perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Miksi on niin vaikeaa opetella säästämään energiaa?

Maaseudulle haikaileva uusavuttomuus-kaupunkilainen (kirjoittaja) sahaamassa ruismoottorilla luonnon säilömää kasvuenergiaa makkarangrillaukseen Espoon Nuuksiossa 24. syyskuuta 2005, klo 13:52. DSC_9096.JPG.1/200s, f7.1, 105mm, 3MB, 3003x2000. Nikon D70.Photo by Irmu 2005.


Venäjältä lisää sähköä, uusi ydinvoimala rakenteille. Uutiset kertovat vain koko ajan lisääntyvästä energiankäytöstä. Länsimaalainen kulutuskäyttäytyminen on opetettu jo äidinmaidosta alkaen kasvun hierarkiaan. 

Oletuksemme on jatkuva kasvu, kuten luonnonvalintoina muinoiset dinosaurukset, jotka paisuivat sellaisiin mittoihin, että tapahtui konkreettinen romahdus. Energiaa on tarjolla "loputtomasti", mutta sen "kaappaaminen" luonnosta ei onnistu pienin ponnisteluin. 

Lisääntyvä energiankäyttö aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia luonnonkiertoon materiamuutoksina, josta ei ole enää paluuta.


Markkinamekanismi on aivopessyt kuluttajansa jatkuvaan kasvuun ja ...

 ...  jo lapsetkin ymmärtävät karkkiaskien jatkuvan "maxistumisen". Autot isän ja äidin ympärillä suurenevat kilpaa elopainomme kanssa. Jokainen uusi ja jatkuvasti lisääntyvä materiamuutos tuotannon kierrossa raaka-aineista hyödykkeiksi ja kerskakulutukseksi lisää energian tarvetta. 

Jokainen kierrätystapahtuma lisää energian tarvetta. Jokainen uusi standby-valolla varustettu lisäelektroniikkalaite kotona tarvitsee uutta sähköntuotantoa. Nyt teollisuutemme haluaa "halvempaa" energiaa Venäjältä. Kiina ja Intia ottavat osansa rajallisesta kokonaisuudestamme.


Kulutus on luotu mittariksi elintasosta ja työllisyydestä 

Laskemme työllisyyden syntyvän kulutuksesta. Voivottelemme otsonikatoa ja hiilidioksidipäästöjä voimattomina ymmärtäen, mistä ne johtuvat, mutta kykenemättöminä tekemään ratkaisevaa päätöstä vähentää kulutusta. Markkinataloutemme kirosana on tuotannon lasku. 

Irvikuva uljaalle kasvun hegemonialle on kulutuksen hillitseminen, energian säästäminen ja ymmärryksen syntyminen, ettei tyhjästä voida nyhjästä. Rajallisuus on tosiasia; se voidaan ottaa vastaan nyt vapaaehtoisella luopumisella tai sitten se on pakko ottaa vastaan totaalisena romahduksena, kun markkinamekanistinen järjestelmämme huomaa yksi kaunis kulutusaamu niukkuuden oikeasti alkaneen.


World Watch 2006 tyynen amerikkalaisella esitystavalla huomaa vihdoin, 

 ... että noin 2,4 miljardia ihmista on tullut lopullisesti jakamaan sitä, mikä oli mielikuvituksessamme varattu vain meille pohjoisille elintasovalkoisille. USA:ssa on kulutusmaista ylivoimaisesti halvin polttoaine, amerikkalainen syntyy jo peltikuori ympärillään. 

Autoilu on yhtä pyhä lehmä kuin lihallinen muotonsa Intiassa. George (Bush) ei edes uskalla ajatella vaihtoehtoa, että bensiini pannaan veroilla maksamaan kuten kollegat siitä maksavat hiukan valveutuneemmassa Euroopassa. USA ajaa tavallansa energiayhtälöä mahdottomaan umpikujaan. Energiasodan siemenet kypsyvät hyvää vauhtia.


Kiina ja Intia - 2,4 miljardia kuluttajaa!

Kiina ja Intia ovat suhteutetulla väkiluvullansa oikeutetut vapailla markkinoilla osuutensa mukaiseen määrään. Missä vaiheessa "rakennamme" tälle kulutushysterisoinnille sen toisen ja kolmannen maapallon? Missä viipyvät todelliset ratkaisut ymmärryksen lisäämiselle, että tapojemme mukainen tie on kuljettu loppuun. 

Milloin äidinmaidossa saamme arvostuksen ja ymmärryksen, että luontoa ei voi loputtomiin ryöstää, kupata ja sotkea. Miksi säästämisestä ei makseta, miksi säästämistä ei kannusteta? Miksi vain kasvuntavoittelu on ylevää ja välttämätöntä? Herääkö uusi valveutuneempi sukupolvi huomaamaan, että emme voi enää lihoa enempää, emme voi tuhlata muiden resursseja, emme voi ryöstää muille kuuluvia osuuksia.
...


Lopetetaan hymistely ja mennään asiaan!

Valtiovallan ja edustuslaitoksemme velvollisuus on lopettaa poliittinen hymistely loputtomasta riittävyydestä kaikille. Poliittista vastuuta osoittaa tosiasioiden tunnustus. Poliittista silmää on kertoa nyt kasvun mahdottomuus. 

Vastuullinen hyväksyy tosiasiat ja kertoo sen uskottavasti ja kannustavasti edelleen. Maailma on muuttunut. Maapallo on "pienempi" kuin ennen. Samoille viljelyhehtaareille ja samoille vesi- ja öljylähteille pyrkii nyt useampi suu kuin koskaan aikaisemmin. 

Maailmanlaajuisen kriisin siemenet on jo kylvetty.


Ilkka Luoma

PS. Kappalejaottelu on uusittu 15. syyskuuta 2015

1 kommentti:

Ilkka Luoma kirjoitti...

... Hätkähditkö, sivuutitko kuitenkin mittavirheenä vai miten reagoit? Ovatko yhteisten maapalloresurssien luontovarat jaettu tasaisesti? Eivät. Oletko huolissasi, vai mietitkö, että olemme täällä pohjan perille pakkasessa ja sitä paitsi fiksumpia. Syömmekö toverin riisikupilta? Mitä teemme, vähennämmekö kulutustamme, vai hyväksymmekö muillekin saman kulutus- ja käyttötason kuin mitä meillä suomalaisilla on?

~ http://yle.fi/uutiset/vuoden_uusiutuvat_luonnonvarat_on_nyt_kaytetty__nykykulutuksella_tarvitsisimme_16_maapalloa/9078618 -

...

... Mtv' n näkemys Maailman ylikulutuspäivän uutisoimisesta. Muun muassa me olemme ulkoistaneet osan kulutusjäljestämme muualle, lähinnä kehitysmaihin ja Kiinaan. Olemme sanan mukaisesti kakkineet toisten taskuihin! Näinkö se menee, mitä mieltä olet? Pitäisikö meidän vähentää kulutusjälkeämme? Miten Sinä sen tekisit?

~ http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tanaan-elamme-yli-varojemme-taman-vuoden-uusiutuvat-luonnonvarat-kaytetty-loppuun/6018874 -

.