Holocaustin saksalaiset sukupolvet ovat syntisinä kuolleet, vain syyttömät ovat jäljellä

Täysin syytön saksalainen (60) soittaa sydämensä innolla Bachin säveliä flyygelillä, joka ei kuulemma ollut vireessä. Tarkkaavaisina kuuntelijoina olivat mielenkiintoisesti historiaa ajatellen eestiläinen Tallinnasta, venäläinen Moskovasta (35) ja Moskovassa 15 vuotta asunut suomalainen (48).

Historia muistaa erityisesti yhteenoton, jossa Saksan Kolmas valtakunta (1933 - 1945) otti mittaa Stalinin Neuvostoliitosta. Viro ja Suomi olivat sivunäyttämöillä, vaikka molemmmat kantoivat suuren ikeen Itsenäisyystaisteluissaan. Viro menetti Itsenäisyytensä väliaikaisesti. Suomi säilytti omansa ja Neuvostoliitto on muuttunut Venäjäksi jälleen. Saksat yhdistyivät Berliinin muurin sortuessa .

Kaikki kuvassa olevat henkilöt ovat täysin syyttömiä historiallisiin tapahtumiin. Tapahtumahetkellä heitä yhdisti saksalaisen Bachin musiikki. Kaikkien näiden henkilöiden isät ja isoisät tietävät/tiesivät jotain sellaista, mitä me emme enään ikinä tiedä. Kuvattu Helsingin II-linjalla BL:n toimistolla 5. huhtikuuta 2006, kloo 15:24. 2,66MB. DSC_11319.JPG. Photo by Ilu 2006. Nikon D70.

Helsingin Sanomat näyttävästi kirjoittaa "kansakunnan omatuntona" vuosikymmenien takaisesta murhenäytelmästä muistutuksena, ettei se enää koskaan tapahtuisi. Kirjoitus on yksipuolinen ja koskettelee rikoksen tehneitä ihmisiä, jotka ovat syntinsä kantaneet ja henkensä antaneet. Saksassa elää enää vain hitusen heitä, joilla on omakohtaista "verta" käsissänsä. Uudet saksalaiset sukupolvet eivät ansaitse enää veitsen kääntöä haavassa. Esi-isien synnit eivät periydy syyttömille jälkeläisille. Kärsineimmät osoittavat inhimillisimmän anteeksiannon.

Kertomukset holocaustista ovat piinavia, lohduttomia ja muistutuksellisia. Saksalaista kansanosaa on piinattu vuosikymmenet aiheesta, jota on ylläpidetty vain yhdestä näkökulmasta. Teloitukset ja Kolmannen Valtakunnan ideologia tunnetaan erityisen hyvin. Nykyinen Saksa on kieltänyt lailla lähes kaiken liikehdinnän ja esilletuonnin, mikä Kansallissosialistiseen Saksaan on liittynyt vuosilta 1933-1945. Tämän päivän Saksan kansa kantaa heille kuulumatonta syntiä. Yhdistynyt Saksa ei ole ansainnut liiallista ja jatkuvaa muistutusta isien ja isoisien töistä. Saksa on virallisesti historian tapahtumat tunnustanut ja pyytänyt jo liittokansleri Willy Brandtin aikana anteeksiantoa niin juutalaisilta kuin monien maiden kansalaisilta.

Suomalaisille voisi pikimmiten muistuttaa ja kertoa, mitä Saksa on tehnyt Suomelle auttavina tekoina vuosikymmenien aikana. Mekään eikä saksalaisetkaan enää tarvitse muistutusta Lapin polttamisesta ja punaisten tappamisesta Itsenäisyytemme kynnyksellä. Me olemme syntimme kantaneet ja toivomme, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Nyt olisi aika perehtyä myös asioiden toiseen puoleen. Olisi vihdoin aika tutkia mitkä syyt johtivat Kolmannen Valtakunnan juutalaisdoktriineihin. Mitkä olivat syyt Adolf Hitlerin päätöksiin juutalaissiviilien joukkoteloituksiin. Tulevaisuutta ajatellen parhaiten estetään vastaavat tapahtumat ymmärtämällä, mitkä olivat vaikutteet totaaliseen hävityksen yrittämiseen. Mitkä olivat tekijät, jotka sytyttivät vihan ja pelon juutalaisia kohtaan? Paras keino tulevaisuudelle, jottei sitä enää koskaan tapahdu, on tietää syyt.

Toinen tekijä tutkittaessa holocaustia kokonaisuutena on selvittää myös lähes vastaavia tapahtumia Stalinin Neuvostoliitossa. Tunnetusti voittajaksi selviytynyt Josif Stalin Neuvostoliiton generalissimuksena järjesteli ja tuhosi kansaansa päämääriensä ja epäluuloisuuksiensa summana. Voidaan todisteellisesti sanoa, että Stalinin aikana tapahtui myös kansanmurhaa. Ne Stalinin vainoissa tuhoutuneiden henkilöiden omaiset ovat yhtä ansaitusti oikeutettuja tietämään syyt ja julistamaan tapahtunutta, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Kolmantena tekijänä olisi hyvä muistuttaa mieliin ne saksalaiset siviilit, jotka jäivät liittoutuneiden pommikonelaivueiden murha-aaltojen alle erityisesti 1944-1945. Pelkästään Dresdenin kuolinyönä hävitettiin yhdellä kertaa noin 60.000 viatonta siviiliasukasta tulimyrskyyn. Lähes kaikki Saksan kaupungit tuhottiin liittoutuneiden mielestä strategisin perustein iskien Saksan siviiliväestön mielialoihin toiveena romahduttaa kotirintaman tuki Saksan itsensä aloittamalle sodalle. Siviilipommituksia voidaan pitää raukkamaisina tekoina, joihin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa osallistui myös Saksa mm. Lontoota pommittamalla. Toisen maailmansodan ratkaisija USA tuhosi kahdessa iskussa kerrannaisvaikutuksineen satojatuhansia japanilaisia siviilejä atomipommein 1945. USA halusi suojella sotilaitaan ja tuhosi vastineeksi syyttömiä siviilejä.

Tänä päivänä olisi viisasta perehtyä ja tutkia länsimaalaista toimintaa 1990-luvun Ruandassa, jossa keskinäinen sisällissota vei 800.000:n viattoman siviilin hengen vihana ja kostona jostain, johon ei ole mitään perustetta ja selitettä. Länsimaat luikkivat karkuun ja jättivät mustat tappamaan toisiaan. Hurskastelu lienee yksi meidän perusominaisuuksista. Olisiko myös syytä tutkia ja muistuttaa mm. espanjalaisten ja englantilaisten siirtomaa-ajoista, joissa niin molempien Amerikoiden intiaanit kuin myös Kauko-Idän kansat saivat kauppapolitiikan ja laajentumishalun alttarilla kokea siviileinä raukkamaista väkivaltaa, murhaa ja julmuutta. Entä valkoisen miehen orjakaupat puuvillaplantaasheille Amerikan syvään etelään orjalaivoina Afrikasta? Afrikkalaiset ovat yhtä oikeutettuja kuin juutalaiset ja venäläiset "muistuttamaan", ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Kuinka juutalaisten ja palestiinalaisten välienselvittelyt; onko oikein, että Israelin panssarivaunut ja taistelukopterit käyvät ritsapoikien kimppuun tappamalla kymmenkertaisen määrän palestiinalaisia? Onko sekään oikein, että vastineeksi palestiinalaiset itsemurhapommittajat tuhoavat itsensä lisäksi kymmeniä siviilejä Israelin puolella? Kuolleiden palestiinalaisten ja israelilaisten omaiset ovat yhtä oikeutettuja muistuttamaan, ettei se enää tapahtuisi koskaan.

Saksalaiset ovat jo ansainneet rauhan isoisiensä teoista. Uusi Saksa on syytön tähän muistutteluun tai sitten me kaikki olemme velvoitettuja muistamaan, ettei se enää tapahtuisi koskaan; ei Ruandassa, ei Dresdenissä, ei keskitysleireillä, ei Neuvostoliiton kulageissa, ei Irakissa Saddamin aikana, ei atomipommeina Japanissa, ei V2-raketteina Lontoossa, eikä sotina enää missään, eikä varsinkaan viattomien siviilien julmana silpomisena, tappamisena, murhaamisena eikä joukkoteloituksina Bosniassa, Kroatiassa, Kosovossa ja Afganistanissa sekä Irakissa. Mikähän geeni se oikein kääntää tämän ihmisen julmuusvaihteen päälle?

Ilkka Luoma