.___________________________________________________________.
Markettien ja bensa-asemien lämpiöt kätkevät yksinäisyyden ja pelihimon psykologiat hedelmakaruselleina niin oppineelle, kouluja käymättömälle kuin nuorelle ja iäkkäälle. Vilisevät värikuvat happamina sitruunoina kuin makeina appelsiineina rohmuavat ennalta ohjelmoidusti peruspäivärahoja, eläkelantteja kuin varakkaankin almuja kansanterveydelle ja palautettavaksi himon lähtökohdalle jännitykselle ja voitolle. Suomi on "yksikätisten" suojeluvaltio ja näitä kolikkosieppareita sijaitsee kaikkialla missä ihmisvirrat kohtaavat.
Peliautomaattien viereen ovat ilmestyneet 0800-auttavan pelihimomaanikon pelastusnumerot koukusta irroittautumiseen. Koukussa ovat niin peruskoululaiset ikärajasta huolimatta, eläkeläiset kuin virkamiehet, lääkärit ja työtä tekevät ja tekemättömät. Valtio on suojellut pelibusineksen kansantaloudelle apuina ja lahjoituksina niin urheilulle kuin taiteelle ja sosiaalitoimeen.
Miksi ihminen pelaa? Nuori hakee lisää taskurahaa tai "koputtelee" lukitusnäppäimiä tottumuksesta, ikävästä ja tekemättömyydestä. Lääkäri ahnaasti silmäilee oikeaa hedelmäriviä ei niinkään rahan tarpeena, vaan tyydykkeenä jännityksen puutteesta kun riittävä rahamäärä ja runsas elintaso on turvallistanut elämän virikkeettömäksi ja jännitystä puuttuvaksi. Ansaitun päivätyön antaneet muori ja vaari hakevat sitä puuttuvaa, eli edelleenkin jännitystä ja eläkkeen jatketta odottaen vuoroa edellisen pelaajan lihottaessa "hedelmäkukkaron" voittomahdollisuudesta pulleaksi. Yksinäisyys kiusaa monia yhteiskuntamme jäseniä; sukulaiset ovat kaikonneet palatakseen ainoastaan perinnön jaolle, tai sitten vaari siirtyi taivaallisiin pelisaleihin vuosikymmen sitten. Nuoriso hakee pelaamisesta kaljarahaa, tupakkiaskin puuttuvaa euroa tai sitten puhtaasti tekemisen puutteen vuoksi.
Valtiomme kontrolloi melkoista takaisinkytkentää kansalaisten kukkaroista antaen virikettä pyörivistä kuvista, joiden vaakarivi sattuu kuitenkin liian harvoin anteliaalle päälle. Ikävä ja elävän seurustelukumppanin puute ajaa Essolle ja Teboilille kokeilemaan onnea. Niin Audilla kuin Mersulla pelirallia ajavalle kirurgille kuin muorille marketin pelikasino antaa lohtua yksinäisyyteen ja jännityksen kaipuuseen.
Ennen jännitys purettiin sotapeleissä Kannaksella. Nuortan osallistumista harjoiteltiin yhdessä 1970-luvulla politiikan nostaessa päätään. Rauhanajan jännitys purettiin maaseudulla kekluihin ja astaloihin. Kaupungeissa jännitys kanavoitui jengiseuroina voimainmittelöihin korttelitappeluina. Nyt jännitystä haetaan lisäksi television urheilukanavista sohvakulttuurin vallatessa mielialoja. Tämän päivän jännityksen purkajia rahakkaassa päässä ovat pörssisalien warrantit, futuurit ja eksoottiset vipu-, kanki-, punnus- ja vääntörahastot, joilla arvioidaan rahan- ja omaisuuden liikkeitä huomenna. Spekulaatio lisää jännitysvipraa kummasti, aiheuttaen oikeuslaitoksille lisääntyvästi jutturuuhkaa.
Tämän päivän yhteiskunta suosii voittajaa, kerryttäjää ja menestyjää rahatalouden tase- ja tuotosmittarein. Osallistuminen, yhteenkuuluvuus, aktiivinen vapaa-ajan tekeminen ei ole asteikoilla arvostettavaa ja markkinatalouden kulutusjuhlapyörästä linkoutuneet ajautuvat jännitystä hakien pelien maailmaan. Sanotaankin, että kännyköiden ja operaattoreiden kulta-aika alkaa välittömästi kun kännykkään saadaan rahapelit ja niin helppokäyttöisinä, että "lukutaidotonkin" näpyttelyn osaa. Ihmisiä on aina kiinnostanut peli, myös elämän peli panoksilla, jotka jättävät pelikentäksi yksinäisyyden, osallistumattomuuden ja yhteenkuulumattomuuden. Tämän viimeisen pelin hintana on ajautuminen, toivottomuus ja lohduton yksinäisyys. Huolehdinta, vastuu toisista ja yhteenkuuluvuuden luominen ei ole maattoman ja rajattoman rahan pelimaailmassa hyve, eikä siitä jaeta bonuksia ja optioita.
Ilkka Luoma
2 kommenttia:
Toni Lehtinen HS
Julkaistu: 2.11. 12:44 , Päivitetty: 2.11. 14:09
KAUPAT, huoltoasemat ja muut rahapelikoneille tilan antavat paikat ovat tämän vuosikymmenen aikana tienanneet peleillä yli 680 miljoonaa euroa.
Katso videolta, kenelle rahapeleihin hävityt eurot jaetaan.
Rahapelikoneita on Suomessa noin 18 000, ja ne on sijoitettu noin 7 000:een kauppaan, ravintolaan, huoltoasemalle ja kioskiin.
HS uutisoi viime viikolla kansainvälisestä tutkimuksesta, joka osoittaa, että rahapelaamisen häviöt kohdistuvat pienelle ongelmapelaajien joukolle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos puolestaan julkisti viime viikolla kotimaisen tutkimuksen, jonka mukaan viisi prosenttia suomalaisista pelaajista kuluttaa puolet rahapeleihin pelattavista rahoista. Kaikkiaan kolme miljoonaa suomalaista pelaa rahapelejä, mutta heistä 157 000 pelaajaa vastaa 50 prosentista häviöitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että ongelmapelaajat käyttivät kukin viime vuonna peleihin keskimäärin yli 5 000 euroa.
SUOMALAISET pelaavat kansainvälisesti mitattuna paljon. Rahapelitutkijoiden mukaan yksi suurimmista syistä on rahapeliautomaattien hajasijoittelu. Samanlaista sijoittelua suositaan vain muutamassa muussa maassa.
Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin) sekä sisäministeri Paula Risikko (kok) sanoivat viikonloppuna HS:lle, että olisivat valmiit puuttumaan pelaamisen ongelmiin uusilla laeilla. He pitivät mahdollisena, että koneiden sijoitteluun tarvittaessa puututaan.
Suomessa on noin 3 900 päivittäistavarakauppaa. Valtaosassa kaupoista on siis ainakin yksi pelikone.
MITÄ koneiden sijoittelusta ajatellaan kauppaketjuissa?
Toiseksi suurimmalla eli K-ryhmällä on palvelujohtaja Petri Toivosen mukaan ”muutama tuhat” pelikonetta toimipisteissään. Pienissä K-marketeissa koneita voi olla pelkästään yksi, mutta Citymarketien auloissa niitä voi olla toistakymmentä.
”Pelikoneet on sijoitettu yhteistyössä Veikkauksen kanssa niin asiakaskäyttäytymisen kuin asiakasvirtojen mukaan”, Toivonen sanoo.
Hän kertoo, että pieni osa kauppiaista on päättänyt jättää rahapelikoneen pois kaupasta.
”Koneettomia kauppoja on kuitenkin vain vähän. Pyrimme tarjoamaan K-ryhmässä sellaisia palveluita, joilla on kysyntää. Veikkaus on K-ryhmälle tärkeä kumppani ja vastuullinen toimija”, Toivonen painottaa.
Veikkaus maksaa koneiden sijoittamisesta kaupoille sijoituspaikkamaksuja. Maksu on yleensä sidoksissa pelikoneen tuottoon. Automaatin keskimääräinen vuosituotto kaupalle on noin 5 000 euroa, sillä Raha-automaattiyhdistys maksoi viime vuonna sijoituspaikkamaksuja noin 92 miljoonaa euroa. RAY yhdistyi vuodenvaihteissa Veikkaukseen.
SIJOITUSPAIKAN tarjoamisen lisäksi kauppa huolehtii automaatin tyhjentämisestä sekä pelaamisen valvonnasta. Valvonta on ensisijaisesti ikärajavalvontaa, mutta Petri Toivonen kertoo, että työntekijät pyrkivät tarkkailemaan mahdollisia ongelmapelaajia.
”Kone on aina sijoitettava niin, että henkilökunta näkee pelialueelle. Näin henkilökunta voi reagoida alaikäisiin ja ongelmapelaajien pelaamiseen”, Toivonen toteaa.
Henkilökunta ei hoida valvontaa ilman koulutusta, vaan tuhannet työntekijät suorittavat vuosittain rahapeliyhtiön järjestämän valvontakoulutuksen.
Suomen suurimmalla päivittäistavaraketjulla eli S-ryhmällä on noin 3 900 rahapelilaitetta toimipisteissään. S-ryhmän kauppojen lisäksi koneita on muun muassa ryhmän ravintoloissa ja huoltoasemilla.
MITEN lähikaupan kassa voi valvoa pelaamista ja toimia samaan aikaan kassalla?
Peliautomaatteihin on asennettu pelinestolaite, jonka avulla työntekijä voi sulkea koneen kauko-ohjaimella.
Pelinestolaitteita käytetään ahkerasti. RAY:n viime vuoden vastuuraportin mukaan käyttökertoja oli 1,4 miljoonaa, eli yli 3 000 konetta suljettiin päivittäin kauko-ohjaimella.
Oikaisu kello 13.17: Pelaajista 157 000 vastaa 50 prosentista häviöitä. Aiemmin jutussa kirjoitettiin näiden pelaajien määräksi 154 000.
.
~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005433692.html -
.
STT
Julkaistu: 31.8.2019 - 5:34
Uutissuomalainen: Valtaosa suomalaisista siirtäisi peliautomaatit erillisiin tiloihin
Etenkin iäkkäät vastaajat kannattivat peliautomaattien siirtämistä pois kaupoista.
~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006222977.html -
...
Lähetä kommentti