata. Tärkeämpää on nyt vihon viimeisenä hetkenä löytää ratkaisu heille, jotka ajautuivat yhteiskunnan kelkasta pois. Monet syyttään tai tietämättömyyttään, uskottiin pankinjohtajiin.
Yhteiskunta on eri rakenteissaan kiivaasti kehittynyt; atk, automaatio, logistiikka ja menettelytavat. Nyt tehdään tunnissa entisaikojen kaksituntinen. Pelisäännöt ovat koventuneet. Osa meistä jäi rannalle ja nyt meillä on velvollisuus vaikka poikkeuksellisilla keinoilla saattaa väliin pudonneet ihmiset takaisin elämään. Tulee muistaa, että heillä kaikilla on myös äänioikeus; he voivat äänestää omana ryhmänään melkoisen puolueen eduskuntaa. Seuraavissa vaaleissa heillä voi olla tähän vaihtoehto. Tarvitaan vain voimakas johtaja, joka ymmärtää ihmisiä ja heidän pettymystään sekä osaa luoda luottamusta huomiseen puhumatta nykypoliitikkojen outoa näennäiskieltä.
Suurimmalle osalle työnpelistä pudonneille ei yhteiskunta jakanut sitä oikeudenmukaisuutta, mitä he olisivat ansainneet. Suomi muodostuu meistä kaikista ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Useat viranomaiset ovat tehneet parhaansa lainsäädännön puitteissa, erityisesti työvoimaviranomaiset ovat keksineet lähes kaikkea mitä voi olla saatavilla palauttaakseen ihmisiä takaisin työn ääreen. Valitettavasti nämä ponnistelut eivät kanna riittävästi tulosta.
Nyt tarvitaan huolenpitoa, jossa kohtaa päämäärän löytyminen kaikille väliinpudonneille sellaisessa ohjauksessa, josta koetaan luottamusta ja uskoa huomiseen. Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja, jotka voidaan valjastaa sisältöelämään, jossa on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta. Näihin toimenpiteisiin tarvitaan organisoitunut järjestö, joka yksinkertaisesti löytää mielekkyyttä ja päämäärähakuisuutta ihmisille. Systeemillä ei erotella ihmisiä vaan palautetaan yhteisöön takaisin. Ihmisillä on voimakkaita tarpeita kokea onnistumista, mutta riittävä epäonnen (ottamatta enään kantaa syihin) kierre lannistaa vahvimmankin. Ihmisillä on myös voimakas auttamisen halu (tsunamionnettomuus osoitti sen), auttajat kokevat parhaimmillaan suurta riemua saavutetuista tuloksista.
Kuinka tämä kaikki tehdään? Suuria ikäluokkia jää runsaasti eläkkeelle; heistä vapaaehtoiset voisivat ottaa kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa itselleen kummihenkilön operaatiossa, jossa palautetaan ihmisarvo takaisin heille, jotka ovat sen menettäneet. Osa eläkkeelle siirtyvistä on hyvin energisiä ja heillä on kyky ja halu tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävämpää kuin onnistua löytämään ihmiselle uusi elämä ja sille sisältö? Taloudellisesti tähän projektiin löytyy rahaa, kyseessä ei tarvita uutta lisärahaa vaan uudelleen kohdistamista. Tähän "Elämä takaisin" -projektiin voivat osallistua kaikki vapaaehtoiset. Operaatio on hyvin hienotunteinen ja vaatii "pelisilmää" tekijöiltään; se on todellinen haaste.
Suomi on aikaisemminkin näyttänyt kykynsä vaikeissa tilanteissa; tämä on rauhanajan suurin inhimillinen teko, jolla tulee olemaan merkitystä laajasti kansalliseen identiteettiin. Tulevana Vappuna jätetään turhat puheet väliin; on aika ryhtyä työhön. Vahva kansa huolehtii kaikista jäsenistään.
Ilkka Luoma
Kuluttajasta oli kivaa saada rahaa ilman reaalivakuutta. Yritykset saivat ulkomailta rahaa mielin määrin ja korkokin tuntui sopivalta. Kierre oli valmis. Näitä tapahtumia ei kannata enempää kerrata. Tärkeämpää on nyt vihon viimeisenä hetkenä löytää ratkaisu heille, jotka ajautuivat yhteiskunnan kelkasta pois. Monet syyttään tai tietämättömyyttään, uskottiin pankinjohtajiin.
Yhteiskunta on eri rakenteissaan kiivaasti kehittynyt; atk, automaatio, logistiikka ja menettelytavat. Nyt tehdään tunnissa entisaikojen kaksituntinen. Pelisäännöt ovat koventuneet. Osa meistä jäi rannalle ja nyt meillä on velvollisuus vaikka poikkeuksellisilla keinoilla saattaa väliin pudonneet ihmiset takaisin elämään. Tulee muistaa, että heillä kaikilla on myös äänioikeus; he voivat äänestää omana ryhmänään melkoisen puolueen eduskuntaa. Seuraavissa vaaleissa heillä voi olla tähän vaihtoehto. Tarvitaan vain voimakas johtaja, joka ymmärtää ihmisiä ja heidän pettymystään sekä osaa luoda luottamusta huomiseen puhumatta nykypoliitikkojen outoa näennäiskieltä.
Suurimmalle osalle työnpelistä pudonneille ei yhteiskunta jakanut sitä oikeudenmukaisuutta, mitä he olisivat ansainneet. Suomi muodostuu meistä kaikista ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Useat viranomaiset ovat tehneet parhaansa lainsäädännön puitteissa, erityisesti työvoimaviranomaiset ovat keksineet lähes kaikkea mitä voi olla saatavilla palauttaakseen ihmisiä takaisin työn ääreen. Valitettavasti nämä ponnistelut eivät kanna riittävästi tulosta.
Nyt tarvitaan huolenpitoa, jossa kohtaa päämäärän löytyminen kaikille väliinpudonneille sellaisessa ohjauksessa, josta koetaan luottamusta ja uskoa huomiseen. Jokaisessa ihmisessä piilee voimavaroja, jotka voidaan valjastaa sisältöelämään, jossa on mahdollisuus kokea onnistumisen tunnetta. Näihin toimenpiteisiin tarvitaan organisoitunut järjestö, joka yksinkertaisesti löytää mielekkyyttä ja päämäärähakuisuutta ihmisille. Systeemillä ei erotella ihmisiä vaan palautetaan yhteisöön takaisin. Ihmisillä on voimakkaita tarpeita kokea onnistumista, mutta riittävä epäonnen (ottamatta enään kantaa syihin) kierre lannistaa vahvimmankin. Ihmisillä on myös voimakas auttamisen halu (tsunamionnettomuus osoitti sen), auttajat kokevat parhaimmillaan suurta riemua saavutetuista tuloksista.
Kuinka tämä kaikki tehdään? Suuria ikäluokkia jää runsaasti eläkkeelle; heistä vapaaehtoiset voisivat ottaa kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa itselleen kummihenkilön operaatiossa, jossa palautetaan ihmisarvo takaisin heille, jotka ovat sen menettäneet. Osa eläkkeelle siirtyvistä on hyvin energisiä ja heillä on kyky ja halu tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävämpää kuin onnistua löytämään ihmiselle uusi elämä ja sille sisältö? Taloudellisesti tähän projektiin löytyy rahaa, kyseessä ei tarvita uutta lisärahaa vaan uudelleen kohdistamista. Tähän "Elämä takaisin" -projektiin voivat osallistua kaikki vapaaehtoiset. Operaatio on hyvin hienotunteinen ja vaatii "pelisilmää" tekijöiltään; se on todellinen haaste.
Suomi on aikaisemminkin näyttänyt kykynsä vaikeissa tilanteissa; tämä on rauhanajan suurin inhimillinen teko, jolla tulee olemaan merkitystä laajasti kansalliseen identiteettiin. Tulevana Vappuna jätetään turhat puheet väliin; on aika ryhtyä työhön. Vahva kansa huolehtii kaikista jäsenistään.
Ilkka Luoma
tiistaina, helmikuuta 15, 2005
Hyvä liikevoitto ja 650 henkilöä saa lähteä, missä vika?
Hyvä liikevoitto ja 650 henkilöä saa lähteä, missä vika?
Teleoperaattorit saavat rahansa minuuteista ja kuukausimaksuista. Mitä enemmän puhumme kännykkään sitä enemmän operaattori saa voittoa. Kuluttajien sieluista on kilpailtu viime aikoina reippaasti. Pienet operaattorit ovat markkinaherkkiä ja heidän organisaatiot ovat jo valmiiksi laihdutetut. Suurien operaattorien henkilökunta on väsynyt loputtomiin yt-neuvotteluihin, vireys ei voi olla sillä tasolla kuin päämäärästään tietoisten yhtiöiden henkilökunnalla, joita on motivoitu oikein. Ihmiset tekevät työt eivät organisaatiot.
Esimerkiksi Soneraa on saneerattu miltei yhtäjaksoisesti aina 90-luvun alusta alkaen, poislukien vuosituhannen vaihdetta, jolloin meni niin huikean lujaa, että mm. Suomen Kuvalehdessä tuolloinen Soneran ylin johto ilmoitti, että Suomella ei ole varaa Soneraan. Tuo lause on nyt aivan uudessa valossa. On perin selvää, että henkilökunta on väsynyt, parhaat innovaatiot on puristettu nokkeluusneuvotteluissa turvatessa omaa työjakkaraa yhtiössä.
Yhtiön tilasta on vastuussa vain toimiva johto. Henkilökuntaa on turha syyttää; heitä voi nousukiidossakin vaihtaa ja ennenkaikkea heitä voi myös kiittää hyvin mennessä. Henkilöstön motivointi on tae yrittämisestä, yrittäminen takaa tuloksia ja innovaatioita. Ihminen ei ole kone. Virhe ei ole liian suuri henkilöstö, kun tulos alkaa laskea. Ongelma on muodostunut jo aiemmin, on syytä katsoa jo tapahtuneisiin rekrytointeihin sekä poislähteneisiin; yleensä parhaat lähtee jo aikaisemmin, koska he haistavat tilanteen ennalta. Virheet on myös tehty jo silloin kun vaikuttajahenkilöitä on päästetty muihin yhtiöihin lähinnä kilpailijoille.
Olipa yhtiö mikä tahansa, sen henkeen ja kykyyn vaikuttaa ydinryhmät, jotka muodostuvat ilman virallisia organisaatiorajoja. Vaikuttajayksilöt ratkaisevat hengen mikä käytävillä liikkuu. Vahva johto, joka on sitoutunut henkilöstönsä työolosuhteiden vakauteen, antaa lisämotivaatiota toimia vilpittömästi yhtiön parhaaksi. Työntekijä joka on ylpeä yhtiöstään, tuottaa vääjäämättä myös parhaan tuloksen. Toimivan johdon on huolehdittava, että ihmisillä on mahdollisuus olla ylpeä työpaikastaan. Jokainen yhtiön työntekijä on firman käyntikortti.
Mikäli yhtiön käytävillä on peliä oman työjakkaran säilymisestä, on se huono merkki. Erityisesti jos johtohenkilöt paaluttavat reviireitään, tietää se jo ongelmien alkaneen. Seuraava näppärä keino onkin yt-neuvottelut. Näin syntyy dilemma; suuri voitto edellisestä vuodesta ja heti perään henkilöstösaneeraus. Virheet ovat tapahtuneet jo aiemmin. Reagointi on toivottomasti jäänyt jälkeen. Markkinatilanteen kehitystä ei ole haistettu oikein. Eräs kuuluisa oululainen myyntimies on todennut osuvasti: "markkinat jaetaan joka aamu uudelleen".
Taitava liikkeenjohto osaa nähdä huomiseen, sen on nähtävä kilpailutilannemuutokset. Tuosta ominaisuudesta johdolle maksetaan parempaa palkkaa. Johdon tehtävä on havaita asiakkaidensa tilaa; johtajat ovat yhtiöidensä ylimmät myyntimiehet ja asiakaspalvelijat. Johtajilla ei saisi olla aikaa pohtia omia työjakkaroita, siitä huolehtii vastuuntuntoiset esimiehet. Johtajillakin on sellaiset, myös toimitusjohtajalla. Hyvän johtajan merkki on se, että hän ei tee näennäisesti mitään, mutta hän on valinnut parhaat alaiset ja hänen päätöksiään arvostetaan ja henkilöstö antaa koko panoksensa tukeakseen johtajaansa. Johtaja kiittää tästä järjestämällä parhaat työolosuhteet ja asetetun päämäärän, johon kaikki sitoutuvat. Mikäli vielä tämän päälle hyväksytään herkkäliikkeisyys markkinaolosuhteiden muutoksiin, on todennäköistä, että saneeraukset jäävät vähiin ja voittoa tuotetaan tasaisemmin. Valta on sen käyttöä eikä vain sen näyttöä.
Teleoperaattorit saavat rahansa minuuteista ja kuukausimaksuista. Mitä enemmän puhumme kännykkään sitä enemmän operaattori saa voittoa. Kuluttajien sieluista on kilpailtu viime aikoina reippaasti. Pienet operaattorit ovat markkinaherkkiä ja heidän organisaatiot ovat jo valmiiksi laihdutetut. Suurien operaattorien henkilökunta on väsynyt loputtomiin yt-neuvotteluihin, vireys ei voi olla sillä tasolla kuin päämäärästään tietoisten yhtiöiden henkilökunnalla, joita on motivoitu oikein. Ihmiset tekevät työt eivät organisaatiot.
Esimerkiksi Soneraa on saneerattu miltei yhtäjaksoisesti aina 90-luvun alusta alkaen, poislukien vuosituhannen vaihdetta, jolloin meni niin huikean lujaa, että mm. Suomen Kuvalehdessä tuolloinen Soneran ylin johto ilmoitti, että Suomella ei ole varaa Soneraan. Tuo lause on nyt aivan uudessa valossa. On perin selvää, että henkilökunta on väsynyt, parhaat innovaatiot on puristettu nokkeluusneuvotteluissa turvatessa omaa työjakkaraa yhtiössä.
Yhtiön tilasta on vastuussa vain toimiva johto. Henkilökuntaa on turha syyttää; heitä voi nousukiidossakin vaihtaa ja ennenkaikkea heitä voi myös kiittää hyvin mennessä. Henkilöstön motivointi on tae yrittämisestä, yrittäminen takaa tuloksia ja innovaatioita. Ihminen ei ole kone. Virhe ei ole liian suuri henkilöstö, kun tulos alkaa laskea. Ongelma on muodostunut jo aiemmin, on syytä katsoa jo tapahtuneisiin rekrytointeihin sekä poislähteneisiin; yleensä parhaat lähtee jo aikaisemmin, koska he haistavat tilanteen ennalta. Virheet on myös tehty jo silloin kun vaikuttajahenkilöitä on päästetty muihin yhtiöihin lähinnä kilpailijoille.
Olipa yhtiö mikä tahansa, sen henkeen ja kykyyn vaikuttaa ydinryhmät, jotka muodostuvat ilman virallisia organisaatiorajoja. Vaikuttajayksilöt ratkaisevat hengen mikä käytävillä liikkuu. Vahva johto, joka on sitoutunut henkilöstönsä työolosuhteiden vakauteen, antaa lisämotivaatiota toimia vilpittömästi yhtiön parhaaksi. Työntekijä joka on ylpeä yhtiöstään, tuottaa vääjäämättä myös parhaan tuloksen. Toimivan johdon on huolehdittava, että ihmisillä on mahdollisuus olla ylpeä työpaikastaan. Jokainen yhtiön työntekijä on firman käyntikortti.
Mikäli yhtiön käytävillä on peliä oman työjakkaran säilymisestä, on se huono merkki. Erityisesti jos johtohenkilöt paaluttavat reviireitään, tietää se jo ongelmien alkaneen. Seuraava näppärä keino onkin yt-neuvottelut. Näin syntyy dilemma; suuri voitto edellisestä vuodesta ja heti perään henkilöstösaneeraus. Virheet ovat tapahtuneet jo aiemmin. Reagointi on toivottomasti jäänyt jälkeen. Markkinatilanteen kehitystä ei ole haistettu oikein. Eräs kuuluisa oululainen myyntimies on todennut osuvasti: "markkinat jaetaan joka aamu uudelleen".
Taitava liikkeenjohto osaa nähdä huomiseen, sen on nähtävä kilpailutilannemuutokset. Tuosta ominaisuudesta johdolle maksetaan parempaa palkkaa. Johdon tehtävä on havaita asiakkaidensa tilaa; johtajat ovat yhtiöidensä ylimmät myyntimiehet ja asiakaspalvelijat. Johtajilla ei saisi olla aikaa pohtia omia työjakkaroita, siitä huolehtii vastuuntuntoiset esimiehet. Johtajillakin on sellaiset, myös toimitusjohtajalla. Hyvän johtajan merkki on se, että hän ei tee näennäisesti mitään, mutta hän on valinnut parhaat alaiset ja hänen päätöksiään arvostetaan ja henkilöstö antaa koko panoksensa tukeakseen johtajaansa. Johtaja kiittää tästä järjestämällä parhaat työolosuhteet ja asetetun päämäärän, johon kaikki sitoutuvat. Mikäli vielä tämän päälle hyväksytään herkkäliikkeisyys markkinaolosuhteiden muutoksiin, on todennäköistä, että saneeraukset jäävät vähiin ja voittoa tuotetaan tasaisemmin. Valta on sen käyttöä eikä vain sen näyttöä.
sunnuntaina, helmikuuta 13, 2005
EU-modernisaatio antaa tekosyyn kaventaa presidenttimme valtaa
EU-modernisaatio antaa tekosyyn kaventaa presidenttimme valtaa
USA:ssa presidentillä on tunnetusti suuri valta. Amerikkalaiset eivät keskustelu valtaoikeuksien kaventamisesta. He ovat tyytäväisiä presidenttinsä päätösvaltaan. Suomessa presidentiltä halutaan viedä loputkin vaikuttamisen mahdollisuudet sekä identiteetin, josta laajat kansalaisrivit ovat yhteishenkeä ammentaneet; vähintäänkin yhteisten puheenaiheiden muodossa.
Viime vuosina on systemaattisesti kavennettu presidentin valtaa; operaatio alkoi välittömästi Koiviston astuttua virkaan. Alkoi voimallinen kierre, jossa Kekkosen vahvat kaudet koettiin ylireagoiden; oli ikäänkuin muotia kaventaa kaikkea sitä mikä muistutti välillä onnistuneita ja välillä epäonnistuneita "yksinpäätöksiä", mitä tapahtui pitkin 60- ja 70-lukua.
Nyt meneillään oleva lähinnä akateeminen "pilkkujen asennus oikeaan paikkaan" valtakeskustelu riisuu entisestään niitä vähiä ominaisuuksia, mitä epäilemättä kansalaisnäkökulmasta katsoen tarvittaisiin presidentille, jolla pitäisi olla käytettävissä tapoja, joilla voidaan "oikaista" ja oikeudenmukaistaa monia yli-innokaiden virkamiesten ja poliitikkojen aivotuotoksia. Kansalaiset tarvitsevat ns. isähahmoa, jolla on rehdin kansallinen tapa nähdä kadunmiehen arkirealismiin ja tarvittaessa puhaltaa monia turhia poliitikkojen omia pelejä poikki.
USA:ssa presidenttiin liittyy vahvoja empatioita kuin myös antipatioita; siksi värikäs ja sanankäänteinen vuoropuhelu käydään silloin tällöin edustuksellisuuden ja presidenttiyden välillä. Vapaus ja sen puolustaminen on intohimo, joka jakaa kansaa, mutta kiistatta tuo sen voiman tunteen mitä mikä tahansa kansa mielellään mielissään kokisi ja nautiskelisi.
On myös huomioitavaa, että USA:ssa väliportaan hallinto eli osavaltiopolitiikka antaa myös kuvernööreille alueellista valtaa. USA on epäilemättä maailman suurin talous- ja sotilasmahti. Siellä on aina haluttu ymmärtää vahva presidentti, itseasiassa poikkeuksellisen vahva. George W. Bush peräänkuuluuttaa vapautta, libertyä; hän haluaa olla vapauden esiairut ja käyttää myös kansalta saamaansa valtakirjaa reippaasti.
Suomea voidaan kohta verrata kuvernementiksi tai suurruhtinasalueeksi EU:n sisällä, siksi vahvasti Brysselin päätökset meille jo vaikuttaa kuten Pietarin vaikutus 1800-luvulla emo Suomeen. On hyvin lyhytnäköistä riisua nyt presidentiltä kaikki ne toimintaelementit, joihin kansalaiset olisivat valmiit. Historiassa on runsaasti esimerkkejä tapauksista, joissa vaikeat päätökset tehtiin yhden miehen harkinnasta, nuo päätökset eivät ole olleet niitä huonoimipia.
Maailmalla on nähtävissä, että vahvimmat maat ja toimijat ylläpitävät voimakasta valtion päämieskulttuuria. Suomessa on historian saatossa kuulunut aina selkeä ladunaukaisijan rooli karismaattisille presidenteille. Nyt ei tulisi pelkästään historiamme ensimmäisen naispresidenttimme ominaisuuden takia hätiköidysti riisua valtatekijöitä olemattomiin. Myöhemmin ne kuitenkin "kuvernööritilanteessa" rakennetaan uudestaan vahvan alueellisen hallinnon onnistumisen saavuttamiseksi EU-liitovaltion ohjauksessa. Kautta historian, poikkeuksia lukuunottamatta, vahvat johtajat ovat luoneet kehitystä, tunnetta ja vähintäänkin henkistä hyvinvointia.
USA:ssa presidentillä on tunnetusti suuri valta. Amerikkalaiset eivät keskustelu valtaoikeuksien kaventamisesta. He ovat tyytäväisiä presidenttinsä päätösvaltaan. Suomessa presidentiltä halutaan viedä loputkin vaikuttamisen mahdollisuudet sekä identiteetin, josta laajat kansalaisrivit ovat yhteishenkeä ammentaneet; vähintäänkin yhteisten puheenaiheiden muodossa.
Viime vuosina on systemaattisesti kavennettu presidentin valtaa; operaatio alkoi välittömästi Koiviston astuttua virkaan. Alkoi voimallinen kierre, jossa Kekkosen vahvat kaudet koettiin ylireagoiden; oli ikäänkuin muotia kaventaa kaikkea sitä mikä muistutti välillä onnistuneita ja välillä epäonnistuneita "yksinpäätöksiä", mitä tapahtui pitkin 60- ja 70-lukua.
Nyt meneillään oleva lähinnä akateeminen "pilkkujen asennus oikeaan paikkaan" valtakeskustelu riisuu entisestään niitä vähiä ominaisuuksia, mitä epäilemättä kansalaisnäkökulmasta katsoen tarvittaisiin presidentille, jolla pitäisi olla käytettävissä tapoja, joilla voidaan "oikaista" ja oikeudenmukaistaa monia yli-innokaiden virkamiesten ja poliitikkojen aivotuotoksia. Kansalaiset tarvitsevat ns. isähahmoa, jolla on rehdin kansallinen tapa nähdä kadunmiehen arkirealismiin ja tarvittaessa puhaltaa monia turhia poliitikkojen omia pelejä poikki.
USA:ssa presidenttiin liittyy vahvoja empatioita kuin myös antipatioita; siksi värikäs ja sanankäänteinen vuoropuhelu käydään silloin tällöin edustuksellisuuden ja presidenttiyden välillä. Vapaus ja sen puolustaminen on intohimo, joka jakaa kansaa, mutta kiistatta tuo sen voiman tunteen mitä mikä tahansa kansa mielellään mielissään kokisi ja nautiskelisi.
On myös huomioitavaa, että USA:ssa väliportaan hallinto eli osavaltiopolitiikka antaa myös kuvernööreille alueellista valtaa. USA on epäilemättä maailman suurin talous- ja sotilasmahti. Siellä on aina haluttu ymmärtää vahva presidentti, itseasiassa poikkeuksellisen vahva. George W. Bush peräänkuuluuttaa vapautta, libertyä; hän haluaa olla vapauden esiairut ja käyttää myös kansalta saamaansa valtakirjaa reippaasti.
Suomea voidaan kohta verrata kuvernementiksi tai suurruhtinasalueeksi EU:n sisällä, siksi vahvasti Brysselin päätökset meille jo vaikuttaa kuten Pietarin vaikutus 1800-luvulla emo Suomeen. On hyvin lyhytnäköistä riisua nyt presidentiltä kaikki ne toimintaelementit, joihin kansalaiset olisivat valmiit. Historiassa on runsaasti esimerkkejä tapauksista, joissa vaikeat päätökset tehtiin yhden miehen harkinnasta, nuo päätökset eivät ole olleet niitä huonoimipia.
Maailmalla on nähtävissä, että vahvimmat maat ja toimijat ylläpitävät voimakasta valtion päämieskulttuuria. Suomessa on historian saatossa kuulunut aina selkeä ladunaukaisijan rooli karismaattisille presidenteille. Nyt ei tulisi pelkästään historiamme ensimmäisen naispresidenttimme ominaisuuden takia hätiköidysti riisua valtatekijöitä olemattomiin. Myöhemmin ne kuitenkin "kuvernööritilanteessa" rakennetaan uudestaan vahvan alueellisen hallinnon onnistumisen saavuttamiseksi EU-liitovaltion ohjauksessa. Kautta historian, poikkeuksia lukuunottamatta, vahvat johtajat ovat luoneet kehitystä, tunnetta ja vähintäänkin henkistä hyvinvointia.
lauantaina, helmikuuta 12, 2005
Etelä tarvitsee sähköä ja lohet vapaita ikimuistoisia kutupaikkojaan
Helsingin Vanhan kaupungin koski katsottuna idästä ja kohti Espoota. Alempana on kalastajien suosima narrauspaikka fairyn lailla kuohuvasta vedestä huolimatta. Vedenvirtauksen vaihtelut tällä pääkaupunkiseudun ainoalla kosken virkaa tekevällä luomuksella ovat suuria. Kuvattu tokokuussa 2006. DSC_12114.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.
Kuvan keinotekoisesta koskesta ei mikään lohi nouse, vain ainoastaan harmi pääsemättömyydestä kutuamaan. Kuvassa Helsingin Vanhassa kaupungissa oleva Vantaan joen pääteasema ennen merta. Koskesta tehdään hiukan sähköäkin museogeneraattoreilla. Vesi on luonnottoman ruskeaa, johtunee erityyppisistä päästöistä. Lapin harvat vapaana olevat kosket ovat puhtaampia ja kalastajien sekä lohien suosiossa. Kuvattu toukokuussa 2006. DSC_12107.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.Jo Kekkosen aikaan luotiin työllisyyttä Lapin kairoille rakentamalla etelän loputtomaan sähkönnälkään voimalaitoksia erämaihin, joissa lohi ja muut villinä elävät luontokappaleet ovat kuteneet ja sukuansa lisäännyttäneet. Tämä lohen menettämä luonnollinen naintioikeus on eliminoitu, jotta etelän mies on saanut sähkövalossa työntänsä tehdä otsansa hiessä.
Aikoinaan voimalaitoksia tehtäessä oli sovittu lohen nousemiselle portaat. Ihminen on tämän sopimuksensa luonnolle unohtanut. Lohi on kuulemma parveillut kuohujen alapuolella ihmeissään liian korkeasta hypystä. Lohi joutui hölmistyneenä jättämään luonnon kiertokulun riemukarkelot väliin ja suntaamaan keulansa kohti meren ulapoita pussit täynnä.
Tämä asia alkoi kiinnostamaan, kun pohjoisen mies vakavissaan kertoi luonnolle järjestetyistä esteistä vapaan suvunjatkamisen hankaloittamiseksi. Teinpä tutkimusta kalastuksesta ja huomasin sen olevan eniten ihmisiä kiinnostava harrastus. Lapissa on Suomen suurimmat joet ja vapaana kihisee enään jotkut könkäät, kuten Molkoköngäs. Lohi on itseoikeutettu Lapin asukki poron ja saamelaisen kaverina. Poro ja saamelainen kulkee vapaana ja jatkaa sukuaan. Saamelaisilla on vieläpä oikeutetusti ns. ikimuistoinen nautintaoikeus luonnon harmoniaan ja liikkumiseen. Eivät taida tarvita kulkulupia Ruotsin ja Norjan osalta. Hyvä näin.
Lohi osaa kuulemma tulla koskesta alas jopa turbiinien potkurien lapojen välistä ikäänkuin karusellissa pää pöyrällä, mutta ehjänä. Lisätutkimukset kertoivat, että nousuportaat lohille ja muillekkin kaloille maksaisi n. 17M euroa. Tuo on pieni raha kalastusmatkailua piristävästä vaikutuksesta. Myös tuo 50-luvun Sopimus tulisi täyttää. Ennenkaikkea lohikin on ansainnut naintilupansa jokien alkulähteille sen luonnollisessa ympäristössä.
Lapin sähkövoimamiehet perustakoot ryhtiliikkeen lupauksien saattamiseksi voimaan. Kaikki etelän kalastajat ottakoot osaa näihin kinkereihin, jossa lohelle suodaan sen ikimuistoinen kutuoikeus raikkaiden tunturipurojen syntysijoille. Lohi oli Lapissa kun meitä ei vielä ollut. Kulutusinnostunut elintapamme vaatii entisestään sähköä, ja Kekkos-operaatioilla Lapin kouhuvat kosket taltutettiin. Meillä ei kuitenkaan ole oikeutta yrittää taltuttaa lohen lemmenkipeyttä. Nousuportaat kuntoon ja lohelle vapaa pääsy lastenkammareihin kalastajien iloksi ja paikallisen elinkeinon onneksi.
Ilkka Luoma
keskiviikkona, helmikuuta 09, 2005
Amerikkalainen maailmannäkemys
2005 - 02 - 06
USA esittää kiinnostusta nyt vuorostaan Iraniin; siellä tuoksuu ydinase. Edellinen sotareissu on vielä kesken, mutta uusille rintamille on tarvetta. Maailman poliisi on päättänyt istuttaa amerikkalaista demokratiaa sinne, missä sille ei maaperää luonnostaan ole. Vahvempi yrittää opettaa omatapaisella hyvyydellään omaa oppiaan "tuhmille pojille".
...
Historiallisesti jo preerioilla ratsasti maailmanjärjestys sinitakkeihin pukeutuneina; tuolloin intiaanit eli alkuperäiset asukkaat saivat kyytiä. Viime vuosisadan puolella piti saksalaisia ja japanilaisia laittaa järjestykseen trumpetin säestyksellä. Tuo fanfaari on sittemmin soinut muissakin maissa.
Amerikkalaiset ovat itse asiassa välittömiä ja hyvään uskovia ihmisiä;
he ovat maksaneet suuren hinnan kaikista seikkailuistaan, jossa aina on tähtilippu liehunut vapauden ja ääneen sanomisen puolesta. Eurooppalaiset voivat kiittää heitä, kiinalaiset ja israelilaiset saavat kiittää myös. Jenkki, tuo monesti naiviksi mainittu rento hyväntekijä puree purukumia, opettaa ja toruu.
Yksi voittaja näissä koitoksissa on aina ollut;
se on itse USA:n armeija; tänä päivänäkin se on ainut armeija, jolla on laajasti kokemusta suorasta toiminnasta. Heidän armeijansa on itse asiassa ainoana valmiina mihin tahansa operaatioon. Vain USA kykenee siirtämään massiivisia joukkokeskityksiä minne tahansa maailmassa. Tämä koneisto on asetettu turvaamaan omien kansalaisten tarpeet, mm. yli 30% koko maailman polttoaineista, vaikka heidän osuus väestöstä on vain n. 5% luokkaa. Voidaan sanoa, että amerikkalainen kuluttaa monin kerroin per capita kuin esim. nouseva kauko-itä. USA ei tule jäämään ilman öljyä, muut jakavat sen mitä heiltä jää.
Jos katsoo länsimaailman suosituimpia elokuvia, siis Hollywood-tuotteita,
niin lähes jokaisessa ilmentyy heidän syvin päämääränsä. He haluavat omin ehdoin maailmanrauhaa, he haluavat perheille maallista hyvinvointia, he taistelevat vaikka mitä vastaan turvatakseen perheiden äidit, lapset ja koirat.
Amerikkalaisia elokuvia moititaan, mutta niitä katsotaan
Suomessakin viikon aikana nähdään joka päivä vähintään yksi Hollywood-tuote. Ne ovat kuin Uuno Turhapurot; kriitikot näykkivät, mutta katsojat kiittävät. Elokuvissa on yhteisiä piirteitä paljon; tunne, isänmaallisuus, urheus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus.
Voi vain muistaa pätkiä elokuvista Independence Day, The Patriot, Armageddon, Pelastakaa sotamies Ryan + muut sotakuvat, joissa tähtilipun liehuntaa ei ole unohdettu. Onko tuo väärin; meidän on tunnustettava heidän ihanteensa kunniallisiksi.
...
USA tarjoaa yritteliäille kunnon palkan ja mahdollisuudet
He antavat sinnikkäille anteeksi melkein mitä vain. USA tarjoaa parhaat opinahjot; he toivottavat tervetulleeksi kaikki ahkerat ja yritteliäät opiskelijat ihon väriin katsomatta. He yksinkertaisesti tukevat eteenpäin menoa, he haluavat antaa mahdollisuuden parhaisiin tuloksiin, sillä heidän oma maa saa sen suurimman voiton, raha pyörii vinhasti ja sisäinen talous tukee maailman suurinta kauppavajetta.
Voimme tietenkin filosofoida USA:n identiteetillä,
voimme pohtia tulevaisuuskuvia, mutta he tekevät työtä ja saavuttavat voittoja. Voimme huolestuneena jaaritella heidän valtavasta kauppataseen alijäämästä, dollarin alamäestä, mutta he kuluttavat ja pitävät maailmanpyörät hyvässä rasvassa ja siinä sivussa antavat sinitakkiensa ratsastaa vapauden airuena levittämässä heidän demokratiaa ja heidän kauppapolitiikkaa.
Paras käytännön esimerkki on heidän nimien anto - USA:n tavaramerkeille eli lentotukialuksille; jo presidentti Ronald Reaganin eläessä sai heidän uusin aluksensa nimekseen USS Ronald Reagan. Se oli suurin arvonanto, mitä valtio suurelle pojalleen pystyi antamaan. Tämä jos mikä kuvaa heidän identiteettiään. (Oli muuten historian ensimmäinen nimijulkistus USA:ssa lentotukialukselle, jossa ko. henkilö vielä eli).
Joku sanoo, että amerikkalainen on naiivi,
... voi olla, mutta on vahva ja ainakin itselleen hyväntahtoinen naiivi, jolla on ehtymättömiin huomionantoa, ainakin kahvitauon ja aamurukouksen ajaksi. USA on ja pysyy tämän aikakauden vetojuhtana ja ainoana valtana, jolla ei ole tavanomaisesti vihollista, siksi ylivoimainen se on.
Kuinka kauan tätä hegemoniaa kestää, jää nähtäväksi..., idässä kasvaa systemaattisesti toinen jättiläinen - Kiina, joka haluaa omansa yhtä lailla ja aivan samalla oikeutuksella. Meille eurooppalaisille jää mielenkiintoinen rooli, voimme olla tulevan maailmanpelin avainnappula.
Meillä on looginen asema kumpaankin ilmansuuntaan.
Ilkka Luoma
! Kappalejaottelu on uusittu 4. syyskuuta 2015.
USA esittää kiinnostusta nyt vuorostaan Iraniin; siellä tuoksuu ydinase. Edellinen sotareissu on vielä kesken, mutta uusille rintamille on tarvetta. Maailman poliisi on päättänyt istuttaa amerikkalaista demokratiaa sinne, missä sille ei maaperää luonnostaan ole. Vahvempi yrittää opettaa omatapaisella hyvyydellään omaa oppiaan "tuhmille pojille".
...
Historiallisesti jo preerioilla ratsasti maailmanjärjestys sinitakkeihin pukeutuneina; tuolloin intiaanit eli alkuperäiset asukkaat saivat kyytiä. Viime vuosisadan puolella piti saksalaisia ja japanilaisia laittaa järjestykseen trumpetin säestyksellä. Tuo fanfaari on sittemmin soinut muissakin maissa.
Amerikkalaiset ovat itse asiassa välittömiä ja hyvään uskovia ihmisiä;
he ovat maksaneet suuren hinnan kaikista seikkailuistaan, jossa aina on tähtilippu liehunut vapauden ja ääneen sanomisen puolesta. Eurooppalaiset voivat kiittää heitä, kiinalaiset ja israelilaiset saavat kiittää myös. Jenkki, tuo monesti naiviksi mainittu rento hyväntekijä puree purukumia, opettaa ja toruu.
Yksi voittaja näissä koitoksissa on aina ollut;
se on itse USA:n armeija; tänä päivänäkin se on ainut armeija, jolla on laajasti kokemusta suorasta toiminnasta. Heidän armeijansa on itse asiassa ainoana valmiina mihin tahansa operaatioon. Vain USA kykenee siirtämään massiivisia joukkokeskityksiä minne tahansa maailmassa. Tämä koneisto on asetettu turvaamaan omien kansalaisten tarpeet, mm. yli 30% koko maailman polttoaineista, vaikka heidän osuus väestöstä on vain n. 5% luokkaa. Voidaan sanoa, että amerikkalainen kuluttaa monin kerroin per capita kuin esim. nouseva kauko-itä. USA ei tule jäämään ilman öljyä, muut jakavat sen mitä heiltä jää.
Jos katsoo länsimaailman suosituimpia elokuvia, siis Hollywood-tuotteita,
niin lähes jokaisessa ilmentyy heidän syvin päämääränsä. He haluavat omin ehdoin maailmanrauhaa, he haluavat perheille maallista hyvinvointia, he taistelevat vaikka mitä vastaan turvatakseen perheiden äidit, lapset ja koirat.
Amerikkalaisia elokuvia moititaan, mutta niitä katsotaan
Suomessakin viikon aikana nähdään joka päivä vähintään yksi Hollywood-tuote. Ne ovat kuin Uuno Turhapurot; kriitikot näykkivät, mutta katsojat kiittävät. Elokuvissa on yhteisiä piirteitä paljon; tunne, isänmaallisuus, urheus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus.
Voi vain muistaa pätkiä elokuvista Independence Day, The Patriot, Armageddon, Pelastakaa sotamies Ryan + muut sotakuvat, joissa tähtilipun liehuntaa ei ole unohdettu. Onko tuo väärin; meidän on tunnustettava heidän ihanteensa kunniallisiksi.
...
USA tarjoaa yritteliäille kunnon palkan ja mahdollisuudet
He antavat sinnikkäille anteeksi melkein mitä vain. USA tarjoaa parhaat opinahjot; he toivottavat tervetulleeksi kaikki ahkerat ja yritteliäät opiskelijat ihon väriin katsomatta. He yksinkertaisesti tukevat eteenpäin menoa, he haluavat antaa mahdollisuuden parhaisiin tuloksiin, sillä heidän oma maa saa sen suurimman voiton, raha pyörii vinhasti ja sisäinen talous tukee maailman suurinta kauppavajetta.
Voimme tietenkin filosofoida USA:n identiteetillä,
voimme pohtia tulevaisuuskuvia, mutta he tekevät työtä ja saavuttavat voittoja. Voimme huolestuneena jaaritella heidän valtavasta kauppataseen alijäämästä, dollarin alamäestä, mutta he kuluttavat ja pitävät maailmanpyörät hyvässä rasvassa ja siinä sivussa antavat sinitakkiensa ratsastaa vapauden airuena levittämässä heidän demokratiaa ja heidän kauppapolitiikkaa.
Paras käytännön esimerkki on heidän nimien anto - USA:n tavaramerkeille eli lentotukialuksille; jo presidentti Ronald Reaganin eläessä sai heidän uusin aluksensa nimekseen USS Ronald Reagan. Se oli suurin arvonanto, mitä valtio suurelle pojalleen pystyi antamaan. Tämä jos mikä kuvaa heidän identiteettiään. (Oli muuten historian ensimmäinen nimijulkistus USA:ssa lentotukialukselle, jossa ko. henkilö vielä eli).
Joku sanoo, että amerikkalainen on naiivi,
... voi olla, mutta on vahva ja ainakin itselleen hyväntahtoinen naiivi, jolla on ehtymättömiin huomionantoa, ainakin kahvitauon ja aamurukouksen ajaksi. USA on ja pysyy tämän aikakauden vetojuhtana ja ainoana valtana, jolla ei ole tavanomaisesti vihollista, siksi ylivoimainen se on.
Kuinka kauan tätä hegemoniaa kestää, jää nähtäväksi..., idässä kasvaa systemaattisesti toinen jättiläinen - Kiina, joka haluaa omansa yhtä lailla ja aivan samalla oikeutuksella. Meille eurooppalaisille jää mielenkiintoinen rooli, voimme olla tulevan maailmanpelin avainnappula.
Meillä on looginen asema kumpaankin ilmansuuntaan.
Ilkka Luoma
! Kappalejaottelu on uusittu 4. syyskuuta 2015.
keskiviikkona, tammikuuta 26, 2005
Lehdistö haluaa lukijoiden vaatimuksesta sensaatioita
2005 - 01 - 25
Lehdistö haluaa sensaatioita, koska me haluamme niitä lukea
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen hymyili lehtimiehelle ja sanoi: "Hyvin yritetty, mutta pieleen meni", kun tiedusteltiin Lipposen puheenjohtajavaaleihin osallistumista. Lehtimiehet turvaavat valtion ja kuntien viranhaltijoiden lisäksi ainoina vaalikausien välillä tapahtuvaa demokratiavalvontaa tiedotuksen osalta.
Poliitikoilla on huoli, miten heistä uutisoidaan; jos jokin ikävä asia tai huono päätös tai sen valmistelu tulee julkisuuteen, poliitikko suuttuu ja ilmaisee vapaan tiedonvälityksen ankaruudesta ja sensaatiohakuisuudesta. Lehdet julkaisevat juuri sellaisia juttuja, mitkä kuuluvat lehden linjaan ja mitä lukijat haluavat lukea. On turhaa kitistä iltalehtien lööppejä; ne ovat tehty juuri meille eli lukijoille. Kansa saa juuri sen eduskunnan, minkä se ansaitsee. Samoin me saamme juuri sellaiset lööpit, mitkä menevät kaupaksi.
Istuin iltaa muutaman lehtimiehen kanssa ja keskustelu luonnostaan maallikon kyselemänä ajautui lehtimiesten etiikkaan. Keskustelu oli hyvin selkeä; lehdistö kuin myös muukin tiedotusvälineistö hakee mm. yhä kauemmas kansasta ajautuneiden poliitikkojen aivoitusten ja selostusjargonian joukosta sitä oleellista informaatiota, jonka he lukijoilleen jakavat edustamansa näkemyksen mukaisesti. Maallikkona voisin uskoa suurimman osan tiedotusväestä olevan vilpittömällä linjalla sananvapauden ja informaation jaon osalta. Tavallinen kansalainen ei voi saada muualta tietoa kuin kolmannelta valtiomahdilta eli tiedotuskoneistolta, tosin anarkistinen internet on myös tiedonsaantipaikka.
Lehtimies on tasan yhtä inhimillinen kuin muutkin kansalaiset. Tiedonkuluttajilla on omat tapansa "syyllistyä" sensaatiohakuisuuteen; jos tuo naapurin mökin saunan takainen tunkio hiukan savuttaa, niin vähintään siellä pontikkaa keitetään tai ollaan hiillostamassa muuta lain vastaista..., näin me sen herkästi näemme.
Ikävien asioiden esille tuonti on aina syyllisistä katsottuna sensaation tavoittelua. Ikävän Aasian tapahtumien julkistus oli siviilien hallussa, valtiovalta ei ollut ajan tasalla. Lehdistö sai tietonsa omia kanaviaan pitkin ja tapahtuman jälkipuinti on nyt mankeloitavana. Olisihan tuo totuus saanut tulla aikaisemmin esille; pari päivää tietämättömyydessä on tuskaa, vallankin kun alkuinformaatio oli väärää ja lupauksia antavaa.
Lehdistöllä on niin suuri kilpailu jo keskenään kuin myös sähköisten medioiden osalta, että se aikaansaa laatua informaation sisältöön. Ne virheet, joita sattuu, ovat marginaaliasemassa kokonaistoimintaan nähden. Lööpit tehdään meitä lukijoita varten. Lööpeissä on aina siemeneksi totuutta.
Illan vanhetessa lehtimiestuttavani liputtivat voimakkaasti demokratian valvomisen ja sen toimivuuden sekä toteutuvuuden valvontaa ja informointia. Lopuksi oltiin sitä mieltä, että vaalikausien väliset ajat tuleekin kriittisyydellä ja ajanhengen mukaisesti kansanomaistaen välittää lukijoille ottaen riskit poliitikkojen saamista närästysvaivoista. Poliitikko on itse valinnut asemansa; hänen pitäisi edustaa valitsijoitaan. Lehdistön tuleekin seurata kuin hai laivaa ja saattaa kaikki merkittävät asiat, niin hyvät kuin huonot, kansalaisten saataville. Informaationjakajia tarvitsemme niin kauan kuin haluamme tehdä päätöksiä salassa ja sivullisten tietämättä. Salaisuudessahan on aina mukana jokin elementti, joka vahingoittaisi joitain muita, muutenhan sitä ei pidettäisi salassa.
Lehdistö haluaa sensaatioita, koska me haluamme niitä lukea
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen hymyili lehtimiehelle ja sanoi: "Hyvin yritetty, mutta pieleen meni", kun tiedusteltiin Lipposen puheenjohtajavaaleihin osallistumista. Lehtimiehet turvaavat valtion ja kuntien viranhaltijoiden lisäksi ainoina vaalikausien välillä tapahtuvaa demokratiavalvontaa tiedotuksen osalta.
Poliitikoilla on huoli, miten heistä uutisoidaan; jos jokin ikävä asia tai huono päätös tai sen valmistelu tulee julkisuuteen, poliitikko suuttuu ja ilmaisee vapaan tiedonvälityksen ankaruudesta ja sensaatiohakuisuudesta. Lehdet julkaisevat juuri sellaisia juttuja, mitkä kuuluvat lehden linjaan ja mitä lukijat haluavat lukea. On turhaa kitistä iltalehtien lööppejä; ne ovat tehty juuri meille eli lukijoille. Kansa saa juuri sen eduskunnan, minkä se ansaitsee. Samoin me saamme juuri sellaiset lööpit, mitkä menevät kaupaksi.
Istuin iltaa muutaman lehtimiehen kanssa ja keskustelu luonnostaan maallikon kyselemänä ajautui lehtimiesten etiikkaan. Keskustelu oli hyvin selkeä; lehdistö kuin myös muukin tiedotusvälineistö hakee mm. yhä kauemmas kansasta ajautuneiden poliitikkojen aivoitusten ja selostusjargonian joukosta sitä oleellista informaatiota, jonka he lukijoilleen jakavat edustamansa näkemyksen mukaisesti. Maallikkona voisin uskoa suurimman osan tiedotusväestä olevan vilpittömällä linjalla sananvapauden ja informaation jaon osalta. Tavallinen kansalainen ei voi saada muualta tietoa kuin kolmannelta valtiomahdilta eli tiedotuskoneistolta, tosin anarkistinen internet on myös tiedonsaantipaikka.
Lehtimies on tasan yhtä inhimillinen kuin muutkin kansalaiset. Tiedonkuluttajilla on omat tapansa "syyllistyä" sensaatiohakuisuuteen; jos tuo naapurin mökin saunan takainen tunkio hiukan savuttaa, niin vähintään siellä pontikkaa keitetään tai ollaan hiillostamassa muuta lain vastaista..., näin me sen herkästi näemme.
Ikävien asioiden esille tuonti on aina syyllisistä katsottuna sensaation tavoittelua. Ikävän Aasian tapahtumien julkistus oli siviilien hallussa, valtiovalta ei ollut ajan tasalla. Lehdistö sai tietonsa omia kanaviaan pitkin ja tapahtuman jälkipuinti on nyt mankeloitavana. Olisihan tuo totuus saanut tulla aikaisemmin esille; pari päivää tietämättömyydessä on tuskaa, vallankin kun alkuinformaatio oli väärää ja lupauksia antavaa.
Lehdistöllä on niin suuri kilpailu jo keskenään kuin myös sähköisten medioiden osalta, että se aikaansaa laatua informaation sisältöön. Ne virheet, joita sattuu, ovat marginaaliasemassa kokonaistoimintaan nähden. Lööpit tehdään meitä lukijoita varten. Lööpeissä on aina siemeneksi totuutta.
Illan vanhetessa lehtimiestuttavani liputtivat voimakkaasti demokratian valvomisen ja sen toimivuuden sekä toteutuvuuden valvontaa ja informointia. Lopuksi oltiin sitä mieltä, että vaalikausien väliset ajat tuleekin kriittisyydellä ja ajanhengen mukaisesti kansanomaistaen välittää lukijoille ottaen riskit poliitikkojen saamista närästysvaivoista. Poliitikko on itse valinnut asemansa; hänen pitäisi edustaa valitsijoitaan. Lehdistön tuleekin seurata kuin hai laivaa ja saattaa kaikki merkittävät asiat, niin hyvät kuin huonot, kansalaisten saataville. Informaationjakajia tarvitsemme niin kauan kuin haluamme tehdä päätöksiä salassa ja sivullisten tietämättä. Salaisuudessahan on aina mukana jokin elementti, joka vahingoittaisi joitain muita, muutenhan sitä ei pidettäisi salassa.
torstaina, tammikuuta 13, 2005
Tiede; ratkaisu moniin ongelmiin, yhdistää myös kansalaisia
Piirros: ~ https://tekniikanmaailma.fi/saturnuksen-titan-kuulle-laskeutunut-luotain-alkoi-pyoria-yllattaen-vaaraan-suuntaan-15-vuotta-sitten-euroopan-avaruusjarjesto-sai-selville-vasta-nyt-mita-tapahtui/ - lisätty 09072020.
*
2005 - 01 - 12
TIEDE; ratkaisu moniin ongelmiin, ... yhdistää myös kansalaisia
EU saavutti kaukaisimman kohteen minne ihminen on laitteitansa saanut ehjänä. Ranskassa EU julkistaa maailman suurimman matkustajalentokoneen. Nämä uutiset merkitsevät alkua yhtenäisempään EU:iin. Tieteen systemaattisella tuennalla, niin rahallisesti kuin poliittisesti, on vaikutusta uudessa globaalissa työnjaossa mikä on maailmassa meneillään.
Muutamia päiviä sitten pidetty Tieteiden Päivät Helsingissä oli kansalaismenestys (toivoisi myös samankaltaisia esityksiä muualle Suomeen); luentosali täyttyi ääriään myöten kun oli saatavilla tietoa Saturnuksen Titan kuun valloituksesta. Tilaisuudessa tunnelma oli käsin kosketeltava, kun Suomen Ilmatieteenlaitoksen reilut 10 vuotta projektissa ollut henkilö ilmaisi hämmästyksensä, kun luotain lähetti yli odotusten signaalia -180 asteen pakkasesta miljardien kilometrien päästä! Voi vain kuvitella vuosia kestäneen onnistuneen hektisen projektin jälkeen, millainen tunne osallistuneilla henkilöillä oli. Tavallinen kansalainen oli selvästi ylpeä suomalaisten saavutuksista yhteisessä ESA -, ...voidaan sanoa EU-hankkeessa (rehellisyyden nimissä on todettava, että Titaniin mentiin amerikkalaisten kyydissä). Moni ei tiedä kuinka arvostettu kumppani Suomen Ilmatieteenlaitos on maailmalla; normaalille veronmaksajalle se on tuttu lähinnä puoli yhdeksän uutisten sää tiedotuksesta.
Tiede ja sen saavutukset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, tässä on se mielenkiintoinen seikka, ettei siinä puhuta ihmishengistä tai järkyttävistä asioista, vaan saavutuksista joista useasti on inhimillistä hyötyä. Tiede ja sen osaaminen nostaa kansalaisten itsetuntoa, se on airuena myös yhdistämässä EU-henkeä, sillä esim. Titanin valloitus oli puhdas ja rehellinen yhteistyövoitto, jossa jäsenvaltiot puhalsivat yhteen hiileen. Puhallus oli onnistunut, ESA - EU:n avaruusjärjestö, saavutti merkittävän tavoitteen ja sillä on sparraava merkitys uusille hankkeille.
Tunnetusti amerikkalaiset ovat valmistaneet maailman suurimman matkustajalentokoneen; nyt tänä vuonna siivilleen on nousemassa EU:n oma saavutus; Airbus matkustajalentokone, joka peittoaa amerikkalaisten vastineen. Tässäkin projektissa Suomi ja suomalainen osaaminen on mukana; meille on projektoitunut voimavaroihimme nähden oikean kokoinen osuus yhteisestä koitoksesta.
Tieteen kehittyminen ja soveltaminen ympäröiviin ongelmiimme on myös ratkaisu työnjaon uudelleenoperointiin. Emme pärjää kokoonpanotyössä halpatyömaille. Me voimme osaamisemme myötä ratkaista mm. menetelmät energiansäästöihin, vesien ja ilman puhdistukseen, raaka-ainevarojen riittävyyteen sekä informaatiologistiikan hoitamiseen. Näillä ratkaisuilla on oleellinen merkitys saatettaessa tämä meidän ainut asuinpallo sellaiseen kuntoon, että se jaksaa kestävästi elättää ne kaikki ihmiset jotka tänne ovat siunaantuneet. Kehittyvät maat ostavat kilvan erityisosaamista, joilla nämä ongelmat ratkaistaan. On selvää, että kaikki ihmiset haluaa elää tasapainoisessa ympäristössä, jossa riittää puhdasta vettä ja taloudellista energiaa, siten että jyrkkä nykyinen epätasapaino eri maiden välillä pienenee. Nyt on menossa voimakas perustyönjaon uusjako. Yhdistämällä voimansa EU ja sen jäsenmaat ovat vahva vaikuttaja maapalloistuvassa yhteisössä. Koulutus ja systemaattiset tiedeohjelmat luovat osaltansa pohjan menestyksellemme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)