sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

Tuottoisat yhtiöt lakaisevat tuhansia ihmisiä pihalle

(Uutisointi huutaa tuhansien työntekijöiden vähennyksistä hyvin tuottoisista pankkiyhtiö Nordeasta ja metsäjätti UPM:stä - kapitaalikuningas Björn Wahlroosin komennossa)

[ ... pankit anelivat valtiota apuun kun hallitun riskinoton rahavapautus markkinoi 1990 -luvun alun pankinjohtajat rahan myyntivimmaan - kun kottikärryillä piti kuluttajille rahaa suoltaman korkotuottojen odotushuumassa. Valtiota hätiin huutaneet metsäyhtiöt saivat erinomaista devalvaatiolääkettä pitkät ajat, jolla pönkitettiin liiketaloudellista kasvua kasvun perään ... ]
Nyt nämä valtiolta aikoinaan paljon apua saaneet yhtiöjättiläiset puhaltavat tavallisia ihmisiä pihalle tulevaisuusvaraumien perusteluilla - pitää olla huomennakin kilpailukykyinen. Näin huutaa pääomien takuumies, kapitaalikuningas Björn Wahlroos - sammontaontayhtiöstä 1] Sampo Oyj:stä. Mitä Kalevalan kirous/kunnia meille vielä tuovatkaan? Rahaa ja kulutusjuhlaa vai ympäristötuhoa sekä tuloerokuilun revittämistä?2]  Mitä tapahtuikaan aikoinaan Wahlroosin Mandatumissa?
...
1]
2]
Pääomatalouden kasvuhuuma repii ympäristön --- http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/11/markkinatalous-sotii.html - 
Mitä kirjoitimme maanantaina, helmikuu 21:nä, armon vuonna 2005

 

Eteläranta 10 parkaisi pääomituksesta




[KUVATEKSTI] Kuuluisa vuorineuvoksien temmellyskenttä Eteläranta 10 Helsingin Etelärannassa. Täällä aivoitellaan kähminnät, pikkunokkelat kilpailukykyteesit ja vaikerrukset tolkuttoman arvokkaista työpalkoista unohtaen omaehtoisen itseähkytyn optio-, palkka- ja palkkioahnehdinnan. 

 Suomalaista Isänmaallisuutta ei ole havaittavissa yritysjohtajissamme, joilla ei ole enää entisaikojen patruunahenkeä, sillä hehän eivät enää omista juuri mitään. Ovat palkkajohtajia, omistaja ja työntekijä on erkaantunut kauas toisistaan. 

 Ennen omistaja käveli fyysisesti tehtaan lattioilla ja morjesti tekijöitänsä; hän ymmärsi mistä tuotanto lähtee ja kuka tekee mitäkin. Nykyisiltä johtajilta tässä mielessä on suhteellisuuden taju kadonnut; omat optiot ovat etusijalla. Nyt Eteläranta parkuu valtiota jopa sijoittajaksi, jottei olisi enää sitäkään riskiä omistajalla. Sanoisin, että: 

  Hei herätkää hyvät ihmiset reaalisuuteen ja nähkää ihmiset ja unohtakaa liiallinen oman navan tuijottelu. "Talohan on selvästi kallellaan oikealle" DSC_12121.JPG. Photo by Ilu 2006. Toukokuu 2006. Nikon D70.


[U] Yrityselämän pääomasijoitus, riskinkanto ja yrityksien perustaminen

 Eteläranta 10 parkaisi jälleen valtiota apuun keskusteltaessa uusien riskiyritysten perustamisesta. Yksityiset sijoittajat eivät lähde innovointiin mukaan, ennenkuin valtio antaa siemeniksi alkupanokset, siis ottaa osaa riskin kantoon. Yritystoiminta on ymmärretty pääomasijoittajan riskinkantona; siis kun sijoitan, niin voin myös saada korkoa sijoituksilleni. Nyt yksityisen pääoman suurin eduspuhuja parkuu valtiolta rahaa, jotta riski pienenisi itse yksityiselle pääomalle (uutisoitu TV:ssä 21.02.)

Koko 1990-luvun valtio edesauttoi voimakkaasti yrityselämää ja nostikin voitot ja osingot kasvu-uralle. Tuloksena oli ylikorotetut osingot juuri ennen kuin säädetty uusi pääomatulojen laki astui voimaan. Pääomaa on paennut Suomesta tuottamaan työpaikkoja ulkomaille.


Poliitikot ovat hiljaisesti tukeneet yritystoimintaa, 

  ... jolloin vienti on saatu nousemaan ja palkat on järkevästi pidetty hyvin maltillisella kasvu-uralla. Tarkoitus oli hyvä ja tuotosta syntyi, mutta raha katosi suurelta osin ulkomaille. Selitykseksi annetaan kilpailukyvyn turvaaminen menemällä sinne, missä on kysyntä sekä edullinen ihmistyövoima.

Pako ulkomaille kelpaisi selostukseksi, mikäli olisi vastaantuloa itse kotimaan tuotantotoiminnassa, mutta ei, voittoja jaetaan avokätisesti omistajille, jopa kiihdyttämällä osingon maksua siinä pelossa, että valtiokin pääsisi saamaan vastakaikua omille tukitoimille yrityksiä kohtaan.


Vastuullinen teollisuuspolitiikka ei ole yksipuolista

Vastuullisuus on vuorovaikutusta ja ennenkaikkea työllisyyden hoitoa. On totta, että Suomi valmistautuu kovaan kilpailuun halpatyövoimaa vastaan. Olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa ja siinä me häviämme. Yritykset menivät siirtyneen pääoma-ominaisuuden perässä ja jättivät investoinnit ja ennenkaikkea tuotekehityksen vähemmälle itse kotimaassa.

Me pärjäämme erikoistumalla huippuosaajiksi meille luontevilla aloilla ja tämä vaatii panoksia tuotekehitykseen, joka on myöskin riskialtista. Valtio ei voi olla aina se hätään huudettu, nyt on vastavuoroisuuden aika. Millaista vastavuoroisuutta yritykset ja nimenomaan suuryritykset ovat ajatelleet kansakunnalle?


Nyt yritysmaailma kinuaa lisää rahaa valtiolta

"Edes nyt muutama kymmenen miljoonaa euroa, luulisi noin pienen rahan jostain löytyvän", oli kommentointi linnoituksesta, joka vahtii yksityisen pääoman sekä työnantajien etuuksia Etelärannassa. 

 Eteläranta voisi mieluummin kaikessa hiljaisuudessa kannustaa omia pääomajoukkojaan ottamaan vastavuoroisesti vetovastuuta uusien yrityksien perustamiseksi, eikä huutaa aina valtiota hätiin.

Luulisi tuon "muutaman kymmenen miljoonan euron" löytyvän niistä osingoista, joita on runsaskätisesti jaettu. Pääomapiirit tuntevat riskit ja vastuut, nyt on aika ottaa tuo vastuullisen sijoittajan asema. 
Kysymys on vastuusta ja kotimaasta 

  Tämän tyyppiset toimenpiteet, mitä pääoman käyttöpiirit nyt esittävät, eivät vahvista heidän asemaansa edes henkisen kotimaan tunnustajina.

Rajaton ahneus tuo entisestään mielikuvaa pääoman maattomuudesta toimiessaan suvereenisti yli rajojen sinne, mistä suurin raaka hyöty on saatavilla. Valtiovallan asema on edesauttaa huonoina aikoina ihmistä ja yrityksiä, mutta vastavuoroisuus syntyy hyvien vuosien tullessa. 

 Mikäli me uskomme itseemme, niin tuo sijoitus löytyy helposti pääomapiireistä ja tällä kertaa ilman valtiota. Tämä nostaa kansallista luottamusta kotimaisen huippuosaamisen jatkuvuuteen.
...
Korjattu 14. tammikuuta 2016


.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

torstaina, lokakuuta 27, 2011

Saksa johteinen liittokunta

blogID 12100979
ORIG ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86993-saksa-johteinen-liittokunta - 

[U]
...
29.2.2012 | 15:33 | Ilkka Luoma  32 kommenttia
Kansalaiset lukevat mediasta, osaksi ymmärtämättä mitä eurokriisieuroopassa oikein tapahtuu. Onko ylitetty rajat, joiden taakse ei enää voida perääntyä ja kätkeytyä? - Kokenein nykyaikamme ulkoministeriErkki Tuomioja [sdp] kirjoittaa Helsingin Sanomissa kannustaen Turkkia ja Islantia mukaan EU:iin.
[ ... markkinatalouskulutusihminen ihmettelee alennusmyynneissä mitä ostaisi, vaikkei välttämättä mitään tarvitsisi. Romaanikerjäläinen istuu pahvimuki kädessään anelemassa almuja - ei ole millä ostaa, juuri mitään. Tavallinen suomalainen puolustaisi omaa reviiriään ymmärtäen, että hedelmällinen ja harvaan asuttu maamme on lottovoitoista se suurin ... ]

Eurokriisieurooppa kulutti liikaa. Euroihminen ja muukin EU käytti ostovoimaa enemmän mitä maapallollinen tasajako olisi edellyttänyt. Me söimme itäisten ja afrikkalaisten pöydistä - meille oli siunaantunut kohtuuttomasti ja ympäristö-oikeuttamattomasti ostovoimaa varantoihin, jotka eivät meille kuuluneet. Muistamme kuinka Portugal ja Espanja rahtasivat osto- ja kulutuskäyttövoimaa löytöryöstöretkeilijöinä alueilta, minne valkoisen miehen miekan ja ristin ei pitänyt milloinkaan valloittajana sivaltaa.

...
Nyt valkoisen miekka sivaltaa ympäri maapalloa -
Libya, Israel, Afganistan, Irak - kohta Syyria, kohta Iran - mikä on se ihmeellinen autuus ja valtuutus, joka laittaa tappamaan ja menemään sekaantuen asioihin, jotka eivät meille kuulu? Vaikka se hymistelykulttuurissamme tuntuisi julmalta - ei meillä ole asiaa toisten suvereenien sisäisiin asioihin. Meidän tulisi hoitaa vähintäänkin ensin omat asiamme kuntoon. Kiina, jonka ihmisoikeusasioita ronkimme kilpaa, on lupautunut auttamaan itse synnyttämäämme näyttötalouskriisiä.

Nyt huudetaan tiukempaa talouskuuria,
nyt huudetaan ylisuurien palkkojen *] ja tehottomien yhteiskuntakoneistojen alasajon puolesta. Ostovoimamme oli karannut käsistä - kun rakensimme maallisen mammonan hyvinvointiyhteiskuntaa - unohtaen paljolti mm. lapsiemme vastuullisen "näe ympäristöäsi ja koe itsesi osana vastuuta" kasvatuksen. Ympäristökasvatukseen kuuluu myös oppi yhteisöllisyydestä - eikä vain oppi näyttötaloudesta, johon viitaten vastuuttomat huutavat materiaalista kasvua kasvun perään.

Maapallo on vain yksi pallo,
vaikka tuntuu siltä, että kaikkein kiihkeimmät kasvuhokijat eivät sitä taloustehokiihkossaan näe. Näkevät vain oman elinpiirin ja ostovoiman jatkuvan kasvattamisen. Olisikin aika miettiä, kuinka alennamme ostovoimaa, koska itäiset toverit tulevat ottamaan rajallisesta pallostamme sen, mikä heille kuuluu. Oppi populaatiosuhteesta 1] käytettävissä oleviin resursseihin ja varantoihin on aasialaisten koulujen opetusohjelmissa jo nyt.

Oppi elintilasta kaikuu historiasta - minne ulotamme rajamme ja miten? 
Euro-eurooppa on vedenjakajallansa, Saksa johtajanaan. Saksan kyky tiedetään - kun aseilla ei saatu, niin rahalla sitten - mutta nyt uusin keskustelevin ja ojentavin menetelmin. Saksassa ei ole nyt riittävää johtajaa, vaikkakin uuden alku näkyy ahkerassa demokratiakyselyssä valtion kansan valitsemalta parlamentilta. Kriisien koittaessa nykydemokratia sana- ja menetelmäepäselvyytenä väistyy ja tilalle astuu valistunein arvaus ja arvaaja [näkijä] - riittävän vahvalla tahdolla nähdä jonnekkin ja jotain, mitä massat niin kansalaisina kuin poliitikkoina eivät näe.

On meneillään globaalitalouden työn uudelleen jaon taistelu
(Puhutaan kiinalaisten vuosisadasta)
Itäinen toveri haluaa omansa, sen mikä hänelle maapallollisessa tasajaossa kuuluu. Tasajaolle on vain yksi este - se on ahneus, joka on geenistöön istutettu pyrkyryytenä viedä perimäänsä eteenpäin ja sehän istuu lujassa. Antaa istua - sille on yksi este ja rajoite, se on reviiripuolustus, jolla ahneus rajataan pienempään hallittavaan muotoon. Vuosimiljoonainen muu kuin ihmiseläinkunta on rakentunut tehokkaasti reviiripuolustukseen, jossa kulkevat tiukat rajat. Näiden rajojen taakse ei ole pääsäännön mukaan kurkittu, vaan rajan takainen on toisten asia ja elämä.

Sota on aina rajakysymys
Konfliktit rajoilla ovat ihmisperäiselle eläinkunnalle myöskin tuttuja. Rajoja on ylitelty ahneuden, elintilan ja veden kuin naaraidenkin haennassa. Nyt on ollut muotia hakea rajojen takaa kokemuksia, oppia sekä raadollisemmin raaka-aineita, energiaa ja työvoimaa.
On vallalla EU-eurooppalainen vapaa liikkuvuus - ilman reviirirajoja [schengen 2]]. Liikkuvuus sotkee veren, tavat, geenit sekä uskonnot, kulttuurit ja historian. Sota on näin valmis ja tuo sota syttyy vääjäämättä 3]. Sopeuma ei ole niin liukas liikkumaan kuin markkinatalouden ympäristösyöpänä leviävät tavara- ja pääomavirrat.

Nyt haikaillaan vastuuta ja vastuun jakamista
- siihen tarvitaan uusia lisämaksumiehiä. Vastuunjakaminen on kuin vakuutus ja jälleenvakuutus. Ostetaan ja myydään vastuuta muilta, antamalla jotain, jotta saadaan velalle (joka muodostuu yhteiseksi velaksi) jakajia. Turkkia hamutaan EU-Eurooppaan - se toisi talousyhteenkuuluvuutta 78 miljoonan ihmisen verran lisää - miltei Saksan verran (82,3 miljoonaa) ja Brysselin valtatuolit menisivt uusjakoon - perinteelliselle reviirille tulisi uhka, vai tulisiko?

Me tarvitsemme voimaa, tuotannon ja kulutuksen lisävoimaa
- näin huutavat talousoppineet. Kiina on maailman suurin valtio - se on ylihuomenna suurempi tasajako-oppien mukaisesti kuin USA ja koko EU-Eurooppa - tämän vuoksi meidän eu-euroopalaisten on lisäännyttävä likelle miljardia ihmistä, jotta olisimme tasapainottava kokonaistoimija Kiinan nousulle. On jo selvää, että Kiina ajaa USA:n ohi - USA populatiosuhde on vain 0,309/6,95, kun se Kiinalla on 1,43/6,95 meillä EU:ssa 0,50/6,95 ja Suomessa 0,00539/6,95 .
On kysymys väestö- eli kuluttajamäärästä [W], joka kantaa yhteisesti vastuuta, ettemme syö ympäristöämme loppuun.

Nyt ympäristökyky tasapainoravinnekierron osalta loppuu jo lokakuun aikana, 
jolloin vuotuinen normaali biosfäärillinen kierrossa oleva kasvu on kaluttu - loppuvuosi menee syötäessä varantoja, jotka eivät uusiudu kokonaan lyhyellä aikavälillä. Me euro-eurooppalaiset syömme niin paljon, jotta jos kiinalaiset ja intialaiset tekisivät samoin, ei meille jaettavaa sitten jäisikään. 

Vastuun tulee olla globaali ilmiö, koska hylkäsimme [?] reviiriajattelun
Reviiri täytyy korvata jollain - ja se ei voi olla kuin suvaitsevaisuus ja kyky osata jakaa oikeudenmukaisesti. Niukkuus on vallinnut maapallolla aina ja jatkuvasti - maallisuuden yltäkylläisyys on ollut vain harvojen herkkua. Suurin osa biosfääristä on elänyt ja elää jatkuvassa taistelussa elintilasta, ravinnosta ja lisääntymisestä.
Meidän ihmisten populaatiomassa on noin muurahaiskolonnioiden luokkaa - muurahaiset elävät tiukassa reviiriajattelussa rajoinensa - jo vuosimiljoonat. Me emme sen sijaan elä biosfääriharmoniassa, me haluamme lisää, lisää ja vielä kerran lisää - kunnes kestokykyseinä on vastassa. Tuo seinä häämöttää meille nyt.
Oletko Sinä valmis ostovoimasi puolitukseen?

...
*] ylisuurien palkkojen mittausmääre perustuu kokonaispalkkakustannuksiin -erittelemättä tuloeroja ja matalapalkkaryhmiä
1] populaatiosuhde on tasapainokaava, jossa ihmisyksilö saa painoarvon tasa-arvoisena kuluttajana ja vastuunkantajana "reviirirajallisena" elinyhteisönä (valtio tms. kokonaisuus, jolla on yhtäläinen tavoite-asetanta tulevaisuudelle) huomioiden koko evolutiivinen populaatiolaji - so. tässä tapauksessa homo sapiens. Lopulta kokonaisvaltaiseen populaatiosuhteeseen tulee laskea koko biosfäärillinen ravinne- ja kulutusmassa sekä niiden keskinäissuhteet.
2] Reviirirajojen rikkominen sekottaa veren, kulttuurit, uskonnot, tavat ja vihamielisyydet ~http://ilkkaluoma.blogspot.com/2008/01/reviirien-ja-rajojen-avaaminen.html   ---![BLOG/IL]
3] Ihmiskunta on aina vaatinut sotansa - sen "puhdistavan" vaikutuksen takia ~http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/46819-ihmiskunta-vaatii-aina-sotansa-olemmeko-valmiina   ---![US_P/IL]

---
LOPUKSI
Euro-eurooppa käy juuri nyt ratkaisevaa elinvoimakamppailuevoluutiotansa ryhmänä ja ryhmätoimijana, jossa rajoja revitään ja madalletaan tavoitteena saavuttaa yhtenäisempi, yhteisvastuullisempi ja kyvykkäämpi toimija uusmaapallolliseen voima-akseliasetantaan, jonka muodostavat suuralueina - Kiinan -, USA:n - ja Euroopan vaikutepiirit. Suuri kysymysmerkki on siinä mihin vaikutepiiriin Venäjä liittyy, vai yrittääkö Moskova muodostaa jättiläismäisine energia- ja raaka-ainevaroineen omansa? Saksa tietää EU-euroopan veturina ja tulevana johtajana sen, että Kiina
katselee Siperiaa ja Venäjä ei pitkään kuuntele sitä vihamielistä asennetta, mitä läntinen mies itäistä kolleegaansa kohtaan esittää. EU:lla on vain yksi tie ... sitä pohjustetaan juuri nyt - olisiko niin, että filofinen ymmärrys populatiotasapainosta syntyy filosofien alkukodista - Kreikasta!

Meidän suomalaisten on syytä muistaa, ettemme ole vain läntinen maa. Olemme yhtälailla itäinen kuin läntinenkin. Nyt itäiset veljet elättävät itäisiä osiamme, joilla on vahvat ja perinteelliset siteet alueeseen, jota myöhemmin voidaan ehkä kutsua kokonaiseksi ja itsenäiseksi Karjalan liittotasavallaksi, jolloin EU-Suomen ja Venäjän välinen raja poistuu eteläisimmiltä osiltaan [valistunut visio, jolle Putin saattaa ystävällisesti nyökyttää päätään]  ...!
On myöskin mainittava, että hyvin kokeneen ulkoministerin maineessa on myös Paavo Väyrynen [Kesk.] - tunnettu myös presidentti Urho Kekkosen "valittuna ja suosikkina", joka kantaa muistissaan "Kekkosen perintöä".
---

Ilkka Luoma


SENT

Sent: Thursday, October 27, 2011 8:51 AM
Subject: YHTEISKUNTAMIELIPIDE - Kokonaisvastuun ja yhteisöllisyyden ponnistus, toivona jostain
...

Kokonaisvastuu ja yhteisöllisyys leviävät rajojen siirtyessä?


.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

torstaina, syyskuuta 22, 2011

Schengen - reviirit




22.9.2011 |18:12 |Ilkka Luoma |
48 kommenttia 

Uutisointi ja media junttaavat, että maahanmuutto on perussuomalaisten esille tuoma asia. Näin se on ja näin se ei ole - Maahanmuutto, joka todellisuudessa on reviirien hallintaa, on miljoonien vuosien selkäydin- ja aivokapasiteettitoimintaa koko eliökunnassa.

[ ... persut huutavat monista kurkuista yhteen rööriin maahanmuuton ongelmista - persut unohtavat työvoimatarpeen kasvavan väestöikäpyramidin kallistuessa yhä uhkaavammin kohti korkeita kokemusvuosia. Maahanmuutto on pikkuhiljaa geenisiirtymää ja se on ollut ominaisuutena pakollinen, jotta meistä on mahdollistunut tälläisiä! ... ]

Kokoomus, demarit ja muutkin huutavat nyt maahanmuuttoa - joko vastaan, miltei vastaan tai kokoomuslaisina businessrealiteetteina huomisen huutavasta työvoimapääomapulasta fyysisinä ja aivoinhimillisinä tarpeina. Kokoomus peesaa, ja sen kannattajat ovat osin kuin persut - maahanmuuton vastustus on hyvä ja yksinkertainen vaaliteema kenelle tahansa ehdokkaalle - ketkä sitä populismia sitten harjoittaakaan?

Meillä jokaisella on oma reviiri. On henkilökohtainen reviiri, on perheen reviiri (tontti- yms. naapuririidat lähtevät tästä), on suvun - ja työyhteisön reviirit. On kaupunginosareviirit (1960-luvun jengitappelut), on maakuntareviirit (osta omalta vaikutusalueeltasi). On myöskin yhteenkuuluvuusreviirit - mm. Attack ja Greenpeace.

Olemme täynnänsä reviirejä. Suurin järkevästi tunnistettava ihmistoiminnallinen reviiri on itse maapallo - tosin sille pitäisi löytää uhka, jotta yhteenkuuluvuus peittoaisi maapallon sisäiset reviiritaistelut.


On kysymys reviirien hallinnasta, ei ole kysymys maahanmuutosta,
 - se on vain nimitys tapahtumalle, jonka oikea nimitys olisi reviiriysjännite 

Oletko Sinä pohtinut reviirejäsi? Oletko pohtinut hyväksyttävyysrajojasi? Oletko miettinyt kuka tekee ylihuomenna käden töitä, suunnittelua ja terveyden- sekä sairaanhoitoa, kun kansastamme yli 60 vuotiaita on jo 35 prosenttia? Oletko miettinyt kuka maksaa hyvinvointivaltiomme ylläpitokustannukset?


Oletko oikeasti pohtinut kuinka suuri asia maahanmuutto oikeastaan on,
- onko maahanmuuton vastustus vähemmistön huoli ja uhka?

Onkin kysymys reviirien hallinnasta ja omasta kyvystä ylläpitää omintakeista yhteiskuntaamme - meidän ei ole pakko taipua minkään painostuksen edessä, ja silti voimme saada maahanmuuttoa hallitusti. Maassa maan tavalla ja meidän ehdoin.

Vapaan inhimillisyyden osoitus on kertomusta korkeasta sivistyksestä ja humaaniudesta, mitä mekin olemme historian saatossa ulkomailta saaneet. Muistamme vuodet 1809, 1918, 1944 ja 1991. Olemmeko me muuten velkaa heille, jotka meille pyrkivät - käsi sydämellä.
...

[Kirjoitimme reviireistä jo ilmiönä vuosia sitten - on aika uusia teksti tänne sen ajankohtaisuuden vuoksi - maahanmuutto ja reviirien hallinta on todennäköisesti seuraavien eduskuntavaalien ykkös- tai kakkosaihe. Suomi tarvitsee tekijöitä ja me tarvitsemme itsekunnioitusta sekä varmuutta oman elinpiiriimme ylläpitämään tapaamme hoitaa asiat itsenäisesti ---]


Ilkka Luoma

...


.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)